Ihan niin kuin aikuisten oikeasti? Siitä ei ota selvää itse pirukaan, kun joku kepupoliitikko ilmoittaa, että ei ainakaan ensi vaalikaudella ja joku toinen, että optio on edelleen auki.
Mikä hiton optio? Option voi antaa meille vain Nato, ja nyt ei näytä siltä, että sitä optiota olisi saatu, kun edustajamme suljetaan pois jopa yhteistyökumppaneiden kokouksista ja voimakkain Nato-maa kieltäytyy myymästä meille uusimpia aseitaan. Eli pitää meitä Valko-Venäjän kanssa samaan sarjaan kuuluvina. Niin kuin olemmekin. Venäjälle strategisesti hyvin tärkeitä. Me Venäjän luoteinen merellinen uloke ja Valko-Venäjä tikari, joka työntyy kohti Euroopan sydäntä.
Tämän päivän HS:ssa kerrotaan, että Eurooppalaisen Suomen tilaisuudessa Helsingissä eilen kokoomuksen Pertti Salolainen sanoi, että Suomi joutuu neljäksi vuodeksi ”mustaan aukkoon”, kun hallituspuolueet ovat ilmoittaneet ettei ainakaan ensi vaalikaudella Nato-asiaa pidetä esilläkään.
Kepun ministeri Paula Lehtomäki suutahti ja sanoi, ettei hän saa mitään tolkkua kokoomuksen Nato-linjasta, eli ”miten se poikkeaa hallituksen kannasta, jonka mukaan mahdollisuus jäsenyyteen pidetään avoinna”. Onko varmasti niin? Toisenlaisiakin mielipiteitä on kuultu myös kepupoliitikkojen suusta.
Demarien edustaja eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen säesti Lehtomäkeä vakuuttaen, että Nato-jäsenyyden hakemisen vaihtoehto on voimassa myös seuraavalla vaalikaudella. ”Ne, jotka puhuvat Nato-optiosta kuin Salolainen, haluavat ajaa Suomen Nato-jäseneksi”, jatkoi Kiljunen pyyhkäisten samalla roskikseen edellä sanomansa. Eikö hän sattunut kuulemaan, kun puolueensa puheenjohtaja tv:ssakin muutama päivä sitten vakuutti, että Nato-jäsenyyttä ei haeta seuraavalla vaalikaudella?
Tietenkin Pertti Salolainen haluaisi Suomen liittyvän Natoon, sillä onhan hän maailmaa tunteva, kokenut ja viisas mies. Toivottavasti kokoomus rohkenee vielä ennen vaaleja ainoana kolmesta suuresta ottaa kannan, jonka mukaan tuleva puolustusselonteko ratkaisee asian. Jos sen mukaan näyttää siltä, että pystymme omin voimin ylläpitämään pahimpienkin tilanteiden varalta uskottavaa puolustusta – joka tietysti merkitsisi puolustusmäärärahojen tuplaamista ja paljon muuta – niin sitten päätettäisiin, ettei natoon mennä. Mutta jos tuollaisen puolustuskyvyn ylläpitoa ei pidettäisi mahdollisena omin voimin, lähetettäisiin välittömästi jäsenhakemus Natolle ja toivottaisiin sormet ristissä, että se nopeasti hyväksyttäisiin.
Tuolla jo kauas jääneenä on nimimerkki Thomas Moore käyttänyt hyvän puheenvuoron, jossa hän on turhia kaartelematta sanonut syyn, miksi meidän pitäisi liittyä Natoon. Siihen vihjasin itsekin avaukseni alussa. Kenellekään, joka seuraa Venäjän ”kehitystä” ei ole voinut jäädä epäselväksi, mihin suuntaan se maa on menossa ja miksi. Vaikka tänne tulee sieltä tietoja vain tihkumalla, tiedetään kuitenkin yhtä ja toista mm. sadoista toisin ajattelevien poliitikkojen ja avointa tiedonvälitystä harjoittamaan pyrkineiden toimittajien murhista, jotka lähes kaikki ovat jääneet selvittämättä.
