Niin. Juttu menee näin, että minulla on koulussa kaksi kaveria. Tai sanotaanko "kaveria." Ette usko miten ärsyttäviä, pentumaisia pikkukusipäitä jotkut osaavat olla! Perjantaina koulusta lähtiessämme kaverini lähtivät kauppaan. Normaalisti kävelen heidän kanssaan, joten pyysin kiltisti että voinko tulla mukaan. No ei, tyypit tarrautuvat toisiinsa, lähtevät juoksemaan ja huutelevat jotain että "tule ennen kun toi yks tulee, vittu me ton kanssa mihinkään mennä" ja muuta yhtä älykästä. Koko koulun edessä! Menin tietty perään, ajattelin sen olevan leikkiä. Pahaltahan se kieltämättä tuntui, oli leikkiä tai ei. Mutta olen tottunut tuohon, ja niin helvetin väsynyt... No, siinä ne vähän matkaa jaksoivat nauraa minun juoksemiselleni ja hölöttivät jotain typerää. Sanoivat "mene pois meillä on kivempaa ilman sua." Eivät osanneet arvatakaan miten pahalle sekin tuntui. Minä sopersin jotain "no sen minä tiedän vallan mainiosti" ja käännyin seuraavasta nurkasta poispäin, menin kotiin itkemään, ahmin, oksensin ja lopuksi sitten viilsin. Bulimiaa jo kaksi vuotta takana eikä kukaan välitä. "Kaveritkin" tietävät, joskus siitä ystäväntoivossa kerroin, ei tainnut heitä pahemmin kiinnostaa. Niinkuin heitä ei koskaan kiinnosta mikään mitä sanon tai teen. Olen kuulemma liian hiljainen ja tylsä, koska pidän politiikasta. EI vittu mä en jaksa. ANteeksi huono kielenkäyttöni. Ja tuokaan tapaus ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun jotain tuollaista tapahtuu. Idiootteja ne on, toinen yrittää sitten vielä parhaansa mukaan pompottaa minua oman mielensä mukaan. Tekisi mieleni kysyä, että eikö ole hieman hankala kävellä, kun pää on täynnä pissaa. Mutta kun ei ole koulussa ketään muutakaan ja on vain pakko joka päivä kitua niiden seurassa, sinä kolmantena pyöränä joka aina unohdetaan. Olen toki joskus jotain yrittänyt sanoa, mutta se johtaa vain tuollaiseen hölmöilyyn ja "älä valita", "jos ei seura kelpaa niin suksi vittuun" kommentteihin. Ei helvetti. Ne loukkaa joka päivä, ne satuttaa, ja jälkeenpäin sanovat sen vain olleen leikkiä. Olen kai vain yliherkkä tai jotain.. Mutta rajallinen on minunkin huumorintajuni, tuota en enää hyväksy enkä jaksa. Ongelmia on toki muitakin kun nuo kusipäät, kaikki muukin menee perseelleen, kun taas niillä kaikki menee niin vitun hyvin, kiitettäviä kokeista, ovat nättejä ja hoikkia... Hemmoteltuja pentuja, sitä ne on. En jaksa, en jaksa en jaksaen jaksa en jaksaenjaksa.. Anteeksi ja hyvästi.
mä en jaksa niitä kusipäitä enää..
noheipähei
131298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin siis olemme kaikki 15-vuotiaita tyttöjä. Tosi pentumaista käyttäytymistä yhdeksäsluokkalaiselta minusta...
Elämä on välillä kurjaa yritä kestää ne sun kaverit on tosiaan hemmoteltuja itsepäisiä kakaroita yritä hankkia uusia kamuja vaikka se voi olla vakeaa niin kannattaa yrittää.
sun kannatttaa mennä juttelemaan,vaikka koulukuraattorille,bulimia on vakava sairaus sun kannattaa mennä lääkäriin...puhu sun äidilles tai isälles asioista,se nimittäin auttaa.voimia=)
Voi sua . Koita jaksaa..
Tällästä se elämä välillä on, koita hankkia muuta seuraa , vaikkei se aina varmaan helpolta tunnukkaan.
Käy todella sääliksi noita tyttöjä. Tuollaisella tökeröllä käytöksellä he eivät tule pärjäämään elämässä, vaikka olisivat kuinka hyvistä lähtökohdista tahansa. Anna näiden kusipäiden pitää omat mielipiteensä, mutta kunhan muistat, että olet itse hieno ihminen ja hehän tässä menettävät hyvän ystävän jos jatkossakin käyttäytyvät noin..
Olet varmasti hieno ihminen. Pidä se mielessäsi. Vaikka elämässä kohtaa näitä ihmisiä, jotka eivät osaa katsella omaa napaansa kaueammaksi, on vain jaksettava. Ei saa koskaan antaa periksi! Pidä ystävät lähelläsi, mutta vihamiehet sitäkin lähempänä..
Yläasteen jälkeen sinulla on hyvä sauma hakeutua johonkin sellaiseen oppilaitokseen, jossa voi olla samanhenkistä porukkaa kuin sinä. Voit jopa harkita paikkakunnan vaihdosta koulupaikkasi perässä.
