Mulla on ongelma. Taitaa olla joku lievä pakkomielle tai jotain. Haluan mielisairaalaan. Olen ihan varma, että joskus elämässäni sinne pääsen käymäänkin. Erittäin mielenkiintoista olisi päästä katselemaan niiden ovien sisäpuolelle. Haluaisin olla potilas siksi, että saisin käyttäytyä miten hullusti tahansa. Esittäisin sekopäätä. Olisi sekin kokemus sitten koettu. Todellisuudessa olen menossa mielisairaalan ovien sisälle tulevaisuudessa henkilökuntana. Ja häiritseekin nämä ajatukset, etten tiedä haluaisinko olla potilas vaiko hoitaja. Jos pistäisin itseni sinne näin aluksi vaikka potilaana? Ottaisin yliannostuksen. On minulla psykiatrian puolelta oma lääkäri ja hoitajakin, joten en ihan terve ole, mutten sairaskaan. Todellisuudessa en tiedä onko minussa jotain vialla, kun en ole itse saanut olla tarpeeksi sekava, eikä minua ole hoitoon pantu, haluan sinne sairaalaan sitten ammatin puolesta. Vähän pelottava ajatus sinänsä, että olen sitten hakeutunut henkilökunnaksi.. Kun en itsekään tiedä olenko niin vakaa vai en, kun tälläisiä mietin. Mitä mieltä ootte? Mulla on ihan varmana joku häiriö. Kukaan vaan ei ole jaksanut perehtyä minuun niin kunnolla. Mikäköhän vaivaa?
potilas vai hoitaja?
sairas
4432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se olisi tosi tyhmää. Sanoit sen kuin se olisi helppo tapa päästä hoitoon, leikisti muka matkia yrittävänsä itsemurhaa ottamalla vähän jotakin lääkettä. Olen nähnyt kaksi potilasta, jotka kuolivat yliannostukseen tarkoittamattaan. Toinen halusi huomiota mieheltään ja otti täysin vaarattomiksi luulemiaan hivenainevalmisteita. Toinen halusi sairaalaan selkäkipujen vuoksi ja nappasi erästä psyykenlääkettään vähän päälle 20 tabua, eli mielestään aika pienen annoksen. Sattui vain niin, että molemmat aineet olivat todella vaarallisia ja potilaat sitten kuolivat, tarkoittamattaan. Toisella oli pieniä lapsiakin. Yliannostuksen ottaminen on ääliömäinen ja todella vaarallinen tapa yrittää päästä sairaalaan.
todella typerä tapa saada huomiota, kannattaa hakea apua ensisijaisesti mielenterveystoimistosta ja terapiasta apua moiseen kummalliseen "lievään" pakkomielteeseen.
Niillä osastoilla on muutenkin resurssipula, potilaita koko ajan ylipaikoilla, ihan TODELLISTA apuatarvitsevia ei voi kaikkia ottaa edes hoitoon koska ei ole paikkoja riittävästi, joten ole niin kiltti ja säästä sekin paikka jollekin, joka sitä oikeasti jonkun vakavan mielenterveys ongelman/sairauden vuoksi tarvitsee.
Sanot syyn itsekin viestissäsi: "Kukaan vaan ei ole jaksanut perehtyä minuun niin kunnolla." Et ole todennäköisesti koskaan saanut tuntea itseäsi rakastetuksi ja nyt etsit keinoa mitä hyvänsä, että edes joku välittäisi sinusta. Mutta totuus on, ettet sairaalan seinien sisällä tule kokemaan sellaista rakkautta jota kaipaat. Sairaala on illuusio, siellä ei kukaan välitä sinusta oikeasti ja olisi sinulle karvas kokemus huomata tämä.
Kuulostaa myös vaaralliselta tässä tilanteessa, että olisit menossa sinne henkilökunnaksi. Todennäköisesti juuri sinunlaisistasi ihmisistä tulee niitä, jotka ovat kaikkein julmimpia potilaita kohtaan.
Toivottavasti voit käsitellä näitä asioita terapiassasi ja löytäisit ihmissuhteita, joissa voisit olla rakastettava ja hyväksyttävä ihminen omana itsenäsi. Näin voisit saada itsellesi sellaisia peruskokemuksia, jotka ovat välttämättömiä hyvän ja tasapainoisen ihmisen kannalta ja niin ollen myös tulevan työsi kannalta.
sairaalassa olossakaan.Siellä vaan ollaan.Ruokaajat ovat päivänkohokohta.Kerran viikossa tapaat lääkärin.Ulkoiluluvan 1-2 tuntia saat jos olet lunnossa,Pois pääset sitten kun sinut terveelsi katsotaan.Siellä on tosi tylsää