Olen perustanut vasta yrityksen toiminimellä. Ala on periaatteessa harrastukseni, työni ja elämäntapani yhdessä. Helposti kun painaa hommia, ei tule ajatelleeksi todellista tilannetta, kuinka helvetin kalliiksi "harrastukseksi" pienyrittäminen tulee, ja korostan sanaa PIEN koska niin surkeatuloisesta erikoisalasta on kyse, lähes nappikaupasta (paitsi en tiedä josko napeillakin paremmin tienaa). Siis kulut nousee yllättävän suuriksi kuin "salaa" vaikka ne koittaa pitää minimissä. Toimitilan vuokra, sähkö, puhelin ja nettimaksu, kuukausittainen alv, kirjanpitäjän maksu, jo näistä perusmenoista kertyy aika paljon verrattuna tuloihin. Ja varsinkin tähän hiljaiseen vuodenaikaan se tuntuu kaksinverroin. Joinain päivinä saattaa hiljaiseen aikaan olla ettei asiakkaita käy koko päivänä, ja tulot nolla egeä. Ja tätä tahtia kun jatkuu jonkin aikaa, ei paljon lohduta tieto, että vilkkaampi jaksokin tulee aina. Tuntuu hullulle, että tällaisesta sitten joutuu vielä kaikenmaailman verot maksamaan vaikkei edes tienaa paljon mitään. Hyvä että saa edes kulut jotenkin maksettua, voittoa ei aina jää ollenkaan. Voisi tätä harrastustoiminnaksi kutsua enemmän kuin liiketoiminnaksi, siltä se välillä tuntuu. Ja kulutkaan eivät riitä. Vielä pitäisi taikoa raha, jolla hankkii aika uutta varastoa, sillä tavaranhan tulee vaihtua tiuhaan tahtiin, jotta asiakkaitten kiinnostus säilyisi. Siitäkin saa noottia, jos ei joka päivä ilmaannu uutta mielenkiintoista "tongittavaa". Tekisi mieli sanoa, että millä v.....a hankin sitä uutta tavaraa jos vanhaakaan ei kukaan osta. Kun kaikki nämä rahareiät ynnätään ja verrataan tulopuoleen niin voisi katsoa paperilla tämän toiminnan silkaksi hulluudeksi. Miksi siis tämä hulluus? Samaa voisi kait kysyä suurimmalta osalta erikoisalojen pienyrittäjiltä. Miksi me sitten pidetään yrityksiämme vaikka ne todellisuudessa ovat melkoisia lompakon köyhdyttäjiä. Mitä järkeä siinä on? Vastaus on kait joku hulluus ja pakkomielle oman yrityksen pitoon. Onko se mielenvika? En tiedä. Mutta tietenkin vilkkaana aikana kun kauppa taas käy ja aurinko paistaa niin kaikki tuntuu "täydelliseltä" ja murheet unohtuvat. Silloin sitä taas muistaa miksi haluaa pitää omaa yritystä. En tiedä mitä kokeneemmat yrittäjät näistä asioista ajattelevat? Minä olen vasta melko aloittelija mutta välillä nuo kulut ja kaikki verot ym. tuntuvat aika kohtuuttomille kun tienestiä ei paljon virtaa. Täytyy tunnustaa, että ilman palkkatyössä, eli "oikeassa" työssä tienaavaa puoliskoa olisi monta kertaa ollut aika mahdotonta. On olemassa edes se turva, että aina toinen tienaa mikäli itse ei sattuisi saamaan tienestiä. Mutta toisaalta sekin on perverssiä, että oman yrityksen menoihin hassaantuu koko perheen tienestit. Asiaa voisi tietenkin pyöritellä loputtomiin mutta olen todennut että parasta taitaa olla ettei liian tarkasti ajattele koko asiaa, ettei tule hulluksi. Liian järkevästi ajateltuna kun koko homma vaikuttaa epäjärjelliseltä ja epärealistiselta.
