punkku ja muu vinkku?

join 3 lasia valkkaria tai siideriä ja
se riitti. Heti tuli stoppi päälle ja
aamulla oli olo sen mukainen,
että jotain on otettu ja kohtauksen
tömpsyt laukaisi.
Siihen loppui alkoholin käyttö,
kun muutenkin oli ongelmia lääkityksen
kanssa.

Usein on niin, että krapula laukaisee
kohtaukset ja alkoholia kun otat
huomaat miten pienestä määrästä tulet
väsyneeksi ja et jaksa seurata tapahtumien kulkua.
Kokeilemalla sen opit, mutta mitään
lärvejä ei saa vetää.
Ainahan on vaarallista lääkkeet ja
alkoholi.

Tätä kyseltiin hetki sitten ja kuten sinnekin vastasin, itselläni onnistuu tuo juominen ihan niinkuin muillakin. Ts. pullo punaviiniä ei ole ongelma. Mutta se krapula onkin se mitä pyrin lievittämään juomalla ennen nukkumaanmenoa vettä, nukun PALJON, lepäilen, syön, muistan lääkkeet ja muistan että krapula kestää pidempään (pari päivää).

Pari kertaa on krapulassa tullut huimausta, mutta ei koskaan humalassa. En onneksi ole kuitenkaan tyyppiä joka juo itsensä kaatokänniin vaikka käynkin usein kavereiden kanssa juhlimassa.

En viitsi tähän laittaa omaa nim.merkkiäni kun se mitä laitan ei ole mitään mukavaa. Aloitin nuorena,otin kaiken irti joka tavalla ,jonkin sortin viinaa piti saada jostain aina,siinä meni kaikki sekaisin ihmissuhteet niin kotiin kuin kavereihin,asustelin missä milloinkin,viina laukasi kramppeja alvariinsa,enkä huolehtinut lääkkeistäni,sit taas heräiltiin sairaalasta,välillä oli kuivia kausia,kunnes taas alkoi.Tuli masennukset ja itsemurha ajatukset/yritykset,vuosia myöhemmin löysin ystävän joka kuunteli,ja kuunteli,ja kyllä sitä purettavaa mulla olikin.Tämän jälkeen menin AA han
jossa olin 3vuotta,sen jälkeen minun ei ole tarvinut sinne mennä ja kuitenkin pystyn hyvässä seurassa ottamaan eikä jää putki päälle.Aikaa on nyt kulunut 20 vuotta ja elän päivän kerrallaan.

yhdistelmät ovat "epäilyttäviä". Itse juhlin opiskelijanuorena välillä rankastikin, mutta en ole koskaan kokenut krapulaa (varmaankin jokin geenijuttu?). Well, noista ajoista on jo aikaa; vajaan vuoden epilepsiadiagnoosin kanssa elettyäni olen huomannut, että lasillinen punkkua ruokailun yhteydessä silloin tällöin ei aiheuta mitään oireita, päinvastoin rauhoittaa. En ole tosin enempiä määriä kerrallaan kokeillutkaan.

Muistanpa opiskeluajoiltani ystäväni, joka yhden lonkeron juotuaan oli seuraavan päivän ankarassa krapulassa (=japanilainen geeniperimä?). Itse olen melkoisen pitkä huitsake, ja olenkin aikoinani naureskellut, että en humallu enkä krapuloidu pituuteni takia (hoikka olen pituudestani huolimatta, mikä ei tietenkään sitä alkoholia polttavaa massaa lisää).

Oli miten oli, jokaisen varmaan kannattaa kuulostella omaa vointiaan; eiväthän punkku tai muukaan vinkku loppupeleissä ole ne tärkeimmät ;)

Alkoholia oon käyttänyt niin kuin muutkin mun ikäiset. Koskaan se ei ole mitenkään vaikuttanut, että olisi enemmän kohtauksia tms. Kunhan oon ottanut lääkkeet ajallaan, huolehtinut riittävästä unensaannista ja syömisestä. Saattaahan sekin päivä joskus koittaa, että alkoholi tai krapula laukaisee kohtauksen. Eihän lääkkeet ja alkoholi hyvä yhdistelmä ole, mutta minulla ei ole ainakaan alkoholi ollut mikään kohtauksia laukaiseva tekijä, vaikka muuten kohtauksia saankin silloin tällöin. Kaikki on yksilöllistä. En kuitenkaan rohkaise sinua tai ketään käyttämään alkoholia, mutta jos siltä tuntuu, niin kokeilla pitää/kannattaa varoen!

vetää verisuonet tukkoon,joo punkku paksuntaa verta,kalja on liia hartsipitosta,rommia tykkään juua ,juu täs on 3 vuotta enempi tai vähempi juopoteltu,joo kyllähä täs jotenki mennää.

Taitaa siis olla sekin aika yksilöllistä. Cannabishan puolestaan kuulemma toimii lääkkeen tavoin, mutta on kielletty muiden haittojen takia.