Olen kauan haaveillut eräästä naisesta. Enkä pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaan ihan kokonaisuutena. Hän on minua vanhempi, älykkäämpi ja varmasti kokeneempi:)
En haluaisi hänestä "äitiä", ihan vain ihmisen, jonka kanssa olla ja viettää aikaa.
Sellaista "helppoa tunnelmaa" ei kukaan ole aiemmin pystynyt luomaan, siksi se niin vituttaakin, koska häntä en voi saada.
En halua pintaa enkä sisäistä kauneutta, haluan sen joka sopisi minulle parhaiten.
En haluaisi hänestä "äitiä", ihan vain ihmisen, jonka kanssa olla ja viettää aikaa.
Sellaista "helppoa tunnelmaa" ei kukaan ole aiemmin pystynyt luomaan, siksi se niin vituttaakin, koska häntä en voi saada.
En halua pintaa enkä sisäistä kauneutta, haluan sen joka sopisi minulle parhaiten.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tiedät ettet saa?
tarkoitat?
sanotaan "en voi saada häntä", eli miksi ei voi saada?
nähdä erittäin paljon. Käviskö huomenna?!
arvaa kuka, onks se nainen sua montakin vuotta vanhempi,ku et "äiti"hahmoa halua...
et halua SISÄISTÄ kauneutta. Mitä...KOKENEELTA, ÄLYKKÄÄLTÄ seksiäkö vain. Höh...siis outoo.Kuinka kauan??????????????haaveillut.
mua, niin sanoisin: come on baby, mä oon ihan in love you.... smack..
Minäkin olen kauan haaveillut miehestä, jonka äiti voisin IÄLTÄNI olla, mutta
tämä ei tainnut koskea minua, koska
en ole häntä älykkäämpi, en kokeneempi,
ja helppo tunnelmakin on ollut vähemmän helppo :)
Puhumattakaan siitä etteikö minua voisi saada.
...
toivoisin yhden nuoren miehen ajattelevan musta noin;) Niin se kyllä taisikin, mutta katos sanaakaan sanomatta taivaanrantaan;(
Millainen sopisi sinulle parhaiten? Helpon tunnelman luoja? Oletko miettinyt miksi sellainen syntyy.
Eikö helppo tunnelma synny aina kemiasta?
Kemia on vähän yleisluontoinen määritelmä. Enemmän ehkä sitä, että tuntee hyväksytyksi ja voi olla oma itsensä. Toisaalta, eikö ole vähän itsekästä ajatella, että toinen olisi "minulle sopiva"? Ikäänkuin minun tarpeita varten.
Entä, mitä toiselle on mahdollista tarjota? Se liittyy aika paljon näihin ikäerokysymyksiin.
höpö höpö. Olisiko parempi, että yrittää vääntää tiukasti juttua ihmisen kanssa, joka ei innosta paskaakaan. Tarkoitan ankeaa baarikeskustelua ventovieraan kanssa, joka on olemukseltaan väsynyt ja nihkeä.
Mieletön tunne kun voi vaan "heittäytyä", eikä tarvitse ajatella kahta kertaa sanomisiaan. Sellasta sen pitäis olla, viatonta aseettomuutta, helppo olemista, paljon hymyä ja vielä levollisin mielen.
"Entä, mitä toiselle on mahdollista tarjota?" tohon vielä vastaisin, et kaiken mun huomion ja plää plää. Vai tarkotitko rahallisia etuuksia, niitäkin kyllä löytyy.
Valitettavasti moni joutuu miettimään kahteen, kolmeen, neljään ja sataan kertaan heittäytymistään. Kyse ei ole useinkaan taloudellisista seikoista, vaan puhtaasta järjen käytöstä. Ja kokemuksesta.
Jos parhaillaan seurustelee ihmisen kanssa, joka on valmis tekemään kaikkensa, että suhde onnistuis, niin onko järkeä heittää kaikki roskakoriin vain siksi, että "mä nyt vaan ihastuin ja nuorempaan".
Valitettavasti joskus on pakko miettiä.
Ja sitä ei kannata mainita, että muita naisia ei ole löytynyt. Eihän työpaikkahaastattelussakaan "myydä" itseä sanomalla, että monessa paikassa olen käynyt, mutta kukaan ei vaan halua palkata mua.
"Jos parhaillaan seurustelee ihmisen kanssa, joka on valmis tekemään kaikkensa, että suhde onnistuis, niin onko järkeä heittää kaikki roskakoriin vain siksi, että "mä nyt vaan ihastuin ja nuorempaan". "
Tämäkö on oma tilanteesi? Kyllä, kannattaa miettiä oletko sinäkin valmis tekemään kaikkesi sen suhteen eteen vai janottaako uusi ja nuorempi enemmän... Ja ennen kaikkea miksi?
Oletko muuten nainen vai mies?
Vai tollain ajattelet, onko parisuhde tosiaan tunteetonta puurtamista?
Eikös töissä rehkitä/ olla nohevia ja sen jälkeen mennään kotio lepään/viihtyyn/nauttiin jne jne.
Onko sulle koko elämä pelkkää vitun suorittamista/yrittämistä??
Kamalaa aatella, että viettäis loppuelämän jonkun "teeskentelijän" kanssa. Tyyliin ku muutakaan eiollu saatavilla. Ne jotka joutuu yrittään/skarppaan ei oo "aidosti" menossa mukana, pelkkiä kuora vaan.. Sitä mieltä mä oon.
