Eero Heinäluoman

oli jotain "pensselityön luottamusmiehiä" ja innokkaita SAK-jyriä ,niin eipä sitä oikein muuta voi odottaa lapsestakaan,valitettavasti

Mehän ymmärretään Eeroa ja yritetään neuvoa
häntä luopumaan politiikasta, ettei hän mokaisi
itseään raskaasti, sillä vasta sittenEerolla olisi
kestämistä sellaisen kauhean lapsuuden jälkeen.

Eero-poika omaksui jo pienenä ns. porvarivihan ja kateuden taloudellisesti menestyneitä kohtaan. Äidinmaidossa imetty katkeruus elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kohtaan näkyi siinä, ettei koulu paljon kiinnostanut mutta kova oli halua osallistua samanhenkisten ihmisten SAK:n ja Kateuspuolueen toimintaan jo vaippa-ikäisestä lähtien ja sillä tiellä Eero on edelleen. Valitettavasti Eerosta paistaa tämä "työläisen alemmuus" ja katkeruus liikaa läpi, jotta hänestä olisi yhteistyökykyiseksi, sovittelevaksi poliittiseksi toimijaksi. Tässä hän eroaa esim. Lauri Ihalaisesta, jonka porvaritkin tunnustavat laajalti yhteistyökykyiseksi ja fiksuksi mieheksi.

Hakaniemen ei ole pakko jäädä katkeroitumaan, vaikka olisi niillä nurkilla syntynyt.
Minäkin oeln asunut aika pitkään lapsuudessa Hakaniemen ja Kallion paikkeilla ja tunnistan ilmiön,josta puhut.
Halusin kuitenkin selkeästi pois niistä ympyröistä, sekä fyysisesti että henkisesti - ja pääsin myös ajan mittaan muihin maisemiin.

Se on varmasti Eeron oma päätös, että jättäytyy niille nurkille olemaan ja töitä tekemään, että jättää opinnot kesken ja imee vaan voimansa punademareista eikä huomaa, että yhteiskuntaa ja ihmisiä on muuallakin kuin SAK:n ympyröissä.

Ja sitten vielä pitäisi päästä Suomen pääministeriksi. Eipä riitä eväät mokomaan hommaan.