Päivä on jo pitkällä herättyäni. Tuntuu loputtoman pitkältä matkalta tassutella länsisiivestä muihin kartanoni huoneisiin. Kiskaisen naulakosta minkkiturkin ylleni ja sipaisen korvanlehteeni viimekeväiseltä Ranskan reissulta ostamaani Channelin parfyymia. Huumaava tuoksu leviää ympäristööni. Jopa niin huumaava, että jotkut astmaa sairastavat ja allergiset ihmiset kertovat joutuvansa joka kerta tekemään sairaalareissun ollessaan tekemisissä kanssani. En kyllä ymmärrä miksi?
Pakkaan lapseni pihalla komeilevaan uuteen citymaasturiini. Liikennevaloissa viereeni ajaa joku virttyneen näköinen rouva ruosteisella, myrkynvihreällä 1200 sarjan Ladalla. Kuinka se kehtaakin? Hänestä on pakko päästä ohi, joten kiilaan heti tilaisuuden tullen hänen eteensä.
Ajan lasteni kanssa hienoon Gourmet-ravintolaan. Tilaan listalta härän sisäfileepihvin, konjakki- kermakastikkeella, alkupaloineen ja jälkiruokineen. Vatsan ollessa täysi on hyvä lähteä tekemään päivän ostokset.
Ensimmäisenä suuntaan ostamaan suureen koristeelliseen pylvässänkyyni silkkilakanat, ne kun tuntuvat niin hyviltä maitomaista ihoani vasten. Lapset valitsevat tavalliset puuvillaiset. Tästä matka jatkuu kultasepänliikkeeseen josta käyn ostamassa lupaamani kiertopalkinnon paikalliselle jalkapallojoukkueelle. Eihän se käy laatuun, että unohdan näinkin tärkeän asian. Voi nimittäin käydä niin että poikani jalkapalloharrastus loppuu lyhyeen!
Tämän jälkeen poimin kyytiini pakolaiskeskuksesta latinalaisverisen Antonion. Hän raukka kun on joutunut lähtemään rakkaasta kotimaastaan tänne kylmään ja pakkaseen. Onneksi tapasin hänet eräissä silmäätekevien juhlissa ja otin hänet suojiini.
Jatkamme yhdessä matkaa Alkoon ostamaan iltaa varten Italialaista punaviinien aatelia, vuoden 2001 Liracia. Sen täyteläinen maku suorastaan hivelee kitalakea.
Sain hoidettua kaikki asiani. Onneksi. Joten lähdin ajamaan kotia kohti. Pihalla kävelee vastaan naapurin rouva joka valahtaa vihreäksi kateudesta nähdessään komean ja hyväkäytöksisen Antonioni. Hän kun on kertonut joskus heikkona hetkenään oman miehensä makaavan illat pitkät sohvalla juoden keskikaljaa piereskellen ja tuijottaen koko illan urheiluruutua! Kuvottavaa!!
Ilta on jo pitkällä joten päätän pirauttaa viimeistä huutoa olevalla kännykällä ex-aviomiehelleni. Kyselen että onko hän kotonaan? Josko lapset voisivat mahdollisesti mennä hänen luokseen? Myöntävä vastaus irtoaa pienen neuvottelun jälkeen. Tilaan paikalle mittarin ja laitan lapset menemään Helsinkiin. Lasteni isä kun asuu nykyään siellä tavattuaan ”työmatkoillaan” jonkun yh-äidin. Onneksi sillä oli sen verran älliä, että älysi tehdä tästä naisesta kunniallisen rouvan, siis joku sanoi sitä uusiorouvaksi. Hyvähän se on että tavara laitetaan kierrätykseen. Se on IN nykyään.
Minun onkin nyt aika lähteä telmimään ja harrastamaan sänkypainia kiihkeän ja kuuman Antonioni kanssa. Hänellä kun on poikkeuksellisen kookas miehuus, joten lemmenleikit eivät mene turhaan. Toisin kuin eräs ukkomies tuli iskemään minua ravintolassa ja sanoi että:”Lähetäänkö lihhoo piilottammaan?” Hyi olkoon!
Nimim. Yksinhuoltajaäiti
p.s. palaillaan :))
Pakkaan lapseni pihalla komeilevaan uuteen citymaasturiini. Liikennevaloissa viereeni ajaa joku virttyneen näköinen rouva ruosteisella, myrkynvihreällä 1200 sarjan Ladalla. Kuinka se kehtaakin? Hänestä on pakko päästä ohi, joten kiilaan heti tilaisuuden tullen hänen eteensä.
