Moi.
Mitä teille kuuluu? Minä olen niin monesti saanut apua ja tukea teiltä. Vaikka pelkästään lukemalla jotain viestiketjuja taustalla. Nyt jo alkaa olla ikävä ja haluaisin 'kuulla' miten teillä menee?
Jos ette vastaa, niin ajattelen, että te olette kaikki terveinä, palanneet työhön ja vähän kiireisinäkin. Touhukkaina työskentelette, ja pidätte huolta perheistänne ja harrastatte.
Enivei :) terkut huilta.
Mitä teille kuuluu? Minä olen niin monesti saanut apua ja tukea teiltä. Vaikka pelkästään lukemalla jotain viestiketjuja taustalla. Nyt jo alkaa olla ikävä ja haluaisin 'kuulla' miten teillä menee?
Jos ette vastaa, niin ajattelen, että te olette kaikki terveinä, palanneet työhön ja vähän kiireisinäkin. Touhukkaina työskentelette, ja pidätte huolta perheistänne ja harrastatte.
Enivei :) terkut huilta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olekaan kukaan "huhuilluista", minäkin kaipailisin viestejänne. Kertoilkaahan kuulumisianne ja vointejanne! Parastahan tietysti olisi, ettei kukaan enää tänne ehdi, on niin paljon kaikkea muuta kivaa :).
Minä vaan taablaan eteenpäin päivä kerrallaan ja yritän nauttia jokaisesta päivästä. Joskus se onnistuu ja joskus taas ei :).
Kuinkas hui itse jakselet ja voit?
Susu
Susu, Sinä lukeudut juuri tuohon mainitsemaani joukkoon. Joku varastelee sanoja mun päästä, eli ajattelin Sinuakin kun tuota viestiä kirjoitin. Joku vaan vei taas sanan. :)
Elämä Mr. Hortonin kourissa edelleen, eli hissukseen täälläkin. Lääkitys on nyt ehkä parhain kahteen vuoteen (Neurotntinia 1200mg ja Naramig 2,5 aamuin illoin) ja tammikuun alussa sain/otin botox-ruiskeem. En oikein vielä tiedä toimiiko se.
Mitä Sinulle kuuluu?
Kaikki vaivat ennallaan ja sairaslomalla. Tulevaisuudesta en tiedä. Paperit menossa Kelassa ja Varmassa (työeläkeyhtiö).
Ootellaan kesää.
Siis asiat täysin samalla mallilla, paitsi työeläkeyhtiö on Ilmarinen.
Kiva kuulla teistä kaikista! Minä alan ilmeisesti tottua eläkkeellä oloon kun tämä talvi on ollut huomattavasti parempi kuin edelliset.
Tai sitten johtuu kirkasvalolampusta tai akupunktiosta tai syksysestä kahden viikon kylpylämatkasta Pärnuun, tai ehkä eniten piristää, että olen ollut paljon lastenlasten, etenkin Even,10v (kaunis nimi!) kanssa. Pakko laittaa kunnon ruokaa ja olla paljon liikkeellä.
Mutta missä on SaksaO?
Kevään odotuksessa toivotan kaikille hyvää vointia ja paljon voimia!
Niinpä, SaksaO:n kuulumiset olisi kiva kuulla ja tietty kaikkien muidenkin, jotka näihin keskusteluihin ovat osallistuneet tai niitä ovat seurailleet ja lukeneet.
Mulla tuli syksyllä 5 vuotta aneurysmaleikkauksesta. Kylläpä aika menee nopeasti :). Muistonahan on aika komea arpi, edelleenkin, mutta muuten leikkaus toipumisineen on onneksi jäänyt taka-alalle. MS-taudin kanssa elellään päivä kerrallaan, tosin sekin on kohdallani ollut vielä aika maltillista muotoa.
Joten, mukavaa kevättalvea kaikille ja muistetaan välillä kertoilla kuulumiset :).
