jos mul olis ystävii ja parisuhde, jossa molempi osapuoli rakastaa aidosti toisiaan oisin onnellsempi enkä näin masentunut, kyl se on niin elämässäni että masennukseen auttaa ystävät ennen kaikkea, mut ku en tuu nuorten kans toimeen minkäs teet, harmittaa vaa niin paljon se.
tiijän et se on näin
Hanna
8573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on se että kyllä tuun toimeen ihmisten kanssa. Tosin siinä piirissä missä mä oon niin oon ainoa tämänkaltainen tyyppi ja sit ne muut on aika eri tasolla mutta ei se mitään. Ei ainakaan mua oo haitannu.
Parisuhde jossa kyse aidosta rakkaudesta tuntuu olevan kovin harvinaista. Mä oon ollut muutamassa sellasessa hmm puolirakkaus-suhteessa ja ne ei tietenkään kestäneet. Parempi niin kuin ei mitään. Itse oon alkanut taas pitkästä aikaa etsii netin kautta seuraa. Ei pidä tuhlata elämäänsä yksainäisyyteen. No siellä kyllä tätä pinnallisuutta löytyy niin että oikein harmittaa. En taida täyttää varmaan puoliakaan "miehisiä" kriteereitä mitä nykynaisilla on. Silti tunnen itseni mieheksi. Ja oon aika tyytyväinenkin itseeni. Mutta ei oo helppoo olla tämmönen kuin oon. Siihen vielä masennus ja no lievä ujous. No ei se ujous mikään ongelma varsinaisesti edes oo.
huomaat kuitenkin poikakaverin ja ystävien keskellä olevasi edelleen masentunut.
"huomaat kuitenkin poikakaverin ja ystävien keskellä olevasi edelleen masentunut."
Kyllähän seurustelu on paras lääke masennukseen, yleensä parisuhteen aikana minä ainakaan en ole ollut yhtään masentunut (takana siis yksi 3 vuoden suhde ja muutamia lyhyempiä, mutta naiset ovat aina osoittautuneet petollisiksi ja julmiksi hylkääjiksi), niin kauan kun sitä suhdetta kestää kunnes toinen päättää häipyä.
Masentuneet kaudet ovat aina silloin kun ei seurustele, ja katoavat taas jos jostain onnistuu löytämään tyttöystävän, jolloin olo on toimelias ja hyväntuulinen eikä yhtään masentunut.
Tällä hetkellä on tyypillinen masentunut ja yksinäinen kausi menossa, tänään suurin saavutus oli ruokakauppaan raahautuminen. Muuten olen lähinnä lojunut sängyn pohjalla itkemässä, josta on niin vaikeaa nousta ylös.
toivottavasti musta ei tule tuollaista paskahousua,joka ei pysty elämään ilman tyttöystävää ja itkee sängyn pohjalla.
puhuu vai mikä mättää? pakko sekaantuu. silloin kun on nainen niin eiköhän silloin kenellä tahansa heteromiehellä oo hyvä olla? ja kun ei niin silloin paha olla varsinkin kun parisuhteeseen tottuu.
onko kaikki nykyään katkeruutta mitä sanotaan.Mistä päättelit että olen katkera ja mille?Sille että mies ei kykene elämään normaalisti ilman tyttöÄ?Se on minusta säälittävää ja toivon että minusta ei tule sellaista.
kun ex vaa leikki tunteilla ja haukku selän takan sekä petti, kyl sitä siinä luottamus menee.
Kuten tuossa kysyttiinkin, miksi et tule toimeen muiden kanssa? Osaatko nimetä piirteitä itsessäsi, jotka estävät ystävystymistä? Oletko törmännyt mielestäsi liian tylsiin ihmisiin? Oletko itse mielestäsi tylsä, vai miten?
En oikein tiedä, mistä kaikista syistä olet masentunut. JOS olet harmistunut joistakin asioista itsessäsi, sellainen varmasti seuraa parisuhteeseen asti.
Eikö parisuhde lähde siitä, että on joitakin yhteisiä mielenkiinnonkohteita? Miksi et keskittyisi jonkin aikaa vain omiin kiinnostuksiisi, ehkä sattumalta siinä kaiken keskellä tutustuisit johonkuhun, joka on kiinnostunut samoista asioista? En tosiaankaan tunne sinua, mutta ehdotan vain joitakin ideoita.
Mainitsit luottamuksen puutteesta... Uskon, että parisuhteessa voi edetä niin, että siihen antaa kaikkensa vasta sitten, kun toinen todella vaikuttaa luottamisen arvoiselta.