Ajan lasteni kanssa hienoon Gourmet-ravintolaan. Tilaan listalta härän sisäfileepihvin, konjakki- kermakastikkeella, alkupaloineen ja jälkiruokineen. Vatsan ollessa täysi on hyvä lähteä tekemään päivän ostokset.
Ensimmäisenä suuntaan ostamaan suureen koristeelliseen pylvässänkyyni silkkilakanat, ne kun tuntuvat niin hyviltä maitomaista ihoani vasten. Lapset valitsevat tavalliset puuvillaiset. Tästä matka jatkuu kultasepänliikkeeseen josta käyn ostamassa lupaamani kiertopalkinnon paikalliselle jalkapallojoukkueelle. Eihän se käy laatuun, että unohdan näinkin tärkeän asian. Voi nimittäin käydä niin että poikani jalkapalloharrastus loppuu lyhyeen!
Tämän jälkeen poimin kyytiini pakolaiskeskuksesta latinalaisverisen Antonion. Hän raukka kun on joutunut lähtemään rakkaasta kotimaastaan tänne kylmään ja pakkaseen. Onneksi tapasin hänet eräissä silmäätekevien juhlissa ja otin hänet suojiini.
Jatkamme yhdessä matkaa Alkoon ostamaan iltaa varten Italialaista punaviinien aatelia, vuoden 2001 Liracia. Sen täyteläinen maku suorastaan hivelee kitalakea.
Sain hoidettua kaikki asiani. Onneksi. Joten lähdin ajamaan kotia kohti. Pihalla kävelee vastaan naapurin rouva joka valahtaa vihreäksi kateudesta nähdessään komean ja hyväkäytöksisen Antonioni. Hän kun on kertonut joskus heikkona hetkenään oman miehensä makaavan illat pitkät sohvalla juoden keskikaljaa piereskellen ja tuijottaen koko illan urheiluruutua! Kuvottavaa!!
Ilta on jo pitkällä joten päätän pirauttaa viimeistä huutoa olevalla kännykällä ex-aviomiehelleni. Kyselen että onko hän kotonaan? Josko lapset voisivat mahdollisesti mennä hänen luokseen? Myöntävä vastaus irtoaa pienen neuvottelun jälkeen. Tilaan paikalle mittarin ja laitan lapset menemään Helsinkiin. Lasteni isä kun asuu nykyään siellä tavattuaan ”työmatkoillaan” jonkun yh-äidin. Onneksi sillä oli sen verran älliä, että älysi tehdä tästä naisesta kunniallisen rouvan, siis joku sanoi sitä uusiorouvaksi. Hyvähän se on että tavara laitetaan kierrätykseen. Se on IN nykyään.
Minun onkin nyt aika lähteä telmimään ja harrastamaan sänkypainia kiihkeän ja kuuman Antonioni kanssa. Hänellä kun on poikkeuksellisen kookas miehuus, joten lemmenleikit eivät mene turhaan. Toisin kuin eräs ukkomies tuli iskemään minua ravintolassa ja sanoi että:”Lähetäänkö lihhoo piilottammaan?” Hyi olkoon!
Nimim. Yksinhuoltajaäiti
p.s. palaillaan :))
Vastaukset 26
Vanhimmat
myös uuvet verhot..pyyhkäsin kalun niihin nykysiin eelen aamulla...vuan elä toesta kertoo vongu mukkaas,minusta et sua elättiä pennuilles!Ja muutennii..meenas yrjö piästä kun kun selevinpäen uamulla katoen...
Rakas...
päiväkirjani ...
Kerron nyt sinulle salaisuuden, jota en ole vielä kertonut kenellekään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Ennen Antonion tapaamista tutustuin erääseen mieheen. Hän vonkui minut mukaansa puoliväkisellä jostakin ravintolasta. Tätä oli jatkunut jo vuoden päivät, joten aloin kyllästyä asiaan ja päätin kokeilla olisiko hänestä mihinkään. Omien puheidensa mukaan olisi kuulemma vaikka mihin.
Heräsin sitten aamulla ja kuulin hänen olevan oksentamassa hienossa kylpyhuoneessani. Toivottavasti osuisi nyt edes pönttöön. Sen jälkeen mies lähti livohkaan, koska oli selvittyään todella ujo tuppisuu.
Olen kuullut, että hän on kehuskellut kavereilleen pyyhkineensä ”vehkeensä” verhoihini. Olisi nyt hyvänen aika käyttänyt antiikkisella yöpöydälläni olevaa hyvin imukykyistä, laadukasta ja silkinpehmeää talouspaperia!
