Sairastuin epilepsiaan -93.kohtaukset olivat silloin raajojen nykinää. silloin nuorena kun rällästin ja valvoin kohtaukset olivat vain nykinää. epilepsiaani hoidettiin deprakine lääkkeellä ja kohtaukset pysyivät poissa. deprakine aiheutti polykystisetmunasarjat ja siksi lääke lopetettiin ja tilalle otettiin lamictal, sitä olen syönnyt -04. aluksi annostus oli vain 75mg aamuin illoin. kohatukset pysyivät n. 6kk pois kunnes ne palasi takaisin. 06 tammikuussa sain elämäni ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen , josta minulla itselläni ei ole minkäänlaista tietoa. mieheni sanoi n. puoli vuotta tapahtuneesta??? hän kun luuli että tiesin sen..ei ole koskaa tullut puheeksi tajuttomuuskohtauksista ja sen jälkeen pidinkin puheen hänelle miten hän toimii. 06 loppuvuodesta annostus oli jo nostettu 200mg aamuin illoin..aloin taas saada nykinä kohtauksia jotka kestivät monta tuntia. juduin menemään ensiapuun , koska ne ei tuntunut loppuvan ollenkaan.
minulle aloitettin keppra lääkitys 250mg aamuin iloin lamictalin lisäksi. lamicatl puretaan jossain vaiheessa pois ja keppra tulee tilalle.
Sain toisen tajuttomuuskohtauksen sunnuntai aamuyöstä..heräsin sekavassa mielentilassa siihen kun ambulanssikuski lykkäsi minulle sormeen jonkun ihmeen laitteen . en tajunnut mistään mitään, en edes tiennyt nimeäni =( Minut kuljetettiin ensiapuun ambulanssilla , koska khtaukseni oli kestänytniin kauan..olin miehen mukaan ollut tajuton 20min.
ensiavussa lääkäri kysyi päivää ja vuotta , en tiennyt yhtään mitään ja aloin itkemään. Tästä tulee vaan sellainen mieleen että voiko epilepsia pahentua iän myötä? vai johtuuko epilepsian pahentuminen siitä että olen saanut liianpaljon kohtauksia?
pelottaa ihan hirveästi , kun minulla on täällä kotona 3 alle kouluikäistä lasta ja pienin 6 viikkoinen , jos saan kohtauksen miehen ollessa töissä :`(
minulle aloitettin keppra lääkitys 250mg aamuin iloin lamictalin lisäksi. lamicatl puretaan jossain vaiheessa pois ja keppra tulee tilalle.
Sain toisen tajuttomuuskohtauksen sunnuntai aamuyöstä..heräsin sekavassa mielentilassa siihen kun ambulanssikuski lykkäsi minulle sormeen jonkun ihmeen laitteen . en tajunnut mistään mitään, en edes tiennyt nimeäni =( Minut kuljetettiin ensiapuun ambulanssilla , koska khtaukseni oli kestänytniin kauan..olin miehen mukaan ollut tajuton 20min.
ensiavussa lääkäri kysyi päivää ja vuotta , en tiennyt yhtään mitään ja aloin itkemään. Tästä tulee vaan sellainen mieleen että voiko epilepsia pahentua iän myötä? vai johtuuko epilepsian pahentuminen siitä että olen saanut liianpaljon kohtauksia?
pelottaa ihan hirveästi , kun minulla on täällä kotona 3 alle kouluikäistä lasta ja pienin 6 viikkoinen , jos saan kohtauksen miehen ollessa töissä :`(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yritin nopeasti löytää netistä tietoa po. asiasta, mutta ei osunut silmään.
Kuitenkin tärkeintä on saada ensin lääke hoito kohdalleen ja sitä kautta kohtaukset pois.
Oikein osunut lääkitys estää kohtaukset suurimmalla osalla ja silloin kohtausten määrä vähenee > rasitus aivoihin pienenee.
