Olen 21-vuotias mies ja olen kärsinyt sairaan kovista iskias-kivuista nyt kaksi ja puoli kuukautta.
Maanantaina menin sairaalaan, sillä en voinut enää liikkua ja ihan jokainen askel ja liike sattui h*lvetisti. Minut otettiin sisälle sairaan ja pääsin keskiviikkona magneettikuviin. Minulta löytyi kolme välilevynpullistumaa. Kolmessa alimmaisessa välissä, joista alin oli paha ja se painaa iskias hermoon.
Minulle ei kuitenkaan tehty mitään, sillä vielä pystyi liikkumaan, eikä ollut virtsan kanssa ongelmia. Fysioterapeutti antoi minulle ohjeet kuinka jumpata. Nyt olen tehnyt niitä säännöllisesti mutta ei tunnu auttavan.
Toki tästä on kulunut vasta muutamia päiviä. Koskahan ne alkavat vaikuttamaan? Tietääkö kukaan? niin, eihän ne kaikilla edes auta, mutta silti.
Olisiko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Voisiko noi pullistumat vielä parantua itsekseen siis niillä jumppaliikkeillä vai onko leikkaus enää ainoa vaihtoehto?
Maanantaina menin sairaalaan, sillä en voinut enää liikkua ja ihan jokainen askel ja liike sattui h*lvetisti. Minut otettiin sisälle sairaan ja pääsin keskiviikkona magneettikuviin. Minulta löytyi kolme välilevynpullistumaa. Kolmessa alimmaisessa välissä, joista alin oli paha ja se painaa iskias hermoon.
Minulle ei kuitenkaan tehty mitään, sillä vielä pystyi liikkumaan, eikä ollut virtsan kanssa ongelmia. Fysioterapeutti antoi minulle ohjeet kuinka jumpata. Nyt olen tehnyt niitä säännöllisesti mutta ei tunnu auttavan.
Toki tästä on kulunut vasta muutamia päiviä. Koskahan ne alkavat vaikuttamaan? Tietääkö kukaan? niin, eihän ne kaikilla edes auta, mutta silti.
Olisiko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Voisiko noi pullistumat vielä parantua itsekseen siis niillä jumppaliikkeillä vai onko leikkaus enää ainoa vaihtoehto?
Vastaukset 15
Vanhimmat
paranee itsekseen neuvotulla jumpalla höystettynä. kestää viikkoja tai kuukausia.
sen jälkeen on tärkeää saada toiset kunnossapitoharjoitusohjeet keskivartalon lihaksia varten ja ottaa ne tosissaan.
ottaa osaksi loppuelämää.
joillakin harjoittelu onnistuu säännöllisesti jopa kotona mutta hyvin harvoilla. siis johonkin kuntopiiriin tai vastaavaan kuntosalirenkaaseen on liityttävä. sellaiseen tulee helpommin mentyä ja hoidettua itseään.
Olin kamalan laiska tekemään niitä liikkeitä, mutta liikun kyllä muuten paljon. Yhtäkkiä kivut vain hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin, tästä on jo useampi vuosi. Kiinnitän kyllä nykyisin enemmän huomiota esim. istuma- ja seisonta-asentoihini. Kannattelen itseäni, enkä löhöä lysyssä.
Tsemiä vain, kyllä se siitä! Mutta tee nyt kuitenkin niitä liikkeitä, etenkin jos et muutoin paljon liiku.
välilevynpullistuma, ja tosi kipeä. Se jumppasi ja jumppasi ja söi särkylääkkeitä. Alkoi jo usko mennä ja leikkaustakin mietittiin, mutta kirurgi oli sitä mieltä, että odotetaan vielä jonkin aikaa kun yleensä kivut häviää ilmankin leikkausta. Ja puoli vuotta oireiden alkamisesta ne tosiaan loppui...Oli tosi iloinen, ettei turhaan mennyt isoon leikkaukseen. Tsemppiä, toivottavasti sullakin paranee jumpalla ja odottelulla!
ihmisiä kidutetaan turhaan, eikä pullistumia leikata välittömästi? Usein ennen niiden toteamista vallankin magneettikuvauksella, potilas on saanut odottaa ja kärsiä helvetin kipuja jo useita kuukausia. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä !
