Lipposen hallitus leikkasi etupäässä pienituloisilta (lapsiperheet, ELÄKELÄISET ym.)
2,5 milj. euroa.
Nyt Vanhanen koittaa paikkailla näitä virheitä samalla summalla. Kokkareet ja sossut koittavat estää tämän.
Tärkeimpinä veronkevennys (eritoten pienituloiset) ruoka-alvi ym.
Vanhanen perusteli asiat hyvin vaalikeskustelussa, vaikka Heinäluoma ja Katainen koittivat päälle-huudoillaan häiritä Vanhasen esitystä.
2,5 milj. euroa.
Nyt Vanhanen koittaa paikkailla näitä virheitä samalla summalla. Kokkareet ja sossut koittavat estää tämän.
Tärkeimpinä veronkevennys (eritoten pienituloiset) ruoka-alvi ym.
Vanhanen perusteli asiat hyvin vaalikeskustelussa, vaikka Heinäluoma ja Katainen koittivat päälle-huudoillaan häiritä Vanhasen esitystä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sonnimies. Näin juuri tapahtui. Luin Maaseudun Tulevaisuudesta samaa. Niin oli Lipposeen kolahtanut, että lukijain osastossa koitti hänkiä asiaa. Ei kylläkään uskottavasti.
Molemmissa koitetaan eikä koeteta.
"Aamu koittaa, ihminen koettaa, Jumala koettelee", on suomen kielen taitaja kapikin täällä KOETTANUT opettaa sellaisia KOITTAJIA kuin sinä.
Sanoman sisältö, vai virheetön kieliasu.
Ymmärrän kyllä, että teitä Suomenkielenlehtoreita ottaa joskus päähän kun me Tavallisettollot sähelletään sanomistemme kanssa.
Mutta koittakaa ymmärtää, ei tämä ole mikään äidinkielen koe.
sonnimiehelle. Taisi kolme nollaa jäädä hötäkässä pois. Mutta, sinnepäin, sinnepäin...
2,5 MILJARDIA.
Meitä on kolme leskirouvaa jotka luetaan sinun kirjoituksia. Kirjoita runoja rakkaudesta.
Hellin Maire Liisa.
Ei "sonni""mies" runoile rakkaudesta, kun lehmiä ei lyriikalla vietellä. Ja rampa taitaa olla "sonni""miehen" runoratsu muillakin laitumilla.
Minä se olen täällä runoillut rakkaudesta ja muustakin. Myös kepulaisten puolesta heidän tuskaansa tulkiten Annelille:
KAUNIS VALHE (Sävel Georg Malmstén, sanat Reino Ranta, lievä mukailu Jorma K. Korhonen)
Oli silmies säihky niin sytyttävä,
ja katsees lämmin, lempeä.
Kun vaaleissa keskustan voittohon veit,
minut silloin orjakses teit.
Näin sinusta unta, sinusta mä haaveilin,
presidentikskin sinua suunnittelin.
Mä elin sun luonas aatoksissain,
sinä olit mun valoni mainen.
Sinun Paavosta haastavan kuulin,
koaliition todeksi luulin;
se oli niin suurta, kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
Kuin talvinen aurinko hetkisen vain
sä loistit kerran mun taivahaltain;
kuin hohtavat hanget viel yön pimeään
sä hohteen loit elämään.
Näin sinusta unta, sinusta mä haaveilin,
presidentikskin sinua suunnittelin.
Mä elin sun luonas aatoksissain,
sinä olit mun valoni mainen.
Sinun Paavosta haastavan kuulin,
koaliition todeksi luulin;
se oli niin suurta, kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
KAUNEIN ONNI (sävel Eugen Malmstén, sanat Kerttu Mustonen, mukailu:Jorma K.Korhonen)
Kun sun mä näin,
Anneli kaunein,
niin syömessäin,
tunsin sen jälleen:
kauneimman onnen,
unholaan jääneen,
luokseni jälleen palaavan uudestaan.
Miks kaunein katoaa,
juur kun sen saavuttaa?
