Olipa kerran, ei niin kauan sitten, vaan oikeastaan ihan tässä ja nyt, Täydellinen Perhe, johon kuuluivat Isä ja Äiti Täydellinen, korkeasti koulutettuja, hyvä palkkaisia ja kauniita ihmisiä, joilla oli kaksi lasta, Tyttö Täydellinen ja Poika Täydellinen.
Isä ja Äiti Täydellinen olivat tehneet, ja tekivät yleensäkin pitkiä työpäiviä, mutta saivathan he siitä kunnon korvauksen, että eivät he moisesta valittaneet.
Kotona oli kotiapulainen, emäntäkoulun käynyt keski-ikäinen, hieman pyylevä naimaton nainen, joka piti huolta, että kaikki rullasi Täydellisten kotona. Olipa hänellä samassa Täydellisten talossa ihan oma asunto, omalla sisäänkäynnillä, että oli aina paikalla, kun tarvittiin. Lisää apua palkattiin, kun pidettiin juhlia, hienoja cocktailpartyjä, illanistujaisia ynnä muita pitoja samanhenkisten ihmisten kanssa. Kotiapulainen huolehti tietenkin myös lapsista, koska siivojahan heillä kävi erikseen, etteivät kotiapuaan ihan henkihieveriin rasittaneet.
Kerran vuodessa koko perhe Täydellinen teki matkan jonnekin eksoottiseen paikkaan, jota eivät pilanneet tavalliset turistimassat öykkäröinteineen ja huonoine tapoineen. Kotiapulainen pääsi tietenkin mukaan, kuka muuten olisi lapsista huolehtinut.
Toki Isä ja Äiti Täydellinen tekivät myös kahdenkeskisiä matkoja, jolloin saivat hoitaa suhdettaan, etteivät lapset olleet häiritsemässä, niin täydellisiä kuin olivatkin.
Tänä vuonna he olivat menossa kauas, kauas Tonga-saarelle. Kaartuvia palmuja meren yllä, valoista hiekkaa, turkoosia, ihanaa merta ja viiden tähden hotelli. Lapset saivat koulusta ylimääräistä lomaa, olivathan he molemmat täydellisä myös koulukäynnissä, joten muutaman viikon ylimääräinen loma ei vaikuttanut heidän menestymiseensä mitään. Päinvastoin, matkailu avartaa.
Päästyään Tongalle kokivat he järkytyksen, joka alkoi selvitä heille melkein heti, heidän päästyään perille. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman kauheata. Ihmiset, tongalaiset ihmiset! Lihavia, niin lihavia kaikki, lapsista aikuisiin, kaikki toinen toistaan lihavampia. Ei auttanut, että ihmiset olivat ystävällisiä, hymyileviä, tunnelma oli rento ja kiireetön, loma oli niin pilalla kuin voi olla.
Isä ja Äiti Täydellinen päättivät, että tänne emme tule toiste ja lapset olivat samaa mieltä. Vanhempia harmitti, että olivat olleet niin huolimattomia, etteivät olleet ottaneet tarkemmin selvää lomapaikastaan etukäteen. Ei auttanut, vaikka tongalaiset olivat iloisia ja ystävällisiä, heidän lomansa oli pilalla.
Juuri ja juuri he sietivät pyylevähköä kotiapulaistaan, jolle olivat jo antaneet kaksikin varoitusta että, jos ei laihdu, tulee lähtö muihin hommiin, sillä he eivät halunneet, että heidän täydelliset lapsensa altistuvat katsomaan ylipainoista ihmistä päivästä toiseen. Voisivat jopa ajan mittaan tottua sellaiseen, ja kuvitella, että se on normaalia. Pelkkä ajatuskin kauhistutti Herra ja Rouva Täydellistä!
Onneksi kurjinkin loma päättyy aikanaan ja Perhe Täydellinen pääsi pois saarelta inhon väreet ihollaan kipinöiden. Ainoa, joka päätti, ettei lähde heidän mukaansa, oli kotiapulainen, joka tunsi olevansa omiensa joukossa.
Siellä hän asustelee vieläkin omassa pikku olkimajassaan merenrannalla, on mennyt naimisiin ja saanut liudan lapsia. He ovat perhe Epätäydellinen, lapsetkin ovat epätäydellisiä, mutta he ovat kaikki onnellisia. Sen pituinen se.