Tunnetaan Venäjän politiikka, johon kuuluu mm. muiden maiden kiristäminen öljyllä. Tiedetään Venäjän johtajien maan suurvalta-aseman palauttamiseen tähtäävistä lausunnoista. Tiedetään myös, miten se on suuresti vahvistanut armeijaansa käyttäen siihen huomattavan osan öljytuloistaan. Tiedetään, että sitä armeijaa on jälleen keskitetty eniten maan luoteisille ja läntisille reunoille ja tietenkin myös Kaukasukselle ja niiden entisten neuvostotasavaltojen raja-alueille, jotka entisen autonomisen Suomen ja entisen neuvostotasavalta Valko-Venäjän tavoin on tarkoitus palauttaa suuren venäjän yhteyteen heti, kun siihen tilaisuus tulee.
Totta kai Putin tuntee huolta siitä, että jos Suomi ehtiikin Naton suojiin ennen kuin tilanne on kypsä sen kaappaamiseksi, ja siksi hän puhui niin kuin puhui tuossa meidän Nato-asiassamme. Siitä kirjoittaa myös tänäisessä HS:ssa eversti evp Tuomo Hirvonen – entisiä palvelustovereitani UudJP:sta 1960-luvun alkupuolelta – otsikolla ”Putinin Nato-kantaa on noudatettu” niin hyvin, että riittäköön sen esittely tässä lopuksi:
”Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja totesivat tyynen rauhallisesti, ettei presidentti Vladimir Putinin näkemys Suomen Nato-jäsenyydestä sisältänyt mitään uutta. Suomen hallitus on keskeisten ministerien mukaan ollut tietoinen siitä jo ennestään. Sanomatta vain jäi, että olemme myös noudattaneet tätä itänaapurin tahtoa.
Putinin mielestä Suomen jäsenyydellä sotilasliitossa ei torjuttaisi nykyaikaisia uhkia, kuten terrorismia. Käsittääkseni meille riittäisi, jos Nato-jäsenyydellä torjuttaisiin edes yksi vanhan mallinen uhkakuva”
Laittamattomasti haastelee Tuomo! Edes se yksi! Sehän se on aina pahimmaksi osoittautunut, ja on hyvää vauhtia nousemassa sellaiseksi taas jälleen, ellemme pian ehdi Naton suojiin!
Ps.
Tämä ei suinkaan ole se pitkä kirjoitukseni aiheesta, jonka olen luvannut tehdä. Mutta en vain olse saanut sitä vielä aikaiseksi, kun yhä riittää luettavaa kirjallisuutta, jossa tulee esille aina vain uutta tietoa Natosta ja samalla myös uusia perusteita Nato-jäsenyytemme puolesta. Mutta ehkä tässä vielä ennen vaaleja…
Mikä hiton optio? Option voi antaa meille vain Nato, ja nyt ei näytä siltä, että sitä optiota olisi saatu, kun edustajamme suljetaan pois jopa yhteistyökumppaneiden kokouksista ja voimakkain Nato-maa kieltäytyy myymästä meille uusimpia aseitaan. Eli pitää meitä Valko-Venäjän kanssa samaan sarjaan kuuluvina. Niin kuin olemmekin. Venäjälle strategisesti hyvin tärkeitä. Me Venäjän luoteinen merellinen uloke ja Valko-Venäjä tikari, joka työntyy kohti Euroopan sydäntä.
Tämän päivän HS:ssa kerrotaan, että Eurooppalaisen Suomen tilaisuudessa Helsingissä eilen kokoomuksen Pertti Salolainen sanoi, että Suomi joutuu neljäksi vuodeksi ”mustaan aukkoon”, kun hallituspuolueet ovat ilmoittaneet ettei ainakaan ensi vaalikaudella Nato-asiaa pidetä esilläkään.
Kepun ministeri Paula Lehtomäki suutahti ja sanoi, ettei hän saa mitään tolkkua kokoomuksen Nato-linjasta, eli ”miten se poikkeaa hallituksen kannasta, jonka mukaan mahdollisuus jäsenyyteen pidetään avoinna”. Onko varmasti niin? Toisenlaisiakin mielipiteitä on kuultu myös kepupoliitikkojen suusta.