Oho, kirjoititpa hyvin tilanteeseeni sopivaa tekstiä!
niin yksiselitteisiä. Varsinkin he tietävät, jotka ovat mainitussa tilanteessa olleet. Helppo se on sivusta tuomita huonoksi mieheksi tai naiseksi. Jokainen tekee päätökset parhaaksi katsomallaan tavalla.
Luulen, ettemme tunne tai ole siinä mielessä kiinnostuneita toisistamme, joten ei tarvitse pelätä "että viettäis loppuelämän jonkun "teeskentelijän" kanssa." Hyvää illan jatkoa.
sillä tiedän asioilla olevan puolensa. Taidan olla itse tahtomattani mukana samantapaisessa kuviossa. Pohdinnassa elämäntilanne ja mitä voisi tarjota... Toivoisin kuitenkin, että mahdollinen valinta tehtäisiin tunteiden ja sisäisen kauneuden perusteella. Mitä se sitten onkaan ja kenellä...
Kemia ei varmasti riitä tilanteessa, jossa ainakin toinen on varattu ja/tai ikäeroa on enemmän kuin riittävästi. Mutta on vaikeaa jos toinen kolahtaa joka tasolla ja tuntuu, että palaset loksahtavat liiankin hyvin kohdalleen...
Miksi ei saisi olla sen verran itsekäs, että haluaa vierelleen sen, joka on itselle sopiva ja jonka kanssa tuntee olonsa hyväksytyksi ja hyväksi? Etenkin jos se tunne on molemminpuolinen. Onko naiivia vaatia, että tulee rakastetuksi ja halutuksi omana itsenään eikä sen perusteella mitä suurta ja ihmeellistä toiselle voi tarjota? Niitä meriittejä, ansioita ja kunniamerkkejä katsotaan varmasti tarpeeksi siellä työpaikkahaastattelussa...
"Onko naiivia vaatia, että tulee rakastetuksi ja halutuksi omana itsenään eikä sen perusteella mitä suurta ja ihmeellistä toiselle voi tarjota?"
Ei ole naiivia vaatia, eikä parisuhteessa voi toiselle ihmeellisiä tarjotakaan. Tasapaino löytyy lopulta jokaisen sisältä. Eräs ystäväni oli pitkään se toinen nainen ja sai lopulta haluamansa miehen. Nyt vuoden avioliiton jälkeen hän totesi surullisena, että ihminen on sittenkin niin yksin.
"Niitä meriittejä, ansioita ja kunniamerkkejä katsotaan varmasti tarpeeksi siellä työpaikkahaastattelussa..."
Ei parisuhteesssa tavoitella "meriittejä, ansioita ja kunniamerkkejä". Parisuhde on kaikkea muuta kuin suorittamista ja sen jokainen parisuhteessa oleva/ollut varmasti tietää.
"Entä, mitä toiselle on mahdollista tarjota? Se liittyy aika paljon näihin ikäerokysymyksiin."
Jos nainen/mies on esim. 35 ja mies/nainen 20, niin kyllä siinä aika suuri kuilu on niin henkisesti kuin muutenkin. Tarjoamisella tarkoitin henkistä puolta.
"Jos nainen/mies on esim. 35 ja mies/nainen 20, niin kyllä siinä aika suuri kuilu on niin henkisesti kuin muutenkin."
Riippuu paljolti elämänkokemuksista, -tavasta ja suunnitelmista. Todennäköisesti ero näkyy arjessa mutta eikö se silti voisi toimia? Annettavaa on varmasti mutta eri asia toimiiko se molempiin suuntiin ja mitä toisessa näkee ja arvostaa.
"Tarjoamisella tarkoitin henkistä puolta"
Menee ehkä sivuraiteille, mutta eikö henkinen puoli ole osa sitä mihin ihastuu ja rakstuu? Jotain houkuttelevaa siinä silloin täytyy olla... Vai onko vika vain vanhassa suhteessa?
aina voi löytää. Ihmisen "oikeus onneen" on saanut uudet mittasuhteet. Joskus on pakko päättää, että jää. Ja rakastaa.
Joskus voi myös löytää etsimättä. Ja joskus on pakko lähteä, vaikka rakastaa. Mutta onko pakko jäädä, jos ei rakasta. Voiko päättää rakastavansa ja voiko olla pakko rakastaa?
Vai oletteko edes puhuneet asiasta?
Varmasti ongelma on hänelle ihan yhtä suuri kuin sulle - arvaus.
En paljoa vanhempi, periaatteess samanikäisiä, en todellakaan älykkäämpi enkä taatusti kokeneempi...
Tasavertaisena kumppanina...jees tiedän...Tunnelma on helppo kun rakastaa ja tulee juttuun, kemia toimii...kuin olisi kotiin tullut...näin se menee ja minut todellakin voi saada, kunhan näyttää että oikeesti välittää ja taistelee rakkautemme puolesta ja enNENkaikkea jaksaa uskoo sekä TOIVOo...Joo. En tyrkytä itseäni mutta jos minut tahdot niin tYRKI sinä minua sormella ja herätä minut että tajuan sinun välittävän oikeasti!!! Jookos?...Ananas ja kookos?
Aika moista söpistelyä täällä tänään:)
Kerro mistä oot?