Isä ja Äiti Täydellinen olivat tehneet, ja tekivät yleensäkin pitkiä työpäiviä, mutta saivathan he siitä kunnon korvauksen, että eivät he moisesta valittaneet.
Kotona oli kotiapulainen, emäntäkoulun käynyt keski-ikäinen, hieman pyylevä naimaton nainen, joka piti huolta, että kaikki rullasi Täydellisten kotona. Olipa hänellä samassa Täydellisten talossa ihan oma asunto, omalla sisäänkäynnillä, että oli aina paikalla, kun tarvittiin. Lisää apua palkattiin, kun pidettiin juhlia, hienoja cocktailpartyjä, illanistujaisia ynnä muita pitoja samanhenkisten ihmisten kanssa. Kotiapulainen huolehti tietenkin myös lapsista, koska siivojahan heillä kävi erikseen, etteivät kotiapuaan ihan henkihieveriin rasittaneet.
Kerran vuodessa koko perhe Täydellinen teki matkan jonnekin eksoottiseen paikkaan, jota eivät pilanneet tavalliset turistimassat öykkäröinteineen ja huonoine tapoineen. Kotiapulainen pääsi tietenkin mukaan, kuka muuten olisi lapsista huolehtinut.
Toki Isä ja Äiti Täydellinen tekivät myös kahdenkeskisiä matkoja, jolloin saivat hoitaa suhdettaan, etteivät lapset olleet häiritsemässä, niin täydellisiä kuin olivatkin.
Tänä vuonna he olivat menossa kauas, kauas Tonga-saarelle. Kaartuvia palmuja meren yllä, valoista hiekkaa, turkoosia, ihanaa merta ja viiden tähden hotelli. Lapset saivat koulusta ylimääräistä lomaa, olivathan he molemmat täydellisä myös koulukäynnissä, joten muutaman viikon ylimääräinen loma ei vaikuttanut heidän menestymiseensä mitään. Päinvastoin, matkailu avartaa.
Päästyään Tongalle kokivat he järkytyksen, joka alkoi selvitä heille melkein heti, heidän päästyään perille. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman kauheata. Ihmiset, tongalaiset ihmiset! Lihavia, niin lihavia kaikki, lapsista aikuisiin, kaikki toinen toistaan lihavampia. Ei auttanut, että ihmiset olivat ystävällisiä, hymyileviä, tunnelma oli rento ja kiireetön, loma oli niin pilalla kuin voi olla.
Isä ja Äiti Täydellinen päättivät, että tänne emme tule toiste ja lapset olivat samaa mieltä. Vanhempia harmitti, että olivat olleet niin huolimattomia, etteivät olleet ottaneet tarkemmin selvää lomapaikastaan etukäteen. Ei auttanut, vaikka tongalaiset olivat iloisia ja ystävällisiä, heidän lomansa oli pilalla.
Juuri ja juuri he sietivät pyylevähköä kotiapulaistaan, jolle olivat jo antaneet kaksikin varoitusta että, jos ei laihdu, tulee lähtö muihin hommiin, sillä he eivät halunneet, että heidän täydelliset lapsensa altistuvat katsomaan ylipainoista ihmistä päivästä toiseen. Voisivat jopa ajan mittaan tottua sellaiseen, ja kuvitella, että se on normaalia. Pelkkä ajatuskin kauhistutti Herra ja Rouva Täydellistä!
Onneksi kurjinkin loma päättyy aikanaan ja Perhe Täydellinen pääsi pois saarelta inhon väreet ihollaan kipinöiden. Ainoa, joka päätti, ettei lähde heidän mukaansa, oli kotiapulainen, joka tunsi olevansa omiensa joukossa.
Siellä hän asustelee vieläkin omassa pikku olkimajassaan merenrannalla, on mennyt naimisiin ja saanut liudan lapsia. He ovat perhe Epätäydellinen, lapsetkin ovat epätäydellisiä, mutta he ovat kaikki onnellisia. Sen pituinen se.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pointti? Sormella osoittelu?
Mikä kohta/kohdat jäi ymmärtämättä? Kerro, ehkä voin selittää, vai oletko sinä näiden Täydellisten sukua?
äskeinen kommentoija sanonut, ettei olisi ymmärtänyt, vaan totesi juttusi olevan typerän.
