luovuttaisi elämästäni.vitut tästä ja kaikista.
Kertokaa mulle YKSI syy,miksi en
gfdgfgf
151140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..taas kehissä? Anteeksi, jos erehdyn, mutta siltä vaikuttaa..
voi tuntua vähän paremmalta.
Joskus joutuu hiissaamaan päivien yli, mutta se lopullinen luovuttaminen pitäs vaan lykätä pikkuisen....
Elämä vaihtelee, päivät vaihtelee, mielentila vaihtelee.
Toivon, että huominen tai ylihuominen olis Sulle valoisampi ja kokisit joitakin ilonhetkiä!
Please, älä luovuta vielä!
et voi tietää mitä sinulle on tarjolla huomenna, ensi viikolla, ensi kesänä...
Vain elämällä ne päivät saat sen selville. Sitä et tiedä tänään! Kaikki muuttuu, vain muutos on pysyvää ♥
tulee kesä. Pääset järveen, meeen tai johonkin lampeen varpaita lipluttelemaan. Aurinko lämmittää viluiset luut ja mieli on taas hetken hyvä. Hyvä olo tai onni ei ole kestotuote, eikä ostettavissa. Jos sinulla on joku rakas ihminen, mene ja halaa häntä. Sekin on murunen onnea.
Jos olo on musertava, mene lääkärin lähetteen kanssa sairaalaan kevättä odottelemaan.
siinä on kyllä asioita mistä nautin,mutta ei se riitä.
Mulla ei ole elämässä mitään.Mulla ei ole mitään syytä.Tämä ei ole mitään itsesääliä,se on vain totta.Uskon,että tässä maailmassa ei ole minulle mitään tarjottavaa.
Tuo olotila menee ohi. Vitutus, raivo, masennus - mikään niistä ei kestä.
Miksei luovuttaisi? Se on usein mielessä. Mielekkyyden puute on rankka juttu, muttei välttämättä ylittämätön,l edes liian ryteikköinen paikka. Mulla on muutaman kerran pahin paikka hellittänyt, kun olen havainnut itsessäni asennevamman. Raivo, toivottomuuden ja uupumuksen tunteet, suru yms. ovat vaihtuneet hiljaiseen, terveeseen nolouden tunteeseen, kun olen havainnut asian. Ei ole kelvannut se, että elämä vaan on. Tällaista kuin se on.
Siihen kuuluu paljon paskaa. Ennen kuin siitä on lannoitteeksi, se pitää vaan lapioida ja sekoitella multaan, kasvupohjaksi ja -voimaksi niille elämän kauneimmille kukkasille. Joita kyllä pulpahtaa pintaan aikanaan. Olen sen ennenkin nähnyt ja kokenut.
Olen vaatinut liikaa sekä elämältä, itseltäni että siten myös muilta. Vanhenen, sairastan ja yksinäisyys vaivaa. Olen joutunut luopumaan paljosta ennen rakkaasta mm. liikunnan puolella. Faija kuoli kesällä ja se on raskasta edelleen.
Silti mulle Jumpe, Elävä Kristus,joka kuuntelee ja jonka kanssa voi jutella, on ollut pelastus kerta toisensa jälkeen. Upea peili, kun omat mietteet vääntyvät poskelleen. Joo.
voisi harmittaa se että jäät kaikista mahdollisista tyttö/poika ystävistä paitsi jotka tapaisit ja joihin rakastuisit jos vain jatkat eteenpäin.
Ja sinua voisi harmittaa jos jätät tapaamatta tulevat lapsesi.
Ja sinua harmittaa kaikki matkat jotka jää tekemättä.
ja kaikki hauskat yllätykset jotka jää toteutumatta.
Ja kaikki hyvät ruuaat jotka jää syömättä.
Ja varsinkin sinua vois jäädä harmittamaan se miten huomaat että nykyinen vitutus alkaa naurattamaan kun keksit yksinkertaisesti että sille voi myös nauraa ja ettei sinun tarvitse suhtautua elämään niin vakavasti.
että et saa uutta mahdollisuutta, tämä on ainokainen maallinen elämäsi. Mieti miten parhaiten sen käytät. Tee tänään hyvä mieli myös itsellesi auttamalla muita. Ruoki vaikka pikkulintuja pakkasessa.
Tutki raamattua. Siinä sinulla ei ole mitään menetettävää, mutta sen sijaan voit saada vapautuksen ahdistuksestasi.
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
Anteeksi nyt vain, mutta voitte varsin hyvin työntää ne jumalanne ja raamattunne sinne minne aurinko ei paista. Uskonnot saastuttavat ja pilaavat ihmiskunnan, yök!
Aloittajalle: Olen itsekin miettinyt miksi elän. Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään tarjottavaa kellekään ihmiselle, olen pettymys ja tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä teen. En kerta kaikkiaan näe tulevaisuudessa mitään. Siellä ei ole minua varten mitään odottamassa.
Että mietinpä minäkin. Ei ole tullut vielä yhtään vastausta miksi elämää tulisi jatkaa. Miksi elätellä toiveita, että joskus kohtaisi jonkun tyttö/poikaystävän kun niin ei oikeasti käy? Haistakaa vittu.