Mutta tämä reppana ei tiennyt, että olin saanut kyseiset suvussa perintöverhoina kulkeneet verhot hänen äidiltään. Täytynee varmaankin postittaa ne hänelle takaisin ja kysyä minkälaisen kotikasvatuksen hänen poikansa on saanut? Kaikella kunnioituksella.
Onneksi Antonio osti minulle uudet verhot. Ne käyvät tosi hyvin yhteen pylvässänkyni päiväpeitteeseen. Tosin en tarvitse petata sänkyäni milloinkaan kun Antonio on luonani.
Toivottavasti joku kertoo tälle miehelle, että kävin yksityisellä lääkäriasemalla terveystarkastuksessa. Hyvin arvokkaasti kohteleva ja kumarteleva lääkäri totesi minulla olevan sukupuolitaudin. Hän antoi minulle kertahoitona kaksi tablettia ja vaiva parantui heti. Ensimmäisiä oireita on kuulemma juuri tämä oksentaminen! Eli kyseinen tuttavuus kantaa nyt tätä tautia. Toivottavasti hän on hakeutunut jo kunnalliseen lääkärin hoitoon.
Onneksi tämä tapahtui ennen ihanaa Antoniota.....
Löytyihän yksi keskitason eläjä joka alkoi kehuskella vähäpätöisillä tekemisillään.. Tuosta nyt ei vielä kukaan ala kadehtia, turhaan sellaista odotteletkaan. "Köyhät ne rahojaan kehuu!" On vanha sanonta ja pitää paikkansa.
Kaikenlaisia pokkareita minäkin kesällä sateisella säällä lueskelen, mutta en kuvittele niiden tarinoita omalle kohdalleni, ei se niin ankeaa kuitenkaan tää elämä ole. Hyppää todellisuuteen ja nauti siitä kaurapuurostasi, purkkihernekeitostasi, ompeluta värkkisi pienemmäkis ja hyväksy se naapurin Antti ihan pienine pippurineen sänkyysi. Lapsesi tykkäävät varmaan kierrätyksestä hakemistasi vaatteista, sillä onhan ne ainakin puhtaat.
Saahan sitä kuvitella kaikenlaista!
Ottiko joku tuon tarinan noin tosissaan? Aina löytyy ihmisiä jotka lähtevät perusnegatiivisella asenteella liikenteeseen! Mutta sille kun ei voi mitään. Siis luetko sä pokkareita ja annat sitten kustantajalle ja pokkarin kirjoittajalle vastaavanlaista palautetta?? Onneksi minulla on muulloinkin kuin sadepäivinä parempaa luettavaa, esim. vaikka aikuisopiskelun merkeissä. En ole koskaan lukenut ensimmäistäkään pokkaria,enkä tule lukemaankaan. Sattuipa vaan "runosuoni" sykkimään.
Kirjoita parempi tarina jos osaat!! Tarvitse aina olla niin vakava.
”Rakas päiväkirjani”
Ajattelin kerrankin yllättää tänään perheeni ja valmistaa itse ruokaa. Olen kuullut, että jotkut varattomammat tekevät niin. Pääsisin minäkin kehuskelemaan vanhempainillassa, lasteni kalliissa yksityiskoulussa.
Katoin pöydän kauniisti kalliilla käsinmaalatulla posliiniastiastollani, taittelin servietit nätisti ja laitoin pitkät mehiläisvaha kynttilät palamaan.
Keitin kaurapuuron paketin ohjeen mukaan ja annostelin lautasille. Keskelle kaurapuuroa, kuin pisteeksi iin päälle, asettelin modernisti purkista hernekeittoa. On se muuten kumma kuinka vaikea se oli avata kauniilla sametinpehmeillä käsilläni. Olin kaiken lisäksi käynyt manikyyrillä ottamassa rakennekynnet. Niihin liimattiin muuten aitoja timantteja!
Kutsuin kaikki kalliiseen rokokoo tyyliseen ruokapöytääni ruokailemaan, myös kuumaverinen Antonio oli luonani.
En voi ymmärtää tämän kaiken suuren ja työlään aterian valmistamisen jälkeen sitä, että kuinka ruoka ei kelvannut kenellekään. Yritin selittää Antoniollekkin(meillä yleensä pelaa paremmin tämä ”elekieli”) että tämä on Suomalaista perinneruokaa ja hyvää. Hän ei tuntunut oikein uskovan sitä, ilmeestä päätellen. No, parempi onni ensi kerralla. Taidan palkata taloudenhoitajan niin minun ei tarvitse hikoilla keittiössä. Hikoilen mieluusti muualla....
jatko-osia :-)) Aloitus oli ihan jees! Kiva kontrasti edelliseen ...lienevätkö sukua keskenään.
