Hei! Ongelmaani (tai siis mieheni ongelmaan) ei varmasti täältä saa apua, mutta haluaisin kuulla jos muilla on samantapaisia kokemuksia tai mielipiteitä asiaan.
Kaikki siis on alkanut n. viitisen vuotta sitten kun mieheni oli töissä aluksella (siis laivalla) ja hätätilan vuoksi joutui työskentelemään kaksi vuorokautta putkeen ja tuntemattomasta syystä pyörtynyt (ehkä nukahtanut?). Aluksen kapteeni väitti mieheltäni tulleen vaahtoa suusta, mitä muut miehistön jäsenet eivät olleet huomanneet. (kapteenin väitteen syyksi luulen että täten hän sai hätätilan syyn vyörytettyä omilta niskoiltaan toiselle...)
Toinen pyörtyminen tapahtui vähän myöhemmin. Tässä tapauksessa tosin syy oli päivänselvä: kalloon oli tullut isku, joka oli murtanut sen ja siksi mieheni pyörtyi.
Mieheni joutui päätutkimuksiin. Tutkimuksia on kaikkiaan tähän päivään mennessä tehty neljä. Kolmessa tutkimuksista löydös oli normaali ja yhdessä löytyi piikki, jonka lääkäri oletti liittyvän epilepsiaan, joka syntyy valoärsytyksestä. Tämä siis oli oletus, sillä lääkäri sanoi, että hän voi vain epäillä epilepsiaa. Siis vain yksi lääkäri useasta väittää näin, muiden mielestä mieheni on terve.
Sekään ei riitä, että miehelläni ei ole näinä vuosina ollut yhtään kohtausta, saati edes pyörtynyt (lääkkeitä hän ei käytä). Eräs lääkäri sanoi, että jos ei kahteen vuoteen ole kohtausta (ilman lääkitystä) voidaan katsoa ettei epilepsiaa ole. Lääkäri myös sanoi, että ellei kohtauksia tule enää 25 ikävuoteen mennessä, voidaan katsoa, että se oli lapsuusiän epilepsiaa, mikä nyttemmin on mennyt jo ohi. Mieheni täyttää nyt 25 vuotta. Mutta tämä kyseinen lääkäri, joka epilepsiaa epäilee, tuntuu tietävän kaiken paremmin ja muut lääkärit ovat väärässä...
Epäilyksen vuoksi mieheni kuitenkin menetti ammattinsa. Tulot ovat pudonneet puoleen (onneksi on edes työtä hanttihommissa). Lopulta lääkäri suostui edes kirjoittamaan lääkärintodistuksen korvaushakemusta varten. Kela ei kuitenkaan uudelleenkouluta, koska epilepsia ei ole sairaus ja mieheni on edelleen työkykyinen, vaikkei ammattiaan voi harjoittaa. Samaa sanovat vakuutusyhtiöstä.
Onko siis niin, että Suomen valtio voi jättää heitteille henkilön, joka vastoin tahtoaan on joutunut tähän tilanteeseen. Kaikkialla nostetaan kädet pystyyn. Suomi on hyvinvointivaltio ja oikeuden tulisi toimia, mutta missä on potilaan oikeus?
Koska asia ei ole edistynyt mihinkään ja tästä taistosta tulisi ikuinen, on mieheni, minun tuellani, päättänyt luovuttaa ja lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Onneksi mieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa häntä rahallisesti (olen itsekin opskelija ja elämä on todella tiukkaa). Päätös on mielestäni kunnioitettava. Vaikka mieheni luovuttaa, on hänellä kuitenkin mahdollisuus päästä elämässään eteenpäin ja jättää tämän taakseen. Uskon, että tämä on tuleville lapsillemmekin (siis jonain päivänä) paras ratkaisu.
Kaikki siis on alkanut n. viitisen vuotta sitten kun mieheni oli töissä aluksella (siis laivalla) ja hätätilan vuoksi joutui työskentelemään kaksi vuorokautta putkeen ja tuntemattomasta syystä pyörtynyt (ehkä nukahtanut?). Aluksen kapteeni väitti mieheltäni tulleen vaahtoa suusta, mitä muut miehistön jäsenet eivät olleet huomanneet. (kapteenin väitteen syyksi luulen että täten hän sai hätätilan syyn vyörytettyä omilta niskoiltaan toiselle...)
Toinen pyörtyminen tapahtui vähän myöhemmin. Tässä tapauksessa tosin syy oli päivänselvä: kalloon oli tullut isku, joka oli murtanut sen ja siksi mieheni pyörtyi.
Mieheni joutui päätutkimuksiin. Tutkimuksia on kaikkiaan tähän päivään mennessä tehty neljä. Kolmessa tutkimuksista löydös oli normaali ja yhdessä löytyi piikki, jonka lääkäri oletti liittyvän epilepsiaan, joka syntyy valoärsytyksestä. Tämä siis oli oletus, sillä lääkäri sanoi, että hän voi vain epäillä epilepsiaa. Siis vain yksi lääkäri useasta väittää näin, muiden mielestä mieheni on terve.