Demarien edustaja eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen säesti Lehtomäkeä vakuuttaen, että Nato-jäsenyyden hakemisen vaihtoehto on voimassa myös seuraavalla vaalikaudella. ”Ne, jotka puhuvat Nato-optiosta kuin Salolainen, haluavat ajaa Suomen Nato-jäseneksi”, jatkoi Kiljunen pyyhkäisten samalla roskikseen edellä sanomansa. Eikö hän sattunut kuulemaan, kun puolueensa puheenjohtaja tv:ssakin muutama päivä sitten vakuutti, että Nato-jäsenyyttä ei haeta seuraavalla vaalikaudella?
Tietenkin Pertti Salolainen haluaisi Suomen liittyvän Natoon, sillä onhan hän maailmaa tunteva, kokenut ja viisas mies. Toivottavasti kokoomus rohkenee vielä ennen vaaleja ainoana kolmesta suuresta ottaa kannan, jonka mukaan tuleva puolustusselonteko ratkaisee asian. Jos sen mukaan näyttää siltä, että pystymme omin voimin ylläpitämään pahimpienkin tilanteiden varalta uskottavaa puolustusta – joka tietysti merkitsisi puolustusmäärärahojen tuplaamista ja paljon muuta – niin sitten päätettäisiin, ettei natoon mennä. Mutta jos tuollaisen puolustuskyvyn ylläpitoa ei pidettäisi mahdollisena omin voimin, lähetettäisiin välittömästi jäsenhakemus Natolle ja toivottaisiin sormet ristissä, että se nopeasti hyväksyttäisiin.
Tuolla jo kauas jääneenä on nimimerkki Thomas Moore käyttänyt hyvän puheenvuoron, jossa hän on turhia kaartelematta sanonut syyn, miksi meidän pitäisi liittyä Natoon. Siihen vihjasin itsekin avaukseni alussa. Kenellekään, joka seuraa Venäjän ”kehitystä” ei ole voinut jäädä epäselväksi, mihin suuntaan se maa on menossa ja miksi. Vaikka tänne tulee sieltä tietoja vain tihkumalla, tiedetään kuitenkin yhtä ja toista mm. sadoista toisin ajattelevien poliitikkojen ja avointa tiedonvälitystä harjoittamaan pyrkineiden toimittajien murhista, jotka lähes kaikki ovat jääneet selvittämättä.
Tunnetaan Venäjän politiikka, johon kuuluu mm. muiden maiden kiristäminen öljyllä. Tiedetään Venäjän johtajien maan suurvalta-aseman palauttamiseen tähtäävistä lausunnoista. Tiedetään myös, miten se on suuresti vahvistanut armeijaansa käyttäen siihen huomattavan osan öljytuloistaan. Tiedetään, että sitä armeijaa on jälleen keskitetty eniten maan luoteisille ja läntisille reunoille ja tietenkin myös Kaukasukselle ja niiden entisten neuvostotasavaltojen raja-alueille, jotka entisen autonomisen Suomen ja entisen neuvostotasavalta Valko-Venäjän tavoin on tarkoitus palauttaa suuren venäjän yhteyteen heti, kun siihen tilaisuus tulee.
Totta kai Putin tuntee huolta siitä, että jos Suomi ehtiikin Naton suojiin ennen kuin tilanne on kypsä sen kaappaamiseksi, ja siksi hän puhui niin kuin puhui tuossa meidän Nato-asiassamme. Siitä kirjoittaa myös tänäisessä HS:ssa eversti evp Tuomo Hirvonen – entisiä palvelustovereitani UudJP:sta 1960-luvun alkupuolelta – otsikolla ”Putinin Nato-kantaa on noudatettu” niin hyvin, että riittäköön sen esittely tässä lopuksi:
”Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja totesivat tyynen rauhallisesti, ettei presidentti Vladimir Putinin näkemys Suomen Nato-jäsenyydestä sisältänyt mitään uutta. Suomen hallitus on keskeisten ministerien mukaan ollut tietoinen siitä jo ennestään. Sanomatta vain jäi, että olemme myös noudattaneet tätä itänaapurin tahtoa.
Putinin mielestä Suomen jäsenyydellä sotilasliitossa ei torjuttaisi nykyaikaisia uhkia, kuten terrorismia. Käsittääkseni meille riittäisi, jos Nato-jäsenyydellä torjuttaisiin edes yksi vanhan mallinen uhkakuva”
Laittamattomasti haastelee Tuomo! Edes se yksi! Sehän se on aina pahimmaksi osoittautunut, ja on hyvää vauhtia nousemassa sellaiseksi taas jälleen, ellemme pian ehdi Naton suojiin!
