Olen tavallinen keski-ikäinen uratykkinainen. Olen kunnianhimoinen ja tunnollinen eli työ stressaa, koska pyrin täydellisyyteen. Vaikka kuinka yritän, en pysty ottamaan työtä rennosti. Masennukseni ei kuitenkaan johdu pelkästään luonteenpiirteestä vaan minulla on perinnöllinen taipumus siihen (äiti ja isä oli alkoholisteja ja söivät pameja koko aikuisikänsä hautaan asti). Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana neljään otteeseen saanut Cipramil 10 mg lääkityksen. Olen aina ottanut lääkettä vuoden ajan ja sitten jättänyt sen pois, koska olen tuntenut oloni normaaliksi,. En myöskään ole pitä'nyt ajatuksesta käyttää lääkettä loppuikääni, koska orgasmin saantini on vaikeutunut tai siitä saatava mielihyvä heikennyt lääkityksellä. PAHA VIRHE ! Masennus toistuu näköjään heti parin kuukauden kuluttua lääkityksen loputtua. En siis pärjää ilman sitä. V...aaa, että joudun siis näillä näkymin olemaan lääkityksellä hautaan asti. Lääkärini sanoi masennukseni olevan sisäsyntyistä. Onko ketään, joka olisi samanlaisessa tilanteessa. Jos olisin diabeetikko ja tuomittu insuliinilääkitykselle loppuiäkseni, hyväksyisin asian enkä tuntisi siitä syyllisyyttä. Masennuslääkkeestä "riippuvuus" kuitenkin masentaa. Eikö tästä koskaan parane ? Ja mikä ihmeen lääke veisi masennuksen, säilyttäisi orgasmin ja ei toisi kiloja ?
Toistuva masennus
Serotiina
82055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on tullut markkinoille, joissa entistä pienemmät sivuvaikutukset,miksi et pyydä lääkäriä vaihtamaan ja kokeilemaan jotakin muuta masennuslääkettä?
Itselläni ollut jo pitkään mieliala- ja psyykelääkitys, ja eihän se kivalta tunnu että puhutaan vähintäänkin vuosista,ehkä jopa loppuiän kestävästä lääkityksestä, mutta toisaalta,jos vaihtoehtona on todella huono kunto psyykkisesti ja alentunut toimintakyky, niin valitsen sittenkin mieluummin ne lääkkeet.
Minulle paroksetiini on sopinut hyvin. Ei lihota, paremminkin laihduttaa, seksihalut ovat pikkuhiljaa palanneet. Lääkkeitä olen syönyt pian kolme vuotta.
Minullakin on perinnöllinen serotoniinihäiriö, joten joudun luultavasti syömään lääkkeitä koko ikäni, tai muutoin masennus palaa.
On sitä kamalampiakin sairauksia, joille ei löydy lainkaan hoitoa. Jos kerran hoito on, niin miksi tuntisin huonoa omaatuntoa siitä, että tarvitsen lääkkeitä niin kuin esim. joku verenpainepotilas? Tietenkin olisin mieluiten täysin terve.
Parasta olisi jos voisi olla kokonaan ilman lääkkeitä...lääkkeillä on aina sivuvaikutuksia.
mulla samoja oireita lääkitykset vaikuttaa sen toimintaan .käyn taas a-a ssa jotta pysyn erossa viinasta. mulla pahin vaiva mielialan vaihtelu
yksinäisyys töissä yritän olla yli täydellinen
kiire rassaa.tekstailaan tai sättäilään koneilla
jyväskylä
on hyvin todennäköistä, että tarvitset masennuslääkitystä loppuikäsi pitääksesi masennuksesi kurissa.
Normaalisti masennus on uusiutuessaan aina vaikeampi hoitaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Todennäköisyys masennuksen uusiutumiselle kasvaa jokaisen masennusjakson jälkeen.
Muistaakseni kahden masennuksen jälkeen todennäköisyys sairastua uudelleeen masennukseen on 80 prosentin luokkaa. Neljän masennusjakson jälkeen liikutaan varmaan jo prosenteissa, jotka ovat lähellä 100.
Lääkkeillä on aina sivuvaikutuksia. Ne on usein vain siedettävä. Jos vaihtoehtona on lääkkeet ja "lähes normaali" elämä tai vaikea masennus ja kaikki se mitä siitä aiheutuu, on valinta aika helppo: lääkkeet. Niin ja lääkkeiden ohella tietysti myös terapia, jolla tutkimusten mukaan on "lääkkeenomaisia" vaikutuksia.
Olen myös keski-ikäinen uranainen, täydellisyyteen pyrkivä ja tavoitteet korkealla pitävä. Sairastuin myös diabetekseen, vaikka olen myös terveysintoilija, en laita suustani alas juuri koskaan mitään epäterveellistä ja myös jo kolmas kuuri menossa serotoniinia. Myös perinnöllinen taipumus, lapsesta asti ilmeisesti olen jo ollut masentunut tai ainakin ahdistunut. Lääkejaksot 1 ½ vuotta ja vuoden ja nyt kolmas yritys ja luultavasti loppuikä. Ei voi mitään, pakko vain uskoa, että ilman ei pärjää. On siinä serotoniinissa se etu, että niitä popsivilla 70 % vähemmän sydänkohtauksia kuin ilman olevilla. joten aina kannattaa hakea kaikesta jotain positiivista. Orgasmiongelmat minulla myös, mutta se on pieni paha, jos muuten on hyvä olla.
Mulla on hyvä lääke masennukseen. Subrium 100 milligrammaa. Ei masenna yhtään. On loistavan hyvä lääke.Vaikutus alkaa heti kun ensimmäisen lääkkeen ottaa.Minäkin olen syönyt Subriumia jo vuodesta 2004 ja mitään sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt. Päinvastoin naurattaa kovasti kun alkaa ottamaan lääkettä ja tulee todella hyvä olo. Joten kannattaa kokeilla sitä. Suosittelen lämpimästi.T: SuomiNeito vm-78-
Itsellä on kaksisuuntainen ja lääkkeitähän sitä varmasti loppuelämän syön. Nyt syönyt reilut 10 vuotta ja nykyisessä kovassa duunissa lääkkeitä kuluu niin, että päälle näkyy. Toki mitä pienemmällä pärjää sen parempi ja sen vähemmän sivareita. Itse olen pyrkinyt katselemaan duuneja ja koko elämää stressittömämpään suuntaan, jotta voin laskea annoksia. Paljon urheilua ja luonnossa liikkumista sekä paljon aikaa "toipua" duunipäivästä.