Suomalaiset ovat jakautumassa kahtia kahdella sektorilla. Yksi jakolinja kulkee työttömien ja työssä käyvien välillä. Suomessa on noin 200 000 pitkäaikaistyötöntä, joita ei huolita töihin edes ilmaiseksi. Kyse ei ole enää silloin työttömyysongelmasta, vaan sosioekonomisesta epätasa-arvosta. Tätä joukkoa ei saada enää työllistettyä, joten ei auta kuin maksaa työttömyyseläkkeen omaisia tukia heille varsinaiseen vanhuuseläkeikään asti. Kaikki ns. aktiiviset työllistämistuet tälle joukolle eivät ole varsinaisesti työllistäviä, vaan sosiaalisesti kuntouttavia. Tämähän on Sailaksen väliraportissa kaiketi todettukin. Voi ehkä sanoa, että aika ajoi tästä väestä liian kovalla kyydillä ohi.
Toinen jakolinja kulkee kaupunkikeskittymä-Suomen ja haja-asutus-Suomen välillä. Peräkylien mummot, vaarit ja heidän nurkkiinsa asumaan jääneet peräkammarien pojat ovat osa museoituvaa Suomea. Isolta osalta nämä kaksi ryhmää menevät päällekkäin. Eli museoituva maaseutu kohtaa tässä pitkäaikaistyöttömyyden. Sinnikkäästi jaksaa kuitenkin osa maaseutuväestä puurtaa entiseen tahtiin, vaikka kuntien huoltosuhde koko ajan heikkenee. Talojen viriilimmät pojat ja etenkin tyttäret ovat älynneet ajoissa jättää hukkavan laivan ja lähteneet leveämmän leivän perässä asutuskeskuksiin. Elävä maaseutu onnistuu vai toisten rahoilla, ei omakustannushintaan.
Ei tämä kehitys demarien syytä ole. Ennen 90-lukuahan demarit ja Maalaisliitto harjoittavat sulle-mulle politiikkaa, jolla maaseutukin pysyi elävänä. Muiden rahoilla ja devalvaatioiden voimalla. Stopin tähän muiden rahoilla elämiseen pani markkinatalous, eivät demarit. Kokoomus aloitti meillä markkinatalouden nimiin vannomisen ja demarit seurasivat kiltisti perässä, kun sellainen politiikka näytti tuovan yhä enemmän työmiehenkin tilipussiin. Markkinatalous lähtee tehokkuusnäkökohdista. Siinä ei ilmaismatkustajia suvaita. Markkinatalous laskee vain tehokkuuslukuja, uskoo rajuun kilpailuun ja hakeutuu darwinistisen evoluution tavoin optimaalisiin tiloihin. Markkinatalouden kylmän logiikan mukaan maatalous ei ole kannattavaa. Kannattavat taloudelliset toiminnot ovat asutuskeskittymissä.
Politiikalla voidaan tehdä valintoja. Keskustan valintalinja ei kulje akselilla maaseutu-kaupunki tai akselilla demari-oikeistolainen, vaan se kulkee akselilla tukipolitiikka-markkinatalous. Keskusta on itse asiassa maamme puolueista vaatimuksissaan sosialistisin. Se vaatii markkinavoimien kahlitsemista, jotta maaseutu voidaan pitää elävänä ja jotta köyhätkin saisivat jotain toisten taskuista. Tämä ei ole varsinaisesti kannanotto siitä, kumpi politiikka on oikeampaa. Sehän on lopulta filosofis-aatteellinen kysymys.
Toinen jakolinja kulkee kaupunkikeskittymä-Suomen ja haja-asutus-Suomen välillä. Peräkylien mummot, vaarit ja heidän nurkkiinsa asumaan jääneet peräkammarien pojat ovat osa museoituvaa Suomea. Isolta osalta nämä kaksi ryhmää menevät päällekkäin. Eli museoituva maaseutu kohtaa tässä pitkäaikaistyöttömyyden. Sinnikkäästi jaksaa kuitenkin osa maaseutuväestä puurtaa entiseen tahtiin, vaikka kuntien huoltosuhde koko ajan heikkenee. Talojen viriilimmät pojat ja etenkin tyttäret ovat älynneet ajoissa jättää hukkavan laivan ja lähteneet leveämmän leivän perässä asutuskeskuksiin. Elävä maaseutu onnistuu vai toisten rahoilla, ei omakustannushintaan.
