Miten muilla, kun vaimo on odottanut, onko normaalia, ettei saa tehdä juuri mitään, eikä senpuoleen mennäkään juuri minnekään, ehkä kaupassa voi käydä, mutta kaikki, varsinkin pelkästään omat menot ovat totaalisen eitoivottuja.
miten muilla?
Vituttaa kun ei tiedä mitenpäin pitäisi rouvan mielestä olla, tee sitä, teetota, äläteesitä, äläteetota, on se helvetti kun ei saa olla omassa kotonaan rauhassa ja oma itsensä....
miten muilla?
Vituttaa kun ei tiedä mitenpäin pitäisi rouvan mielestä olla, tee sitä, teetota, äläteesitä, äläteetota, on se helvetti kun ei saa olla omassa kotonaan rauhassa ja oma itsensä....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaimosi kaipaa erityisen paljon läheisyyttä, ymmärrystä ja huolenpitoa. Mielialat vaihtelee ja asiat varmasti mietityttää (raskaus/synnytys on niin kova duuni ettei mies pysty sitä ymmärtämään)Tuskin vaimosi sinua "vankina" haluaa pitää..lapsihan on teidän yhteinen projekti ja vaimosi tekee sen suurimman työn. Sinun tarvitsee vain tukea ja olla lähellä..En toki tarkoita että kaikki aika pitäisi kotona viettää mutta lapsen synnyttyä sinua tarvitaan vieläkin enemmän..olitko sittenkään vielä valmis isäksi...?
kukaan ei ole valmis isäksi tai äidiksi raskausaikana. Onneksi. Isäksi tai äidiksi kasvetaan (yök mikä sana!) vasta lapsen tultua maailmaan.
Niin, en sillä kirjoita, että hengaisin baareissa ym. en ole juuri koskaan missään hummaamassa, on sen verran tekemistä, enkä sinänsä ole koskaan baareista perustanut, mutta jotain rajaa silti, jos joskus haluaisin nähdä vaikka kavereitani(joita näen ehkä 3 kertaa vuodessa), niin se ei mielestäni pitäisi olla liikaa.
Ymmärrän kyllä tuen ja läheisyyden, joskin sillä varauksella että se on mahdollista, toisen käytös kun saattaa olla hyvinkin epämotivoivaa, siis normaaliahan on hormonitason heittelyt ym. mutta, jotain rajaa ulosannissakin pitää olla, ei sitä nyt ihan mitä tahansa voi toisen silmille heittää vaikka minkälainen tila olisi, toisen piinaaminen ja raskauden taakse piiloutuminen ja sillä asian oikeuttaminen on todella p*****stä.
vaimo tyytymätön omaan ulkomuotoonsa, epävarma viehättääkö enää sinua, ei oikein luota sinuun, kun pelkää että karkaat jonkun viehkomman typykän matkaan. Tietysti vaimon pitäisi pystyä puhumaan näistä tunnoistaan, mutta monesti sitä itsekkin tietää, että ne on aika tyhmiä juttuja, niin sitten ei kehtaa puhua, mutta eihän ne tunnot sieltä mihinkään häviä. Elikkäs nyt vaan paljon seksiä vaimon kanssa, jos vaan hän haluaa, jos ei halua, niin sitten muuten vaan PALJON kehuja hänen viehättävyydestään ja ihanuudestaa, niin ja jos sitä seksiä on, niin tietysti sen liskäksi myöskin PALJONNNNNNNNN niitä vakuutteluja ja kehuja ja haleja ja pusuja ynm. ynm.
että kun vaimo käyttäytyy kuin sekopää niin mikä onkaan neuvo miehelle:
Pitää olla aivan superkiltti!
Eli käyttäydyn kuin kusipää, saan paapomista. Käyttäydyn vielä kusipäisemmin, saan vielä enemmän paapomista. Huhhahhei!
Voi kuulostaa hurjalta, vaan neuvo on erittain viisas ;) ja toimii!
Kysehan on manipulaatiosta. Kun paapot ja hellit ja kehut vaimoasi, han rauhoittuu ja palkinnoksi saat rakkautta takaisin ja vapautta. Koska olet niin 'ihana', vaimosi ei kehtaa kieltaa sinua menemasta... varsinkin kun pyysitkin kauniisti.
Jos vaimosi ei kaikkien hellyyden osoituksien jalkeenkaan (varsinkin jos olet pehmittanyt hanta monta paivaa, ehka kokkaamalla, siivoamalla, tuomalla kukkia ja viela kehunut paalle) viela helly ja anna sinun menna vapaammin, vika todella on vaimosi korvien valissa tai hanella pitaa olla jo todella pateva syy olla luottamatta sinuun.
(Esim jos olet ollut uskoton aikaisemmin. Se sitten onkin jo toinen juttu josta selvasti taytyy puhua teilla enemman koska vaimosi ei ole siis paassyt yli tapahtumasta, eika paase ennen kunnollista selvittelya...)