Jos ja kun lääkitys ei ole kohdallaan, niin ainakin GM-kohtaukset rasittavat aivoja liikaa ja se voi näkyä iän myötä.
Itse olen myös ollut välillä täysin "ulkona", kun ensihoitaja tai lääkäri on kohtauksen jälkeen jotain kysellyt.
Vuoden -75 jälkeen olen saanut useamman Gm-kohtauksen ja meinaan olla niin ilkeä, että pysyn pirteänä epini suhteen ihan lähiomaisten kiusaksi.
On aivan luonnollista,
että kohtaustasapainosi heittelee nyt
sillä olethan vasta synnyttänyt.
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja
mun tilanne kyllä jatkui monta vuotta,
koska sopivaa lääkitystä ei löydetty.
Sinulla vaikuttaa vielä hormonaaliset
muutokset ja ei ole ihme,
että kohtauksia tulee.
Mulle tuli myös kun olin pienten lasten
kanssa yksin kotona,
joten opetin heitä soittamaan puhelimella
isälle ja aina kun isä sai puhelun kotoa
ja lapset ketoivat äidin saaneen taas
kohtauksen lähti isä töistä tulemaan
kotiin.
Koskaan hän ei lähtenyt viemään sairaalaan
sillä kotona en itseäni kolhinut kuin mustelmille.
Koita saada yösi nukuttua ja saisitko
ystäviltä tai sukulaisilta apua
lastenhoitoon,
että saisit levättyä tarpeeksi?
Onko teillä Lapsiperheiden kotipalvelu
käytössä eli sen saat tietää sosiaalitoimistostanne ?
Ota kaikki apu vastaan kunhan ensin
selvität mitä on tarjolla.
Missä asut se tietenkin riippuu siitä
mitä on tarjolla.
Mä olen elämäni aikana saanut yhden ison kohtauksen ja se oli silloin kun olin raskaana ja olin touhunnut koko päivän lepäämättä. Sullakin on tosi pienet lapset ja heidän kanssa varmaan tulee touhuttua kauheesti ja tuskin muistaa itse lepäillä. Vauvakin varmasti valvottaa öisin. Oisko sulla ketään kuka voisi välillä hoitaa lapsia ja itse vaan pötköttelisit? Ja silloin kun mies on kotona, niin pyydä vaan rohkeesti apua. Tiedän, että avun pyytäminen ei ole helppoa, eikä kai kukaan halua omaan kotiin ketään täysin ulkopuolista hääräilemään. Kohtauspelosta sen verran, että kun sairastuin, niin opetin vanhimman poikani, joka silloin oli 4 vuotta, käyttämään kännykkää, ja isin puhelinnumero pikavalintaan, eli jos ois tullut jotain, niin puhelu olis mennyt iskälle. Kyllä tää sairaus edelleen mietityttää, vaikka aika sinut olen sen kanssa. Mulla muuten lääkkeenä keppra ja toiminut mulla hyvin. Muista lepäillä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000023335782&view_mode=flat_threaded
Että ei pahene,mutta sinun pitäisi saada levätä mahdollisimman paljon,stressi ja väsymys yksistään voivat olla laukaisevat tekijät,ja lisäksi sinun kohdallasi vielä kun on synnytyksestä noin vähän aikaa. Oman kokemukseni mukaan lääkityksen kohdalleen saanti on se tärkein asia sinulla.
Synnytyksestä en tiedä enkä sen jälkeisestä hormooni vaihteluista koska olen MIES. Lääkityksestä ja sen monimuotoisesta etsimisestä kylläkin tiedän tavallisen paljon, Arvo Ylppö antoi diaknoosin minulle kun oli 3 n vanha vuonna 1957 sen jälkeen on ollut vaikka mitä lääkkeitä, en edes muista kaikkia enään,tällä hetkellä aamulla 600 deprakine , illalla 800 deprakine. Älä masennu , TSEMPPIÄ sinulle ja perheellisi.
mutta yleensähän epilepsiasta todetaan, että hoitamattomana se on "etenevä tila", tai sellainen sairaus, joka pahenee, jos ei sitä hoideta lääkkeillä.
