Miten uskallan raskauden, jos vaikka tulee raskausmyrkytys tai keskenmeno? Entä synnytys ja repeämät? Kuulostaa todella epämiellyttävältä!!! Entä se, että vauva imee rintani haavoille? Entä jos lapsi kuolee synnytyksessä tai myöhemmin? Tämä kaikki kuulostaa niin suurelta riskiltä että en tiedä voinko ottaa sen! Miten te olette kokeneet tämän ja asian vielä tärkeämpää, miten olette selvinneet näistä kaikista kauheuksista???
miten uskallan äidiksi?
paras jättää väliin?
8507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitään kun ei voi saada, ellei uskalla yrittää.
Raskausmyrkytykset ovat harvinaisia, samoin keskenmenot alkuraskauden jälkeen. Synnytys menee jokaisella erilailla, eikä sitä kukaan voi ennustaa etukäteen. On kuitenkin rauhoittavaa tietää, että lääketiede on pitkälle edistynyt, joten synnytys on tänä päivänä erittäin turvallista sekä äidille, että lapselle. Sama pätee sairauksiin ja niiden hoitoon.
Imetyksen alussa rinnat tosiaan voivat hieman haavautua ja olla kipeät, mutta se menee parissa viikossa ohi rintojen tottuessa tehtäväänsä eikä imettäminen satu sen jälkeen ollenkaan (ellei vauvan imuote ole väärä).
Samoin kuin synnytyksen kanssa, kukaan ei voi ennustaa toisen elämää ja kuolemaa, ei terveyttä eikä sairauksia. Näitä riskejä on vain otettava, jos haluaa ylipäätään tehdä mitään muuta kuin pelätä kotona neljän seinän sisällä uskaltamatta elää ollenkaan.
Selvitymiskeinoina tässä tapauksessa toimivat ennakointi (elämäntavat, lapsen turvallisuus jne.) sekä se, ettei ajattele liikaa :)
Miten uskallat lähteä ulos, voithan jäädä auton alle? Miten uskallat jäädä sisälle, voihan sytyä tulipalo? Entäs kaikki ne bakteerit mitä on olemassa, viruksista puhumattakaan... oisko parempi jättää elämättä kokonaan kun on niin paljon kamalia asioita maailmassa.... Tuskin.
Elämä on riskien ottamista koko ajan, ja sietämätöntä siitä tulee jos noin ajattelee. Ota iisimmin, elämästäkin tulee valoisampaa sen jälkeen....
odottaisit siihen asti kunnes näät enemmän positiivista lapsen saannissa kun negatiivista.
Ja jos koskaan sellaista päivää ei tule niin mikäs siinä.
jo sanoi. Jonain päivänä et vain välitä; haluat lapsen. Uskot selviäväsi ja selviät. Ollaanhan me äidit kovia naisia kun ollaan toi kaikki kestetty (tai melkein), mutta luultavasti sinäkin siihen pystyt.
Raskausmyrkytystä tarkkaillaan neuvolassa ja siihen on hoitoa saatavilla, läheskään kaikki ei repeä synnytyksissä, ei imettämisestä kaikilla mene rinnat rikki. Itsellä ei ollut mitään noista kiusoista.
Jeesus sentään. Entä jos varjosi pelottaa sinua pimeällä?
Kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin.
Hanki itsellesi apua ja pian.
Kukaan muu ei siis ole pelännyt raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa... taidan olla kelvoton naisena....
Ihmettelen sitä, että millaisia masokisteja naisten sitten pitää olla? Kai (useamman) lapsen äidit sitten on, ei kai täysipäinen repeile ihan huvin vuoksi useampia kertoja.
Luulin myös että äidit haluavat suojella lapsiaan kaikelta pahalta ja olisin halunnut kuulla miten olette kokeneet ja kestäneet sen. Mutta ei, nykyajan äidit eivät ilmeisesti välitä lapsistaan.
Enpä taida tosiaan hankkia lapsia ikinä, en pelon takia vaan sen takia etten koskaan halua tulla sellaisiksi kuin TE! Voi lapsi raukkoja, millainen tulevaisuuden maailma mahtaa ollakkaan....
olen yhden IHANAN pienen pojan äiti!! Pelkäsin myös raskautta ja ennen kaikkea synnytystä!! Sitten tuli vaan hetki, että rupesin raskaaksi (tietysti suunnitellusti ja tarkoituksella) ja ajattelin, että kaikki on otettava vastaan mitä tulee! Raskaus meni todella hyvin, en edes huomannut olevani raskaana, paitsi sitten kun maha kasvoi isoksi. No, synnytyksestä pääsin "helpolla", sillä minulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Sen jälkeen olin kyllä pitkään kipeä haavasta, mutta sen
kyllä kesti hyvin!!
Kyllä se tietysti pelottaa, että jos jotain sattuu rakkaalle lapselleen, mutta ei sitä voi liikaa ruveta miettimään!! Täytyy sanoa, että mikään ei voi olla ihanampaa kuin se oma rakas pikku kulta!!!
Menehän nyt vähän itseesi ennakkoluuloinesi!
Jokainen sinullekin vastannut varmasti rakastaa lastaan ja tekee hänen eteensä kaiken mahdollisen ILMAN, että PANIKOI joka ikistä perhanan rapsahdusta.
Mistä hemmetistä sait päähäsi, ettemme me välittäisi lapsistamme?!
Ziisus, mikä tyyppi...