Eli haluaisin kysyä millaisia oireita teillä, jotka kärsitte/olette kärsineet ahdistuneisuushäiriöstä, on ollut? Olen jo n. 3 vuoden ajan ollut ahdistunut. Välillä tulee hyviä aikoja ja välillä hunoja aikoja. Oireita olen lukenut netistä ja kirjoista ja ne täsmäävät. Yksi oire minua kuitenkin mietityttää. Ja se oo rintakivut. Monisssa netistä löytyneissä lääkärisivuilla on mainittu yhtenä oireena rintakivut. Olen todennut itselläni olevan jonkinasteisia rintakipuja silloin kun pahin "ahdistuskohtaus" iskee. Eli ovatko nämä rintakivut tähän ahdistuneisuuteen kuuluva "normaali" ilmiö vai pitäisikö mennä lääkäriin ettei olisi mitään sydänperäistä.
Onko teillä muilla ahdistuneisuudesta kärsivillä ollut rintakipuja? oletteko käyneet lääkärissä niiden takia, mitä lääkäri on sanonut?
Itse olen vasta 19 vuotias nuori nainen ja omaan suhkoot terveelliset elämäntavat muuten, joten en usko että se mitään sydänperäistä olisi, varsinkin kun niillä sivuilla on lukenut että rintakipu voi olla yksi oireista. Häiritsee vaan kun niillä sivuilla ei lukenut että pitääköniiden takia mennä lääkäriin. Olisin kiitollinen jos vastaisitte minulle.
Onko teillä muilla ahdistuneisuudesta kärsivillä ollut rintakipuja? oletteko käyneet lääkärissä niiden takia, mitä lääkäri on sanonut?
Itse olen vasta 19 vuotias nuori nainen ja omaan suhkoot terveelliset elämäntavat muuten, joten en usko että se mitään sydänperäistä olisi, varsinkin kun niillä sivuilla on lukenut että rintakipu voi olla yksi oireista. Häiritsee vaan kun niillä sivuilla ei lukenut että pitääköniiden takia mennä lääkäriin. Olisin kiitollinen jos vastaisitte minulle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on fyysisinä oireina kurkun turpoaminen/tukehtumisen tunne, sydämen tykytys, oksettava olo, pää- ja niskakipu, huimaus, raajojen puutuminen ja oudot tuntemukset päässä ja jaloissa, "naksahdukset" päässä janiskassa, korvan ja kasvojen tunnottomuus, joten aika paljon oireita, mutta EI rintakipuja.
Luulisin, että se kuitenkin voi olla yksi ahdistus-oire, koska oireet ovat niin monipuoliset ja niitä tulee helposti kokoajan lisää ja lisää...
Nyt löysin netistä jonkun lääkäripalstan, jossa joku olikin onneks kysyny tosta samasta aiheesta. Eli tuli jonkun näköinenhelpotus asiaan.
Minulla myös on sydämen tykytystä ja hartiaseudun kipua ollut. Olen miettinyt lääkäriin menemistä. Tuntuu että tämä on ikunen noidankehä. Tuntuu että vihdoin alan saamaan ajatuksiani kuriin niin eikö taas ala jokkin oire ahdistamaan. Kuten tuo rintakipu. Olen ollut sen vuoksi myös erittäin ahdistunut. Kun vaan uskaltautuisi sinne lääkäriin menemään.
Moi!
Mee rohkeesti vaan lääkärille ja kerro. Luulen, että noi rintakivut johtuu ahdistuksesta. Muista kertoo lääkärille kaikki oireesi. Mulla oli noita usean vuoden ajan ja niitten kanssa ei ole mukava elää. Onko sulla ollut myös sydämentykytyksiä? Mulla oli niitäkin ja kaikki johtu ahdistuksesta. Mä oon kuvannut sitä oloa niin että mulla oli kivi rinnassa ihan jatkuvasti. Joskus se tunto tietenkin tuli voimakkaammaksi ja tuli niitä "kohtauksia" Lääkkeillä saadaan apua mutta harkitse myös terapiaa jos itsellä riittää intoa siihen. Mä käyn terapiassa ja mulla on lääkitys.
millaisia rintakipusi ovat? tuntuvatko ne sydämen kohdalla?
itselläni ei ole varsinaista ahdistuneisuushäiriötä,mutta lievää ahdistusta kuitenkin suht usein. joka ilmenee esim. palan tunteena kurkussa, joskus ehkä vähän huonona olonakin.
Mulla on koviakin rintakipuja ja kärsin ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä (jo vuosia). Möykky rinnassa, puristelee, pistää, vihloo ja vasenta kättäkin ja kainaloa välillä pistää tai puristaa inhottavasti. Tehty ainakin 6 sydänfilmä, kaksi rasituskoetta ja sydämen UÄ : ei sellaista vikaa löydetty mikä selittäisi kovat kivut ja möykyn tunteen. Mulla myös vuodesta 2000 rytmihäiriöitä ja sähköiskumaisia tuntemuksia ja pahenee kun jännittää tai pelkää ja sitähän mä teen koko ajan.
