mieliala vaihtelee, heittelee ja olo on kuin vuoristoradalla. välillä tekisi mieli oksentaa ja välistä ei voi kun huutaa ilosta...
tylsää ei ole... mutta välistä toivois et löytäisi tasapainoo tähän... eli tänään hienot fiilikset ja huomenna voi jo olla sellainen olo et tahtois ruuvata päänsä irti...
voiko tälle mitään?
tylsää ei ole... mutta välistä toivois et löytäisi tasapainoo tähän... eli tänään hienot fiilikset ja huomenna voi jo olla sellainen olo et tahtois ruuvata päänsä irti...
voiko tälle mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan tutulta kuulostaa. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Mutta suunta uskoakseni on oikea.
En tiedä miten pitkään olet sairastanut ja syönyt lääkkeitä, mutta niitten vaikutus aloittaessa tulee useamman viikon viiveellä.
Myös jatkossa, sen jälkeenkin kun lääkkeet jo purevat, voi tulla takapakkia. Se on ihan normaalia. Pitää vaan sinnitellä eteenpäin. Oma toipumisen tahto siinä ratkaisee.
Aurinkoista kevättä, kyllä se päivä meille vielä paistaa.
mulla on ihan sama juttu. Viikko sitten hypin seinille riemusta, mutta nyt on viimeiset 5 päivää ollut tylsistynyt, apaattinen ja masentunut. Kyllä sitä jaksaa punnertaa kun on jotain mitä odottaa.
Masennuksesta irti koitan päästä juomalla runsaasti kahvia, saunomalla ihan täysillä löylyillä ja sitten jääkylmään suihkuun tai sitten lenkille menne ja tietysti nukkumalla paljon. Olen puoliksi karistanut masennuksen, jos vielä jaksaisin muutaman päivän kun maanantaina on koulu ja terapia, ja tiistaina hokimatsi. Kun vielä jaksaisi pinnistellä. Jumalauta mitä taistelua!
Niin, noita ratoja minäkin kuljin, kunnes 50 pysähdyin. Sairastuin oikein vakavasti masennukseen. Tein hirveästi töitä, yötäpäivää, jaksoin, nukuin n.3 tuntia öisin tai vuorokaudessa. Oli monta työtä yhtä aikaa ja ideoita tulvi korvista ulos. Öisin kun olis pitänyt rauhoittua, alkoi kela pyöriä päässä. Oli vaikka mitä uskomattomia ideoita ja ajatuksia mitä ei valveilla mitenkään olisi osannut kuvitellakaan, siis horroksessa ei unessa. Sitten välillä olin aivan maassa, mikään ei kiehtonut, vaimokin vain jaksoi nalkuttaa ja minä suutuin. Olin hiljaa puhumattomana montakin päivää ja haudoin loukkauksia mielessä.......
Syytin toisia kun itsellä oli huono olo.
Lääkärissä käytyäni sain lääkityksen kaksisuuntaisen mielialahäiriön johdosta. Muutaman lääkevaihdon myötä olo alkoi tasaantua ja 2 vuoden hoidon myötä olen parantunut masennuksen syövereistä. Tarina olis pitkä vaikka kirjan tekisi............ Mutta toivotan hyvää jaksamista teille kaikille