Vastauksesi toi esiin myös "sadun" kirjoittajan typeryyden.
oli pointti, kun ei ymmärtänyt sitä! Silti hän haukkui satua typeräksi, koska ajatteli sen olevan lihavan kirjoittama ja lihavia pitää haukkua... äly hoi!
tuosta tiedon, että kommentoija arveli satua typeräksi, koska se on lihavan kirjoittama? Sehän ON typerä, olipa sen kirjoittanut kuka tahansa.
Tällä palstalla tuntuu olevan kaltaisiasi harhaisia luulottelijoita tavallista enemmän...
haukkumaan toisia ja siellä olevia kirjoituksia typeriksi? Mitä se sinua vaivaa, mitä tällaisella palstalla kirjoitellaan ja ketkä niitä kirjoittaa?
Mikä siinä mielestäsi niin typerää oli?
En viitsi sanoa enempää.
Voihan tänne muutkin kirjoittaa "satuja". Jos minun kirjoittamani oli typerä ja vailla pointtia, niin mitenkä olisi, jos joku muu kirjoittaisi esimerkiksi sellaisen "sadun", jossa kaikki olisi niin kuin pitäisi. Vai onko tämä vähän mielipidekysymys, joku tykkää, joku ei ja joku taas ei ymmärrä.
Foorumi on avoin kaikille. Ei kun "satuilemaan" vain.
Väännänpä sinulle rautalangasta jutun pointin, sekä myöskin vähän yleistä tietoutta saduista.
Aloitetaan jälkimmäisestä. Mikä/minkälainen on satu? Se on tarina, joka ei ole tosi, vaan joku on sen mielikuvituksessaan keksinyt. Kenelle satuja luetaan? Pääsääntöisesti lapsille, jotka rakastavat satuja, tarinoita, loruja. He myöskin ymmärtävät, että sadut ovat satuja, eikä sitä tarvise heille selittää, enempää kuin jutun pointtiakaan. Kysymyksiä lapset yleensä tekevät, jos haluavat tarkentaa jotakin kohtaa. Nyt mielessäni herääkin kysymys: onko sinulle koskaan luettu satuja, kun olit pieni? Jos on, luulisi sinun tämänkin ymmärtävän. Jos taas ei, on täysin ymmärettävää, että et tajua satuja.
Saduissa on yleensä alku, keskikohta ja loppu. Loppu on onnellinen (jos emme nyt ota lähempään tarkasteluun Grimmin satuja), ja paha saa palkkansa. Tässä vähän suurpiirteinen selitys satujen luonteesta.
Sitten kohta "mikä oli pointti"? Tässä sadussa on kerätty yhteen kaikki ne asiat, joita tällä palstalla niin monet viljelevät kirjoituksissaan: hoikat ihmiset ovat yhteiskunnan tukipylväitä, niitä kauniita ja rohkeita ja tietenkin myös varakkaita, sanalla sanoen menestyjiä. Mitä nämä em. ihmiset eniten pelkäävät? Ylipainoisia, lihavia ihmisiä. Minkälaisia heidän mielestään ovat lihavt ihmiset? Huonosti koulutettuja, rumia, haisevia, epämiellyttävää katsottavaa, usein myös laiskoja ja itsekurittomia. Toisin sanoen, eivät kuulu menestyjiin. Tässä lyhyt katsaus tämän sadun pointista.
Joku tuntui jossain kirjoituksessa tekevän päätelmiä olenko minä, satutäti lihava ja päätyi, että tietenkin olen. Kuka muu voisi kirjoittaa edellisen kaltaista tekstiä kuin lihava. Jos kirjoittaisin kirjan esimerkiksi murhasta, pitäisikö minun olla silloin murhaaja? Sitäkin kannattaa hetki miettiä.
Yksi kysymys sinulle "olipa typerä juttu": osaatko kirjoittaa useamman rivin teksejä, vai ovatko kaikki kirjoittamisesi yhtä lyhyitä, tässä tapauksessa en voi jatkaa "ja ytimekkeitä".
Iloisia lukuhetkiä kaikesta huolimatta! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa lukeminen. Sinulle ehdottaisin, että aloita saduista ja etene hiljalleen vaikka sarjakuvien kautta kaunokirjallisuuteen.
Kuka on haukkunut? Milloin totuuden sanomisesta on tullut haukkumista?
ajattelin sen olevan LAIHAN kirjoittama,että näin sitä päästään läskistä eroon,jätetään se melkein autiolle saarelle. Sitä se sormella osoittelu tarkoitti.
