Luovutan. Sitä ehkä haluatkin. En pääse sinusta perille. Et uskalla paljastaa sisimpääsi. Jotakin pientä kuitenkin jo paljastit, kuvittelin että se siitä lähtee...mutta ei. En ymmärrä sinua. Juuri kun olen jatkamassa elämääni sinä ilmestyt taas siihen, osoitat kiinnostusta, puhut kauniita. Kunnes minä taas lankean ja rakastun entistä enemmän. Silloin sinä taas vaikenet.
Olen saanut tarpeekseni tästä tahtoo-ei tahdo-leikistä. Kuvittelin vaan, että voisimme onnistua.
Tästä lähtien ei kiitos kaikille kauriille.
Rakastan - kuitenkin.
Olen saanut tarpeekseni tästä tahtoo-ei tahdo-leikistä. Kuvittelin vaan, että voisimme onnistua.
Tästä lähtien ei kiitos kaikille kauriille.
Rakastan - kuitenkin.
Vastaukset 69
Vanhimmat
samat sanat myös eräälle miespuoliselle kauriille.
Ole niin piinaavaa tuskaista kuin epätietoisuus..
Yli kaksi vuotta on kissa ja hiiri-leikkiä ollut muuten niin ihanan naaraskauriin kanssa, sekoan kohta..
aina
En sekoa vielä..sinun vuoksesi jaksan..
En halua että luovutat, mutta ymmärrän jos olet väsynyt tähän kaikkeen. Totuus on se, että minä pelkään. Pelkään itseäni ja pelkään niitä tunteita mitä minulla on sinua kohtaan.
Sanot, ettet ymmärrä minua. Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt minua yhtä hyvin kuin sinä. Ja sitähän jokainen haluaa. Että edes joku ymmärtäisi.
En tiedä rakkaudesta mitään. En edes tiedä uskonko moiseen. Mutta sen tiedän että minun oli hyvä olla sinun lähelläsi. Ennen kuin tapasin sinut...olin kuollut ja yksinäisyys oli ystäväni. Sinun kosketuksesi ja sinun katseesi saivat minut ensimmäistä kertaa heräämään henkiin.
Voit unohtaa minut, mutta minä en voi unohtaa sinua. En edes halua unohtaa sinua, sillä sinä olet kaunein asia elämässäni. Haaveissani tartun käteesi ja suljen sinut syliini. Niin kuin silloin. Haaveissani suutelen sinua. Niin kuin silloin.
Haaveissani sinä olet minun ja minä olen sinun.
Iiks liippaa läheltä!
Kuinka samalta minusta tuntuukaan...ja vastapuolena mieskauris minullakin ;). Nyt yritän vain unohtaa, vaikka olisin ollut valmis jakamaan hänen kanssaan elämäni. Kunpa olisi uskaltanut avautua...ei tainnut ymmärtää miten paljon olisi voinut rakkautta saada.
??...??
Mepä ollaan peijoonia! ollanko sitä miestä vai naista mutta petoja kaikki tyynni! Ajatelkaa meitä on yhdessä kaksi kaurista, minä nainen, hän mies. Ja mitä kissanhännän vetoa koko ajan.Puolineljän aikaan aamulla tulee viesti, rakastatko minua? Sanoit sitä ja sitä silloin ja silloin. Minä tuumaan, että ihmiset nukkuu tähän aikaan eikä lurittele lemmenviestejä. Aamulla pitää olla kahdeksalta töissä. Mies kauriini hiippailee missä vain ja aina saan sen kiinni.Laitan jalat ristiin, siinäpä on miettimistä... hahhahahahhahahha terveisiä vaan sinne jonnekin...
Ei kauriina olo oo yhtään helpompaa kuin "häneen" tutustuminen... elikkäs kauris on hankala myös hänelle itsellen:) Tv kauris mies 22v.
tiedän, haluanko vai enkö, mutta se on sitten täysin eri asia, mitä "vastapuoli" miettii. Ympäristö ja moni muukin asia (mitä Kauris ehtii mietiskellä) vaikuttaa. Yleensä varmuuden omista tunteistani tiedänkin vain minä itse.. toinen näkee epävarmuutta, ja siinähän sitä taas ollaan.
Ehtii miettiä ja tehdä päätelmiä omassa päässä ennen kuin paljoakaan on tapahtunut. Yleensä negatiivisia päätelmiä.
Olen samaa mieltä tuossa "hankala myös itselleen".Kaiken sen mietiskelyn mukana oppii kyllä tuntemaan myös itseään. ..nopeampaa tilannetajua se ei silti tuo mukanaan.. omituisen huumorin kyllä.
