Vihreä aate tiensä päässä?
Eräs juuri käytyjen kunnallisvaalien mielenkiintoisin tulos oli Vihreän liiton kärsimä niukka, joskin merkittävä tappio. Tähän asti puolue on edennyt voitosta voittoon lähes jokaisissa vaaleissa. Näissä vaaleissa puolueella oli lisäksi ennätysmäärä ehdokkaita kaikissa vaalipiireissä. Voiton piti tulla, vaan toisin kävi.
Juuri ennen vaaleja julkaistu tutkimus puolueiden mielikuvista kansalaisten keskuudessa kertoi jo oireellisesti vihreiden saaneen negatiivisen imagon. Vihreitä pidetään ylimielisinä. Heidän ydinvoimavastaisuutta on alettu yleisesti kritisoida myös tiedemaailman ulkopuolellakin. Metsänomistajien ja metsäasiantuntijoiden keskuudessa vihreiden avohakkuiden vastustamista pidetään yleisesti terveen metsänuudistamisen periaatteen vastaisena. (Metsä ei uudistu harsintaperiaatteella, vaan vain ja ainoastaan joko tulipalon tai avohakkuun avulla).
Vihreän liikkeen ongelma on siinä, että puolueen sisällä on liian paljon ns. yhden asian liikkeen edustajia, joilla on yleensä hyvin negatiivinen ja rajoittunut peruslähtökohta asioihin. Vihreiden menestys on tähän asti perustunut kaikenlaisilla uhkakuvilla pelotteluun. Ja monet herkät sielut ovat tähän ansaan langenneet. Ovatko ihmiset vihdoinkin alkaneet kritisoida vihreiden perusnäkemyksiä?
Eräs juuri käytyjen kunnallisvaalien mielenkiintoisin tulos oli Vihreän liiton kärsimä niukka, joskin merkittävä tappio. Tähän asti puolue on edennyt voitosta voittoon lähes jokaisissa vaaleissa. Näissä vaaleissa puolueella oli lisäksi ennätysmäärä ehdokkaita kaikissa vaalipiireissä. Voiton piti tulla, vaan toisin kävi.
Juuri ennen vaaleja julkaistu tutkimus puolueiden mielikuvista kansalaisten keskuudessa kertoi jo oireellisesti vihreiden saaneen negatiivisen imagon. Vihreitä pidetään ylimielisinä. Heidän ydinvoimavastaisuutta on alettu yleisesti kritisoida myös tiedemaailman ulkopuolellakin. Metsänomistajien ja metsäasiantuntijoiden keskuudessa vihreiden avohakkuiden vastustamista pidetään yleisesti terveen metsänuudistamisen periaatteen vastaisena. (Metsä ei uudistu harsintaperiaatteella, vaan vain ja ainoastaan joko tulipalon tai avohakkuun avulla).
Vihreän liikkeen ongelma on siinä, että puolueen sisällä on liian paljon ns. yhden asian liikkeen edustajia, joilla on yleensä hyvin negatiivinen ja rajoittunut peruslähtökohta asioihin. Vihreiden menestys on tähän asti perustunut kaikenlaisilla uhkakuvilla pelotteluun. Ja monet herkät sielut ovat tähän ansaan langenneet. Ovatko ihmiset vihdoinkin alkaneet kritisoida vihreiden perusnäkemyksiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aate
Lapsesta asti kommunistien parissa olleesta Sinisalosta kasvoi marxilais-leniniläisen oikeaoppisuuden ja luokkakantaisuuden vaalija. Edistyksellisyydessäänkin Sinisalo edusti silti SKP:n opposition pragmaattisempaa suuntausta verrattuna esimerkiksi Kainulaiseen. Sinisalo ei ollut vastustajiensa keskuudessa pidetty ja hän sai kokea hyökkäyksiä persoonaansa kohtaan, joskin osasi niihin myös vastata. Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) Sinisalolla oli lämpimät välit eikä hän empinyt käyttää neuvostoliittolaisten vaikutusvaltaa politiikassa. Sinisalo esimerkiksi käsitteli avoimesti puolueen ristiriitoja NKP:n edessä, mitä enemmistöjohto piti nolona. Neuvostovastaisuuden ilmentymät Taisto Sinisalo havaitsi brežneviläisellä tarmokkuudella Suomi-Neuvostoliitto -seuran (SNS) keskushallituksesta käsin. Esimerkiksi 1971 Sinisalo onnistui eduskuntakyselyllään vetämään markkinoilta erään äärioikeistolaiseksi ja neuvostovastaiseksi tulkitsemansa maantiedon oppikirjan.[1] Monien muiden kommunistien tavoin toimi Sinisalo myös Suomen Rauhanpuolustajissa.
Satu Maijastiina Hassi (s. 3. kesäkuuta 1951) on europarlamentaarikko ja kirjailija. Hänet valittiin vuoden 2004 vaaleissa Euroopan parlamenttiin Suomen ainoana vihreiden edustajana. Valinnan seurauksena hän jätti kansanedustajapaikkansa, joka hänellä oli ollut vuodesta 1991 lähtien. Satu Hassi oli ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri toisessa Paavo Lipposen johdolla muodostetussa hallituksessa 15. huhtikuuta 1999 – 31. toukokuuta 2001, mutta jätti tehtävänsä ennenaikaisesti vastalauseena viidennen ydinvoimalan rakentamispäätökselle. Hän oli puolueensa puheenjohtajana vuosina 1999–2001. Ennen vihreätä herätystään Hassi toimi 1970-luvun alussa Teiniliiton ja taistolaisen Sosialistisen opiskelijaliiton riveissä.
omistan pohjoisessa itsekin 10 hehtaaria metsää, en kirjoita tätä kehuillakseni. Enhän itse sitä hankkinut, vaan vanhempani. Ennen muuta äitini, jolla oli älliä päässä enemmän kuin kukaan tajusi. Siis ennen hänen dementoitumistaan. Niin, yritän tässä sanoa sitä, että metsänomistajia ollaan. Metsäviestikin tulee aina ihan ajallaan.
Avohakkuista tiedän AIKA paljon. =)
Olen myöskin omaa mieltä siitä että miten ihmisen mieli reagoi asioihin. Voisitko ystäväiseni laittaa väitteillesi hieman faktaa? Ihan mielellään puolueettomaan arvioon perustuvaa?
JOS TUTKISIT VÄHÄÖN VIHREIDEN TAUSTOJA HUOMAISIT PIAN ETTÄ AIKA MONI ON NUORUUDESSAAN KANNATTANUT SOSIALISMIA JA TAISTON AATTEITA
MUTTA KUN SE NEUVOSTOPARATIISI MENI ROMAHTAMAAN....
Nimetön kirjoitti:
"JOS TUTKISIT VÄHÄÖN VIHREIDEN TAUSTOJA HUOMAISIT PIAN ETTÄ AIKA MONI ON NUORUUDESSAAN KANNATTANUT SOSIALISMIA JA TAISTON AATTEITA"
Vanhana taistolaisena, nykyisenä vihreänä, mainitaan aina Satu Hassi. Mutta ketään muuta - siis todellakaan yhtä ainutta - en ole missään nähnyt nimettävän. Jos kerran "aika moni" on ollut taistolainen, niin miksi ihmeessä kukaan ei pysty nimeämään ketään Hassin ohella??
Muista puolueista vihreisiin tulleita kyllä tiedetään: Kalle Könkkölä Kokoomuksesta, Paavo Nikula ja Osmo Soininvaara Liberaaleista, Jyrki Kasvi Nuorsuomalaisista nyt ainakin tulee mieleen.