Ps.
Tämä ei suinkaan ole se pitkä kirjoitukseni aiheesta, jonka olen luvannut tehdä. Mutta en vain olse saanut sitä vielä aikaiseksi, kun yhä riittää luettavaa kirjallisuutta, jossa tulee esille aina vain uutta tietoa Natosta ja samalla myös uusia perusteita Nato-jäsenyytemme puolesta. Mutta ehkä tässä vielä ennen vaaleja…
Vastaukset 19
Vanhimmat
denarri viuhkot, osta offia.
Pääministerin morsian on etusivun juttu, Suomessa kaikki hyvin..
Keskustan ja myös SDP:n kanta nato-jäsenyyteen on myönteinen. Siitä ei ole kenelläkään pienintäkään epäilystä. Vain vaalien läheisyys panee puheet sekaisin.
Kokoomuksen kanta on avoin ja julkinen päinvastoin kun kantojaan salailevien keskustan ja SDP:n.
Kokoomus haluaa jäsenyyttä siten, että ensin käydään avoin kansalaiskeskustelu, jonka jälkeen toivottavasti saavutetaan laaja poliittisten päättäjien yksimielisyys liittymisen puolesta ja lopuksi asia varmistetaan kansanäänestyksellä.
Keskusta ja SDP peittelevät myönteisen kantansa nyt sanoen "ei ensi vaalikaudella", etteivät menettäisi osaa kannatuksestaan, kun osa keskustan ja SDP:n perusjoukoista suhtautuu Natoon epäileväisesti.
Suomi kuitenkin liitetään Natoon tulevalla vaalikaudella, jolloin paljastuu, että keskusta ja SDP ovat valehdelleet äänestäjilleen.
Ettei esim. kepun perinteinen vaalivalehtelu olisi aivan liian läpinäkyvää, niin puheissa vilisee myös sana "optio". Jos siis sittenkin ensi vaalikaudella käännettäisi takkia, niin se ei olisikaan vaalilupauksen rikkomista eikä valehtelua, vaan pelkästään "option" käyttöä.
liittää natoon, kokoomusko se uskalla sanoa suoraan, liittäjät puuttuu.
Edellisessä viestissä sanottiin suoraan, että kokoomus, keskusta ja SDP liittävät Suomen yksissä tuumin Natoon ensi vaalikaudella.
Ainoastaan kokoomus sanoo sen tässä vaiheessa suoraan. Kepu ja SDP peittelevät vielä.
Kannattaa opetella lukemaaan, niin ei tarvii kysellä turhaa.
Jos vastustat Natoa, älä äänestä kepua, vaan persuja.
Älä huoli Jorma, kyllä me Natoa lähestytään vaikkei sitä vaalitakstisista syistä suoraan sano oikein kukaan, edes Kokoomus näistä kahdesta muusta suuresta nyt puhumattakaan.
Kepulla teki presidentin vaalien alla sinänsä oivan päätöksen Ei-Nato kannasta 2008 puoluekokoukseensa saakka. Se voi siis nyt kalastella ääniä kansan Natovastaisuudella, mutta päättääkin kesken vaalikauden kannattaa Natoa. Ongelmallisempi tilanne on demareilla joiden piiristä puheita niin puolesta kuin vastaan löytyy jopa samojen henkilöiden esittämänä. Lipposen esimerkki riittänee. Demareilta on kadonnut johtajuus, tai paremminkin se on ulkoistettu SAK:lle, ja sitä mukaa ovat kadonneet visiot, ei yksin turvallisuuspolitiikasta mutta myös muusta poliittisesta toiminnasta SAK:n etujen puolustamista lukuunottamatta.
Kokoomuskaan ei ole selväsanainen Nato kannassaan, vaikka se tiedetään periaatteessa myönteiseksi. Kokoomus ei kuitenkaan ole sitonut kantaansa.
Siis summa summarum, kepu ja Kokoomus seuraavaan hallitukseen niin homma nytkähtää eteenpäin. Ja tuon koalition saamme kun äänestämme oikein, siis Kokoomusta, niin sinä kuin minä, vai mitä.