Mutta luotettavan ystävän (kenties ihmeen tapahtuessa enemmän) tästä ainakin voi saada. :)
n, 24
Tässä tämä oli kyllä hyvi sanottu:
"Ehtii miettiä ja tehdä päätelmiä omassa päässä ennen kuin paljoakaan on tapahtunut. Yleensä negatiivisia päätelmiä." seo justiinsa noin se asia, juuri tässä mietinkin omia naisasioitani ja taisin tehdä TAAS tuolleen niinku selitit... sitten se "tyttöystävän alku" jää katsomaan suu auki että mitähän tuo taas horisee..:)
Tilanne taju tulee puolivuorokautta jäljessä, ainakin minulla... vaikkakin kyllä sitä tilanne huumoria on ja kaikkea, siis sellaista huumoria ettei moni ymmärrä. Ja siksi varmaan onkin pieni,mutta tiivis kaveriporukka. Tai pitäskö sanoa ystäväporukka, mut eihän pojat puhu ystävistä, eihän?=) kaverit on niitä:D
m, 22
on tuttua minullekin.. jälkeenpäin ymmärrän vielä vaikka mitä ja teen jopa havaintoja, mutta itse tilanteessa ei vaan ymmärrä.
Ja kun joskus oman sähläyksen vuoksi on jotain päättynyt harmittavasti, niin sitä jotenkin varautuu jo valmiiksi "huonoihin uutisiin".
Minulla tuttavapiirissä laatu on aina korvannut määrän.. mielummin niin, että muutamalle tai yhdelle voi kertoa kaiken, kuin että olisi monta, joista jollekulle sitä ja toiselle tätä juttua.
kärsivällinen, mutta sätkyilijä
n, 24
En tiijä onko kaikilla miehillä sama "vika" kun kavereille puhuu tärkeistä asioista, että se menee vähä niinku huumorin piikkiin siinä sivussa ja kaikki sitten nauraa asialle, itse mukaan lukien. Ja sitten kun tuleekin se tilanne että pitäs puhua sen naispuolisen kans tärkeistä asioista/tunteista nii se tahtoo silloinkin mennä loppujenlopuksi sen huumorin piikkiin, kun sen tavan on "oppinu" poikaporukassa. Nii sittenhän se nainen luuleekin että tuommonen ääliö apina pelle, että turha tuolle puhua mistään mitään "oikeaa asiaa"..
Tämä nyt tais mennäkkin vähä aiheen sivusta, eikä niinkään liittyä Kauris-asiaan.. tai en tiedä, mutta laitampa tekstin kuitenki näkösälle.
m, 22
on erittäin tuttua täälläkin. Usein käy niin, että tututkin kuunneltuaan vähän aikaa puhumistani ihmettelevät, ..mikä se asia olikaan. Rönsyilevä puhe on jotenkin aina ollut tapani. Suoraa puhetta tulee todella harvoin ja yleensä se voi olla jokin "kauan mielessä ollut asia".
Muukin osa viestistä kuulostaa vähän tutulta.. helppoa "heittää juttua", mutta kun on oikeasti hämääntynyt jonkun seurassa, niin niitä heittoja tulee, jos mitään...
Niin, nämä tekstit ovat kaikkien luettavissa, ja usein löytyy joku muukin jotain samantapaista miettivä.
Mitenhän paljon tämäkään liittyi aloitusviestiin? No, sen ainakin, että ei se puhuminen ole helppoa. Riippuu ...kenelle.
n, 24
moisesta huolta kanna.
Tuo on aika tyypillistä meille kauriille.
Joudun johtamaan kymmenien miljoonien eurojen projekteja ja koskaan siitä ei ole ollut haittaa, että viljelen jatkuvasti myös huumoria puheenjohtajan nuijaa heilutellessa. Täysin vakavasti minut tyylistäni huolimatta otetaan, mutta edellytyksenä on tietysti, että ei latele mauttomuuksia.
Jotain komiikkaa liittyy miltei asiaan kuin asiaan ja vaikeatkin asiat ovat kevennyksiä käyttäen paljon helpompia hoitaa ja niistä puhua kuin ryppyotsaisesti jyystämällä.
Paljon harmillisempia ovat sellaiset "viisaat", jotka tärkeilevät luonnostaan tai peittelevät esim. tietämättömyyttään tärkeilyllä.
Johtajuushommista tulikin mieleen kun illalla tässä muitoja virkistääkseni luin armeijasta saatua johtaja-arviointia/profiilia, niin siellä esim. alaisilta saatu palaute oli keskiarvoa parempaa ja muutkin johtajuuskohdat mitä siinä nyt onkaan, nii oli keskiarvon yläpuolella. Vaikka itse itsestäni ajattelin kun aliupseerikouluun menin, heti ekapäivänä että eihän tämä mun paikka oo, että en ollenkaan oo "johtajatyyppiä"... mutta tämäkin ennakkoluulo/virhearvio taitaa vaan johtua heikohkosta itsetunnosta tai siitä kauriin vaatimattomuudesta. Kun muutenkin normaalisti oon mieluummin vähä sivustaseuraaja kuin "päällepäsmäri" mutta silti haluisin olla se joka sitä tahtipuikkoa heiluttaa, siinäpä se yksikin päänvaiva on lisää, että miten saa tyydytettyä kunnianhimonsa jos ei uskalla ottaa härkää sarvista...
m, 22
on turha (noin nuorena) murhetta ottaa. :)
Olethan itsekin jo ainakin kerran -siellä armeijassa- tullut muitten toimesta nykäistyksi "lauman laidalta" keskemmälle.
