Tein tässä muutama päivä sitten abortin, lääkkeellisen keskeytyksen. Kokemus oli erittäin kivulias, ja pitkä. Viikkoja minulla oli 9. Kun lopulta tulosta tuli, kivuliaan päivän jälkeen, oli olo hämmentynyt.Nostin kädelleni peukaloni kokoisen alkion, joka muistutti pienoiskoossa olevaa vauvaa, sikiöasennossa. Sillä oli silmät, korvat, sormet ja varpaat. Hetken olo oli surullinen, mutta näin jälkeenpäin helpottunut. En viitsi alkaa tilannettani sen enempää täällä kertomaan, miksi juuri päädyin tähän päätökseen. Mutta nyt se tuntuu oikealta, vaikkakin hämmentävältä!
Olisiko muilla kertoa kokemuksia/tuntemuksia lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen? Kiitos :)
Olisiko muilla kertoa kokemuksia/tuntemuksia lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen? Kiitos :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
menneistä,kaukaisista ajoista vuosikymmeniä sitten. Olen joutunut tässä elämässä käymään abortin kaksi kertaa v.78 ja 86. Silloin ei ollut mitään lääkkeellisiä keskeytyksiä, vaan ja ainoastaan kaavinta; oikein kivulias toimenpide ainakin minulle. Kylläkin minut "nukutettin" suoneen laitettavalla lääkepiikillä, mutta se ei vaikuttanut mitään, ja muistan tänä päivänäkin sen tuskan, kun kohdunsuuta avattiin kyretillä ja sitten imettiin jollain koneella raskausmateriaalit pois kohdusta. Se kipu ja tuska on edelleen alitajunnassani ja se säilyy iäti mielessäni. Muistan kaikki elävästi, silloisen sairaalahenkilökunnan suhtautumisen ja oman surumielisen olon(ja hirveän verevuodon sitten kotona) ja se jatkuu vaan, vaikka olen jo lähempänä 50v.
Ensinäkään Kohdunsuuta Ei avata Kyretillä. Se on terävä väline jolla Raavitaan kohdusta (limakalvolta) raskausmateriaali pois. Ja yleensä Imukaavintaa käytetään eka, ja sitten viimeistely Kyretillä. Kyretllä kaavittaessa ei pitäisi edes juurikaan tulla jälkivuotoa, koska sillä saa aikaan parhaimman tuloksen.
Oletko puhunut kokemuksistasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Musta kuulostaa, että se olis paikallaan, että voisit käydä läpi aborttiin liittyvät tunteet ja ajatukset ja vapautua niistä. Ei ole kohtuullista raahata niitä vuosia mukanaan. Vertaistukiryhmiäkin on perustettu sitä varten, että kokemuksistaan voisi saada rauhan. Näin ainakin Keravalla ja Tampereella.
Vai viikot sekaisin? Jos olit 9. viikolla raskaana, niin alkio/sikiö oli n. 1,5 -2cm pitkä... Aika lyhyt peukalo muuten!
Oikea paikka näsäviisastelulle?Mene muualle purkamaan katkeruuttasi.
Katkeruutta? Hohhoijakkaa vaan itsellesi. Jos on 9. viikolla raskaana, niin sikiö ei todellakaan ole aikuisen ihmisen peukalon mittainen!
"Kokemus oli erittäin kivulias, ja pitkä."
Voi, harmi! Valitettavasti lasta ei saa ihan helpolla surmattua. Vaikka olisit synnyttänyt hänet ja sitten ampunut kuulan kalloon, olisit kärsinyt synnytyskivut.
"Nostin kädelleni peukaloni kokoisen alkion, joka muistutti pienoiskoossa olevaa vauvaa, sikiöasennossa."
Ihminen näyttää ihmiseltä?
"Hetken olo oli surullinen, mutta näin jälkeenpäin helpottunut."
Voi, kuule. Niin moni muukin vastuuton luuseri olisi helpottunut, kun laki sallisi oman lapsen tappamisen miten huvittaa ja vielä verorahoista maksettaisiin koko touhu. Toi surullisuus johtuu vain siitä, että jokainen oikeasti tietää, että toisen ihminen tappaminen on väärin, vaikka se olisikin itselle edullisin ratkaisu.