Nyt taas ryhti suoraksi ja tulta päin!
Älä ole enää heidän kanssaan! Mielestäni tilanteessasi on parempi olla yksin kuin antaa kahden ihmisen syödä itsetuntoasi pois. Ilman heitä sinun ei tarvitsisi kuunnella heidän amatöörimäisiä kriittisiä kommenttejaansa.
Olet yhdeksännellä. Sinulla ei siis ole muita kavereita? Yritä tutustua joihinkin muihin ihmisiin, mutta jos et voi, niin kestäisitkö olla tämän ysiluokan loppuun yksin? Koska pianhan haet uuteen kouluun, josta voit saada uusia parempia ystäviä: Jotka siis ovat ystäviä! Voithan helpottaa yksinäisyyttäsi hankkimalla samalla paikkakunnalla asuvan kirjekaverin, jonka voit tavata livenä tai aloittaa harrastuksen. :)
Sitten bulimiasta. Koita hankkia apua. Jos se pelottaa, niin se pelko kannattaa voittaa. Ethän halua sairastaa bulimiaa aikuisenakin? Kannattaa puhua vaikkapa terveydenhoitajalle.
..luulin aluks et nää sun ns. "kaveris" on jotain 12-vuotiaita. Sä tarvit tosissaan parempia kavereita. No kaks on kyl todellisia kusipäitä. Ei ole mitään lisättävää edellisiin kommentteihin. Sinnittele ysiluokka loppuun. Kyllä se siitä sitte. :)
Ja tosissaan, hanki apua bulimiaasi. On paljon parempi sulle. Eiks näin?
Mitä parhaimpia jatkoja sulle.. :) ja hyvää (toivottavsti mahollisimman paskaa ja surkeeta ja vittumaista ja hirveetä) loppuelämää niille kahelle pennulle.
niinku tossa on jo aiemmin tullu, nii sun ei tarvi kestää tollasia kavereita. tai no, "kavereita". ole vaikka mielummin yksin, sun ei tarvi kestää tollaista ihmekäytöstä.
jätä ne vitun ääliöt ja etsi uusia ihmisiä, sellasia jotka osaa arvostaa hienoa ja mukavaa seuraa (: SÄ et ansaitse sellaista mitä joudut joka päivä kokemaan, et todellakaan.
ne paskiaiset kyl katuu sitä et menettää sut. sano mun sanoneen.. ja se on hyvä.
ja bulimiasta, sun kannattaa mennä johonkin puhumaan siitä, mieluiten lääkärille. se on vaarallinen sairaus, niinkuin todella viisaana tyttönä sen tiedät (:
paljon voimia sulle, ja pidä itseäs edes sen verran arvossa että pystyt jättämään ne 10-vuotiaan älyllisellä tasolla olevat ysiluokkalaiset.
ja jos sua yhtään helpottaa, nii mulle saat kirjoittaa :) [email protected]
mä ymmärrän sua, todellakin.
itsellänikin on muutama kaveri jotka syrjivät minua ja haukkuvat, ja seuraavassa hetkessä ovat muka ylimpiä ystäviäni.
ja toinen heistä koittaa myös pompottaa minua.
olen viime aikoina vain etsinyt uusia ystäviä, ja onneksi niitä myös saanut.
mutta sanon sinulle että olisin mielummin yksin kuin noiden sinun ystäviesi kanssa.
yläaste loppuu ja jos onni käy niin sinä ja kiusaajasi hakeudutte eri kouluihin. ja vaikka samaan kouluun päätyisittekin, ei sinun tarvitse olla enää misään tekemisissä niiden kanssa.
jos selviät yläasteesta niin voit selvitä elämässä mistä tahansa muusta.
T:kokemusta on
Olihan se yläaste ihan jees paikka, mutta en hirveästi pitänyt siitä meininkistä siellä. Noh se on nyt kuitenkin ONNEKSI takana päin.. välillä oli vittumaisia hetkiä, mutta en antanut periksi. Siis ei mua kiusattu, mutta helvetti niitten esitelmien kanssa, ku niitä oli vähintään joka toinen viikko. Ja kokeita ja kaikenmaailman pistokkaita pidettiin hirmuisia määriä.
Aivan, yläasteen kun selviää läpi, niin selviää mistä vaan :) Eihän noi oo ees mitään kavereita tollaset, ei kuulosta miltään ystävän käytökseltä todellakaan....
Ja älä jää yksin taistelemaan sen syömishäiriön kanssa! Jo terkkarille juttelu helpottaa varmasti. Paljon voimia ja tsemppiä sulle! Enää reilut kolme kuukautta koulua :)
minulla on saman laisia "kavereita" ne vaan vittuilee mulle koko ajan mutta en kyllä viiltele ne kusipäät. minä olen aina s joka tekee kaiken ja ne vaan imee toistensa kyrpiä voisin lyödä josku jopaa kupaa turpaan