Aina tulee olemaan niitä, jotka huomaavat myös niitten ihmisten kyvyt, jotka eivät välttämättä itseään johtajanpaikoille tyrkytä.
Muuten, tuota sanaa hyvä/huono itsetunto käytetään aivan holtittomasti ja virheellisesti ilmaisemaan lähes mitä tahansa.
Esimerkiksi röyhkeyttä saatetaan pitää hyvän itsetunnon merkkinä, vaikka röyhkeydellä usein korvataan puutteellista itsetuntoa. Samoin oletetaan aivan yleisesti, että ujolla tai sivusta seuraavalla henkilöllä on huono itsetunto, minkä ei ollenkaan tarvitse pitää paikkaansa.
Härän sarvista ottamisesta ja uskaltamisesta: Joskus nuorempana (niin kuin monet, monet muutkin) pelkäsin luentojen ja esitelmien pitämistä. Ääni värisi, polvet tutisivat ja kädet vapisivat. Ajattelin, että eihän tästä mitään tule ja ryhdyin muuttamaan "heikkoutta" eduksi. Saatoin vaikka aloittaa sanomalla kuulijoille, että aion kyllä puhua teille täyttä asiaa, mutta sorry vaan, koska jännitän teitä niin kovasti, pidän esitykseni pöydän takana istuen, että ette näe täriseviä polviani.
En siis vähätellyt osaamistani vaan myönsin kuulijan kannalta toisarvoisen, heikon kohtani. Useimpia nauratti mutta herätti heissä heti myös myötätunnon esiintyjä"ressukkaa" kohtaan.
kauris, tekee juuri tota samaa: puhuu tärkeistä asioista naureskellen ja huumorin varjolla. Joskus se on raivostuttavaa (ikäänkuin "nauramista" väärille tai vaikeille asioille). Huumorintajuisena (vitsejä ja naurua rakastavana ihmisenä) olen monta kertaa olettanut mummon olevan oikeasti huumorin kannalla, ja olen vaan pokkana nauranut mukana...myöhemmin huomaa että jotain muuta mummo yritti viestittää.
Mut tosiaan eniten ottaa päähän tavallaan nauraminen ei-hauskoille tai ikäville asioille, toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan. Esim. "Laitoin silitysraudan kaapin ylähyllylle, ja *heh heh heh* sieltä se putos mun päälle, kun kävin kaapilla seuraavan kerran *heh hee*. No mut ei se mitään, kaikkea sitä sattuukin mulle *heh heh hee*." :) Tässä näyte ainakin minun kaurismummoni surun ja huumorin yhdistämisestä. Kumpa aina muistaisi, että viesti pitää ottaa suruviestinä, eikä ikäänkuin naurattavana asiana vastaan täällä ravun päässäkin :)
Olen liiankin monesti törmännyt työssäni tuohon "ongelmaan" että nauraa tai ees hymyilee väärässäpaikassa... kun teen vartijan töitä ja eräänkin kerran on tullut asiakas sanomaan että haluatko turpaas tms. Nii meikäläinenhän nyt hymyillen sanoo että elähän nyt ettei kai tämä nyt niin vakavaa oo.. Ja siitäkös se toinen saa lisää vettä myllyyn kun huomaakin että toinen nauraa uhkaukselle. Tosin onhan siitä joskus hyötyäkin, monesti hymy laukaisee tiukan tilanteen. Ku eikai vartijan piä olla se tuima/tiukkailmeinen kaljupäinen isomies? Kun kaikkihan tietää että "jokaiselle hevoselle löytyy ratsastaja" ja tämähän on viimekädessä asiakaspalveluammatti.
m, 22
pliis, mä pyydän. Älä luovuta, mä pyydän sinua. Ilman sua en voi olla onnellinen. Kaikki ihanuus liittyy sinuun vaan, sinä yksin jään voit saada sulamaan.
Et kerro, kauanko tilannetta on jatkunut, mutta jos yli vuoden, mikä on kauriille melko lyhyt aika; ala luovuttaa.
Olen kauris, tunnen kauriita ja toisinaan tuntuu, että jotkut parisuhteisiin liittyvät asiat opitaan vasta kantapään kautta.
Saat uskollisen kumppanin jos et luovuta.
