Olen vuosia seurannut juniorikiekkoa katsojan kantilta. Käyn aina silloin tällöin myös vieraspaikkakunnilla aikani kuluksi seuraamassa, mikä on tunnelma siellä.
Muutama vuosi takaperin oli ilo katsella nuorten aitoa innostusta peliin. Nyt on selvästi nähtävissä kaikissa ikäluokissa, jokaisella paikkakunnalla suuri hätähuuto lajia kohtaan. Ei tahdo riittää enää harrastajia. Otteluista on tullut väkivaltaisempia ja suunsoitto on lisääntynyt niin pelikentällä, pelin jälkeen käytävillä ja mikä kaikkein huolestuttavinta myös katsomossa. Isille, äideille ja kaikille kannustajille on tullut voittamisesta pakkomielle. Syytä haetaan aina vastustajasta, tuomarista ja joskus jopa katsomosta. Miksi?
Jääkiekko joukkuelajina on yksi parhaista lajeista muoren kasvatuksen kannalta. Siinä ei yksilönä pärjää pitkään, vaan on pakko ottaa joukkuetoverit huomioon. Se vie vuodessa niin paljon aikaa, että on pakko oppia keskittymään myös koulun käyntiin, että sen saa suoritettua kunnialla. Jääkiekko on myös fyysisesti niin kova laji, että se antaa nuorelle terveen elämän perustarpeet aikuisiälle.
Miksi me aikuiset omalla käytöksellämme ja puheillamme tapamme nuortemme hyvän harrastuksen. Jos antaisimme lastemme harrastaa omalla paikkakunnalla, heidän omilla ehdoillaan ja heitä kannustaen sitä, mistä he pitävät, he antavat kiitoksensa meille monin keraisesti takaisin.
Muutama vuosi takaperin oli ilo katsella nuorten aitoa innostusta peliin. Nyt on selvästi nähtävissä kaikissa ikäluokissa, jokaisella paikkakunnalla suuri hätähuuto lajia kohtaan. Ei tahdo riittää enää harrastajia. Otteluista on tullut väkivaltaisempia ja suunsoitto on lisääntynyt niin pelikentällä, pelin jälkeen käytävillä ja mikä kaikkein huolestuttavinta myös katsomossa. Isille, äideille ja kaikille kannustajille on tullut voittamisesta pakkomielle. Syytä haetaan aina vastustajasta, tuomarista ja joskus jopa katsomosta. Miksi?
Jääkiekko joukkuelajina on yksi parhaista lajeista muoren kasvatuksen kannalta. Siinä ei yksilönä pärjää pitkään, vaan on pakko ottaa joukkuetoverit huomioon. Se vie vuodessa niin paljon aikaa, että on pakko oppia keskittymään myös koulun käyntiin, että sen saa suoritettua kunnialla. Jääkiekko on myös fyysisesti niin kova laji, että se antaa nuorelle terveen elämän perustarpeet aikuisiälle.
Miksi me aikuiset omalla käytöksellämme ja puheillamme tapamme nuortemme hyvän harrastuksen. Jos antaisimme lastemme harrastaa omalla paikkakunnalla, heidän omilla ehdoillaan ja heitä kannustaen sitä, mistä he pitävät, he antavat kiitoksensa meille monin keraisesti takaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koko homma vanhemmilta rahat menee ja pennut oppii nuuskaan ja vetäänkaljaa.No tulee ainaski uusia alkoholisteja.
Jäkisfani puhui täyttä asiaa. On hirvittävää kuunnella junnupeleissä sitä järjetöntä kiroilua ja tuomarille huutamista. Olen joskus jopa miettinyt, että olisi melkein parempi, jos kiellettäisiin vanhempia tulemasta junnupeleihin. Kannattaisi vanhempien aina muistaa, että lapsi on se joka harrastaa, ei isä tai äiti. Vanhempien pitäisi myös ymmärtää, että tuomari on ihan samanlainen harrastaja kuin se oma juniorikin. Ei sellaista tuomaria olekaan, joka näkisi kaikki virheet. Toivoisinkin vanhempien kannustustavan omiaan enemmän ja haukkumaan vähemmän vastapuolta tai tuomaria.
Ei sitä nuuskausta tai viinanjuontia harjoituksissa opetella, vaan ihan siellä nuorisotalon nurkilla tai kotibileissä, jonne vanhemmat lapsensa ajavat oman ryyppäyksensä tieltä.
ihan liian totista hommaa tuossa vaiheessa ikää....ei voi muuta sanoa.
laittaa varoitustarroja esim: jääkiekko aiheuttaa asennevammoja yms.mutta jos totta puhutaan niin meidän poikaa ei taklata tuolla tavoin saatanan pelle.siitä ei muuten tule multimiljonääriä taalaliigaan.
saatu korjattua ?