Voi että olet ihana suutuspäissäsi. ;-) Mutta mietitään miksi olet nyt niin ahdistunut? Sama vika on näet itsellänikin, olen ollut syvästi ahdistunut ja tyytymätön itseeni elämäni polulla lukemattomia kertoja. Mutta sen vastapainoksi minä usein etsin sopusointua, harmoniaa ja sovintoa toisten kanssa sen sijaan, että vihoittelisin itselleni tai maailmalle, mitä olen tehnyt myös. Luulen, että se on "luonnollinen" tie ihmiselle, lopulta etsiä rauhaa.
Uskonnot ovat käytännössä usein "tiellä" vain monimutkaistamassa ihmisten elämää. Oikeat totuudet ovat yksinkertaisia. En tunnusta itse mitään uskonlahkoa, vaan etsin "omaa" totuutta. Mutta tunnen kaksi yksinäistä uskovaista ihmistä, jotka ovat vilpittömästi hyväsydämisiä, syvästi tuntevia ja toisia kannustavia ihmisiä. Heidän läsnäolonsa vaikuttaa minuunkin aina positiivisesti. Olen nähnyt, että uskonto voi pahan lisäksi saada aikaan myös paljon hyvää.
Sinulle ei välttämättä tällä hetkellä ole näkyvissä mitään "päivänselvää" vastausta kysymykseesi miksi sinun pitäisi olla olemassa, muutoin kuin ehkä vanhempiasi, sukulaisia, tuttaviasi tai muuta toissijaista tarkoitusta varten? Mikä ei riitä koska elät itseäsi varten, etkä näe mielekästä tarkoitusta elämällesi juuri nyt. Olen ollut itse samassa tilanteessa lukemattomia kertoja (ehkä myös nytkin). Pyytäisin sinua ajattelemaan, että voisitko olla kiitollinen elämän "lahjasta" jonka olet saanut syntyessäsi? Mieti jos kuolisit nyt - maailmaan jäisi eletyn elämäsi vaikutus. Jos päättäisit toteuttaa itsemurhan, se saattaisi vaikuttaa negatiivisesti läheisiisi ja sukulaisiisi kauaskantoisesti. Ajattele, jos olet kuin pisara vettä joka tippuu mereen ja aiheuttaa aaltoja. Vaikutat väistämättä muihin pisaroihin vedessä. Entä jos nyt eläessäsi kokeilisit vaikuttaa ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla, antaa muille toivoa? Antamisen ilo on mielestäni iloista suurin, silloin kun haluat itse tehdä niin. Mieti voisitko antaa tällaiselle asialle mahdollisuuden ja mitä silloin voisit saavuttaa?
Elämän tarkoitus on _olla ihminen_, siinä kaikki. Jokainen on täydellinen omalla tavallaan, mutta ihminen on aina puutteellinen tavalla tai toisella. Jos koet tehneesi virheitä, voit vain ottaa oppia niistä, antaa itsellesi anteeksi ja siirtyä eteenpäin elämässäsi. Voit ainakin yrittää parhaasi. Syyllisyyttä sinun ei tarvitse kokea. Syyllisyyden tunne voi auttaa meitä joskus, mutta se voi musertaa alleen, eikä se siten ole hyödyllinen. Niin kauan kun sinulla on elämä, sitä kannattaa "käyttää" ja mielellään viisaasti :-)
ja potki itseäsi persuksiin ja menoksi. Ruikutus ei auta. Jos ei ole itsellään halua parantua ei sitä voi muutkaan tehdä. Kaikki on kiinni itsestäsi. Mitäs jos sulla olisi vaikka syöpä. Olisitko sä sitten onnellinen että kohta pääsen täältä veke. Vai alkaisiko elämän halu sittenkin voittamaan.
..on ihan turha sanoa, että potki itseäsi ahterille. Oletko itse ollut masentunut? Sen voimattomuuden tietää vain se, joka sen on käynyt läpi. Voi kuulostaa ruikuttamiselta, mutta niitä tuntoja pitää jossain purkaa ja tämä palsta on yksi käyttökelpoinen kanava. Totta kai jokainen ymmärtää oman vastuunsa toipumisessa, mutta myös tänne kirjoittavien pitäisi vilkaista peiliin ennen kun menee sinne näppikselle paukuttelemaan asiantuntemattomia viestejä.
Potki vaan itseäsi persauksille ja pistä menokenkä vipattamaan. Sinulla tuota energiaa näyttää riittävän. Vauhdikasta jatkoa.
sano masentuneelle, et potki ittees persuksiin, ym. paskaa!!!
Noilla kehotuksillas voit vain pahentaa toisen tilannetta, jopa hautaan asti!
Tiedän sen itse vakavaa masennusta helvetin kauan kärsineenä. En oo kattonnu, ooks kirjuuttannu jonnekin sairauspalstalle syöpäsairaille, et potki ittees persuksiin ja parane!
Ennesku rupeet neuvoon masentuneita, lue asiasta kaikki, mitä löydät, niin häpeät viestiäsi omaan hautaasi saakka !
MÄ TIEDÄN OMASTA KOKEMUKSESTA ETTEI KANNATA...