Miks kaunein onni viipyy hetkeen vaan
LYHYT ONNI (Kerttu Mustonen ”Tuo suru, jonka sain” – alkuper. Umberto Bertini ”Un giorno ti tiro”)
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
SUURIN ONNI (Georg Malmstén, sanat Reino Ranta, mukailu Jorma K. Korhonen)
Illan muistan ihanaisen armaan,
unhoon ei se minulta jää varmaan,
vaalivoiton saimme jälleen kerran,
se liekö ollut viimeinen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
Tiedät, että valtias jos oisin,
pallillas sun yhä olla soisin,
sielussani varmaan kuulet soivan
yksin sulle sävelen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
Kerran meitä johdit, se saa riittää.
Potkuistasi Paavoa saa kiittää.
Parhaat hetket eivät kestä kauan,
suurin onni lyhyin on.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
OI NIITÄ AIKOJA (Gene Raskin, suom. sanat Reino Bäckman, lievä mukailu Jorma K.Korhonen)
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa:
Anneli on mennyt meiltä pois!
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
yksinäinen, ilman palvontaa.
Unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkon hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Ja kepukin nyt Eeron tahtoon taipuu!
Tieto siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
TUNNUSTUSTA JA ROHKAISUA ANNELILLE (Omar Khaijam)
"Jos runokirja, lehväin varjo ois
ja viinileili, leipä vain... ja sois
sun laulus, armas, mulle erämaassa -
ah, erämaan se Eedeniksi lois!"
"Sinua lemmin ilman häpeää,
joskohta onkin monta räävääjää -
älä siitä välitä: he eivät kuule,
kuin minä, lemmen ääntä väkevää".
"Se lempi, jonka aika haihduttaa,
on lieden tuhkaa, tuskin haaleaa.
Mut suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa, unta eikä kuolemaa"
"Iloitse, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo -
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle pian uuden ilon suo"
Vastasit Sonnimies "Jo vain" Mikko Bernhardille.
Mikolla se oli ennenkin tapana kehua omia kirjoituksiaan milloin milläkin nimimerkillä.
Usein hän tekeytyi joksikin mummoksi (ylipäätään naiseksi), jolla oli kutakuinkin sen verran asiaa, että:
"Minusta Mikko on paras kirjoittaja".
Kertoneeko jotain tuollainen sonnimiehisyys, jota tuetaan tekeytymällä välillä joksikin Pihtiputaan mummeliksi, en tiedä..
Sinä olet ilkeä ja itsekeskeinen ihminen.
Hellin Maire Liisa
Näitä lauleli yksi kulkuri poika,
jota paina ei vuosien suuruus,
kotimaani olis afrikka taikka kongo,
oma tyttöni olis naurava suinen.
Vesivelliä siellä ei syötäis,
marakattia patahan vain lyötais,
ensin alle vähän rokotiili rokkaa,
ja päälle sais viikunasoppaa.
On elämä siellä niin roimaa, saapi
koitella sisua ja voimaa.
Saapi nyrkkeillä gorillotten kanssa
ja puolustaa afrikatarta.
Ja jos ruumistani niin kummasti
viiltää, palmun lehteä sivuhun vain siirtää,
saapi leikkiä pappaa ja mammaa ja äänestää
keskustan kansaa.
Teidän: Sonnimies
kummasti. Mitä sanonee sekin Jorma???
Kadehdin vain ja ainoastaan siksi, että elämä on varmaan huoletonta tuollaisella itsekritiikillä. Oikeammin sanoen sen täydellisellä puutteella!
Sitä olet osoittanut täällä aina tänne tullessasi, mutta esittää tuollainen runo! Ja vielä muka naisille, vaikka nuo naiset lienevätkin "sonni""miehen" sivupersoonia!
Tuo on RUJO eikä RUNO!
Mutta tässä oikeaa runoutta, jonka esitän saittikansalle hyvän yön toivotukseksi. Koska se on syntynyt kepulaisten minua kohtaan tunteman kaipauksen vastalahjaksi, se varmasti tehoaa myös kepulaisiin naisiin, ihan oikeisiin eikä vain kuviteltuihin:
- - -
IHMEELLINEN KAPI (Ralph Benatzky: ”Abents in dem kleinen städchen“, suom: Eino Kettunen-Sauvo Puhtila: „Sellanen ol Viipuri“, mukailu Jorma K.Korhonen)
Ennen vanhaan näillä mailla
oltiin Korhos-Jorkkaa vailla,
eikä häntä kukaan kaivannut kai.
