Mulla on niin hemmetin vaikee olla. Haluaisin tietää mitä tämä on?
En saa öisin unta, kaikki huolet pyörii päässä. Joku muo stressaa. Mulla on huono itsetunto, en luota itseeni yhtään missään asiassa. Olen ujo, en uskalla näyttää tunteitani. Joudun pitämään sisälläni kaiken vihan ja surun, ja se tekee pahaa.
Kaikki ihmiset on parempia kun minä! Mä en tiedä mitään! En pysty olemaan toisen ihmisen kanssa, se on hirveetä. Mulla on sosiaalisia pelkoja, kädet tärisee ja sammakoita hyppii suusta. Mulle on tullut jo kammo olla muiden kanssa. En enään uskalla äidinkään kanssa melkeen mennä syömään.
Tämä mun ongelma vaikeuttaa suhdetta poikaystäväni kanssa. Meillä menee todella hyvin, tiedetään et rakastetaan toisiimme, välillä on hyviä hetkiä, mut niitäkään ei enään oikeen ole. Se johtuu vaan minusta. Olen riidan haluinen, en jaksa tehdä mitään. Tiedän et minä toimin väärin koko ajan. Tuntuu että kohta se jättää mut ja löytää paremman! Se ansaitseeki parempaa kun mä! Olen töykeä hälle. En tiedä itsekkään mitä oikeen haluun. Mutta sen tiedän et haluan olla hänen kans.
Musta tuntuu et mä en ole viel koskaan nähnyt sitä ihanaa oikeeta maailmaa. Mulle vois vielä joskus aueta se hyvä maailma ja näkisin et elämä onkin ihanaa, sen jälkeen kun olen päässyt hoitoon.
Kuitenkin pohjimmiltani olen kiltti ja kiva ihminen.
Harmittaa vaan, kun en osaa olla muiden ihmisten kanssa, olen liian kiltti enkä halua sanoa pahasti. Ainoat joille riitelen on poikaystävä ja äitini, puran kaikki tunteet heille kun en muille pysty. Jos joku sanoo mulle rumasti, en osaa sanoa takasin tai pitää omia puoliani. En ole yhtään aito. Tämä on tosi lapsellista, ja tahdon tän loppuvan. Haluan nähdä elämän hyvät puolet ja elää täysillä! Lähteä kavereiden kanssa kahville ja pyytää niitä kylään. Kun nyt en pysty. Sillon oltais mun kullankin kanssa onnelia!
En saa öisin unta, kaikki huolet pyörii päässä. Joku muo stressaa. Mulla on huono itsetunto, en luota itseeni yhtään missään asiassa. Olen ujo, en uskalla näyttää tunteitani. Joudun pitämään sisälläni kaiken vihan ja surun, ja se tekee pahaa.
Kaikki ihmiset on parempia kun minä! Mä en tiedä mitään! En pysty olemaan toisen ihmisen kanssa, se on hirveetä. Mulla on sosiaalisia pelkoja, kädet tärisee ja sammakoita hyppii suusta. Mulle on tullut jo kammo olla muiden kanssa. En enään uskalla äidinkään kanssa melkeen mennä syömään.
Tämä mun ongelma vaikeuttaa suhdetta poikaystäväni kanssa. Meillä menee todella hyvin, tiedetään et rakastetaan toisiimme, välillä on hyviä hetkiä, mut niitäkään ei enään oikeen ole. Se johtuu vaan minusta. Olen riidan haluinen, en jaksa tehdä mitään. Tiedän et minä toimin väärin koko ajan. Tuntuu että kohta se jättää mut ja löytää paremman! Se ansaitseeki parempaa kun mä! Olen töykeä hälle. En tiedä itsekkään mitä oikeen haluun. Mutta sen tiedän et haluan olla hänen kans.
Musta tuntuu et mä en ole viel koskaan nähnyt sitä ihanaa oikeeta maailmaa. Mulle vois vielä joskus aueta se hyvä maailma ja näkisin et elämä onkin ihanaa, sen jälkeen kun olen päässyt hoitoon.
Kuitenkin pohjimmiltani olen kiltti ja kiva ihminen.
Harmittaa vaan, kun en osaa olla muiden ihmisten kanssa, olen liian kiltti enkä halua sanoa pahasti. Ainoat joille riitelen on poikaystävä ja äitini, puran kaikki tunteet heille kun en muille pysty. Jos joku sanoo mulle rumasti, en osaa sanoa takasin tai pitää omia puoliani. En ole yhtään aito. Tämä on tosi lapsellista, ja tahdon tän loppuvan. Haluan nähdä elämän hyvät puolet ja elää täysillä! Lähteä kavereiden kanssa kahville ja pyytää niitä kylään. Kun nyt en pysty. Sillon oltais mun kullankin kanssa onnelia!