Vähän on samantapaisia kokemuksia miespuolisesta. Ei millään saa selvää. Yhdessä vaiheessa jo luulin että edistystä tapahtui, kun osasi yllättää ilman mitään varoitusta. Todellakin yllättää. Ja sitä kesti jokusen viikon mutta nyt on taas tapahtunut takapakkia. Enkä oikein tiedä miten suhtautua ja mitä tehdä. Pitäisikö myös luovuttaa, millään en haluaisi mutta en oikein tämmöistäkään jaksa. Esteenä on, että olen alkanut pitää ko. henk. vähän liikaa ja oppinut hiukan jo tuntemaan. Mutta välimatka on ja pysyy hänen taholtaan. Kärsivällisyys ei kuulu omiin hyveisiini. Ihme, että olen näinkin kauan kestänyt, n. puoli vuotta.
jos se sut haluais, se ois sut jo ottanut, kun kerran olet tyrkyllä ollut.me ei olla mitää mestareita sanoon mimmeille ei. roikkukoot lahkeessa jos tahtovat.kyllä ne siitä aikanaan irrottaa. ei mun homma oo jatkuvasti selitellä säälittäville reppanoille, et miksen oo kiinnostunu. lukekaa rivien välistä pöljät.
printata ton hengentuotteesi ja pääset vieläkin vähemmällä pinnistelyllä.
Lyöt säälisi kohteille kopion kouraan niin eivätköhän hellitä.
Edellytyksenä tietty, että liikut porukoissa, joissa osataan lukea.
t. kauristyttö
Tää oli just niin kuin mun päiväkirjasta! Nyt just on sellaien olo, että mä en tiedä mitä mä tekisin tän tyypin kanssa. Olen itse oinas, että yhdistelmä ei kai ole paras mahdollinen. Mä tiedän, että tää kaurismies vähintäänkin pitää musta paljon, mutta sitten näitä hiljaisuus-irtiottokausia tulee vähän väliä. Omista ajatuksista ja tunteista puhuminen tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä. Tää on henkisesti melko raskasta.. Voimia sulle!
Täällä sama tilanne...yritäppä kysyä tunteista jotain niin äkkiä vaihtuu puheenaihe.Tai tulee tokaisu,että 'aina jaksat jankuttaa samaa asiaa...'Eilen tuli viimeinen niitti KAURISMIEHESTÄ!!Päätin ,että nyt loppui 1,5 v leikki.Oma-aloitteisesti ei osoita minkäänlaista hellyyttä.Aamulla mieli saattaa olla jo eri ,kuin illalla kun nukkumaan mennään.En jaksa olla enää se,joka pitää tätä 'juttua' kasassa...Ei vaan jaksa!
ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani seurustelustani kauriin kanssa. Kaksi vuotta tätä kissa hiiri leikkiä on ollut ja mä luovutan nyt. En etsi aviomiestä enkä asuinkumppania vaan miesystävää jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista kivaa yhdessä.
Tällainen mun tunteilla leikkiminen saa minusta kohta hullun eikä yksikään mies ole sen arvoinen että se kannattaisi.......
Avautukaa kauriit edes hiukan jos tosissanne olette älkääkä leikkikö.....
voi olla kirjoituksesi tässä kohdassa:
"En etsi aviomiestä enkä asuinkumppania vaan miesystävää jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista kivaa yhdessä."
vastaus sinulta, kuka lienetkin
sanoilla sanottu! Ihan samaa koin aikoinani, ja pysyttelen kaukana kaurimiehistä jatkossa. Kun on ite tunteellinen(osaa näyttää tunteensa sekä puhua niistä), välittävä ja huomioiva ja kauris taas ei näitä asioita hallitse, niin hommasta ei koskaan tuu mitään. Oli niitä tyhjiä lupauksia lupausten päälle, ja seuraavana päivänä ei tiedetty mitä oltiin luvattu. Ja kun oltiin sitä juomaa otettu niin johan pystyttiin jotain hempeetä ja lempeetä lausumaan, mutta muuten ei mitään. Eikä myöskään mitään oma-aloittellisuutta yhteydenpidossa ei pienintäkään.
...kävi sit helposti. Kauris ei suhteen aikana ottanut ollenkaan yhteyttä.... ja kun sinäkin deletoit osoitteen/puhelinnumeron, se oli siinä. Onneks olkoon.
Toivottavasti löysit itselles nopsasti hyvän...
..vastaa viestiini jos sattuu olemaan sillä päällä, että huvittaa kertoa sen hetken fiiliksistä. Oma- aloitteisesti ei varmaan tule viestiä..huh, huh...mutta voi elämää - olen valitettavasti korviani myöten umpi rakastunut tähän jumalaiseen kaurismieheen, ja varmaan sisäinen liekki palaa läpi elämäni....
