Törmäsin tässä mielenkiintoiseen tietoon, jonka mukaan ruotsissa, jossa on käytännössä voimassa ns. "vapaa abortti", tehdään abortteja kaksi kertaa enemmän per asukas kuin suomessa:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=29904&hakusanat=Raskaudenkeskeytys
Eli näyttäisi olevan hyväksi, että järjestelmä edellyttää edes jonkinlaisen perustelun antamista, noin tilastollisesti. Toivottavasti emme Suomessa luovu edes tästäkään vähästä, ettei homma mene ihan villiksi. (Mielestäni jo nykyiset luvut, yli kymmenentuhatta vuodessa, ovat jo tarpeeksi huolestuttavia).
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=29904&hakusanat=Raskaudenkeskeytys
Eli näyttäisi olevan hyväksi, että järjestelmä edellyttää edes jonkinlaisen perustelun antamista, noin tilastollisesti. Toivottavasti emme Suomessa luovu edes tästäkään vähästä, ettei homma mene ihan villiksi. (Mielestäni jo nykyiset luvut, yli kymmenentuhatta vuodessa, ovat jo tarpeeksi huolestuttavia).
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko se sinulta jotenkin pois nuo 10 000 sikiötä tai solumöykkyä?
...on todella traagista, että meiltä puuttuu kaksi Tampereellista ihmisiä kolmenkymmenen vuoden suunnitelmallisen lahtaustoiminnan tuloksena.
Mieluumminkin voisi kysyä, että onko yhteiskunnallamme varaa 10000 lapsen vuosittaiseen lähdettämiseen?
Ei ehkä häneltä, mutta niiltä tuhansilta lapsettomilta pareilta kylläkin. Niistä tapetuista nyt puhumattakaan..
Jos otettaisiin käyttöön pakkoadoptointi, jonka mukaan jokaisen hyvinvointiyhteiskunnassa elävän perheen tulisi pakolla ottaa kasvatettavakseen vaikka vain kaksi ventovierasta ja ympärimaailmaa tuotua koditonta ja varatonta lasta? Innokkaimmat saisivat vaikka neljä, niin ei olisi uhraus toisten hyväksi liian pieni muiden uhraukseen nähden. Kuulostaisiko hyvältä? Sitten voisitte ihan oikeasti puhua tosissanne "uhrauksesta toisten elämän eteen" pakottaessanne toiset lapsen synnyttämiseen vastoin tahtoaan. Ei tarvitsisi lapsettomien parienkaan vaatia itsekkyydessään toisilta uhrauksia HEIDÄN etunsa hyväksi. (Niin todellakin, sekin "hyvä teko" perustuu yleensä siihen puhtaaseen itsekkyyteen ja "oman lapsen" haluamiseen.)
Mikä olisi sopiva hetki, jolloin ne pari taaperoa kannettaisiin kotiovelle (tietenkin yllättäen ilman varoitusta)? Kun on juuri tavattu muutama viikko sitten? Kun on todettu, ettei elämä yhdessä suju? Kun on paha synnytyksen jälkeinen masennus?
Tuolla olisi jopa oikeasti jotain etua, sillä siinä parannettaisiin JO kärsivien lasten tilannetta.
kuule ihan riittämiin vapaaehtosesti ottaan lapsia, että abortteja voitas ikinä jollain 'pakkoadoptioilla' ruveta oikeuttaan.
Eikös oo tullu mieleen että adoptiossa katotaan enssijasesti LAPSEN etua ja hyvää kotia/vanhempia eikä päinvastoin.
Todellakin LASTEN ETU olisi se, että länsimaiset perheet pakotettaisiin ottamaan pari ottolasta köyhemmistä maista, joissa nämä ovat ilman ruokaa/juomaa ja kotia. Ja suuri etu olisikin!
Eipä ole näyttänyt riittävän vapaaehtoisia, kun niin paljon on maailmalla lapsia ilman perheitä. Ihan Suomessakin. Toki adoptointi ulkomailta on vaikeaa, mutta sen helpottamistakin voisi ajaa, jos kokee todellista halua auttaa LAPSIA.
Mutta sinua ei kiinnostanut LASTEN ETU, vaan suomalaisten alkioiden pakkosynnytys naisen näkökulmasta välittämättä?
Etenkin sillä erotuksella, että ne ympäri maailmaa olevat LAPSET todellakin tiedostavat tilansa, toisin kuin ne alkiot.
Ja ulkomaiselle lapselle tulisi ensisijaisesti pyrkiä järjestämään ne hyvät olot siellä kotimaassaan, se olisi sen lapsen etu, ilman kulttturishokkeja, rasismia ym. vaikeuksia.
Monet lapsettomat varmasti mielellään ottaisi ihan minkä vain maalaisen lapsen mutta ulkomaan adoptiot kun on lähinnä vain varakkaampien mahdollisuus.
Täysin vapaa abortti ilman mitään rajoituksia olisi huono juttu, koska se poistaisi kuvioista kaiki tukitoimet abortoiville naisille ja antaisi kaikkien niidenkin turvautua aborttivaihtoethoon jotka eivät sitä tahdo oikeasti vaan käyttävät hätäratkaisuna, joka jälkeenpäin tuntuukin väärältä. Nuo rajat ja määräykset antavat edes jotakin turvaa "turhien" aborttien suhteen, turhana käsitän tässä ne joita tekijä myöhemmin katuu, eli palstalla painitun 20-25%, suurin piirtein tai pienin kaartein :D
Aborttia sallivasti katsovatkin ovat toki huolissaan näistä naisista jotka ovat päätyneet keskeytykseen liian hätäisesti, joille raskauden jatkaminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Palstallakin vakiokirjoittajista muutama on tätä "koulukuntaa".