Vastaukset 9
Vanhimmat
lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa. Älä yritä liikaa äläkä aseta itsellesi liikaa tavoitteita. Lopeta itsesi liiallinen tarkkaileminen. Keskity olemaan rennosti oma luonnollinen itsesi. Älä välitä pahoista puheista. Poista ne painamasta mieltäsi.
Yritä ottaa oikealla tavalla toiset huomioon ja samalla miettiä mitä todella itse haluat. Huomaat sen pian: kun pystyt antamaan, niin samalla saat itsekin. Se vapauttaa ja lisää hyvän olon tunnettasi.
Vanha suomalainen sanonta: rakasta ja työtä tee, niin elo tuntuu ihanalta. Yritä keskittyä siihen, mitä sinulla on nyt menossa (koulu, opiskelu?). Olet nuori ja sinulla on vielä paljon opittavaa elämästä. Kun saat hieman lisää vuosia jäävät nuo aikuistumisen ongelmasi taakse.
Tsemppiä ja voimia!
hei!
siis kuulostaa tosi tutulta tuo sun tilanne. olen monessa samanluontoinen kuin sinä eli tuntuu et sanon aina jonkin asian väärässä paikassa tai väärään aikaan, että en osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Ja se että en uskalla kieltää tai sanoa olevani eri mieltä helposti. yleensäkin minulla on taipumus miellyttää vieraampia ihmisiä ja sitten puran pahan olon mieheeni erityisesti, toisinaa myös äitiini koska kokenut että minusta on yritetty tehdä kiltti ja mukautuvainen ja vain suoritusten kautta hyväksyttävä. huono itsetunto on ollut jo lapsesta ja vieläkin kamppailen sen kanssa. minulla ollut masennuslääkitys jo neljättä vuotta mutta en osaa sanoa onko se tähän vaivaan auttanut. muuten masennukseen kylläkin ehkä myös tähän sosiaaliseen ongelmaan vähän. koen ennemminkin että rauhoittava lääke näihin sosiaalisiin tilanteisiin parempi. ottaa ennen kuin joutuu tilanteeseen jossa tarvitaan rohkeutta enemmän ja jos se muuten jännittää tai vaikeuttaa elämää. syön itse opamoxia tähän. sinunkin kannattaisi käydä terapiassa tämän vaivan takia. ainakin itselleni olen huomannut että asiat selkiytyy paljon paremmin ja tavallaan sen jälkeen antaa itselleen paremmin luvan olla tällainen ihminen vikoineni ja virheineni ja silti yhtä hyvä kuin muutkin. kukaan kun ei ole täydellinen. on välillä suorastaa äärimmäisen vaikeaa olla ujona ja epävarmana tässä kilpailun ja itsekeskeisyyden maailmassa. pahimmillaan tuntuu jotkut ihmiset julmilta kun eivät ajattelemattomuuttaan osaa ottaa tällaisia herkempiä ihmisiä huomioon laukoessaan totuuksia!!! kannustaisin sinua hakeutumaan lääkärin puheille miettimään lääkitystä ja terapeutin juttusille... sieltä sitä apua saa kun rohkaistuu vain lähteä sitä hakemaan. vointeja ja parempaa tulevaisuutta rakkaasi kanssa niin kuin myös muutenkin.
Taidat olla aika nuori...no anyway - mitäs jos ottaisit esiin kynän ja paperia ja kirjoittaisit edes VIISI HYVÄÄ kohtaa/asiaa itsessäsi.
Se voi olla ihan mitä vain, kuten esim. se, että "Olen hyvä kirjoittamaan". (Koska sitähän sinä olet, koska kirjoitit tännekin niin pitkän ja selkeän viestin.)
Aivan varmasti muitakin positiivisia asioita löytyy.
Sitten kun lista on valmis, keskityt miettimään juuri näitä positiivisia asioita itsessäsi ja mietit, miten voisit vielä kehittää niitä ja hankkia niitä lisää.
Tästä on hyvä aloittaa.
helppohan se on listoja kirjoitella jos tuntee itsensä hyväksi, entäs me jotka emme löydä itsestämme mitään hyvää...
siltä että tämä vaiva on mussa aina, eikä lähde koskaan pois, muuta kuin lääkityksellä voi vähän auttaa joskus.
en pysty hyväksymään koskaan että olen tälläinen ujo jonka kaikki aina voittaa, enkä voi lähteä kavereiden kanssa minnekkään, enkä tehdä mitään kivaa. ei tämä ole elämää!
voinko parantua jos käyn psykologilla?