Mulla ihan sama juttu.Kohta 2 v ollaan väännetty ja käännetty.Kesällä oli jo hiljaiseloa ja nyt syksyllä taas lämpesi uudelleen.Välillä tämä kaurismies haluaa välillä ei.Jos alan puhumaan siitä,että yritetäänkö jotain vakavampaa niin osaa sujuvasti vaihtaa puheenaihetta.Sitten asia jää ilmaan ja se on taas siinä.Mä mietin että haluaako se vai ei...että kannattaako enää roikkua puntissa kiinni...Nyt on tullut sellainen stoppi mulle,että ihan sama enää mitä tapahtuu.En jaksa kysellä enkä ehdottaa tapaamista(tämä kaurismies ei tee sitä koskaan oma-aloitteisesti)vaan annan mennä omalla painollaan.Olin tuossa yhden päivän soittamatta niin johan ihmetteli miksei minusta mitään kuulu...hah...ehkä se hiljaiselo tehoaa näihin miehiin.Täytyy kyllä todeta että kauan en enää tämmöstä kattele...etsiköön sellaisen naisen muualta,kuka jaksaa 'säätää'...Vaikeeta on ,kun kumminkin tunteita on...
Oon tässä lukenu tiedän muiden kirjotuksia ja olen onnellinen siitä,että muitakin kohtalotovereita löytyy...:)
viesti on vastaukseksi?
kaurissivuille tupsahtanu? :)))
Exäni on kauris. Hän tätä kissa ja hiiri leikkiä harrasti loppuvaiheessa pitkään. Hänellä oli jo toinen silloin. Mutta monta kertaa hän oli tulossa takaisin, kerran tuli ja taas lähti toisen luokse. En enää koskaan halua sekaantua kaurismieheen. Hän oli vaikea. Loppuvaiheessa tuntui ettei hänellä ole mitään tunteita, hän vaan leikki kahden naisen välillä. Kun toinen näytti vihreää valoa, hän rynnisti tätä kohden ja taas kun tuli hankaluuksia hän koitti palata entisen luokse. Tätä peliä hän pelaa vieläkin, vaikka eromme on jo selvä. Hän sanoo himoitsevansa minua aina. No, seksi meillä sujuikin hyvin, siinä ei ole valittamista. Mutta sydämeni hän raastoi vereslihalle monta kertaa. Kun hullu aina uskoin ja luotin. Ei enää kauriita minulle.
pelaa edelleen pelejä kanssasi vaikka ero on selvä. Saisinko kysyä, missä yhteyksissä joudut hänen kanssaan tekemisiin?
On yhteiset lapset. Joten heidän takiaan nähdään aika useinkin.
Toivottavasti exäsi pian tajuaa, että kakkua ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää ja elämäsi tasapainottuu.
terveisin, kauris
...kauriilta. Sängyssä hyviä mutta muuten ihan tunnevammaista porukkaa. Kaksi kertaa on kaurismies särkenyt sydämeni. Ei koskaan enää.
Kyllä se on yleensä niin että sitä saa mitä tilaa!
Vaikka kuinka esität toista.
mulle kyllä kävis tollanen hidas nousujohteinen tahti. jäis aikaa tunteiden syvenemiseen.
enemmän mua rassaa pilviähipovat äkkirakastumiset ja liekinleimaukset. ne on palanu karrelle turhan
..ne sanoo, että kauriin on vaikea näyttää tunteitaan, että ulospäin vaikuttaa kylmältä ja tunteettomalta, mutta sisällä kuohuu ja tunteet pakahtuu..
Tosiasia on se, että vaikea on uskoa moista, kun kaveri on kuin viilipytty eikä oma-aloitteisesti koskaan anna hellyyttä. Tuntuu, kuin jotain olennaista puuttuisi.
Säälittää moinen osaamattomuus kun kuitenkin tykkää kun hänen lähelleen menee ja kehrää silloin kuin kissa.
Miten kauriin saisi uskaltamaan itse? Niin kuin joku sanoikin täällä, ettei aina jaksaisi olla se, joka ns. pitää suhdetta kasassa.
täytyypä sanoa näin kalamiehenä että ku kaurisnaisen kanssa on 5 kk suurinpiirtein ollu ja siitäki ajasta melkeinpuolet erossa. ja tavallista kissa ja hiirileikkiä ollut. kahden ku ollaan ni uskaltaa kyllä tunteensa näyttää ja joskus tuntuu kuin sielut yhdistyis niin uskomaton tunne tulee väliin. Mut ku mennään yhdessä baariin tai julkisesti ni ,aivan ku toinen muuttuis aivan toiseksi´ihmiseksi. aivan kylmäksi ja tunteettomaksi. ei pienintäkään huomion elettä omaa kultaa kohtaan ja siitäkös kalana itse otanki aika äkkiä hernettä nenään. ja sit tulee äkkiero joka kestää muutamasta päivästä- viikkoon ja sen aikana kaikenlaista haukkumista tekstiviestein .No tunnustaa täytyy että itse oon kyl mukana siinäkin . mut joka kerran se on ollut minä joka on tajunu josain vaihees lopettaa sellanen typerä haukkuminen ja ajatellut vaan et jos pysyttäis edes puheväleis. No siinäpä vaihees toinen on taas jo pyytelemäs luoksensa ja rakastaa niin että. (: Ja jos en mene ni jesus mikä haukkuminen . ja jos menen ni kyl syytellään ensialkuun ,niinku koko homma olis aina omaa syytä. Mut mul on se järki ...siihen 2 tarvitaan ei ihminen yksinänsä riitaa aikaseks saa. No siihen se riita sit aina päättyy ku itse on välittämät haukuista ja yrittää vaan alkaa pitämään toista hyvänä.Kunnes tulee taas seuraava kerta. ja nykyään se on vaan jo alkanu menemään siihenki et ku luottamuskaan ei enää itsellä ole ihan sata.ni sitä jo vähän ennakoi . Et kertokaahan nyt hyvät kauriit ja muutki et mitä mä teen. jatkanko ja yritänkö sitkeästi päästä kauriin sielunelämästä kärryille kun en muitakaan naisia kohtaan mitään tunteita tunne ja ite rakastan enemmän ku ketään koskaan vai eroanko lopullisesti säilyttääkseni edes jonkilaisen itsekunnioituksen. ja järkeni
Niin saat eron jälkeenkin, jos on yhtään kuin oma kauris-exäni. Vieläkin kahden vuoden jälkeen tulee kuin omistais "oman koiran" jota saa haukkua mennen tullen ja vielä palatessa, sain haukut eilen viimeksi. ;)
Ja muuten tekstis oli kyllä liiankin tuttua, eli samoin käyttäytyi kauris-exäni.
