Jokainen tarina joka koskettaa jollain tavalla homeita on surullinen, raivostuttava ja katkeroiva. Tavallinen ihminen ei voi ymmärtää miksi mikään ei onnistu, voiko suomessa todella tapahtua tällaista ja miksi kaikki tahot kääntävät minulle selkänsä. Ihminen jää aivan yksin ongelmineen.
Ajattelin mielessäni, että joko jään tähän tapahtuneeseen makaamaan ja katkeroidun kaikille ja kaikelle tai minun pitää tehdä asian eteen jotain. Itseni vuoksi ja toivoisin jonkun toisenkin vuoksi peräänkuuluttaisin selviytymistarinoita.
Onko lukijoissa ketään joka omalla työllään, kunnon parantamisella, luontaistuotteilla, homeopatialla tai antioksidanteilla olisi saanut elämän laatua paremmaksi. Lisäksi haluaisin kuulla miten olette lähteneet jatkamaan elämää ilman katkeroitumista, sillä sitä en haluaisi itselleni, se sairastuttaa lisää.
Hyvää kevättä teille kaikille ; o )
Ajattelin mielessäni, että joko jään tähän tapahtuneeseen makaamaan ja katkeroidun kaikille ja kaikelle tai minun pitää tehdä asian eteen jotain. Itseni vuoksi ja toivoisin jonkun toisenkin vuoksi peräänkuuluttaisin selviytymistarinoita.
Onko lukijoissa ketään joka omalla työllään, kunnon parantamisella, luontaistuotteilla, homeopatialla tai antioksidanteilla olisi saanut elämän laatua paremmaksi. Lisäksi haluaisin kuulla miten olette lähteneet jatkamaan elämää ilman katkeroitumista, sillä sitä en haluaisi itselleni, se sairastuttaa lisää.
Hyvää kevättä teille kaikille ; o )
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.hs.fi/viivijawagner/1101980355795
ainakin minun selviytymisprosessini on vielä kesken, mutta jo nyt voin sanoa, että tärkeää on ollut ystävien ja sukulaisten tuki. Hyvät ihmissuhteet ovat kultaa ja euroja kalliimmat! Toki sitä tuntee varsinkin aluksi järkytystä, hämmennystä, pelkoa ja katkeruuttakin, mutta kyllä elämä silti jatkuu, vaikka ehkä erilaisena. Katkeroitumista koetan välttää, ihmisiä eli erehtyväisiä kaikki ovat, en kai kuvitellutkaan maailman olevan täydellinen. Ei onni kuitenkaan ole niinkään ulkoisista olosuhteista riippuvainen, vaan olosuhteissa kasvaessaan voi löytää onnen sieltä mistä sitä vähiten odotti.
Aarteenetsijän sitkeyttä kaikille sekä uskoa huomiseen!
kasvattanut kaksi lasta teini-ikään, kouluttanut heitä, tehnyt töitä, ja opiskelen nyt työn ohessa yliopistossa. Penniä on pitänyt venyttää, takana 7 vuoden velkajärjestely, joka toivottavasti nyt ohi.
Välillä viha ja raivo piti minut hengissä. Päätin sitten, etten piruuttanikaan anna periksi. Vaikka välillä tulikin epätoivoisia aikoja. Nyt olen päättänyt, etten voi menneisyydelleni mitään, mutta tulevaisuudelle sen verran, etten anna menneisyyden sitä valmiiksi pilata.
Kaikki liikenevät rahat (eikä niitä paljon ole yksinhuoltajalla) käytän opiskeluun ja matkusteluun. Henkinen pääoma ei niin herkästi homehdu, eikä sitä pankkiherrat kiristä.
Voimia kaikille! Tuleen ei todellakaan kannata jäädä makaamaan. Eikä tarvitse jaksaa kuin päivä kerrallaan.
Laadukasta porukkaa (tietoa, taitoa, näkemystä)
Kirjoittanut: Metsäläinen2 8.2.2007 klo 18.29
viestin viejinä ja huomion herättäjinä ja sentään enemmän kuin alle kymmenen. Olihan tuota joillakin päättäjillä tietoa, mitä herkistyminen aiheuttaa, yhdellä paljonkin (ketään mainostamatta). Talvisodan meininkiä oli, kun odotti kolkytasteen pakkasessa tunnin myöhässä olevaa junaa; sai hyvin työn käyntiin. Joku muu kertokoon lisää, jos tarvetta näkee. Suuren työn oli moni tehnyt - projektit eivät ole heppoisia juttuja.