Ihminen hakee aina ensin omaa etuaan.
Monesti hyödyn hakeminen naamioituu tarkoituksellisesti toisen eteen toimimiseksi, perheen (vanhempien,puolison,lasten) eteen toimimiseksi, yhteisön tai valtion hyväksi toimimiseksi.
Kuinka moni ihminen voisi valita sattumanvaraisesti jonkin täysin tuntemattoman ihmisen, etenkin täysin hyödyttömän kolmannen maailman köyhän ja kipeän ihmisen, ja toimisi hänen hyväkseen.
Ei onnistu, koska hyvää tarkoittava ihminen ei saisi tästä hyvän tekemisestä mitään itselleen takaisin.
On olemassa ihmisiä, jotka toimivat täysin tuntemattomien ihmisten hyväksi, koska he saavat tästä toiminnastaan hyvän mielen. Mutta tällaisia hyvää mieltä 'hyvän tekemisestä tuntemattomille ihmisille' saavia ihmisiä on hyvin vähän tässä maailmassa.
Kohta on vaalit ja kansanedustajat haluavat luvata äänestäjille kuut ja auringot taivaalta.
Ja jokainen väittää edustavansa äänestäjiään.
HALOO !!!
Jokainen heistä edustaa ensin itseään, sitten puoluettaan ja vasta tämän jälkeen äänestäjien tahto tulee esiin, jos sitä enää voi tunnistaa alkuperäiseksi vaatimukseksi.
Äänestäjät haluavat jotain, puolueet haluavat toista ja kansanedustajat haluavat jotain muuta - pakostakin kansalaisten tahto muuttuu toiseksi kuin kansanvaltaisessa järjestelmässä olisi tarkoitus olla.
Äänestäjän ääni hukkuuu järjestelmän sisään.
Kansanedustajat tahtovat perheensä, äänestäjiensä ja valtionsa parasta, mutta olisiko näin, jos he eivät saisi siitä mitään itselleen.
Valtiot ajavat kansalaistensa etua, vai vain niiden etua, jotka ovat ylimmän vallan huipulla.
Järjestelmästä huolimatta ihmisen eduntavoittelu on samanlaista.
Kapitalistinen, kommunistinen tai islamistinen valtio toimii ylimmän vallan tahdon mukaan eli ihmisten, jotka hakevat tästä kyseisestä järjestelmästä mahdollisimman tehokkaasti etua itselleen.
Muut kansalaiset ja heidän tarpeensa tulevat vasta tämän jälkeen kyseeseen, koska hyväksikäyttö voisi näyttää liian räikeältä, jos kaikki etu päätyisi itselle.
Siksi päätöksenteon seurauksena oman edun tavoittelu täytyy kytkeä yleisen hyvän tavoittelemiseen.
Kaupanteossa tarvitaan välikäsiä, jotka ottavat omansa voitosta.
Politiikassa poliitikot ovat näitä välikäsiä, jotka hyödyttävät paitsi itseään, myös vallan huipulla olevia henkilöitä, tekemällä päätöksiä valtion ja kansalaisten hyväksi.
Jos eduntavoittelu karkaa käsistä, niin seurauksena voi olla kansalaisten ajaminen sotaan toista valtiota vastaan. Tai kuten nykyään tehdään, että sotkeudutaan toisen valtion sisäisiin asioihin, sotketaan järjestelmä, kootaan uusi ja hyödytään taloudellisesti tästä kaikesta.
Uskonnot sopivat kuin nyrkki silmään tällaisia tekoja tehtaileville maille. Uskonto korostaa henkisiä asioita, kansalaisten materiasta luopumista, antaa ylimmälle johdolle sen tarvitsevan asian, vallan ja taloudellisen hyvinvoinnin, jonka johdosta kansalaisia voidan ohjailla haluamaan suuntaan.
Uskonto antaa ylevämmän tarkoituksen sotaan käymiselle, jolla vallan ja taloudellisen hyödyn saaminen naamioidaan todellisten tarkoitusperien taakse. Sota voi olla toista valtiota, vähemmistöjä tai terroristeja vastaan taloudellisista tai ideologisista syistä johtuvaa sodankäyntiä, mikä voidaan aina johtaa taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi tietyille ryhmittymille.