Itsellä komeusta miehestä. Mutta kyllä se noin menee. Toisten läsnäollessa oma vaimo unohtuu ja mielellään vaikka vähän pilkkaa ja vähätteleekin. Kaurismiehet ainakin ovat aika rasittavia, vaikeaselkoisia, ailahtelevaisia, hankalia, kylmiä. Vain seksi luistaa. Hellyys puuttuu tyystin. Ei tosiaankaan jaksa olla aina se aloitteentekevä osapuoli. Ei jaksa ei.
epeli tämä kauriisi.
Ihan kuin se koirakoulun käynyt hurtta, joka oppi kyllä haukkumaan, mutta ei antamaan tassua.
Taitaa olla niin, että sinun kannattaisi itseäsi säästääksesi vakavasti harkita kantapäitten vastakkain laittamista. (Mitä näytät jo harkinneenkin.)
Jos vasta 5 kuukautta kestäneen seurustelun aikana on jatkuvasti tuittuiltu, jotain on pielessä.
(Pikkusen voi tietty pistää naisten hormooniheilahtelujen piikkiin, muttei ne kestoselitykseksi asti riitä. )
Ja vaikka naisellasi olisi vain tuollainen outo tapa kommunikoida, se ei todennäköisesti jatkossakaan kummosemmaksi muutu.
Sanoisin kuitenkin vielä, että jos päädyt eroon, tee se ennen kuin alat etsiä itsellesi säyseämpää
paria.
t, kauristyttö
tyystin?
Saisinko ystävällisesti, ihan mielenkiinnosta kysyä: Seksinkö vuoksi ryhdyit kauriin vaimoksi, vai mistä syystä?
joo en tiedä paras ratkaisu se taitais olla .ja pitemmän päälle varmaan toisenki vuoksi .aika paljon hänestä silti välitän et .ennen ku teen mitään keljua temppua hälle ni parempi erota.ja vaikka meistä kaloistaki sanotaan yhtä ja toista.ni uskon että ei kauriitkaan kaikki samanlaisia ole. Ja itselläni on kyl se periaate et jos joku homma on kesken ja epäselvä.Uutta ei kannata alottaa ennen. ainakin se on reilumpaa, ja ehkä sillä voi välttää pahemmat haukut.
takia. Hän oli seurusteluaikana erilainen. Paljon huomaavaisempi. Hän on vahva persoona, saa toiset tekemään oman tahtonsa mukaan ja hän halusi pian naimisiin. Ja sen jälkeen hän oli kuin toinen ihminen. Hellyys hänelle on yhtä kuin seksi. Ei muuten mitään kosketteluja, halauksia, suukotteluja.
Niin siinä varmaan usein käy.
Ja voi olla, että toinen ei ole loppujen lopuksi paljonkaan muuttunut.
Ensihuuman ja -intohimon iskettyä saattaa pää olla niin pyörällä, että (ainakin nainen)tulkitsee ja kokee asioita omien toiveitten/haaveitten mukaisena. (Ikäänkuin sadussa) Tarkkanäköisyyttä hämärtävät ne klassiset seitsemän sian nahkaa silmien päällä.
t, kauristyttö
Hän sai minut naimisiin sellaisella vauhdilla, että vieläkin ihmettelen. Olen normaalisti rauhallinen ja jalat maassa oleva tyyppi. No, se siitä. Hän on jo menneen talven lumia.
...sinulle, päädytpä mihin ratkaisuun tahansa.
Kuten sanot, reiluus kannattaa.
Ei se ikävä kyllä kuitenkaan takaa, ettet siinäkin tapauksessa saisi raekuuroa niskaasi.
Reiluudessa on se hyvä puoli, että niin toimiessa ihminen pystyy säilyttämään itsekunnioituksensa.