Susu
Nyt on kulunut 2,5kk, kun minulta leikattiin av-malformaatio. Kaikki on mennyt hyvin, tukka kasvaa, joskin jäi pari pienehköä kaljulänttiä keskelle päälakea. Kuitenkin elämä hymyilee ja odotan innolla opiskeluja uuteen ammattiin. Paino pääsi nousemaan loppuvuodesta 10 kg, nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja keventänyt ruokavaliotani, sekä lisännyt liikuntaa. Kiitos kaikille teille, oli suuri apu selvitä koko ruljanssista lukemalla kirjoituksianne. Kaunista kevään odotusta!
Hei kaikille!
Minua ei ole täällä palstoilla näkynyt kun olen epätoivoisesti yrittänyt saada aikaiseksi tylsää arkipäivää, tosin erittäin huonolla menestyksellä.
Tammikuun lopussa ajoin autoni katon kautta ympäri moottoritiellä poikani kyydissä. Auto lähti suoralla tiellä yht´äkkiä heittelehtimään rajusti sillä seurauksella, että ajoimme lopulta suoraan kohti kaistojen vasemmalla puolella olevaa kaidetta. Sain autoa käännettyä niin, että emme ajaneet päin, mutta auto lähti liukumaan. Törmäsimme Juuson oven kohdalta kaiteeseen ja kieräytimme siitä katon kautta
ympäri kolme kertaa jääden renkaille seisomaan.
Pojallani ei luojan kiitos ole mitään, ei edes naarmua, minulla vammoja aiheutti turvavyö ja ratti ja kaularanka venähti ja auto on lunastuksessa. Ainoa asia mitä todella osasin tehdä on ajaa. Nyt sekin vietiin minulta. Kaksi kertaa on ollut hengen lähtö lähellä, en edes halua ajatella sitä tulevaa kolmatta.
Pari viikkoa sitten sunnuntaina saunamme porras hajosi altani ja loukkasin polveni. Olin jo saanut hermoromahduksen aikaisemmin viikolla.
Viikko sitten lähdin muutamaksi päiväksi Kölnin karnevaaleihin ryyppäämään kipuni pois. Sen lisäksi mm. käsilaukkuni varastettiin ja luulin menettäneeni kaiken kameraa ja kännyköitä myöten, mutta seuraavana päivänä ne löytyikin. Siellä vietetyt viisi päivää olivat niin kaoottisia, että tulin riemusta kiljuen takaisin.
Olen ilmeisesti testihenkilö. Testihenkilöitä ei tapeta, niille annetaan joku todella hyvä syy haluta elää (minulla poikani) ja sitten voikin vapaasti testata mitä kaikkea ihmismieli kestää.
Parempaa talven jatkoa kaikille!
Sinä olet totisesti lujaa tekoa!
Äidillä oli tapana sanoa: "Vaivainen kaiken kokee, kokenut kaiken tietää". Kertomuksistasi päätellen tiedät jo aika paljon.
Hienoa kuitenkin kuulla sinusta, vaikka ei kovin kivoja uutisia olekaan. Sun pitää ottaa kerrankin oppia tyttärestäni, hän on kanssa kova ajaja, mutta onnistuu kolaroimaan vain parkkipaikoilla, silloin tietenkin vähäisin vaurioin.
Onneksi sinulla on kuitenkin huumorintaju tallella. Vaikka ei elämää (ainakin sinun) muuten kestäisikään.
Parempaa kevättä!
Inka
Niin...minulla oli eläkepaperit..työeläke..tms.valmiina,siis eläke tuli jo.olin yli vuoden ollut sairaslomalla,itkenyt,kävellyt ja tehnyt kaikkea muuta kuin järkevää...kunnes oli taas aika neurolookille ja sain LUVAN mennä töihin.nyt olen neljä viikkoa ollut töissä,ja on tosi ihanaa.en tiedä kauanko jaksan,ja meneekö suonet päässä umpeen,sen näkee sitten.mutta en olisi kotona kestänyt,olen 17vuotta samassa paikassa ollut töissä,eihän ne ilman minua olis pärjänneet....IHANAA että muistelette viellä meitä...minä nyt harvemmin pääsen koneelle ...tyttö on koneella....HEIPPA.