Pahinta tässä jahkailussa on tippuminen kanssakäymisestä, saamme lähettää joukkojamme joihinkin kriisinhallinta tehtäviin, siinä kaikki. Ruotsikin edistää laajempaa kanssakäymistään, meidän hallitus ei uskalla tehdä yhtikäs mitään.
Jäi tuosta pois Venäjän politiikan uusin sisäpoliittinen ilmentymä. Nyt myös ortodoksikirkoilta vaaditaan, että niiden on lähetettävä jollekin instanssille (salaista poliisia kai) aina nimiluettelot kaikista jumalanpalveluksissa käyneistä!
Tsaarin ohrana pahimmillaan ei samanlaiseen urkintaan sen vainoamia kohteita kohtaan kehdannut ryhtyä. Edes ateistinen kommunistinen Neuvostoliitto ei vaatinut vastaavia luetteloja, sillä vaikka se kirkkoja vainosi ja tuhosi, siellä kuitenkin niitä jonkin verran sai toimia koko tuon hirvityksen olemassaolon ajan, ja Neuvostoliitossa sanottiin olleen uskovaisia ihmisiä aina tuhatta ihmistä kohden enemmän kuin Suomessa. Uskonto kun oli houkutteleva kielletty hedelmä, jota enimmäksen kyllä haukattiin salassa ja peläten.
No, tuo nyt on vain yksi ilmentymä nykyisestä "demokraattisesta Venäjästä" tiellä, jolla se jatkaa kiihtyvää vauhtia tavoitteisiinsa, joita avauksessani hieman toin esille.
Mitään takarajaa ei kai kukaan ole asettanut sille, milloin voimme hakea Nato-jäsenyyttä. Ei kai se ihan takuuvarmaa ole, pääsisimmekö jäseneksi, vaikka hakisimme huomispäivänä jäsenyyttä. Naton puolelta on kai vain viestitetty siihen suuntaan, että Suomi on tervetullut jäseneksi. Mitään tarkempia ehtoja tuolle jöäsenyydelle ei kai ole esitetty kummaltakaan puolen.
SDP ja Kepu ovat ilmoittaneet, ettei jäsenyyttä haeta ensi vaalikaudella. Tämä luo tilanteeseen ennustettavvuutta. Ei hätäillä asian kanssa, vaan katsotaan rauhassa puolustuspoliittinen selonteko sekä se, mihin suuntaan EU liikkuu puolustuksellisissa valinnoissa.
Olet ymmärtänyt Nato-option jonkun verran väärin. Ei tässä ole kyse epäsymmetrisestä kaupasta, missä joku tekee erikoistarjouksen, mistä ei voi kieltäytyä. Nato-jäsenyys perustuu kahdenkeskiseen sopimukseen. Ei asia niin ole, että vain meillä on halu liittyä, mutta Natolla ei olisi välttämättä halua saada meitä jäsenekseen. Ei voida tietää sitä, vaikka Natolla olisi suurempi halua saada meidät jäseneksi kuin meillä liittyä siihen. Suomihan on myös Naton kannalta myös strateginen välikappale. Et ilmeisesti ottanut eilen kantaa siihen, kun kerroin Suomen olleen tällainen strateginen välikappale Saksalle vuonna 1941. Silloinkin tilanne saattoi olla paljossa niin, että Saksalla oli suurempi halu liittoon Suomen kanssa kuin Suomella Saksan kanssa.
Ei Suomessa mihinkään mustaan aukkoon jouduta. Salolainen ei lainkaan käsitä sitä, että option säilyttäminen neljän vuoden ajan päinvastoin pitää meillä edelleen pelimahdollisuuden. Jos asiasta mentäisiin seuraavalla vaalikaudella päättämään ja päätökseksi tulisi, että Suomi ei liity Natoon, niin mitenkäs sitten suut pantaisiin. Ei olisi optioita neljäksi eikä neljäksikymmeneksi vuodeksi. Jos asiasta päättäminen menisi kansanäänetykseen, tulos voisi olla hyvinkin kielteinen, jos on luottaminen kansalaisten tämänhetkisiin näkemyksiin.
Väittämäsi puolustusmäärärahojen tuplaamisesta ovat täyttä pohjaa vailla. Ilmaiseksiko uskot Naton meille puolustuksen antavan? Olen aiemminkin kysynyt, että mitä se tuplasti maksava uskottava puolustus sitten oikein on. Eipä ole näkynyt vastauksia.