Tsemppiä, kauristyttö
joo täytyypä katsoa mihin johtaa. Ajattelin et jos kerran vielä ottais asiat kunnolla puheeksi ja tekis sen hyvän ruuan kera ja viettäis illan vähän erikoisemmis puitteis ja katsois et mikä on oikein homman nimi. Vähän kynttilänvaloa ja romanttiset puitteet ni antais toiselle sen kuvan ainakin et ei se musta yrittäminen kiinni ole.
Ja ainakin tietää mitä menettää minussakin jos ei tahtoa löydy.
Ainakin haluaisin saada erosta mahdollisimman kivuttoman ja sen kuvan että ei jäisi turhia kaunoja.
Mutta on se kiva kun joskus täälläkin saa ihan fiksujakin vastauksia. ku tuntuu et taitaa suurin osa olla paljolti sellaista kommenttia mitä johonki tiettyyn merkkiin pettyneet haluaa vain viljellä. kai kaikissa merkeissä on omat huonot ja hyvät puolensa . meitä kalojakin ku on niin montaa sorttia .on niitä selkärangattomia ja rautakankiselkiäkin. itse lukeudun ehkä enemmän hyvän kasvatuksen ja elämänkokemuksen myötä jälkimmäiseen .
tsmppiä myös sulle kauristyttö
onko kauriin hankala vain kertoa totuus? vai onko kyse kenties siitä, ettette osaa päättää mitä haluatte? vai odotatteko mahdollisesti jatkuvasti sitä jotakin pikkuisen parempaa? tämän viestiketjun ja monen muunkin tällä palstalla kirjoitetun perusteella olette te kauriit näköjään kovin usein niitä kuuluisia kissoja tai hiiriä...
aiheuttaa pahaa mieltä jollekulle tai siitä voi seurata jotakin ikävää, niin sen kertominen voi olla hankalaa. Ei tapahdu heti.
Usein tiedän, mitä itse haluan, mutta kun yleensä en ole lainkaan varma siitä, miten toinen ajattelee, minua vähän epäilyttää. Tai ehkä "vähän" oli liian aliarviointi tässä tapauksessa.
n,24
Kauris-merkkinen
Hankala kertoa totuus? Päinvastoin! Itse ainakin pamautan yleensä liiankin suoraan mitä ajattelen ja tunnen. Kaurista ärsyttää kaikenlainen pelailu. Jos kauriin haluaa omakseen, on oltava avoin, rehellinen ja tietyllä tapaa turvallinen. Kauriit inhoavat epätietoisuutta ja epävarmuutta.
Itse kaurisnaisena olen aika tyly ja kylmä ihmisille, joihin en luota. Parempi heti näyttää ettei tätä naista kuseteta! Hyville ihmisille olen kiltti ja avulias. Helppoa, eikö totta?
samat säännöt. Metsä ei todellakaan vastaa, niinkuin sinne huudetaan
Luovutin juuri kaurismiehen kanssa. Koskaan en ole ketään kohtaan tuntenut niin kuin häntä, mutta pakko se oli tehdä. Sattuu, vaikka leikinkin reipasta ja rohkeaa. En voi olla kenenkään lelu tai varavaihtoehto… kaurismiehet ovat varmasti rakastavia ja helliä niille, keistä välittävät, mutta niille keistä eivät välitä… no, on musertavaa huomata olevansa kertakäyttöinen tavara, jonka tunteilla ei ole väliä.
Niin tein minäkin!Lopetin kohta 2 vuoden taistelun kaurismiehen kanssa.Ei tiedä mitä haluaa,ei välitä toisen tunteista,kohtelee kuinka sattuu,on omahyväinen PASKA!Soittaa silloin kun itselle sopii ja tulee kuinka sattuu aikatulut sopimaan..
Kiitti mulle riitti!Kyllä sitä itseään sen verran täytyy arvostaa,ettei anna itseään noin kohdella.
Muuta ei jäänyt tästä 'leikistä' kuin menetetty 1,5 vuoden elämä ja monta 'hyvää' miestä..
Jos tätä leikkiä jatkaisin tulisin HULLUKSI!!
Nyt kun sain asian hänellä sanottua,huomasin että ei löytynyt minkäänlaista omaatuntoakaan...ei vastaa viestiin ei pyydä anteeksi..on hiljaa ja nauttii varmaan kun satuttaa ja leikkiä toisen tunteilla!
On siinä aikuisella (huom. yli 30 -vuotias!!)miehellä otsaa..huh huh!
Noh,kyllä tämä tästä!Seuraavan/tulevan miehen kun tapaan,ensimmäinen kysymys on 'MIKÄ OLET HOROSKOOPILTASI? ' jos kauris niin byebye!!
Sen verran luettuani tätä palstaa en ole varmastikkaan ainoa jolla samoja kokemuksia!!