"Hoitamaton epilepsia voi jatkua ainakin osalla henkilöistä etenevänä tilana niin, että kohtaukset tihenevät ja vähitellen saattaa ilmetä aivotoiminnan häiriöitä myös kohtausten välillä." Näin esimerkiksi www.hus.fi -sivustolla.
Sinullahan sairaus on ollut hoidossa, mutta ilmeisesti lääke ei ole ollut oikea. En nyt osaa mitään tieteellistä totuutta sanoa, mutta tällainen seikka tuli mieleen.
Olen 3 terveen lapsen isä ja kouristelin
paljon sinä vuonnakin kun lapsemme teimme.
Minun epilepsiani on pahentunut ikävä kyllä
koko elämäni ajan.
kohtaukseni tulevat yöllä, päivällä erittäin harvoin.
Siis epilepsiani on vaikeahoitoinen
koska ei pysy hallinnassa
edes lääkehoidolla.
Nyt on parhaillaan "arpajaiset menossa"
lääkinnässä.
Lamictal topimax keppra
Eli epilepsiakohtaukset voi joskus jopa
mutta harvoin loppua
pitkäksikin aikaa niin että lääkitys jopa
uskalletaanlopetettaa mutta usein kyllä joudutaan aloittamaan uudelleen.
Kohtauksien estäminen olisi todella
tärkeää siksi pitää aina
kiirehtiä oikean lääkityksen löytämiseksi.
Siitä asiasta suosittelen jopa
maksamaan jos vain on mahdollisuus
itse kramppaan lähes 50 isoa
tajuttomuuskouristuskohtausta vuodessa,
eli jokainen kohtaus vie aivosoluja.
olen oppinut siksi neuvomaan näin
myöskin teitä nuoria.
Kun meille kaikille löytyisi se oikea lääke.
Tsemppiä!!!
t. taavi boy
Mulla on 2 epiystävää ja he molemmat ovat päässeet
kokonaan eroon lääkkeistä =)))
Eli pakko on kuitenkin edes hieman
uskoa tuohonkin mahdollisuuteen.
Vaikka itse olen myös näitä vaikeahoitoisia
niin kuitenkin nyt on mennyt yli vuosi
ilman kohtausta =))
On pakko alkaa usko, että elämä voittaa
ja se oikea lääke on löydetty jota en
kyllä enään halunnut edes kokeilla sillä
niin luovuttanut jo olin.
Periksi ei saa antaa ja kaikki apu on
otettava vastaan mitä saa ja mitä
tarjotaan.
olen sairastunut epilepsiaan -68 jolloin se oli täysi jäkytys niin minulle itseleni kuin koko perheelle
nyt kun olen itse jo mummu ja saan edelleen kohtauksia mietin noita kaikkia vuosia ja mitä niiden aikana on tapahtunut ja miten paljon sairauteni on tänä aikana muuttanu muotoaan
pahimmillaan olen ollut pari viikoa taju kankaalla tai sitten on tullut kohtauksia parin minuutin välein jopa 30-40peräkkäin
mutta sitten on tultu melkein 22-vuotta toimeen samalla lääkityksellä kunnes joku neurologin piru päätti kokeilla mitä se kepra minulle tekee
nyt on hyvät lääkkeet ja hyvät neurologit kohtaukset on vähissä (2-4viikossa) en ole eläissäni voinut näin hyvin
se että paheneeko vai paraneeko epilepsia iänmyötä taitaa riippua lääkityksestä ja mielialalla on ainakin mulla ollut suuri merkitys sille miten on millonkin voitu
mulla oli muuten pisin kohtaukseton aika heti pojan syntymän jälkeen yli 3-kuukautta
olen joskus mietinyt et olisko pitäny tehdä useempikin laps`