johtuu käsittelemättömistä asioista. olet niiden vankina ja ne asiat on aina päällimmäisenä mielessä. kaikki mitä olet kokenut, on sinussa patoutuneena sisälläsi.
hakeudu hyvän terapeutin juttusille. on ollut monia kirjoituksia ettei terapeutti ole auttanut. uskoisin, että monessakin tapauksessa on keskustelut lopetettu liian aikaisin. itse kävin useita kertoja ennenkuin aloin avautumaan. siinä on pointti, kun alat löytää itseäsi koskevan masennuksen syyn. suret, katkeruus, viha ja helpotus tulee hiljalleen näiden jälkeen. nämä kaikki seikat pitää käydä hyvin läpi. vielä näidenkin jälkeen keskustelua pitää jatkaa pitkään. siitä vasta alkaa taival parempaan, hitaasti se vie kohti parempaa. oikotietä ei ole, vaan hitaasti edistyt, ole kärsivällinen ja jaksa menestyä.
kun masentuneena menee terapeutin luo. kaikki asiat on jäässä. niistä ei osaa eikä löydä, mistä pitäisi keskustella. siksi alussa menee aikaa pitkäänkin, kunnes psykologin kanssa alkaa yhteisymmärrys.
itse luin kirjoja, sieltä tekstien kautta vasta ymmärsin itseni. näin osasin psykologin kanssa puhua itsestäni. tuoda itsestäni, minuutta, mörköä, itseluottamusta, heikkoutta ym. kaikkea esiin. ne todella kosketti ja nakerti ja hävetti kovasti ensin. mutta kun nämä on käyty läpi. helpotus tulee.
tässä minä olen ja elän tasapainoista elämää parentuneena masennuksesta.
voimaa ja jaksamista teille kaikille
hakeudu hyvän terapeutin juttusille. on ollut monia kirjoituksia ettei terapeutti ole auttanut. uskoisin, että monessakin tapauksessa on keskustelut lopetettu liian aikaisin. itse kävin useita kertoja ennenkuin aloin avautumaan. siinä on pointti, kun alat löytää itseäsi koskevan masennuksen syyn. suret, katkeruus, viha ja helpotus tulee hiljalleen näiden jälkeen. nämä kaikki seikat pitää käydä hyvin läpi. vielä näidenkin jälkeen keskustelua pitää jatkaa pitkään. siitä vasta alkaa taival parempaan, hitaasti se vie kohti parempaa. oikotietä ei ole, vaan hitaasti edistyt, ole kärsivällinen ja jaksa menestyä.
kun masentuneena menee terapeutin luo. kaikki asiat on jäässä. niistä ei osaa eikä löydä, mistä pitäisi keskustella. siksi alussa menee aikaa pitkäänkin, kunnes psykologin kanssa alkaa yhteisymmärrys.
itse luin kirjoja, sieltä tekstien kautta vasta ymmärsin itseni. näin osasin psykologin kanssa puhua itsestäni. tuoda itsestäni, minuutta, mörköä, itseluottamusta, heikkoutta ym. kaikkea esiin. ne todella kosketti ja nakerti ja hävetti kovasti ensin. mutta kun nämä on käyty läpi. helpotus tulee.
tässä minä olen ja elän tasapainoista elämää parentuneena masennuksesta.
voimaa ja jaksamista teille kaikille
Vastaukset 3
Vanhimmat
kutet sanoit, sitä on ehdotettu monesti muutenkin, mutta minussa se ei vaikuta muuten kuin masentavasti. löydän sieltä piirteitä itsestäni, asioita joita en ole tullut ajetelleeksi, niitä alan ajattelemaan ja ahdistun entisestään. asioita, joita en ole ajatellut, asioita, jotka eivät kosketa elämääni, asioita, ihan mitä vain, ne tarttuvat mieleeni kuin rutto, eivätkä päästä irti. tunnen itseni niin ahdistuneeksi. pääni on liian täynnä pinttyneitä ajatuksia. olen turha kapistus, pieni hiukkanen tässä maailmankaikkeudessa, jolla ei ole mitään merkitysta ja annettavaa maailmalle suuremmassa mittakaavassa, jonka olisi parempi olla madonruokaa. niin minusta olisi edes jotin hyötyä, enkä pystyisi satuttamaan lähimmäisiäni. aikoinani kävin terapeutilla, mutta se sai minut ahdistumaan entisestään. sitäpaitsi terapeuttini oi uin toiselta planeetalta, eikä ymmärtänyt ollenkaan esimerkiksi sitä että tahdoin muuttaa paikkakunnalta, kun minulla ei ollut siellä yhtään ystäviä, minä olin outo lintu, hän ei ymmärtänyt, että tahdon aloittaa elämäni alusta, tai lopettaa sen kokonaan. aika-ajoin, hän lähetti minut takaisin psykiatrille ja sanoi ettei näin masentuneen ihmisen ole hyvä käydä terapiassa, se vain pahentaa asiaa kun alkaa ajattelemaan liikaa. lopetin kaikki käynnit, kyllästyin kaikkeen, ja tässä olen taas. pitkän aikaa oloni oli mainio ja pärjäsin ilman ketään, mutta nyt olen taas liian ahdistunut elääkseni normaalia elämää.
juttu. Se saattaa tosiaan herättää enemmän ajatuksia ja kysymyksiä kuin antaa vastauksia ja selventää asioita.
Mielestäni kirjoja ei pitäisi lukea, jos ei samalla ole mahdollisuus keskustella niiden herättämistä ajatuksista esimerkiksi terapeutin kanssa tai jossakin vertaistukiryhmässä tms.
Vastauksena "lukea kirjoja"-nimimerkille voisi sanoa, että terapia vaatii toimiakseen, että potilaalla ja terapeutilla "synkkaa". Sopivan terapeutin löytäminen ei onnistu useinkaan ensi yrittämällä. Monasti terpeuttia joutuu vaihtamaan useampaankin kertaan ennen kuin se sopiva löytyy.
Mutta onnistuneesta terapiasuhteesta onkin sen jälkeen usein todella suurta apua ja vaikeatkin koukerot saadaan usein menestyksellisesti "oiottua".
Vakavassa masennuksessa ei pärjää kovin pitkään ilman lääkkeita eikä varsinkaan "ilman ketään".
nauroin, pitkästä aikaa, kun käytit minusta sanaa "nimimerkki 'lukea kirjoja'"
no mutta, olen huomannut että pitkään ei pärjää, ja siksi olenkin taas apua hakemassa. ja olin kirjaimellisesti ilman ketään. ilman ystäviä, ilman vanhempia, ilman poikystävää, ilman syytä elää. ilman mitään. nyt minä asun nykyiseni kanssa, ja olen hakemassa apua, kunhan jaksan tämän viikonlopun yli. mutta kirjallisuutta en lue. en nyt. en pysty siihen. en vielä. oon muutenkin aina ollut taipuvainen keräämään kaiken sisääni, pitämään kaiken itselläni. olemaan kertomatta kellekään miltä musta tuntuu.
vaikea puhua ihmisille. helpompaa on vain kirjoittaa.