Venäjän kehityksestä maalailet muka tietäen kuvaa. Jos näitä "tietojasi" lähdettäisiin yksityiskohtaisesti purkamaan, en alkaisivat näyttää ihan toisenlaisilta. Venäjän puolustusbudjetteja on kasvatettu hyvin maltillisesti eikä heidän sotilasmenonsa yllä lähellekään sitä tasoa, mikä oli NL:n aikana. Se jää valovuosien pääkse USAn puolustusmenoista ja on kaiken lisäksi pienempi kuin EU-maiden yhteiset puolustusmenot.
Mihin mahdat perustaa väitteesi, että Venäjä on käyttänyt huomattavan osan öljytuloistaan armeijansa vahvistamiseen. Voitko kertoa, kuinka paljon vuoden 2006 öljytuloista on käytetty tähän tarkoitukseen ja mielellään lähdeviittauksen kera. Siten olisi mielenkiintoista nähdä Venäjän johtajien lausuntoja, joissa tähdätään Venäjän suurvalta-aseman palauttamiseen. Taas mieluiten lähteiden kera. En myöskään tiedä armeijaa, joka ei keskittäisi joukkojaan rajaseuduilleen. Sitä varten kai puolustusvoimat on olemassa. Et myöskään mainitse mitään siitä kehityksestä, miten USA ja Nato ovat alkaneet keskittää joukkojaan Venäjän vastaiselle rajalle.
Lopulta vyöryy titenkin esiin ajatus siitä, että Venäjä on valtio, joka vain kyttää tilaisuutta saada vallata lisää alueita itselleen. Perusteet ovat myös yhtä vakuuttavat kuin aina ennenkin eli olemattomat.
Pelottelulla Natoon. Jos ei Venäjä ala meitä pelottelemaan, meidän täytyy tehdä se itse heidän puolestaan.
Kyllähän meidänkin tulee olla luonnollisesti huolissaan siitä, jos Venäjällä alkaa ilmetä haluja suurvallaksi ja demokratiakehitys alkaa nykyistäkin pahemmin takkuilla. Poliittisten murhien kohdistuminen esim. median edustajiin on sinällään huolestuttavaa, mutta kaikkein huolestuttavinta asiassa on kuitenkin se, että Venäjän johto ei ole reagoinut asiaan ja pyrkinyt siten painottamaan itsenäisen media turvallisuutta ja oikeutta hallinnon kritisoimiseen.
Suomen poissaolo Natosta voi toki vahvistaa myös käsitystä Naton ja Venäjän vastakkainasettelusta. Muutoinhan Suomi voisi liittyä Natoon Venäjän asenteista välittämättä. Tällainen liitto voisi senkaltaisessa tilanteessa jopa mahdollistaa Venäjälle otollisemmat asemat integroitua Eurooppaan. Venäjällä rajanaapurien Natojäsenyyttä ei kuitenkaan yleisesti katsota hyvällä eli tällainen blokkiajattelu on jo vallitseva. Sitä ei paljon auta Baltian maiden uhmakkuus ja USAn aggressiivinen politiikka.
Nythän ollaan tavallaan siinä tilanteessa, että Venäjä lukee Suomen Nato-maihin, kun meillä on niin sanottu optio liittyä. Venäjä titenkin ryhtyy sen kannalta tärkeäksi koettuihin toimiin Suomea vastaan, vaikka me emme saa Natojäsenyyden tuomia etuja. Tästä näkökulmasta Natojäsenyys tai selkeä kanta liittoutumattomuuden puolesta voisivat selkiyttää tilannetta myös Suomen kannalta. Itävalta ja Sveitsi ovat kirjanneet perustuslakeihinsa selkeän kielteisen kannan, Suomi ja Ruotsi pitävät optionsa.
Itse näkisin, että umpisolmutilanne voitaisiin ratkaista niin, että EU luo oman puolustusjärjestelmänsä, missä Nato voi olla osaratkaisuna. Nythän tilanne on enemmän sellainen, että EU:sta osa on Naton puolustusjärjestelmää. Osien vaihto voisi olla ratkaisu, vaikka mikään ei olennaisesti muuttuisi. Kun EU olisi Naton sopimuskumppani, kaikki jäsenmaat tulisivat vedetyksi mukaan klimppinä eikä Suomea voitaisi silloin osoittaa sormella epäystävällisen politiikan harjoittamisesta.