Elokuussa alkoi iskias oireet, särky, tuska!!! jne.. Marraskuussa magneettikuvassa todettiin myös 3 pullistumaa myös peräkkäisissä ja alimmassa välissä siis ennen ristiselkää vas puolella iso pullistuma, joten neurokirurgi kun näki kuvat ehdotti heti leikkkausta... Näin hyvin ja nopeasti kaikilla ei asiat etene, mutta minulla oli tuuria ja leikkausaika tuli ja nyt maanantaina tulee viikko kun minut on leikattu. Oireet jäi silletielle.. nyt enää haava kinnaa vähän selässä ja toki varovainen pitää olla muutamia viikkoja liikkeiden kanssa eli tarkkaa on mitä nostelet ja kuinka selkääs vääntelet ja kääntelet.. Eli sellanen tarina mulla.
Hei, olit leikkauksessa. Millainen se oli? Pääsitkö jo heti samana päivänä jalkeille ja kauanko olit sairaalassa? Tämä tieto on minulle hyvin tärkeää, sillä poden iskiaskipujeni lisäksi sairasta sairaalakammoa =)
leikkaukseen olen menossa muutaman viikon sisällä ja ei nyt varsin hirvitä sairaala, mutta hirvittää kuinka avuton olen leikkauksen jälkeen. Voinko jäädä yksin päiväksi kotiin? Tiedän, että jutut on tapauskohtaisia mutta kerro oma tarinasi. Sitten kiinnostaa millaisia muutoksia sänky kaipaa...pitääkö sen olla korkealla vai käykö tavallinen sänky? Mitä muita apuälineitä tarvitset? Saako ne sairaalasta mukaan? Kerro muutenkin kaikki sinun mielestäsi tarpeellinen tieto jos siis haluat jakaa kokemuksesi. Kiitos.
maanantaina leikattiin, ma illalla kävin jo itekseni jalkeilla vessareissut ensin toki autettuna. Tiistaina lääkäri olis jo kotiuttanut, mutta en halunnut koska tuntui et haluan kuulostella miten selkä ja jalka reagoi kun lähen vähä osastolle kävelemään.. eli keskiviikkona puoliltapäivin lähin kotiin. Ja kun asun 15km päässä sairaalasta ei tarvinut ambulanssia eikä baaritaksia vaan tavallisella taksilla puoli-istuvassa asennossa eli penkkiä kaadettiin vähä taaksepäin... Älä pelkäää sairaalaa!!! ite en jännittänyt yhtään ja ei sitä tarvikaan. Mulle on kato työni kautta sairaalamaailma tuttua, mutta vaikka et sitä enempää tuntiskaan niin ihan turhaan pelkäät.. toi on ihan easy juttu toi prolapsi leikkaus!
minut leikattiin vasta vuosien kivun ja tuskan jälkeen. Leikattiin heti aamulla ja iltaan asti oksentelin ja pyörtyilin. Dreeni roikkui puolitoista vuorokautta perässä ja alkuunsa piti tuen kanssa kävellä. Kolme päivää olin sairaalassa yhteensä ja sairaslomalla kolmisen kuukautta. Minä ainakin kävelin jo seuraavana päivänä ihan hyvin, tietysti se oli aluksi hieman varovaista. Kaikki tämä tietysti riippuu miten leikataan. Minulle tehtiin avoleikkaus ja leikkaus kesti pari-kolme tuntia. Leikkaushaava oli noin kymmenisen senttiä.
Kotona sänky korotettiin ja kahden patjan väliin ostettiin vaneria ettei ole liian pehmeä. Wc korotinta piti käyttää ja istumista välttää kuukauden.
Kävely ja annetut jumppaliikkeet ovat erittäin tärkeitä leikkauksesta kuntoutuessa. Itse kävelin jo heti alusta melko pitkiä matkoja koska olin entuudestaan jo kävellyt paljon. Kaikki tehdään omien tuntemuksien mukaan mutta laiskuuttaan ei kannata mistään luistaa. Kuntouduinkin melko nopeasti tosin itselläni ei tuntohäiriöt täysin ole poissa ja istuminen aiheuttaa valtavaa kipua edelleen. Silti leikkaus oli itselleni todella suuri helpotus koska kivut ennen leikkausta olivat todella valtavat.