Monesti hyödyn hakeminen naamioituu tarkoituksellisesti toisen eteen toimimiseksi, perheen (vanhempien,puolison,lasten) eteen toimimiseksi, yhteisön tai valtion hyväksi toimimiseksi.
Kuinka moni ihminen voisi valita sattumanvaraisesti jonkin täysin tuntemattoman ihmisen, etenkin täysin hyödyttömän kolmannen maailman köyhän ja kipeän ihmisen, ja toimisi hänen hyväkseen.
Ei onnistu, koska hyvää tarkoittava ihminen ei saisi tästä hyvän tekemisestä mitään itselleen takaisin.
On olemassa ihmisiä, jotka toimivat täysin tuntemattomien ihmisten hyväksi, koska he saavat tästä toiminnastaan hyvän mielen. Mutta tällaisia hyvää mieltä 'hyvän tekemisestä tuntemattomille ihmisille' saavia ihmisiä on hyvin vähän tässä maailmassa.
Kohta on vaalit ja kansanedustajat haluavat luvata äänestäjille kuut ja auringot taivaalta.
Ja jokainen väittää edustavansa äänestäjiään.
HALOO !!!
Jokainen heistä edustaa ensin itseään, sitten puoluettaan ja vasta tämän jälkeen äänestäjien tahto tulee esiin, jos sitä enää voi tunnistaa alkuperäiseksi vaatimukseksi.
Äänestäjät haluavat jotain, puolueet haluavat toista ja kansanedustajat haluavat jotain muuta - pakostakin kansalaisten tahto muuttuu toiseksi kuin kansanvaltaisessa järjestelmässä olisi tarkoitus olla.
Äänestäjän ääni hukkuuu järjestelmän sisään.
Kansanedustajat tahtovat perheensä, äänestäjiensä ja valtionsa parasta, mutta olisiko näin, jos he eivät saisi siitä mitään itselleen.
Valtiot ajavat kansalaistensa etua, vai vain niiden etua, jotka ovat ylimmän vallan huipulla.
Järjestelmästä huolimatta ihmisen eduntavoittelu on samanlaista.
Kapitalistinen, kommunistinen tai islamistinen valtio toimii ylimmän vallan tahdon mukaan eli ihmisten, jotka hakevat tästä kyseisestä järjestelmästä mahdollisimman tehokkaasti etua itselleen.
Muut kansalaiset ja heidän tarpeensa tulevat vasta tämän jälkeen kyseeseen, koska hyväksikäyttö voisi näyttää liian räikeältä, jos kaikki etu päätyisi itselle.
Siksi päätöksenteon seurauksena oman edun tavoittelu täytyy kytkeä yleisen hyvän tavoittelemiseen.
Kaupanteossa tarvitaan välikäsiä, jotka ottavat omansa voitosta.
Politiikassa poliitikot ovat näitä välikäsiä, jotka hyödyttävät paitsi itseään, myös vallan huipulla olevia henkilöitä, tekemällä päätöksiä valtion ja kansalaisten hyväksi.
Jos eduntavoittelu karkaa käsistä, niin seurauksena voi olla kansalaisten ajaminen sotaan toista valtiota vastaan. Tai kuten nykyään tehdään, että sotkeudutaan toisen valtion sisäisiin asioihin, sotketaan järjestelmä, kootaan uusi ja hyödytään taloudellisesti tästä kaikesta.
Uskonnot sopivat kuin nyrkki silmään tällaisia tekoja tehtaileville maille. Uskonto korostaa henkisiä asioita, kansalaisten materiasta luopumista, antaa ylimmälle johdolle sen tarvitsevan asian, vallan ja taloudellisen hyvinvoinnin, jonka johdosta kansalaisia voidan ohjailla haluamaan suuntaan.
Uskonto antaa ylevämmän tarkoituksen sotaan käymiselle, jolla vallan ja taloudellisen hyödyn saaminen naamioidaan todellisten tarkoitusperien taakse. Sota voi olla toista valtiota, vähemmistöjä tai terroristeja vastaan taloudellisista tai ideologisista syistä johtuvaa sodankäyntiä, mikä voidaan aina johtaa taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi tietyille ryhmittymille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.