Oiva jaksoi pitkin yötä,
muilla riitti puhdetyötä,
kepulaiset täällä vain rellestää sai.
Toisin on nyt tultuasi,
hiljenee jo Oiva-masi,
politiikka kepuja nyt kiinnosta ei.
Mielenkiinto Korhos-Jorkkaan
iski joka kepu-sorkkaan,
politiikan pimentoon Korhonen vei.
Korhosesta täällä aina,
arkena ja sunnuntaina,
aiheen kepu-puhe löytää,
Jorkka itse kattaa pöytää!
Jos vain joku huutaa: ei, ei, ei!
toinen käskee heti: painu, hei…
Ihmeellinen on Kapi,
ihmeellinen on Kapi,
kepulaisten lemmikki!
Pois on kepulaisten huolet
kunhan vain he peräsuolet
Korhosen silmille tyhjentää voi!
Kepusielun hämärässä,
mielessä niin ilkeässä,
Korhosen nauru ei kauniisti soi!
Vaikka oisi kivipatsas
tietää, että jossain vatsas
kepulaisen aatokset syntyvät vain.
Korhonen on niiden kohde,
sietämätön on sen hohde,
saastalla koetetaan peittää se ain.
Mistä vain on täällä juttu,
aihe pian on taas tuttu:
Korhoseen taas katse kääntyy,
kaunaansa niin moni nääntyy.
Jos vain joku huutaa: ei, ei, ei!
toinen käskee heti: painu, hei…
Ihmeellinen on Kapi,
ihmeellinen on Kapi,
kepulaisten lemmikki!
KEPULAISEN IKÄVÄ KAPIA (alkuper. ”Ihimisen ikävä toisen luo”, sävel ja sanat Mikko Alatalo ja Harri Rinne)
Ei tää saitti kaipaa kepulaista lantaa,
me tarvitsemme paljon parempaa.
Vain sinä Kapi meille tarinoita, runoja voit antaa,
nuo pelkkää älytöntä paskanjauhantaa.
Saitti parhaillaankin meille pelkkää sontaa tarjoaa.
Siksi Kapia taas tulevaksi moni odottaa.
Vaikka yksi seikka varmaa on varmempaa:
Se että Kapi täällä herjaa vain jälleen kuulla saa!
Ois silti hyvä, että tulisit sä nyt.
Pikkupaskiaisista sä tuskin järkytyt.
Sä vaikka inhoaisit heitä, silti laulus soi:
Heidän sontansa sinuun ei tarttua voi!
Kai lienee liikaa kestää kepulaista aina selvin päin,
siis siksi usein iltaisin sä ginitömpsyn teet
Sä tiedät, ettet heistä parempia tehdä voi näin,
mut vielä pahemmin käy jos vain pois sä meet.
Käyt yksin taistelusi täällä, ja jos voitat, kuka ties
oot silloin kepulaisillekin sinä suuri mestari.
Ja olethan sä upseeri ja herrasmies,
siks tässä vaiheessa me kutsumme sinua avuksi.
Ois kovin hyvä, että tulisit sä nyt.
Pikkupaskiaisista sä tuskin järkytyt.
Sä vaikka inhoaisit heitä, silti laulus soi:
Heidän sontansa sinuun ei tarttua voi!
SUURIN SÄ OOT (alkuper. ”Bei mir bist du scön” ,sävel Sholom Sholem, sanat Jim Jacobs, suom. Masa Jäppilä, ”Sä kaunehin oot”)
Sä suurinta oot, kai tiedätkin sen,
jos missä lienet, sua vain aattelen.
Mä vaikk vannoisin, ett orjas olisin,
sen turhaan Kapi sulle sanoisin.
Jos vastaukses saan, se mulle kaiken tois,
kahdeksas ihme maan se varmaan ois.
Kun suurin sä oot, kai tiedätkin sen,
sua joka hetki täällä oottelen.
KORHOSEN VALSSI (alkuper. ”Kulkurin Valssi”, sävel tradit. ruots., sanat Tor Bergner, suom. J. Alfred Tanner)
Saitilla Keskustan näin tanssitaan,
täällä yksi on kruunattu pää:
Se Korhosen Jorkka on, muut katsoo vaan,
mitään muuta ei kukaan nyt nää!
