Kokemukseni perusteella olen pian 4 vuottta "sairastanut" paniikkihäiriötä..alkujaan ramppasin lääkäreissä koko ajan mitään ei selvinnyt..sitten mielessä oli sydän jatkuvasti nopea sydämmenlyönti..sitten aivokasvain kun huimasi ja pahoinvointia taas luulin sydämmessä tosiaan olevan jotain..sydänfilmikin näytti aivan mitä vaan sain rauhoittavan niin oli taas normaali..sitten taas verenpaine kerran ei saatu edes mitattua niin hermostunut olin...tätä samaa se on ollut nämä 4 vuotta..Ja lisäys vielä joskus ne tuntuvat itsestäkin ihan naurettavilta nämä tuntemukset...mutta sitten kun niitä on niin ne tuntuvat tosiaan niin "kauheilta" ja sit tulee vielä tää kuoleman ja sekoamisen pelko-- Onko kellään muulla mennyt ns."tätä Rataa"? Onneksi on toki hyviäkin päiviä...
paniikki elämässäni...
tiedusteluni....
8897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
merkillistä,ettei kukaan hoitavista tahoista ole puuttunut tuohon ja ohjannut eteenpäin vaikkapa psykologille puhumaan ilmeisestä paniikkihäiriöstäsi ja mitä sille voisi tehdä.
Varaapa aika omalääkärillesi, selitä tilanne ja oireet ja hän antanee ohjeet miten edetä eteenpäin.
Paniikkihäiriöön on nykyään tosi hyvät lääkkeet, joten suotta ei kannata kärsiä.
mulla oli neljä vuotta sitte viimeks tää. nyt se uusi kaks viikkoa sitten, olo on ihan kamala! niin sietämätön, et tuntuu et kuolen. seuraan itseäni ja pelkään kaikkia mahdollisia tauteja. verikokeet ja ekg oli ok. siis ihan normaaleja. mut rintapistot pelottaa... onks sulla rintapistoja?? entä laihtumista?? pistä mailia lifefight miukumauku suomi24.fi jos kiinnostaa
kaikki tutkittu,ja silti lentää lääkäriltä toiselle,ja tutkiskelee itseään turhaan
Kyllä minulla oli kaikkia sydänpistoja...ja muistan kun kävin TK lääkärissä ni hän käski mun ostaa itselleni pulssi mittarin kun pulssi oli niin korkea.(paniikkihan siitä mulle tuli)sitten menin oikein Erikoislääkäri/psykiatrin luo...niin hän sanoi heti että EI MISSÄÄN NIMESSÄ MITÄÄN PULSSIMITTARIA...Vihoviimeinen tälläiselle paniikkihäiriöiselle ..
Aivan kuin omaa tekstiäni. 0len 22vuotias nainen. Minulla kans ollut paniikkihäiriö jo kohta 4v. Kävin itsekkin lääkärillä ja sydänfilmeissä.. Ei mitään pumppu kunnossa ja verenpaine normaali. Mietin et onko normaalia kun aina niinä aikoina kun olen ns normaalissa mielentilassa nämä kamalat tuntemukset tuntuvat naurettavilta? Nyt on ollut vuosi ihan normaalia elämää mutta taas oireet palaavat.. Onko niin että tämä voi oikeasti olla jopa vuodenkin poissa ja tulla taas uudestaan? Kyllä toisinaan tuntuu että päässä ei yhtään normaalia ajatusta ja kaikki tuntuu epätodelliselta. Ja tahallani itseäni oikein yllytän tyhmillä ajatuksilla. Olenko hullu?
Sama täällä, olen 4-kymppinen työssäkäyvä perheenäiti, elämässä kaikki kunnossa. Olen aina ollut jännittäjätyyppiä, samoin murehdin asioita (turhaan) ennakolta. Sydän on tutkittu, samoin verenpaine ja verikokeet otettu. Tuttua tuokin, että "normaalitilassa" paniikkituntemukset tuntuvat naurettavilta. Joskus normaalina aikana kun tarpeeksi alan oloani tunnustelemaan, saan paniikin aikaiseksi, tosin joskus myös tietoisella rentoutumisella ja "hyvillä" ajatuksilla hyvän olon palaamaan. Kokeile joogaa, minulla auttaa se tietoinen rentoutus ja mielen tyhjentäminen, tosin kestää aikansa oppia siihen. Ei me hulluja olla :)
Kiitos teille kaikille vastauksistanne...Tuntuu paljon helpottavammalta kun jollain muillakin ihmisillä on samoja ajatuksia ja "oireita"....Tietysti en nyt tietenkään tarkoita et "kiva kun teilläkin on välillä paha olla" päinvastoin..toivottavasti meillä nämä oireet helpottuvat joskus...Kyllä taas meni vähän monimutkaseksi tää mun kirjoitus..Varmaan ymmärsitte mitä tarkoitin...
Lisäys vielä edelliseen...Minulla on neljä lasta ja kaikki jo melkein aikuisia/nuoria..Minulle he ovat maailman tärkeämpiä...aina kun hekin ovat jossain kavereidensa kanssa niin mulla on ihan kauhea huoli heistä..-pelkään aina ettei heille satu mitään..sitten vasta rauhoitun kun he kaikki ovat kotona.."raskasta varmaan lapsillenikin"..Mutta en voi mitään tunteilleni...Olen tälläinen