Yritys kallis harrastus
Yrjö-Yrittäjä
5885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa täällä olen pähkäillyt! Vuoden verran tätä nappikauppaa pyöritellyt ja miinukselle jäänyt. Olen miettinyt että jos ne kaikki tuhannet eurot mitä tähän yritykseen on panostanut, olisikin käyttänyt perheen hyvinvointia ajatellen. Harrastuspohjalta olen minäkin lähtenyt ja onhan tämä vieläkin rakasta hommaa. Välillä mietin että pitäisikö lyödä hanskat tiskiin ihan suosiolla. Muttaei vaan voi antaa periksi. Olen todella yrittäjähenkinen enkä pystyisi kuvittelemaan itseäni muuhunkaan työhön. Puolison tuloilla täälläkin viimetipassa pärjätään, välillä paremmin ja välillä huonommin. Tsemppiä! Ehkä se tästä vielä paranee...näin ainakin sopii toivoa.
Samaa minäkin välillä mietin, että mihin kaikkeen muuhun ne yritykseen palaneet rahat, jotka kuitenkaan eivät ole kovinkaan hyvin tuottaneet olisi voinut käyttää.. Mutta täytyy kyllä myöntää, että minullekin tämä ala on niin rakas ja ollut mukana elämässä jo niin pitkään, etten usko osaavani ilman sitä elää. Välillä olin jonkin aikaa ilman yritystä ja muissa hommissa mutta koko ajan olin kuin kipeä kissa, omasta uudesta yrityksestä vain haaveilin, polte oli kova. Ilmeisesti yrittäminenkin on kuin huume, kun kerran sitä saa "maistaa" niin koukkuun jää, oli sitten kuinka paljon vaikeuksia tahansa. Minä jo kyllä uutta yritystä laittaessani ajattelin, että onkohan tämä nyt ihan järkevää taas tähän alkaa mutta halu oli niin kova, että voitti kaiken. Kait minäkin olen kovin yrittäjähenkinen, en oikein osaa kuvitella muuta tapaa elää. Ja välillä jos muuten elän, niin aina palaan samaan vanhaan. Ilmeisesti se on vain niin, että mikä on kenellekin tärkeää ja rakasta. Minä olen valinnut tämän tien ja hyväksyn ettei kaikkea voi saada. Kun olen kerran valinnut tämän niin elän sitten sen mukaan. Nautin siis oman yrityksenpidon positiivisista asioista ja kestän ne huonotkin. Kaikki liikenevät rahat käytän yritykseeni ja yksityiselämän kulut minimoin, enkä harrasta huvituksia ja ylellisyyksiä. Elän visusti, saan kulut hoidettua, en (toivottavasti) velkaannu ja joskus saan ehkä voittoakin vielä. Ajattelen kuitenkin, että olen "onnekkaassa" tilanteessa, että minulla on mahdollisuus elää tällä elämäntavalla.
suomessa. Uskoisin että suuri osa pienyrityksistä kituuttelee, muttei saa lopetettua. Ja jokainen maksaa vuokraa ja muita mainitsemiasi kuluja, eli yrittäjä elättää monta muuta.
Kunpa valtio ymmärtäisi edes jossain vaiheessa pienyrittäjiä. Nimittäin eihän niitä kohta ole tällä menolla.
Kaiken pitäisi olla suurta ja tehokasta, sen ikävä kyllä suomalainen kuluttaja itse määrittelee. Kysyttäessä sanoo ostavansa pienistä paikoista mielellään, mutta heti perään painelee halpahalliin tai ostoskeskukseen..
Suomessa on niin vähän porukkaa ja lyhyt kulttuuri, että ei täällä osata ostaa pikkukaupoista.
Mutta paras esimerkki löytyy kunnista ja kaupungeista. Kaikki ne kannustaa perustamaan pienyrityksiä, mutta eivät koskaan tule itse ostamaan mitään niiltä, kun ne kilpaluttaa ja vaatii tarjoajilta vain isojen organisaatoiden tarjoamia vaatimuksia.
mulla on myös tommonen parin hegen yritys,hyvin meni niin kauan kun voit itse tehdä töitä täysillä. mut kun sairastut entäs sitten.no palkaat työntekijän mikäs siinä mutta samalla teet ittestäs holhojan ja elatusvelvolisen sille työntekijälle- nyky työntekijä ei vastuussa mistään.
Miksi perustaa sellaista yritystä, josta ei itselleen palkkaa saa, saati jos jää vielä miinuksella...?