Sekään ei riitä, että miehelläni ei ole näinä vuosina ollut yhtään kohtausta, saati edes pyörtynyt (lääkkeitä hän ei käytä). Eräs lääkäri sanoi, että jos ei kahteen vuoteen ole kohtausta (ilman lääkitystä) voidaan katsoa ettei epilepsiaa ole. Lääkäri myös sanoi, että ellei kohtauksia tule enää 25 ikävuoteen mennessä, voidaan katsoa, että se oli lapsuusiän epilepsiaa, mikä nyttemmin on mennyt jo ohi. Mieheni täyttää nyt 25 vuotta. Mutta tämä kyseinen lääkäri, joka epilepsiaa epäilee, tuntuu tietävän kaiken paremmin ja muut lääkärit ovat väärässä...
Epäilyksen vuoksi mieheni kuitenkin menetti ammattinsa. Tulot ovat pudonneet puoleen (onneksi on edes työtä hanttihommissa). Lopulta lääkäri suostui edes kirjoittamaan lääkärintodistuksen korvaushakemusta varten. Kela ei kuitenkaan uudelleenkouluta, koska epilepsia ei ole sairaus ja mieheni on edelleen työkykyinen, vaikkei ammattiaan voi harjoittaa. Samaa sanovat vakuutusyhtiöstä.
Onko siis niin, että Suomen valtio voi jättää heitteille henkilön, joka vastoin tahtoaan on joutunut tähän tilanteeseen. Kaikkialla nostetaan kädet pystyyn. Suomi on hyvinvointivaltio ja oikeuden tulisi toimia, mutta missä on potilaan oikeus?
Koska asia ei ole edistynyt mihinkään ja tästä taistosta tulisi ikuinen, on mieheni, minun tuellani, päättänyt luovuttaa ja lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Onneksi mieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa häntä rahallisesti (olen itsekin opskelija ja elämä on todella tiukkaa). Päätös on mielestäni kunnioitettava. Vaikka mieheni luovuttaa, on hänellä kuitenkin mahdollisuus päästä elämässään eteenpäin ja jättää tämän taakseen. Uskon, että tämä on tuleville lapsillemmekin (siis jonain päivänä) paras ratkaisu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suomi ei enää pitkää aikaa oo ollu hyvinvointi valtio...
!viva la revolución!
no kun kysyit onko kukaan samanlaisessa tilanteessa niin me olemme.paitsi että miehelläni on oikein tutkittu epilepsia ja saanut kolmekin suurta kohtausta päivässä, mutta ei ole eläkkeellä, mutta ei pysty töihinkään on työkokeiluissa ym. joku päivä on parempi ja nyt on mennyt puoli vuotta ilman kohtausta. Hän syö kolmea eri lääkettä ja on tosi väsynyt kaiken aikaa. Olemme käytännössä myös ilman rahaa joten samassa ollaan. epilepsia on aiheuttanut meille tuhon.ja suurta kärsimystä lapsille ja minulle. Ei yhteiskunta ole meitäkään auttanut vaikka meiltä on lähes kaikki huonekalutkin mennyt rikki ja keittiötavarat.sänkykin on tosi huono kun on saanut siinä kohtauksia. Ei meitä terveitä olla huomioitu vaikka olemme varmasti kantaneet suurta taakkaa.Jotenkin sitä vaan ollaan menty päivä kerrallaan. Voimia vaan edelleen teille molemmille. sen vielä kirjoitan kun odotimme erikoislääkärillä käyntiä niin se oli yleensä pettymys, vähennettiin vaan puoli tablettia tai lisättiin yksi ja sitten kotiin ja minulle jäi sitten kokeilujen seuranta. Pahinta tietysti on rahan puute kun kaikki on yhden kannettavana.
Ok, ymmärrän että teillä on taloudellisesti vaikeaa, mutta kuitenkin miehesi teillä kärsii eniten. Itselläni on epilepsia, ja kaikki aikaa menee uutta kohtausta pelätessä.
en tiedä kummalleko oli kommentti tarkoitettu, mutta vastaan kuitenkin. Totta ,kaikkia perheen jäseniä epilepsia koskee ja kaikessa on huomioitava kohtauksen mahdollisuus. Kaikki elää niinkuin varpaillaan ja varuillaan. Mieheni on monet kerran itkenytkin kun hän ei halua että kohtauksia tulee. se on aina tosi raskas kokemus ja voi sattua vielä loukkaantumisiakin.mutta jotenkin sitä vaan mennään päivästä toiseen. voimia sinulle myös
Hei,
Tässä nähdään taas kerran Suomen valtion huolehtiminen pienemmistä, voisi muuttaa vaikka Australiaan.
Ei voi muuta kuin sanoa, että voimia teille!