Osaatko kertoa millaisia kivpusi ovat ja mihin ne paikallistuvat. Mulla on usein juuri vasemman rinnan alla ja välillä tuntuu, ettei saa edes henkeä.Nytkin tuntuu kipua ja iso möykky rinnassa.
Jontenkin on vaan niin kova kynnys mennä lääkärille. Lääkkeitä en haluaisi, vaikka ei kai se huono vaihtoehto olisi. Osaako joku muuten kertoa lääkityksen hinnasta..? Paljon maksaa esim. kuukaudessa..? Lääkkeitäkin varmaan erilaisia, mut joku esimerkki olisi hyvä.
Kipu tuntuu välillä lapaluiden välissä, joskus vasemman rinnan alla. Joskus tuntuu oikealla puolellakin ja vasemmassa käsivarressa. Voisin kans kuvailla sitä että mulla on joku möykky rinnassa, joka painaa. Mulla on sellainen ahdistunut olo rinnassa, ja yleensä vain silloin kun ahdistun. Esim. nyt kun aloin lukee näitä vastauksia niin iski sellainen jännitys ja sit taas tuli ahditunu olo. Tänä aamuna kuitekin ollu ihan hyvä olo.
Eli siis sinulla "sydän tutkittu" ei löytynyt mitään selvää syytä. Uskon kyllä myös itselläni johtuvan vain tosta ahdistuneisuudesta. Niin ja rytmihäiriöitä on joskus todella harvoin. Ehkä pari kolme kertaa vuodessa. Nämä rytmihäiriöt tulevat useimmiten jännittäessä. Monesti tullut kun olen kovaa vauhtia kiireessä mennyt bussipysäkille jännittäen tietysti etten myöhästy. Rytmihäiriöitä ei kuitenkaan tule esim, aerobictunnilla/juostessa/kävellessä kovaa. Vain jännityksen yhtedessä.
Jotenkin on niin kova kynnys mennä lääkärille. Samalla pitäis sit tietenkin puhua ahdistuneisuudesta, mut jotenkin ärsyttää että perhe tietenkin saa tietää. Itseni parhaaksihan se tietysti olisi mutta ei vaan ole tullut mentyä. Poikakaverillen olen kertonut ja hän tukee minua, se helpottaa. Uskon myös että tämä ahdistuneisuus voisi tästä mennä pois, koska tiedostan mistä tämä on lähtenyt ja nyt olen alkanut ymmärtää asioita paremmin ja selvittänyt asoita itseni kanssa. Toisinaan taas tuntuu että vaikka asiat ovat itselleni selvinneet, niin tää ahdistus on jäänyt päälle. No jospa se tästä. Täytyy varmaan varulta sinne lääkärille mennä. Kertokaa tosiaan kaikista terpia hinnoista, lääkkeistä vielä. Kiitos! Jaksamista teille, onneksi kohta tulee kevät ja valosampaa :)
Unohtu tosiaan äskeiseen lisätä että myös sydämen tykytystä on ollut, tämäkin siis "ahdistuneisuuskohtauksen" yhteydessä. Kahvin juonnin olen lopettanut ja alkoholiakaan en enää uskalla ottaa. Olen tavallaan alkanut ahdistumaan myös noista rintakivuista.
Olen itse jo lähes nelikympinen. Nuorena alkoivat oireet, en hakenut tai saanut apua, ei ollut lääkitystä. Olin jo vuosia oireetonkin, kunnes suurien vastoinkäymisten (useimpia) johdosta oireet alkoivat uudestaan. Hakeuduin terapiaan ja aloin lääkityksen, ensin noin 1 ½ v. Cipramil ja apulääkkeenä Xanor (Cipramil kallis lääke). Sitten olin pari vuotta kokonaan ilman lääkkeitä, kunnes sairastuin erääseen parantumattomaan sairauteen, joka tietysti vaikutti henkisestikin, että aloitin uudestaan mielealalääkkeen= sepram (edullinen lääke, ei montaa euroa/kk). Söin lääkettä vuoden, oireet helpottivat, lopetin ja olin 4 kk ilman ja nyt viikko sitten aloitin uudestaan, koska niin inhottavat ahdistusoireet mm. ne rintakivut. Pelkäsin koko ajan, että sydämessä on todella paha vika. Mulla myös alkaa pompottelu, jos kiirehdin juosten tai lujaa kävellen esim. bussiin tai johonkin tapaamiseen, ilmeisesti ahdistun niin hirveesti siitä. Mutta taas rennolla lenkillä, kun ei oo mihinkään kiire, oireita ei tule. Hassua, että sulla on ihan samaa, olenkin luullut, että olen ainoa tällainen oireilija. Suosittelen lääkärille menoa, vaikka lääkkeitä et alkaisikaan syömään, mutta puhuminen on aina hyvästä. Ei kannata kärsityttää itseään turhan päiten. Mä olen ollut niin kovapäinen ja mottona "vaikka läpi harmaan kiven", että olen kiduttanut itseäni vuosikausia kaikenlaisten oireden kanssa kertomatta kenellekkään tai hakematta apua, kunnes meni niin pahaksi, että ei ollut enää mahdollisuutta selviytyä yksin.
