Olen ihan rakastunut yhteen mieheen, josta huomaa helposti, että hän on myös rakastunut minuun. Aikaisemmin olen kokenut vain yksipuolista rakkautta: olen itse antautunut tunteilleni, tuntematta vastarakkautta.
Haluan tätä miestä niin paljon, mutta hänen rakkautensa minua kohtaan pelottaa. Lähinnä kai huonon itsetuntoni takia. Pelkään tulevani hylätyksi, pelkään että hän huomaakin etten ole rakkauden arvoinen.
Miten kummassa pääsisin näistä tunteista eroon? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Välillä tekisi vain mieli juosta pakoon häntä ja hänen rakkauttaan, mutta mitä sitten. Itkisin itseni uneen ja ikävöisin häntä koko ajan. Miten päästä eroon paniikista?
Haluan tätä miestä niin paljon, mutta hänen rakkautensa minua kohtaan pelottaa. Lähinnä kai huonon itsetuntoni takia. Pelkään tulevani hylätyksi, pelkään että hän huomaakin etten ole rakkauden arvoinen.
Miten kummassa pääsisin näistä tunteista eroon? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Välillä tekisi vain mieli juosta pakoon häntä ja hänen rakkauttaan, mutta mitä sitten. Itkisin itseni uneen ja ikävöisin häntä koko ajan. Miten päästä eroon paniikista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kohtaamalla pelkonsa. Ei siinä muu auta.
Ymmärrän täysin.
Olen ollut samassa tilanteessa itsekin - elätellyt turhia toiveita ja mahdottomia rakkauksia. Muutaman kerran ollut turvallisen yhdentekevissä suhteissakin... Tullut jätetyksi ja aika lujaa satutetuksikin. Iso osa itsetuntoa meni, monta vuotta tätä hienoa nuoruutta meni.
Nykyiseen mieheen törmäsin vajaa vuosi sitten, ja alku meni niin kuin aina ennenkin. Tykästyin mieheen, mutta torjuin ajatuksen kokonaan. Myönnän, että olin miehelle äärettömän rasittava, ja raastavaa se oli itsellekin. Haluta lähelle, ja kuitenkin karkuun. Niin ettei kukaan pääsisi tekemään pahaa, eikä sanomaan, että tämä oli nyt tässä, kiitos ja näkemiin.
Me selvisimme tilanteesta puhumalla. Mies jaksoi ymmärtää ja odottaa sitä luottamusta, jota pikkuhiljaa rakentelin. Jälkikäteen on sanonut, ettei oikein tiedä itsekään, mistä itsekin kolhuja kokeneena löysi sitä kärsivällisyyttä. Miksi jaksoi rakastua mahdottomaan... =)
Tällä hetkellä kaikki on hyvin, ainakin niin hyvin kuin se minulle on mahdollista. Minulla on hyvä ja rakastava mies, mutta täysin en tämänkään suhteen kestävyyteen pysty uskomaan - vielä.
Aika näyttää.
Jaksamista ja rohkeutta sinulle! Vaikeata tämä on, mutta loppujen lopuksi kuitenkin todellakin yrittämisen arvoista.