Mene toki nuorisopsykologin juttusille. Oletko koululainen?? Jos, niin menehän heti huomen aamulla kouluterveydenhoitajan puheille ja kerro asia.
Itse tunsin aivan samanlaisia tunteita vielä vuosi pari takaperin ja kävin juttelemassa huolistani terveyskeskuksen nuorisopsykologille.
Se että on ujo, ei tarkoita etteikö olisi elämää.
Voisin sanoa, että yhä nykyäänkin kadehdin ihmisiä, jotka ovat rohkeita puheissaan ja ulosannissaan, mutta olen oppinut myös että minun ujouteni on jossain tilanteissa vahvuus!! Ujo ihminen on usein tilanteissa enemmän kiinni kuin ihminen joka huitoo ympäriinsä ;)
Viimeinen lause: "Voinko parantua jos käyn psykologilla?" En pitäisi sinua rikkinäisenä ollenkaan = sinun ei tarvitse parantua, mutta jos tuntuu, että kavereille ja läheiselle puhumisesta ei nyt ole apua, niin puhuminen ammatti-ihmiselle voi auttaa. Mielialalääkitystä en nyt heti suosittelisi. Kaikki "vaivat" ei parane lääkkeillä. Joskus jo puhuminen auttaa!! Toivon kaikkea hyvää sinulle! ..kerrohan jatkossa kuulumisia!!
kaikki,ja sitten asiat jotka ovat huonosti,tokkopa paljoa?Itse olen vakavasti sairastunut,niin osaan antaa joka minuutille arvon.Ole onnellinen onnestasi,ja lakkaa turhan murehtiminen.
että joillakin on asiat vieläkin hunommin ja voi olla joku vakava sairaus, tämä mun ongelmani ei ole mitään verrattuna siihen.
mutta silti tämä on mulle isoin/iso ongelma! sen takia että jollain on asiat huonommin, en ole parantamatta itseäni. kyllä mäkin saan haluta parempaa. asiat pitää saada kuntoon. paitsi tiedän jos joku ei voi saada, se on kamalaa ja
en mä voi tietää miltä siitä tuntuu, en ole ollut vakavasti sairas, ainakaan vielä, siksi haluan hoitaa itseni. ( en nyt tarkota että voisin tulla yhtä vakavasti sairaaks kun vaikka sinä, enkä tiedä mikä sulla on). en voi keskittyä kun itseeni.
kyllä mä tiedän mitkä asiat on mulla hyvin, ja nautin niistä hyvistä asioista, ainakin yritän, mutta välillä tuntuu että ei ole paljon mikään hyvin. yritän silti nauttiakkin, enkä olla lapsellinen ja valittaa vaan.. siks haluan hoitaa itseni kuntoon, että tajuan, et mulla on kaikki hyvin, en sitä itse pysty näköjään tajuumaan, ehkä siks koska kaikki ei näköjään ole hyvin, henkisesti.
kyllä mulla hyvä koti ja perhe on ja sillain asiat kunnossa. mut minua ärsyttää tämä mun pelko ja jännitys. haluan vaan siitä eroon.
anteeks jos kirjotin vähän epäselvästi. toivottavasti ymmärrätte edes jotain :D
sinunkin ongelmasi on tärkeä! Ketään ei elämä kohtele ruusuisesti. Joku vakavasti sairas voi kokea olevansa kunnossa ja samoin ulkoisesti terveeltä vaikuttava voi olla sisimmiltään kovin "sairas".
Mitenkään vähättelemättä aikaisemman kommentin heittäjää minun mielestäni jokaisella on oikeus sanoa voivansa huonosti. Ja siihen pitää tarttua. Mikään huoli ei ole niin pieni että sen voisi lakaista maton alle..
En tätä tarkoita pahalla kenellekään mutta ärsyttää välillä sairauksien laittaminen arvojärjestykseen. Eikö kuitenkin tärkeintä ole se miksi ihminen terveytensä kokee?
Olet MiMi-88 nuori vielä, joten älä vielä lannistu. Elämää on vielä paljon edessä ja kyllä se meitä jokaista opettaa omalla tahdillaan. Panosta siihen missä olet hyvä niin huomaat ettei kaikessa tervitsekaan loistaa. Ihan varmasti olet hyvä jossain. Ja jos tuntuu että et yksin löydä voimia niin mene ihmeessä jonkun puheille! :)