Helpottava kuulla että muillakin on samoja oireita ollut,vaikka tietty en niitä kenellekään toivokaan. Ajattelin tässä vielä vähän aikaa "katsella". Jos ei tässä kevään aikana ala lähtemään niin sitten on johonkin mentävä. Se tosin helpottaa että saan puhuttua poikakaverin kanssa asioista.
Mulla on ollut tätä ahdistuneisuutta aiemminkin mutta välillä se on mennyt pois ja olo ollut täysin normaali. Luulen että se itselläni johtuu aina pienistä vastoinkäymisistä tms. Sitten kun saan asiat selvitettyä niin oireet helpottuvat/lähtevät. Valitetttavasti olen tälläinen asioden pohtija ja asioiden jahkaamiseen menee yleensä useita kuukausia.Olenkin pohtinut että perusluonteeni varmaan on tällainen ylihuolehtivainen. Voisin varmaan opetella uudenlaista tyyliä, etten aina jahkaisi kaikkea niin kauan. Silloin tuskin tulisi tällaisia ahdistuskausia.
Esim. viime keväänä poikakaverin kanssa ei sujunut kovin hyvin. Molemmilla oli niin paljon kiireitä jne. No sitten eräänä iltana juhliessa päädyin suutelemaan vieraan miehen kanssa. Kerroin poikaystävälleni. Hän antoi anteeksi ja päätimme jatkaa ydessä. Tässä hassua oli se, että poikaystäväni ei asiasta hirveästi jaksanut stressata. Itse taas jahkasin ja jahkasin asiaa,tietysti kun kadutti tuo hölmöily. Eli poikaystävääni asia ei kauan häirinnyt, mutta itseäni lähemmäs puoli vuotta ja tottakai alkoi ahdistamaan.
Mulla on joku etten osaa päästää irti menneestä/tekemistäni virheistä.
Kiitoksia kaikille vastauksista! Kiva kuulla toistenkin kokemuksia. Täältä myös olen saanut rohkaisua siihen että apua on saatavilla. Teen nyt itseni kanssa sopimuksen että jos ahdistuneisuus ei lopu kevään aikana omin voimin ja poikaystävän tuen avulla, niin suuntaan ehdottomasti lääkäriin.
ahdistanut jo monta vuotta joskus enemmän ja joskus vähemmän ja muutenkin olen neuroottinen..mutta en ole tiennyt että tälle on oma nimityskin...
Onko teillä ollut lääkitys tuohon ja auttaako se?
En ole koskaan käynyt lääkärissä puhumassa tästä koska en halua että tietojani merkataan papereihin..merkataanko kaikki noi mielenterveysasiat papereihin kuten masennus ja ahdistus ellei halua?
Minulla on myös samanlaisia rintatuntemuksia eli oma ahdistuneisuuteni ilmenee myös lähes aina juuri rintakipuina. Olen kolmekymppinen mies. Kun sairastuin ahdistuneisuushäiriöön, pelkäsin itsekin ensin sydäntä, koska suvussamme melkein kaikki miehet ovat kuolleet sydän- ja verisuonisairauksiin äkillisesti 60-70-vuotiaina. Eivät siis kolmekymppisinä.
Halusin tutkituttaa itseni ja kävin sydäntautien erikoislääkärin vastaanotolla. Hän suoritti sydämen ultraäänitutkimuksen, echokardiografian, jossa sydämestä ei löytynyt mitään vikaa. Ei verisuonten ahtaumia, ei läppävikoja, sydämen pumppaustehot normaalit. Tämä lääkäri oli todellinen alansa ekspertti. Edelleenkin menneinä kuukausina ahdistuneisuuteni oireilee rintaoireina, mutta koetan nyt saada päähäni, että kyse ei ole sydämestä. Neuroottisesti sitkeästi pelkään, että sydämen isoissa verisuonissa on ahtaumia, tulee sydänveritulppa yms., mutta hyvin esim. työterveyslääkärini on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että eivät sydämen verisuonet tukkeudu silmänräpäyksessä etenkin, kun syön ja liikun terveellisesti.