Tervetuloa tännekin, Nari, jaksan vielä ihmetellä mitä rakentavaa sanottavaa kristityllä miehellä voi olla aborttiasiaan :D
***
rajoituksia, paitsi tietysti aikarajan suhteen, sillä mielestäni on alentavaa naiselle joutua esittämään syitä, vaikka syy on yksi ja ainoa - ei halua lasta.
Se ei toki poissulje sitä, ettei henkilökunta ja nainen voisi keskustella asioista ja tarvittaessa konsultoida vaikkapa sosiaalityöntekijää.
...itseäni taas hiukan huonosti. Sitä sattuu :D melko paljon. Rajoituksilla tuossa ed.viestissä meinasin sitä mistä täällä on pitkään puhuttu -neuvonnasta ja psykologin istunnosta tai useammasta sen määrittelemiseksi haluaako nainen todella abortin vai uskooko ettei muuta vaihtoehtoa ole ja tekisi sen vastentahtoisesti tai painostettuna. Tarkoitan rajoitteita jotka eliminoivat turhaan tehdyt abortit, en niitä jotka pyrkivät asettamaan naisen mihinkään pakkotilanteeseen. Tästä olimme käsittääkseni melko paljon samoilla linjoilla aina.
Tosiaan, vaalit tulossa, olisi se kai aika tentata jotakuta "vallan kahvaan" mielivää siitä miten saataisiin poistettua tuo epäkohta aborttilainsäädännöstä, että "en tahdo lasta" ei riitä syyksi.
***
***
Itse olen kyllä sitä mieltä, ettei tuollaisia pakollisia(?) psykologikäyntejä tulisi aborttiin liittää. Minä ainakin olisin kokenut sen pahasti omaa päätöstäni halventavana ja "holhouksena". Jos minut olisi psykologin juttusille pakotettu, olisin pitänyt sitä loukkauksena. Miten toinen ihminen voisi tietää minua paremmin, mikä on minulle oikea ratkaisu?
Ehkä se sitten sopii niille ihmisille, jotka eivät halua ottaa vastuuta omista päätöksistään ja omasta elämästään. Tai eivät harkitse kaikkia vaihtoehtoja ja ota selvää asioista. Niitäkin kun näyttää olevan.
Vapaaehtoisena tuon ymmärrän sekä lääkärin kehoituksesta (mikäli siis nainen vaikuttaa epävarmalta), mutta en näe syytä, miksi minun tulisi ravata psykologilla varmaa päätöstäni kertomassa ja punnitsemassa sen tähden, että joku muu tekee painostuksen alla tai harkitsematta väärän ratkaisun.
turvaamiseksi ettei niitä vääriä ratkaisuja niin paljon tehtäisi. Kukaan ulkopuolinen ei voi olal varma kyseisen yksilön ajatuksista, vaikka hän sanoo "kyllä" hän voi hyvinkin tarkoittaa "ei". Miten sinä lääkärinä erottaisit ne jotka ovat varmoja asiastaan aj ne jotka eivät ole? Olsiit kai sinäkin valmis jonkun toisen mielenterveyttä ja ehkä henkeä suojellaksesi käymään jonkun psykologin juttusilla kerran tai kaksi ennen aborttia? Koetko todella halventavana sen että sinusta pidettäisiin huolta, että sinun kanssasi puhuttaisiin päätöksestäsi etkä olisi vain potilas muiden joukossa? Minusta henkilökohtainen huomio on vain hyvä asia, ja ulkopuolinen ei voi erottaa varmoja ja epävarmoja muutamalla silmäyksellä.
"Miten toinen ihminen voisi tietää minua paremmin, mikä on minulle oikea ratkaisu? "
Ei voikaan tietää. Mutta se joku toinen voi toimia sinulle tukena kun selvität ajatuksiasi (ei-toivottu raskaus on Aina kriisi, abortti tai ei) ja puhut itsesi kuiville, käsittelet kriisiä ja selviät siitä voimakkaampana ja traumattomana. Sitä voisi kutsua ennemmikin ei-toivotun raskauden kriisistä selviämisavuksi kuin aborttineuvonnaksi? :D
***
Ei olisi vaikutusta, vaikka Suomessakin olisi ns. vapaa abortti.
Olenko ymmärtänyt oikein, että on olemassa myös raskauden aikaista masennusta, ei vain jälkeistä? Jos abortti olisi vapaa, mitä kauheaa siitä seuraisikaan, kun isosta mahastaan masentuneet naiset ryntäisivät viimehetkillä aborttin; paljon huonoissa olosuhteissa tehtyjä päätöksiä ja itkua jälkeenpäin asian päälle.
Miksi ihmeessä aborttiluvut ovat sinusta huolestuttavia..? Ei abortti mikään paha asia ole, päinvastoin. Vapaa abortti kunniaan!
Sitä oikeutta jossa äiti saa tappaa tietynikäisen jälkeläisensä on pakko ylläpitää vaikka kaikki (normaali tunne-elämällä varustetut) sen vääryydeksi tietää.
Jopa täällä "sivistys"maassa pelätään olevan riittävästi epätoivoisia idiootteja riskeeraamaan terveyttään hengenvaarallisilla puoskaroinneilla ilman tuota lakia ja näin yhteiskunta ajattelee välttyvänsä niiden aiheuttamilta (vielä suuremmilta?) terveysmenoilta ja säästävänsä todennäköisemmin hengissä edes toisen niistä jäsenistään.
(Joskaan en näe mikä hirvittävä menetys se olisi vaikka niitä moraalisesti rappioituneita typeryksiä karsiutuisikin tätä kautta pois yhteiskunnasta...)