Edellä mainittu spekulaatio ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kannattaisin jäsenyyttä, joka tuotaisiin kautta rantain. On nimittäin muita syitä vastustaa jäsenyyttä ja tällä haavaa suurin sellainen on USAn arvaamaton ja aggressiivinen ulkopolitiikka. Tämä saattaa tietenkin muuttua, kun älyvapaasta Bushista ja hänen vielä turhemmasta hallinnostaan päästään eroon. USAssa alkaa olla tilinteon hetki ja jo nyt on nähtävissä, että harjoitetun ulkopolitiikan täydellinen epäonnistuminen joudutaan jatkossa myöntämään. Keskeistä tässä olisi se, jos USA myöntäisi hävinneensä terrorismin vastaisen sodan ja sen vuoksi antautua siinä sodassa. USAn toiminta nimittäin synnyttää enemmän terrorismia, kun sitä ehditään tukahduttaa. Pari valtiota eli Afganistanin ja Irakin se on jo saanut totaalisen sisällissodan partaalle.
Vaalien jälkeen muodostettava hallitus, riippumatta mitkä puoluet hallituksessa ovat, laatii sellaisen puolustuspoliittisen selonteon, jonka perusteella eduskunnan vastuulliset puolueet hyväksyvät jäsenhakemuksen suurella enemmistöllä.
Tämän jälkeen järjestetään kansanvaali, jonka tulos on myönteinen n. 80% enemmistöllä, kun valtapuolueet ja valtionjohto perustelevat jäsenyyden tarpeen turvallisuuden varmistamisella ja puolustusmenojen kasvutarpeen ohjaamisella vanhusten hoitoon.
Suomi on Naton täysjäsen ennen 2011 eduskuntavaaleja.
Näin tulee käymään. Sen voit uskoa jo nyt selvästi näkyvänä tosiasiana. Sama prosessi, jonka kävimme EU-jäsenyyden puitteissa 20 vuotta sitten toistuu, mutta paljon helpompana. Kokoomuksen Pertti Salolainen saa historiallisen tehtävän olla mukana molemmissa neuvotteluissa, viimeksi ulkomaankauppaministerinä, nyt ulkoministerinä, kun SDP on oppositiossa ensi vaalikauden.
... kirjoitus JKK. Siihen voi vain lisätä, että venäläinen raha operoi myöskin Suomessa varsin voimaperäisesti, yrittivätpä vallata nurkka mm kantaverkkoyhtiöstämme. Joku voisi väittää kyseessä olevan puhtaan bisneksen, mutta muuanlaisiakin ajatuksia on. Venäjälle hamuaa moni suomalainen yritys, sinne on perustettu yhteisyrityksiä, näistä lienee Stockmannin hankkeet vanhimpia. Kapuloita lyödään rattaisiin nyt heidän Pietarin tavaratalohankkeessa. Syitä voi vain arvailla. Eräs selkeä syy on kuitenkin se mieliala mikä vallitsee venäläisessä talouselämässä. Niin kauan kun ulkolaisesta yrittäjästä on hyötyä, lähinnä teknologisessa mielessä, sen toiminta sallitaan, mutta heti kun intressit menevät ristiin pyritään ulkolaisista eroon. siitä on lukuisia esimerkkejä mm Sahalinin kaasuprojekti.
Venäjän selkeä tavoite on palauttaa ainakin vanhan Neuvostoliiton rajat ja niille rajoille kuullu Suomikin. Maasta on kymmenessä vuodessa tullut melkein se sama diktatuuri, joka se Neuvostoliittona oli. Putin-jugend valaa isänmaallisuutta ja kansallisylpeyttä kansaan ja pyrkii korostamaan venäläisyyttä. Tämä kansallistunne on tarttunut moneen venäläisyrittäjäänkin ja kauppaneuvotteluissa kohtaa uudenlaisia asenteita.
Jos Suomi haluaa säilyttää edes mahdollisuuden itsenäisyyteen, se hakee NATO-jäsenyyttä viivyttelemättä, jo viiden vuoden kuluttua on myöhäistä.
