Tapasin konsertissa sattumalta miehen, jonka kanssa sitten aloin käydä ulkona. Mies soitti joka päivä, monasti jopa useita kertoja päivässä. Joka päivä olisi pitänyt tavata, vaikka olen kiireinen uranainen.
Hän esitteli minut kaikille tuttavilleen aina kun se vain kohdalle osui, minä en kenellekään. Hän soitti aina minulle, minä en koskaan hänelle.
Sitten eräänä päivänä hän soitti - taisi olla ottanut jotakin rohkaisevaa - ja itki puhelimessa, että jos yhtään välittäisin, soittaisin edes joskus tai sanoisin, että välitän. En ehtinyt vastata, kun hän pisti puhelun poikki.
Suljin kännykkäni. Seuraavana päivänä kävin vaihtamassa numeroni ja laitoin sen salaiseksi. En olisi enää kestänyt sitä ripustautumista. Minun ei siis oikeastaan tarvinnut edes selitellä mitään. Olin vain taas vapaa.
Hän esitteli minut kaikille tuttavilleen aina kun se vain kohdalle osui, minä en kenellekään. Hän soitti aina minulle, minä en koskaan hänelle.
Sitten eräänä päivänä hän soitti - taisi olla ottanut jotakin rohkaisevaa - ja itki puhelimessa, että jos yhtään välittäisin, soittaisin edes joskus tai sanoisin, että välitän. En ehtinyt vastata, kun hän pisti puhelun poikki.
Suljin kännykkäni. Seuraavana päivänä kävin vaihtamassa numeroni ja laitoin sen salaiseksi. En olisi enää kestänyt sitä ripustautumista. Minun ei siis oikeastaan tarvinnut edes selitellä mitään. Olin vain taas vapaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olit avain elämään missä sattuu ja tapahtuu! Hän halusi elää sinun kautta, kun oma elämä on tylsä. Tämä syndrooma on varmaan Susan Kurosellakin.