Tsemppiä leikkaukseen! Ja sairaalasta saa kyllä hyvät ohjeet kotiinlähtiessä ja ainakin Turussa apuvälinelainaamo lainaa tarvittavat apuvälineet
ei tarvitse mitään apuvälineitä.. Kun leikkaus tehdään mikrokirurgisesti (NYKYÄÄN OIKEASTAAN AINA). Tavallinen sänky ainakin minulla on, huolehtii vaan siitä et kyljen kautta sinne menee ja sieltä nousee. Vessassa ei tarvi korokkeita ja saa istua sen ajan ku tarve vaatiin maks vartti - 20min =) aluksi siis ei saa juuri ku istahtaa mut ku on päiviä kulunut saa pikkuhiljaa lisätä sitä aikaa vähän. 3 vkoa rajoitus tuo vartti. Itselläni ei siis mitään apuvälineitä eikä niitä edes ehdotettu enkä kyllä tarvitsekaan. Tämä tietokoneella näppäily käy kätevästä kun on makuullaan =)
minut leikattiin kolme ja puoli kuukautta sitten avoleikkauksella joten kyllä tuo edellinen kommentti oli ihan nykypäivää =)
joo en epäile, mutta lääkäri sanoi ja tiedänkin et enemmän leikataa muuten kuin avoleikkauksella nykyään.. syytä en tiedä miksi joillakin sitten päädytään avoleikkaukseen.. siis onhan mullakin leikattu viikko sitten "avoleikkauksella" siis noin 6cm viilto selässä, mutta mikrokirurgisesti.. sulla ehkä sitten todella paljon pitempi viilto kun eri systeemillä leikattu.. ennenvanhaan on sillai leikattu et "puoliselkää" aukastu..
Kun on tarpeeksi kovat kivut ja tarpeeksi pitkään niin ei ole minkäänlaisia kammoja enää mihinkään päin, kunhan vaan lähtee kipu pois. Olin leikkauksessa n viisi vuotta sitten ja herätessäni olin kuin taivaassa kun ei koskenut enää selkään. En ois tahtonut edes herätä kun luulin, että kivut palaa, mutta ei ne palanneet. Viisi viikkoa istumatta, myös minulla korotettu sänky, wc-pönttö sekä varakäsi jolla sain nostettua tavaroita ylös lattialta (sinnehän ne kaikki tippui kun yritti varoa ettei mikään tippuisi).
Leikkaus sujui hyvin en kadu enkä ajatellut sitä isona toimenpiteenä kunhan oli jonkinlainen vaihtoehto hirvittävälle kivulle.
Hei.
Yleensä välilevytyrät paranevat itsekseen yhden-kolmen kuukauden aikana. Koska leikkauksissa on omat riskinsä, niin niihin ei ihan vähällä ryhdytä. Tulehduskipulääkkeistä voi olla apua alkuvaiheessa. Neuvoiko jumppari kotivenytystä? Voit käydä sängylle mahallesi tyyny mahan alle ja pitää nilkoilla sängyn toisesta laidasta kiinni (tai pyytää jotain vetämään kevyesti nilkoista) ja vetää käsillä kevyesti sängyn toisesta laidasta. Jos kevyt veto vähänkin helpottaa, niin tee sitä. Selin makuulla reidet pystyssä ja sääret vaakatasossa välilevyihin kohdistuu pienin mahdollinen paine, eli tätä psoas-asentoa voisit myös kokeilla josko se vähän helpottaisi oloasi. Myös isoa jumppapalloa voisit kokeilla selinmakuulla polvien alla.
Leikkaukseen on yleensä kiire rakon tai suolen hallinnan mentyä, eli kun tarpeet tulevat omia aikojaan tai eivät tule ollenkaan. Tämä ei toki tarkoita tilapäistä ripulia tai ummetusta.
Akupunktio saattaa hieman lievittää kipuja, mutta ikävä kyllä aika on yleensä ainut parantaja. Maailmalla on vuosia käytetty välilevyjen ytimien liuotushoitoon chymopapaioosi-injektioita, mutta valitettavasti se ei ole vielä Suomessa saanut jalansijaa. Toinen mielenkiintoinen tulokas on otsoni-injektiot, joilla on myös saatu hyviä hoitotuloksia. Jälkimmäisistä voit lukea www.otsoniterapia.net sivuilta.
Toivottavasti ylläolevasta on jotain apua teille.
Terveisin naprapaatti/akuterapeutti/ Timo Puonti Kotka
http://www.duokymi.fi/ankkuri/paajutut.php?a=2&jt=02&vk=vk08&vs=2007&pvm=LA 27.1.2007&lehtinro=8
Noita syvätasapainotuksen osaajia on harvassa...