Onko Urpo

Työllisyyslain isä, ministeri Urpo Leppänen poisti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden, mutta imperialismin vastaiskulla vanhat puolueet palautttivat suurtyöttömyyden! Velvoitetyöllistämisen keinot palautettava!


Lyhyt työllisyyslain historia


Kun muodostettiin Kalevi Sorsan viimeinen hallitus vuonna 1983, hallituksen muodostivat perinteinen punamulta; sosialidemokraatit, keskusta ja ruotsalaiset sekä uutena vaalivoittaja SMP. Kalevi Sorsa halusi SMP:n mukaan kahdesta syystä; rajoittakseen Paavo Väyrysen keskustan alkanutta tahtopolitiikkaa, eli keskustan uutta pelin politiikkaa sekä estääkseen SMP:n nousun vieläkin suuremmaksi puolueeksi oppositiossa.

Keskusta joutui taipumaan. SMP pääsi hallitukseen ja SMP:n ministereiksi tulivat Pekka Vennamo ja Urpo Leppänen, kun Veikko Vennamo itse ei halunnut joutua lisää ryvetetyksi suurista vaalilupauksista ja myös jo korkean ikänsä takia.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto hyväksyi hallitusratkaisun, koska hän koki olevansa poliittista velkaa Veikko Vennamolle presidentiksi pääsystään. Veikko Vennamohan kuljetti joukkonsa vuonna 1981 Mauno Koiviston taakse vaikka sosialidemokraatit Sorsan johdolla suhtautuivat tähän nihkeästi.

Puoluesihteerit Erkki Liikanen (SDP), Seppo Kääriäinen (Kepu), Peter Stenlund (RKP) ja Urpo Leppänen (SMP) neuvottelivat hallitusohjelman. Siihen saatiin merkintä. että hallitus antaa eduskunnalle esityksen uudeksi työllisyyslaiksi.

Tästä alkoi raju neljän vuoden taistelu työllisyyslaista. Uusi työllisyyslaki säädettiin tuon eduskunnan viimeisenä yönä maaliskuussa 1987. Silloin vaalien alla vain kolme kokoomuksen kansanedustajaa vastusti työllisyyslain hyväksymistä. Neljän vuoden kiivas taistelu oli voitettu hetkeksi.

Uusi työllisyyslaki tuli voimaan vuoden 1988 alusta. Työllisyyslain isä eli työvoimaministeri Urpo Leppänen ei ollut enää silloin ministeri. Työvoimaministerinä oli Matti Puhakka, sosialidemokraatit.

Urpo Leppäsen valmentama työvoimahallinto alkoi toteuttaa uutta työllisyyslakia. Vuoden 1988 lopussa oli enää noin 100.000 työtöntä. Yli 2-vuotta työttömänä olleita oli vain noin 250. Ketään nuorta alle 20-vuotiasta ei ollut työttömänä.

Sitten alkoi imperialismin vastaisku. Harri Holkerin hallitus alkoi murentaa työllisyyslakia. Ensin poistettiin kuntien velvoitetyöllistäminen ja sitten asteittain luovuttiin kokonaan työnoikeudesta. Kun 1990-luvun taitteen lama tuli, Esko Ahon hallituksen aikana päästiin sitten jo noin 400 000 työttömän pintaan.
Paavo Lipposen hallituksetkaan eivät kovista ponnisteluistaan huolimatta saaneet työttömyyttä nujerrettua, koska niillä hallituksilla ei ollut enää käytettävissään velvoitetyöllistämisen keinoja.