Siks mieluimmin täällä mä tanssin,
kun Korhosen laulut ne soi,
tuon kuuluisan Korhosen valssin,
tule mukaan vain Oivakin, hoi!
Korhonen tänne ain iloa luo,
vaikk toisetkin yrittelee,
ei hetkauta Korhosta laisinkaan tuo,
kun runojaan sepittelee!
Hän pistää vain saitilla tanssiks’,
ja laulunsa kauniisti soi!
Siksi joukolla pannaan nyt valssiks,
tule mukaan nyt Oivakin, hoi!
Tätä saittia rakastan, kaihoan ain,
ja täällä vain viihdyn mä saan.
Täällä mä kuljen kuin aikanaan Kain,
kantaen kohtaloaan.
Täällä, täällä mä aina vain tanssin,
Kun Korhosen laulut ne soi,
tämän kuuluisan Korhosen valssin,
tule mukaan vain Oivakin, hoi!
Tähtinen kaulus ja leijonavyö,
ne tunnukset Korhosen on.
Ei kunniaa upseerin laulut nää syö,
vaan tahraton aina se on.
Siks laulan mä, laulan ja tanssin,
kepukutsu kun tänne taas soi.
Tuon kuuluisan Korhosen valssin,
tule mukaan jo Oivakin, hoi!
ANTI-KEPUVALSSI (”Orpopojan valssi”, J.Alfred Tanner, mukailu Jorma K.Korhonen)
Huoletonta astua on anti-keputie,
se suora ja tasainen on.
Ei koskaan poliittiseen pimeyteen vie
tuo valaistu tie, mutkaton!
Siellä aina avaralle
puolueettomalle,
paljon todemmalle
katsannolle jään.
Mä riemumiellä tanssin
anti-kepuvalssin,
kaiken kauniin täällä nään!
En oo orpona,
enkä orjana
siksi tänne jään
pois en lähdekään!
Tääll on hyvä mun
siit on puolet sun
tule kepu-tyttö jaa se kanssani mun!
Et kuule täällä kepulaisten houkutuksia
et kieroja hymyjä nää
ja tupailtain tarinoita valheellisia
vaille sun elämäs jää!
Oot uuden osan saanut
entinen on laannut,
kauan kepu maannut
on, ei herääkään!
Sä kanssani nyt tanssi
kohtalomme valssi
onnestamme unta nää!
Aurinko armas nyt äitinämme on
taattona taivahan kuu.
Kun uusi, vapaampi tie niin huoleton,
eteemme noin avautuu.
Heitä kohtalosi vamma,
kepun mennä anna,
niin et huolta kanna,
katsot elämään!
Nyt kanssani sä tanssi
uuden tiemme valssi,
onnestamme unta nää!
Kepuvapaa Suomi on haavehissani,
tule tyttöni kaitsijaksi sen!
Viel lunnaiks luovutan rakkauteni
jos seuraat mua elonretkellen!
Oi tule tyttö, käymme rinnan
elontiemme ihanimman
sulle kaunehimman
osan siitä suon
Tule kanssani ja tanssi
anti-kepuvalssi,
onneksemme maljan juon!
Ei olla orpoina,
eikä orjina.
Siksi hymyillään!
Luokses aina jään!.
Sä ot aarre mun,
mä oon aina sun,
tule kepu-tyttö vapaaks kanssani mun!
Olen kai joskus ennenkin nähnyt sinun esittävän nuo muut, mutta viimeisenä oleva Anti-kepuvalssi on minulle uusi. Se on aivan loistava, ihan rupesi varvasta tanssivarvasta kutittamaan!
Olet varmaan hyvä tanssijakin. Pääsisinpä lattialle kanssasi, niin tiedä vaikka...!
Tässä Jorkkeli vastaa itselleen. Voi sitä viekasta kettua. Pitäänauraa oikein RuÅttiksi vähän hå, hå hå, hå hååååååååååååååååååååååå
Pikemminkin sinä debatoit ihan itseksesi.
Mitä nyt Korhonen väliin pitää tasoa yllä.