Jotkut ne vaan tuntuu ajattelevan että asiallinen ja täysipäinen käytös on ANSAITTAVA parisuhteen toiselta osapuolelta. Aikuisilta ihmisiltä niitä on oikeus odottaa oletusarvoina. Kyttääminen ja rajoittaminen ei ole täysipäistä käytöstä. Ja vielä pitäisi "pyytää kauniisti" että SAAKO lähteä kotoa...
jos olisit kokenut raskauden ja synnytyksen. Silloin tarvitaan paljon tukea!!!!!
enkä tule kokemaan. Sattuneesta syystä. Juuri sen takia naisväen onkin pidettävä järki kädessä ja hormonit kurissa. Kun naiset tajuaisivatkin että raskausaika ja siihen liittyvät hormonimyrskyt mielialanvaihteluineen on ihan naisen sisäavaruuden juttuja. Mies voi ja tiettyyn pisteeseen asti pitääkin niitä sietää mutta rajansa kaikella. Ei ääliömäistä käytöstä voi hormonien piikkiin laittaa. Raskaus on naisen luonnollinen olotila eikä sellaisena voi olla mikään syy prinsessakohteluun.
Minunkin hormonini käskevät aina silloin tällöin minua ryhtymään suvunjatkamistoimenpiteisiin naapurihuoneen naiskollegan kanssa. Vaan enpä ole sitä tehnyt. Ja tuskin tulen tekemäänkään. Ja miksikö? Kas kun minulla on itsehillintä joka pitää hormonit kurissa. Se samainen itsehillintä erottaa muuten ihmisen elukasta.
eihän se vaimokaan enää voi iltakaljalle lähteä .... joten ei se ole paljoa vaadittu...mieti mitä vaimo joutuu kestämään? ensin raskaus kaikkine vaivoine ja kipuineen. Sitten synnytys. jälkivuoto joka voi kestää 7viikkoa... liikakilot muut kivut imetyskivut ja välittava mies joka haluaa päästä kavereiden kans kaljalle tai muutenvaan harrastuksiin.... Anna vaimollesikin samat etuudet lapsen synnyttyä.
Juu ei voi lähteä vaimo iltakaljalle, onko ollut puhe iltakaljoilla käynnistä ja harrasteista välittämättä tilanteesta tässä keskustelussa, no ei ole tainnut olla,, juuri tuolla älyllä varustetut pöljät saavat asiat aina tolaltaan.
Yritä edes ajatella jotain ennen kuin alat hurmoksessa paasaamaan.
näin on kun ottaa suomalaista paskaaa
suomalaista laiskaa paskaa.....T: eräs vaimo vaan.
Olen nyt lukenut teidän kaikkien mielipiteet raskaana olevan naisen oikeuksista käyttäytyä miten huvittaa. Itse olen kyllä asiasta toista mieltä. Itse olen 8kk vanhan pienen pojan äiti ja odotan toisen lapsemme syntyväksi huhtikuulla.
Sen voin sanoa, että eihän tämä raskaus mitään ihanaa joka päivä ole, mutta en silti pidä miestäni kotona vankina enkä hänelle huuda joka käänteessä jos minulla itselläni on vähäsen huono olo, jalkoja pakottaa, hormonit hyrräävät ja saavat minut käyttäytymään toisinaan kuin jonkun talviuniltaan herätetyn karhun. Eihän se yksin miehen vika ole, jos raskaus rasittaa kehoani ja hormonini hyrräävät. Olemme molemmat tahtoneet lasta ja yhdessä sen aikaiseksi saaneet.
Enhän voi mieheltäni myöskään vatia sitä, että häen tulisi jo jalkani asennosta tietää millä päällä olen milloinkin, enhän minäkään tiedä sitä miehestäni. Jos minulla on paha olla tai jokin asia suoraan sanottuna v...ttaa, niin sanon siitä miehelleni ja lisään vielä, antaa minun olla nyt vain omissa oloissani. Tämä on yleensä auttanut.
Sitä en kiellä, etteikö joskus mieheni käytös ja saamattomuus minua ärsytä ja ettenkö olisi hermojani menettänyt tämän vuoksi ja hänelle siitä huutanut, mutta ei ne hermot minulta nyt sentään joka päivä mene. Ja mikä parasta, mukavahan se on riidan jälkeen sopia asia ja unohtaa erimielisyydet=)
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jo raskausaikana on hyvä puhua tulevasta ja siitä miten vauva tulee muuttamaan parisuhdetta jne. On hyvä tehdä ne pelisäännöt valmiiksi ja tavallaan kasvaa siihen, että vauva määrää molempien elämää ja menemisiä. Enää ei niin vaan lähdetäkään riennoille tai kaverien luokse tuosta noin vaan, vaan on otettava enemmän huomioon sitä puolisoa ja lasta. Sen kuitenkin sanon, että ei sinne kotiin kuitenkaan pidä jämähtää, vaan teillä molemmilla tulee olla oikeus tavata ystäviä ja saada sitä omaa vapaata aikaa. Nämä asiat kun ovat sovittavissa. Rakentakaa yhdessä yhteiset pelisäännöt ja sopikaa, että molemmat niitä noudattavat. Jos mies tapaa ystäviään tulevana viikonloppuna, niin seuraavana viikonloppuna on sen vaimon vuoro tai sitä seuraavana viikonloppuna jne.