Herään kerrankin muuhun kuin tupakkayskääni ja huomaan samalla ettei röökiä teekkään mieli, hassua.
Lehdenjakajakaan ei paukauttanut luukkua aamulla.
Naapurin rouva toivotti hyvää huomenta rapuissa ja hauskaa päivänjatkoa. Auton lämmitin oli päällä, penskat ei olleet illalla irrottaneet johtoa, outoa.
Kaupan kassa jonossa joku antoi tietä, sanoi ettei eläkeläisellä kiirettä ole...
Kassaneiti hymyili palvellessaan ja antoi käsilaukkuni olla, mitä tapahtuu?
Outo-olo, mittasin kuumeen, pientä lämpöä ja kurkku karheana. Ilmottauduin terkkariin ja minuutin päästä istuin lääkärin luona, milloin niitä on lisää palkattu?
Olin unohtanut pysäköintikiekon ja kohtelias valvoja autoni luona neuvoi olemaan jatkossa tarkempi, ettei tule lappua lasiin.
Ajoin kaupungin läpi vihreällä aallolla, joku on säädellyt valojen rytmiä, miksihän?
Soitin työnantajalle että joudun lepäämään päivän ja hän toivotti pikaista paranemista mutta ei ole kiirettä töihin,tulet kun sille tuntuu.
Koululainen avasi rappukäytävän oven, mikä sillä on mielessä?
Ennen kahvia vilkaisen Iisalmelaisten kirjoituksia netissä mutta pelkät kiittelyt hyvästä palvelusta jne alkaa jo kyllästyttää.
Ketä kiinnostaa että koirien taluttajilla on aina pussit mukana jätöksiä varten.
Heräsin hiestä märkänä, yskien! Hitto mikä painajainen!
Näin se on.
kirjottelemmaa.Onhan se muasturis kansa MERSU.
Jos ee oo, vaeha äkkiä......
Rakas päiväkirjani...
Olen tässä koko päivän ihmetellyt, että mikähän se sellainen mersulla ajava "maksullinen nainen" on? Varmaan joku sellainen, jolle autoliike maksaa paljon rahaa tähtimerkkinsä edustamisesta. Täytyy varmistaa asia Antoniolta. Se varmaan tietää koska on asunut ihan ulkomailla.
Minä en kyllä viitsisi tehdä niin raskasta työtä.
Sitä haaveillaan ja ollaa niin positiivisia, kun on aikaa aikuisella akalla vielä opiskella. Onneksi tulin opiskelleeksi aikanani ammattiin, josta melkeimpä sanoisin tulee "liikaa palkkaa".
Pokkareita on kiva lukea, kun työhön joutuu keskittymään noin niinku yleisesti ottaen vakavammin.
Huumoria pitää olla tietysti ja ylellistä vapaa-aikaa, mutta ei sitä voi koko elämäänsä vain haaveilla.
Jos se ukkomies ei sinua huolikkaan, käy vaan ....piip....kun olet noin latvasta laho.
Lukemaan edesmenneen Professori Jorma Palon kirjan: Sängyssä vai kylppärissä- arjen etiikkaa.
Voisi avartaa maailmankatsomustasi.
Mut nyt minulla ei ole enempää aikaa kinastella kanssasi, menen lukemaan perjantaiseen tentiin.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kyllä kijat ovat hyviä, nekin avartavat maailmaa; mutta matkustaminen se vasta avartaa ja rentouttaa aina silloin tällöin toteutettuna.
Millähän vuosituhannella kyseinen henkilö elää?
Siihen on kuule monta syytä! Onko täällä niin "viisasta" henkilöä joka viitsisi kertoa kyseiselle henkilölle, miksi ihmiset opiskelevat aikuisena? Minulta alkavat paukut loppua...
Olen käynyt joskus itsekin lomakohteessa nimeltä ”turistirysä”. Samalla tavalla siellä Suomalaiset ryyppäävät ja rellestävät kuin kotimaassakin. Ilmankos niitä valokuvia täytyykin ottaa niin helvetin paljon koska ei muisteta koko viikosta mitään. Voi sitten niiden kuvien turvin esitellä työpaikoilla ja kaikille tuttavillekin, kuinka mukavaa on ollut.
