todellakin eilen päätimme poikaystäväni kanssa, että vauva saa tulla, jos on tullakseen.
minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut vauvakuumetta, mutta nyt on.
tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että aikaisemmin on haaveillut, että pitää sitä ja tätä olla tehnyt ennen kuin hankkii vauvan.(kuulostaapas pöhköltä hankkii vauvan..)
minulla on ammatti, mutten alani vastaavaa työtä ole saanut, joten tehnyt kaikkea mitä on aina saanut.
en edes oikein tiedä tällä hetkellä mikä minusta tulisi sitten joskus, mutta on tässä aikaa.
poikaystäväni valmistuu juuri, ja hänellä on hyvä palkkainen työ tiedossa, joten uskon, että pärjäämme.
jännittää vain kuinka kauan sitä pitää yrittää, että onnistuu.. toivottavasti ei kovin kauan..
olisi mukava jutella muiden samassa tilanteesa olevien kanssa =)
minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut vauvakuumetta, mutta nyt on.
tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että aikaisemmin on haaveillut, että pitää sitä ja tätä olla tehnyt ennen kuin hankkii vauvan.(kuulostaapas pöhköltä hankkii vauvan..)
minulla on ammatti, mutten alani vastaavaa työtä ole saanut, joten tehnyt kaikkea mitä on aina saanut.
en edes oikein tiedä tällä hetkellä mikä minusta tulisi sitten joskus, mutta on tässä aikaa.
poikaystäväni valmistuu juuri, ja hänellä on hyvä palkkainen työ tiedossa, joten uskon, että pärjäämme.
jännittää vain kuinka kauan sitä pitää yrittää, että onnistuu.. toivottavasti ei kovin kauan..
olisi mukava jutella muiden samassa tilanteesa olevien kanssa =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
:) oikeen upeeta! Onnea teille!! Uskon, että on perhosia miljoonia mahassa ja toivotaan, että oikeesti tärppäis! Voih...pitänee tässä myöntää, että oon niin kateellinen, kumpa mekin...
Hei! Mulla on samanlainen tilanne kuin sulla. Ammatti on, mutta koulutusta vastaavia hommia en oo tehny. Olen ollut määräaikaisena eri hommissa pari vuotta, tällä hetkellä olen kurssilla.
Aikaisemmin ajattelin kans, että pitää olla vakituinen työpaikka ja oma asunto ennenkuin voi alkaa perhettä perustaan. Nyt nuo ajatukset on karissu ja yritystä on takana 4 kuukautta. Vuokralla ollaan eikä miehelläkään oo vakituista työpaikkaa. Ikääkin tulee koko ajan lisää (täytän 27).. :)
Mä kanssa samassa tilanteessa. Yritystä takana vasta kuukauden päivät ja kovasti toivon, että tärppäis mahdollisimman nopeasti... Ihmeen vähän olen kyllä asiaa vielä stressannut, olin ihan varma että ois kauhea stressi päällä asiasta heti alkuunsa. Nyt oon ainakin vielä onnistunut ajattemaan, että tulee jos on tullakseen. Katotaan mitä sitten, jos tässä monta kuukautta menee odotellessa...
me alettiin yrittään 1,5 viikkoa sitten.. mulla on kauhee jännitys koko ajan. tän kuun lopussa sen sitten näkee tärppäskö kerrasta.
Mieheni kanssa päätettiin lopullisesti vauvan hankinnasta toissapäivänä. Ite oon aina haaveillu pienestä enkelistä, mutta mies ei oo pitäny sitä ajankohtasena. Sitten tuli tilanne että ehkäisyvälineet loppu ja oli aika hankkia uusia. Jouduin jättämään sen mieheni päätettäväksi, mutta mitään ei ilmestyny. Syynä olikin vauva kuume. Olin niin onnellinen ja oli ihana nähdä että miehenikin istui leveä hymy huulillaan ja kertoi odottavansa innolla mahdollista tulokasta. Nyt vain odotellaan. Muutettiin juuri omakotitaloon maalle, joten kasvuympäristökin on turvallinen ja mukava, ja kaiken onneksi naapureilla on paljon eri ikäisiä lapsia, joten leikkikaveritkin on lähellä. Kaikkea on mietitty yhdessä mutta nyt vain odotetaan innolla.