Mikähän hitsin tarkoitus silläkin on että ei vastata viesteihin; mulla siis samoja kokemuksia. Mun kauris-miehessä ei ole koskaan mitään vikaa eikä anteeksipyyntöjä kuulu mutta ei hän tykkää siitäkään että mä pyytelen anteeksi.. Ja toi aikataulujen sopimattomuuskin.. Vitsi että kuulostaa tutulta. Pitäskö seurata esimerkkiä ja katkaista tämä leikki vaan... Tämä kohta viestissäsi sai mut heräämään: "Kyllä sitä itseään sen verran täytyy arvostaa,ettei anna itseään noin kohdella".
Niin..kyllähän mäkin olisin voinut tätä leikkiä jatkaa vaikka loppu elämäni,mutta tuskin mulle mitään käteen jäisi.Olisin aina se 'koira' joka odottaa jos sattuu kiinnostamaan..
Ei kai kukaan sellaista pidemmän päälle jaksais?
Muuten kyllä ihana mies sitten kun sille päälle sattuu!Ja sekin voi olla totta,että kun kaurismies rakastuu niin on maailman ihanin kumppani.Ehkä en vaan ole se 'oikea'..
Kiva on kuulla,että muillakin samoja kokemuksia :)
Kertokaa lisää..:)
No laitoin sitten eilen viestiä tälle kauris-miehelle, että hänen välinpitämättömyytensä särkee mun sydämen.. No ei tullut mitään takaisin, tietenkään. Enkä odota enää mitään...
kenestäkään pätkääkään. Omaa exkaurismieheeni yrittänyt saada yhteyttä pari viikkoa. Tekstarein, meilein. Ei mitään vastausta. Kysymys sentään lapsista ja muista keskeneräisistä asioista, muuten en hänelle edes enää viestisi.
Niin onnettomaksi kuin itsensä joskus kaurismiehen kanssa tunteekin, niin on lohduttavaa lukea täältä, että en ole yksin ongelmineni; muillakin on kokemuksia kylmistä kaurismiehistä, jotka pitävät otteessaan, mutta eivät anna itseään saati päästä irti.
Voishan sitä ottaa ja lähteäkin, mutta en haluaisi heittää hukkaan kaikkea sitä työtä, jonka tämän suhteen eteen olen tehnyt..ja olisi kiva uskoa hyvään toisessa.
Välillä tuntuu jopa siltä kuin hän rankaisisi minua jostain, olemalla antamatta piruuttaankaan piiruakaan periksi. Ihan kuin häntä sieppaisi se, että on riippuvainen minusta kuitenkin, koska tunnetasolla olen toisaalta niin paljon häntä vahvempi. En tiedä, kertokaa te kaurismiehet..
päädyin itsekin juuri tuohon päätelmään: en vain ollut oikea. vaikka viitsen vuotta sen tajuamiseen vierähti.jos tyyppi olisi ollut tosissaan tai välittänyt edes ystävänä, ei varmasti olisi leikkinyt minulla.
mutta luulen, että tuollainen soutaminen ja huopaaminen (ei vastata viesteihin, mutta otetaan yhteyttä kun itse ollaan jotain vailla tai sattuu itselle sopimaan) on sitä boys with their toys osastoa. (vaikka oma kaurisM tapaukseni onkin jo 30 , niin poika mikä poika…)
miksikäs se mies lelustaan luopuisi, kun niin auliisti ollaan aina oltu saatavilla ilman, että meidän eteen on tarvinnut laittaa tikkua ristiin…
eli siskot, rakkaat, siitäkin huolimatta, että se sinun kaurisMiehesi olisikin se maaaaailman mielettömin tapaus, joka pyöräyttää ne sukat jaloistasi, jos sinua kohdellaan huonosti ja välinpitämättömyydellä: ilmoita, ettei tuollainen käy laatuun, vaan sinua on kohdeltava kunnioituksella ja jos ei muutu ääni kellossa, unohda koko kundi. joku toinen pyöräyttää ne samat sukat aivan varmasti uudestaankin.
sillä usko pois, joku tuolla jossain vain odottaa pääsevänsä kohtelemaan hyvin ja rakkaudella juuri tuollaista ihanaa neitiä kuin sinä. kosmetiikkajätin sanoin; koska sinä olet sen arvoinen…
(tai tuota minä ainakin olen itselleni hokenut aina siitä lähtien, kun kaurismiehen kanssa luovutin ja on luopumisen tuska kaihertanut.. ;)
oli jo 50v. Yhdeksän vuotta hän minua pompotti miten tahtoi. Onneksi löysi itseään huomattavasti nuoremman pompoteltavan. Olen jo löytänyt ihanan kalaherran, joka pitää minua kun kukkaa kämmenellä, valitettavasti itse en ole rakastunut, mutta jospa rakkaus sitten joskus astuisi kuvaan mukaan. Luottamus on saanut kauriin kanssa niin kovan kolhun, että vie aikansa ennenkuin uskaltaa kehenkään luottaa. Mutta jospa se päivä paistaisi vielä risukasaankin :)