Ehkä halvemmaksi kuitenkin tulee viettää talvilomaviikkonsa kotona. Eipähän ainakaan ole itse muiden joukossa viemässä Suomea maailmankartalle.
Ostaa korin kaljaa ja tekee nojatuoli matkoja maailmalle, sellaisiinkin paikkoihin joissa varmasti ei ole vielä yksikään käynyt. Purasee välillä lenkinpätkästä ja jos evät myy kaupasta kaljaa enää itselle, niin laittaa kaverin ostamaan lisää. Samalla reissulla pyytää kyseistä kaveria ottamaan valokuvia itsestään änkyräkännissä, muistamattomassa tilassa räkä poskella, siis todella rentoutuneessa tilassa!! Niitä on sitten hyvä esitellä töissä.
Olet varmaankin lukenut seuraavankin kirjan, mutta kertaus on opintojen äiti:
Rakkaudesta lapseen; Betty Mahmoody- Lastani ette saa
”Rakas päiväkirjani”
Kävin tänään kaupassa uudella citymaasturillani. Onneksi siinä on tummennetut ikkunat ettei tarvitse katsella kateellisten kanssa-autoilijoiden vihreitä naamoja.
Päästyäni kassajonoon, törkeitä ihmisiä muuten kun eivät päästäneet minua edellensä koska olen tällainen kiireinen ja varakas nainen. Siis, päästyäni kassajonoon kuulin väkiselläkin kahden raavaan miehen keskustelun. Kertoivat olevansa jollakin ”pitsinnypläys-kurssilla” ja vaikuttivat tosi vihaisilta. En kyllä ymmärrä miksi he varta vasten hakeutuvat sellaiseen koulutukseen jos heitä ei kerran kiinnosta? Mutta onneksi kurssi kestää kuulemma vain viikon. Siis tosi nopeasti valmistuu ammattiin! Eli pitsinnyplääminen on varmaan helppo oppia ja kevyttä työtä isoille raavaille miehille.
Tästäpä tulikin mieleeni kun joku käski ommella värkkini pienemmäksi, että täytyy poiketa tosipätevän kotiompelijani luona korjauttamassa aerobic-asuni ratkennut sauma. Minä kun käyn 3x viikossa kuntosalilla, että en vain pääsisi paikat rupsahtamaan ja kuntokin olisi kohdillaan kiihkeitä öitä ajatellen...
Ja sitten kun vielä sillä nojatuolimatkallaan purasee kaljan särpimenä kärpässientä niin voi leijua mielikuvituksessaan vaikka minne. Ihan taivaisiin asti...:-)))
Vieläpä naispuoliset.No kyllä on maailma kummalliseksi muuttunut. ;)
ETTEI VAAN VLJENNYT KOHTUSI HYPPÄÄ ULOS AEROPIKKIHOOSUIS!
Kyllä uskosin tuon etellisen kirjottaja kehotuksii!
Mikä saa jonkun kirjoittelemaan, näin tyhmiä juttuja D:)?
Pylvässänkykin----no heh...ihan tavallinen juttu ja kaikilla sellaseen on varmaan varaa...hei!
City-maasturikin, aika monella on tääkin...ym. piskele ahkerasti, jookos, niin ehkä päiväunelmasi voivat vielä toteutuakkin. Mää pirään sull peukkui pystysä, jookos!
,......minä taas klenkkasin pierun polttamilla, kirppari lämpö-kevyt-toppauksillani ympäri kaupunkia.Ei ollu varaa paikallisliikenteen bussiin mutta ilma oli aika hyvä näin ystävänpäivänä.Olisin mielelläni käynyt kahvilla jossain mutta en raaskinut nyky hinnoilla sitäkään tehdä.Ale, ale näytti olevan joka puolella . No mitä siitä. Katselin ikkunoita ja elämää kaupungilla jota sitäkään ei juuri paljoa ollut.Siinä huvi ja hyöty tälle päivälle. Palasin kotiin ,söin eilen jääneitä kaalin lehtiä ja leipää. Siinä se päivä taas iltaan meni.
Kiitosta vaan.Löytyyhän sitä pilkettä silmäkulmassa olevia ihmisiä näiltä palstoilta.
Hyvää talven jatkoa :-)
"Rakas päiväkirjani...aikaa on kulunut...
Mieletöm mies! Katsokaa notkeutta, voimaa, ketteryyttä, nopeutta, "pikkupoikamaisuutta"...jne...
http://www.riemurasia.net/jylppy/displayimage.php?album=topn&cat=0&pos=4038
Niin pistäsin pulloon.