Siksi tuntui typerältä jutulta!
ja on minulle satuja luettu ja katsonhan niitä saippuasatuja jokapäivä telkkaristakin!
Minusta sinä olet ymmärtänyt "satuni" väärin siinä mielessä, että teet väärän johtopäätöksen tekstistä. Kuka eli onnellisena, perhe Täydellinen vai Tongalle jäänyt kotiapulainen?
Todellakaan tekstin pointti ei ollut sormella osoittelua lihavia kohtaan, vaan ihan päinvastoin.
Ja ettei jäisi asia vaivaamaan ketään, kerrottakoon, että olen lihava, mutta kilojen suhteen alaspäin menossa, jos se jotain auttaa tekstin ymmärtämisessä.
kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Mikäli haluat kirjoittaa pitkiä juttuja, valikse joku muu kanava saduillesi. Sinun tapauksessasi pöytälaatikko saattaisi olla paras ratkaisu.
Tietääkseni missään ohjeissa ei lue, että kirjoittakaa lyhyesti. Selailepa vähän tätä palstaa, niin huomaat, että täällä on tooosi pitkiä aloituksia ja vastauksia.
Ne, jotka kirjoittavat pitkiä juttuja, saavat niitä kirjoittaa, ja ne joiden tekstit ovat tyyliä läski, laardiperse ym. kirjoittavat lyhyesti, kun eivät muuhun pysty.
Ei kai taas kerran kateuden vihreä häivähdys, ole piiloutunut muka-neuvoon, millä tavalla täällä saa tai ei saa kirjoittaa?!
YLEISESTI TUNNETUISTA hyvistä tavoista.
Miksi ihmeessä olisin sinulle kateellinen? Olen jo kaksikymmentä vuotta ansainnut leipäni kirjoittamalla, joten ainakaan "kirjoitustaidostasi" en oikein osaa olla kateellinen. Vai ajattelitko kenties lihavuuttasi? Myönnän kyllä olevani hoikka, mutta en oikein osaa "muodoistasikaan" kade.
Hyvää jatkoa vain sinulle.
Että ihan sillä tavalla! Vai olet kaksikymmentä vuotta ansainnut leipäsi kirjoittamalla. Salli mun nauraa. Se, joka työkseen kirjoittaa, tuskin istuu koneen ääressä vapaahetkinään kirjoittamassa läpiä päähänsä.
Minusta olet lähinnä hölmö. Ja arvaapas miksi? Sillä, jolla on tarvetta täällä "mainostaa" itseään, täytyy olla pahoja ongelmia. Että se siitä sinun KIRJOITUSTAIDOSTA.
höpönassu itse! Mistä ihmeestä luulet tietäväsi mitä KAIKKI jonkun ammatin harjoittajat tekevät vapaa-aikoinaan? Minusta on kiinnostavaa, miten kaltaisesi älypäät leimaavat kaikki heitä kritisoivat hölmöiksi tms.
Minäkö täällä mainostan itseäni? Salli tai et, tuolle on pakko nauraa! Sinun kohdallasi tuskin voi edes puhua kirjoitustaidosta.
Anteeksi, jos tuli vastattua liian kärkevästi, mutta toimituksessa ovat alituisena riesana (joskus toki myös hupina) satutädin kaltaiset "kirjailijat", jotka tarjoavat hengentuotteitaan lehteen kuvitellen, että kaikki niitä ihailevat. Yhteinen piirre näille harrastelijoille on, että varovaistakaan kritiikkiä ei siedetä. Kirjoittamisen asiantuntijoita kyllä ollaan. Tunnistin tälläisen häirikön satutädissä ja siksi vähän kimmastuin. Suosittelen edelleen sitä pöytälaatikkoa.
Mieluiten miten vain. Makuja on monia, enkä kirjoittamisiani aio sinulle enmpää mainostaa tai kertoa niistä yhtään enempää. Minulle riittä, kun tiedän itse, miten asiani ovat, sinun mielipiteesi eivät kaada minua masennuksen juoksuhiekkaan, jos sitä toivot. Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi, niin minullakin.
Kovasti silti tuntui ärsyttävän kirjoitukseni ja se on tässä asiassa se jutun jännin pointti. Olen sitten idiootti-satutäti, jos se sinua helpottaa, ammattilainen (?).