Olen luullut sinua mustalaiseksi. Mutta taidat ollakin somali, kun kerrot noista kokemuksistasi. Anteeksi mustalaiset. Anteeksi myös somalit, jos tuo typerys ei kuulu teihin.
hah ha hah hah haaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Keksi tupsukorva jo uusia, ei nuita lue enään kuin ukkeli korkeintaan. Olitkos se sinä Jorma, joka esiintyi Itikan mannekiinina broileri housuissa?
kolme ystävääsi. Katsomme elokuvaa ja juomme kotiviiniä. Tule sonni viinille, %= 17.
No ihan varmasti olen hyvä tanssija(kin)! Olisiko olemassakaan upseeria ja herrasmiestä, joka ei olisi myös parkettien sankari? Jo ammoisista ajoista alkaen tanssitaito on kuulunut opintoihin siinä missä muutkin sotataidot!
Ja luultavasti keputyttöjä olen tanssitellut paljonkin eri puolilla Suomea reissatessani. Politiikkaa emme tosin ole puhuneet, kun meillä on ollut mielenkiintoisempia puheenaiheita.
Sellainen keputyttö alkujaan oli ensimmäinen vaimonikin, pohjois-satakuntalaisen maalaistalon tyttö, johon tosin tustustuin täällä Stadissa, kun hänkin oli jo nuorena tullut tänne sivistymään pois kepulaisuudesta.
Nyt en voi Sinua parketille hakea muuten kuin näin virtuaalisesti; nyt silmät kiinni ja anna 3/4-tahdin, sävelen ja Korhos-Jorkan viedä!
ANTI-KEPUVALSSI (”Orpopojan valssi”, J.Alfred Tanner, mukailu Jorma K.Korhonen)
Huoletonta astua on anti-keputie,
se suora ja tasainen on.
Ei koskaan poliittiseen pimeyteen vie
tuo valaistu tie, mutkaton!
Siellä aina avaralle
puolueettomalle,
paljon todemmalle
katsannolle jään.
Mä riemumiellä tanssin
anti-kepuvalssin,
kaiken kauniin täällä nään!
En oo orpona,
enkä orjana
siksi tänne jään
pois en lähdekään!
Tääll on hyvä mun
siit on puolet sun
tule kepu-tyttö jaa se kanssani mun!
Et kuule täällä kepulaisten houkutuksia
et kieroja hymyjä nää
ja tupailtain tarinoita valheellisia
vaille sun elämäs jää!
Oot uuden osan saanut
entinen on laannut,
kauan kepu maannut
on, ei herääkään!
Sä kanssani nyt tanssi
kohtalomme valssi
onnestamme unta nää!
Aurinko armas nyt äitinämme on
taattona taivahan kuu.
Kun uusi, vapaampi tie niin huoleton,
eteemme noin avautuu.
Heitä kohtalosi vamma,
kepun mennä anna,
niin et huolta kanna,
katsot elämään!
Nyt kanssani sä tanssi
uuden tiemme valssi,
onnestamme unta nää!
Kepuvapaa Suomi on haavehissani,
tule tyttöni kaitsijaksi sen!
Viel lunnaiks luovutan rakkauteni
jos seuraat mua elonretkellen!
Oi tule tyttö, käymme rinnan
elontiemme ihanimman
sulle kaunehimman
osan siitä suon
Tule kanssani ja tanssi
anti-kepuvalssi,
onneksemme maljan juon!
Ei olla orpoina,
eikä orjina.
Siksi hymyillään!
Luokses aina jään!.
Sä ot aarre mun,
mä oon aina sun,
tule kepu-tyttö vapaaks kanssani mun!
Tässä, ole hyvä! (Älä sitten tyynyäsi märäksi itke!):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000023575418
Kapin kommelluksia
Kapi meni saunaan, kylmään
saunaan, synkeästi suuttui,
sieltä löyly puuttui.
Kapi meni metsään, talviseen
metsään, synkäasti suuttui,
puusta lehdet puuttui.
Kapi otti akan, suuren akan,
synkeästi suuttui, kotirauha
puuttui.
Kapi kynsi päätään, paksua
päätään, synkeästi suuttui,
yksi luu puuttui.
Ennusta lisää, ennusta????