Ei tämä kehitys demarien syytä ole. Ennen 90-lukuahan demarit ja Maalaisliitto harjoittavat sulle-mulle politiikkaa, jolla maaseutukin pysyi elävänä. Muiden rahoilla ja devalvaatioiden voimalla. Stopin tähän muiden rahoilla elämiseen pani markkinatalous, eivät demarit. Kokoomus aloitti meillä markkinatalouden nimiin vannomisen ja demarit seurasivat kiltisti perässä, kun sellainen politiikka näytti tuovan yhä enemmän työmiehenkin tilipussiin. Markkinatalous lähtee tehokkuusnäkökohdista. Siinä ei ilmaismatkustajia suvaita. Markkinatalous laskee vain tehokkuuslukuja, uskoo rajuun kilpailuun ja hakeutuu darwinistisen evoluution tavoin optimaalisiin tiloihin. Markkinatalouden kylmän logiikan mukaan maatalous ei ole kannattavaa. Kannattavat taloudelliset toiminnot ovat asutuskeskittymissä.
Politiikalla voidaan tehdä valintoja. Keskustan valintalinja ei kulje akselilla maaseutu-kaupunki tai akselilla demari-oikeistolainen, vaan se kulkee akselilla tukipolitiikka-markkinatalous. Keskusta on itse asiassa maamme puolueista vaatimuksissaan sosialistisin. Se vaatii markkinavoimien kahlitsemista, jotta maaseutu voidaan pitää elävänä ja jotta köyhätkin saisivat jotain toisten taskuista. Tämä ei ole varsinaisesti kannanotto siitä, kumpi politiikka on oikeampaa. Sehän on lopulta filosofis-aatteellinen kysymys.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Harvinaisen perusteltua ja asiapitoista tekstiä tälle foorumille. Oikein ilo silmälle.
Kuten sanot, kyse on paljolti filosofis-aatteellisesta seikasta, kumpaa politiikkaa haluaa tukea - markkinataloutta vaiko ohjattua tukipolitiikkaa. Itse kuulun markkinatalouden kannattajiin, enkä häpeä tunnustaa sitä, vaikka asun niin maaseudulla kuin ikinään joku voi asua. Muutamia kohtia tekstistäsi haluan kommentoida:
Väitän, että ns. aktiiviset työllistämistuet eivät toimi kuntouttavina kuin marginaaliselle joukolle pitkäaikaistyöttömiä. Havaintojeni mukaan monille tukityöllistetyille ikääntyneille olisi parempi vaihtoehto jäädä kokonaan eläkkeelle kuin roikkua pätkätöiden ja kortiston loukussa. Epävarmuus on stressaavaa ja aika monissa tapauksissa puutteellinen tai ajasta jälkeen jäänyt ammattitaito tekevät työntekijästä hänet palkanneelle yrittäjälle enemmän rasitteen kuin tuottavan toimijan. Paikkakuntaisiakin eroja varmaan on ja voin ottaa kantaa vain sen alueen näkökulmasta, jossa itse vaikutin aiemmin yrittäjänä ja nykyisin eräissä harrastepiireissä, joissa tapaa työttömiä ja kuulee mielipiteitä heidän näkökulmastaan.
Kaupunki-maaseutu -jakolinja on selkeä ja siihen ei ole tarpeen puuttua sen enmpää. Museoituminen sensijaan ei ole niin yksiselitteistä. Kyse on vielä yhdestä kahtiajaon osa-alueesta: tuottavat suurtilat ja "museoituvat" pikkutilat. Väitän, että tehokkaasti toimiva maatila ei tarvitse tukea. Erikoistuminen ja suhteellisen suuret tuotantovolyymit yhdistettynä oikealla tavalla toimivaksi kokonaisuudeksi, takaavat toimeentulon sellaisenaankin. Tyhmyyttä olisi jättää eu:sta saatavat tuet käyttämättä, sillä jäsenmaksun maksamme joka tapauksessa. Kotimaista maataloustukea ei tarvita. Kannattamattomilla pientiloilla on kaksi vaihtoehtoa: myydä/vuokrata isommalle tai siirtyä omavaraistalouteen. Kokonaisuutta ajatellen hyviä vaihtoehtoja kumpainenkin.
Heittosi viriiliydestä on hauska. Pitää varmaan osin paikkansakin, mutta perinne siitä, että vanhin veljes jatkaa, elää edelleen voimakkaana. Siinä luetaan kalenteria enemmän kuin kyvykkyyttä. Jättämällä uppoavan laivan, tyttäret nopeuttavat sitä uppoamista entisestään. Itselleni naiskato maaseudulta ei ole ongelma (kuten ehkä olet lukenut), mutta monelle peräkamarinpojalle tulee hätä käteen, kun vanha äitee kupsahtaa tai käy jaksamattomaksi huushollia pitämään. Omille tenavilleni olen suositellut kouluttautumista ja kunnollisen ammatin hankkimista, jotta ei sitten tarvitse jäädä kittuuttamaan ja meikäläistä harmaapäätä passaamaan, kun se aika tulee :)
Sanoisinpa, että harvinaisen hyvin kirjoitettu. Juuri noin se menee.