Huonon todellisuustajun omaaville ihmisille "realismi" merkitsee useimmiten vain sitä vaihtoehtoa joka sijoittuu kehityksellisesti primitiivisemmälle tasolle. Näin ihan siitä riippumatta mistä asiallisesti on kyse. "Realismin" toitottaminen on asenne, tietty regointitapa, eikä suinkaan sitä että analysoitaisiin lähtökohdat ja käytettäisiin parasta järkeä päättelyissä.
Jos psykologisesti perusteltaisiin, huono todellisuuden sietokyky eli huono todellisuudentaju on seurausta siitä että jossain vaiheessa varhaisempaa kehitystä on koettu liian kovia, ja niinpä mieleen on kehittynyt vastalääke pelolle ja ahdistukselle -- on kehittynyt tarve idealisoida todellisuutta. Sitten vanhemmiten kun tästä idealisoinnin tarpeesta yritetään kasvaa uudelleen irti, oma kyvyttömyys kohdata todellisuutta projisoidaan ulkomaailmaan. Siitä tulee yleinen ominaisuus, jota vastaan hyökkääminen auttaa vahvistamaan omaa todellisuudenhallintaa. Niinpä "epärealistista haihattelua" nähdään vähän joka paikassa, ja itse korotetaan oma rintaääni tuomitsemaan kaikkinainen idealistinen haihattelu.
Eli psykologisesti siis on niin että nimenomaan ne joilla on alunperin huono todellisuustaju näkevät idealistisia haihattelijoita kaikkialla -- ja eritoten tietysti eri mieltä olevissa vastustajissa.
Näissä keskustelupuheenvuoroissa "realismin" korostaminen tulee jotenkin karrikoituna esiin. Kansalaiskeskusteluissa vetoaminen "realismiin" on kuin käyttäisi mitä tahansa vahvikesanaa. Kun ollaan sen verran sivistytty että on alettu torikokousten sijaan kirjoitella kannanottoja, kiro- ja vahvistussanatkin on valittu uudelleen. Perkeleen sijasta hoetaan nyt "realismia". Valitettavasti vain hokeminen ei siitä sen kummemmaksi muutu, kiroileminen on vain kiroilemista, vaikka se tehtäisiin sivistyssanaa käyttäen.
"Realismilla" vastapuolta lätkivät keskustelijat ovat samanlaisia kuin nyrkkiä pöytään iskevät yritysjohtajat -- valitettavasti asiat eivät siitä miksikään muutu vaikka nyrkkiä iskettäisiin ensin pöytään ja sitten vastapuolen naamaan. Yksi ynnä yksi on kaksi primitiivireaktioiden jälkeenkin.
Vain analysoimalla käsitteitä ja selvittelemällä mitä niillä täsmällisesti ja käytännössä tarkoitetaan voidaan asiakeskustelua käydä. Kaikki eivät asiakeskusteluun pysty, vaan tyytyvät voimasanojensa säestämänä vahvistamaan omaa tunnustuksellista puolenvalintaansa. Mutta onneksemme joukossamme on myös niitä jotka jaksavat harrastaa käsiteanalyysia eivätkä tyydy tunnustuksellisiin puolenvalintoihin.
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=GAN20070122&articleId=4549
http://video.google.com/videoplay?docid=3968544393356669182&q=John Perkins and VFP National Convention&hl=en
http://www.johnperkins.org/
siis EI natolle
Mutta sen huomaa, että Jorkkoa Natottaa niin vietävästi.
Toinen asia minkä huomaa on se, että Jorri on aivan lääpällään eläkeukko Pertsa kilu Salolaiseen.
... vain ANALFABETILLE.
pesuvdi vai kusivadi? Siis yöasdia.
Palstalle on eksynyt sonnin ja miehen risteytys ja jutut ovat sen mukaisia. Tällaiset henkilöt? (kepulainen kaiketi) estävät kaiken järjellisen keskustelun palstalla. Lieneekö aivojen sähköinen impulssi suora viiva ?
apua huudat. aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaappppppppppppppppppppppppppppppaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. sonni tulooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Likinäköisyyden voi korjata, jalan voi korjata proteesilla niin kuin puuttuvat hampaatkin. Valitettavasti sinua vaivaa asia, jota ei voi parantaa. Mene lukemaan Lucky Lukea, toivottavasti ymmärrät sitä.