koirat tärkeäpiä kuin lastenlapset

asialla?
Me jouduttiin luopumaan koirasta lapsen allergian takia, ja tutkimukset tehtiin Hyksin allergia sairaalassa.

Koiranhilse antoi selvääkin selvemmän vasteen.

Koirasta luopumisen vaihtoehtona olisi ollut lapsen astma.

Meille lapsi meni koiran edelle.

Eläimien hilse aiheuttaa allergisia oireita. Yleensä kissa on pahempi allergisoija kuin koira.
Koirallakin on silti hilsettä.

Minulle on useampi ihminen väittänyt, ettei mitään astmaa tai allergioita ole olemassakaan. Eräs heistä omistaa itse lehmiä ja asuu erittäin pölyisessä ja likaisessa talossa. Hän ilmoitti minulle, ettei astmaa ole olemassakaan. Olin kuulemma vain laiska.
Uskomatonta mutta totta.

En osaa sinua neuvoa anoppisi ja appiukkosi menettelyssä. Tiedän kuitenkin, että anoppisi ja appiukkosi menettävät toiminnallaan eniten.

astmallinen kirjoitti:

Eläimien hilse aiheuttaa allergisia oireita. Yleensä kissa on pahempi allergisoija kuin koira.
Koirallakin on silti hilsettä.

Minulle on useampi ihminen väittänyt, ettei mitään astmaa tai allergioita ole olemassakaan. Eräs heistä omistaa itse lehmiä ja asuu erittäin pölyisessä ja likaisessa talossa. Hän ilmoitti minulle, ettei astmaa ole olemassakaan. Olin kuulemma vain laiska.
Uskomatonta mutta totta.

En osaa sinua neuvoa anoppisi ja appiukkosi menettelyssä. Tiedän kuitenkin, että anoppisi ja appiukkosi menettävät toiminnallaan eniten.

Lue lisää

Asia ei harmittane heitä tippaakaan....

Mikä onkin oikein. Heillä on heidän valitsemansa elämä, johon ovat tyytyväisiä. Ole sinäkin alkuperäinen tyytyväinen omaasi.

...lemmikkien hyysääminen. Monille ihmisille eläimet ovat tärkeämpiä kuin lähipiiri. Alkuperäinen kirjoittajahan toivoi, että appi ja anoppi ottaisi tilanteen huomioon ja toimisi sen mukaan. Kyllä pari hurttaa voi muutamaksi päiväksi hoitoon jättää. Vanhana ja raihnaisina sitten nämä appivanhemmat itkevät, kun kukaan eikä käy eikä ketään kiinnosta heidän seura. Itse ovat tosiaankin valintansa tehneet ja eniten häviävät.

dooris kirjoitti:

...lemmikkien hyysääminen. Monille ihmisille eläimet ovat tärkeämpiä kuin lähipiiri. Alkuperäinen kirjoittajahan toivoi, että appi ja anoppi ottaisi tilanteen huomioon ja toimisi sen mukaan. Kyllä pari hurttaa voi muutamaksi päiväksi hoitoon jättää. Vanhana ja raihnaisina sitten nämä appivanhemmat itkevät, kun kukaan eikä käy eikä ketään kiinnosta heidän seura. Itse ovat tosiaankin valintansa tehneet ja eniten häviävät.

Lue lisää

sanon minä.

Alkuperäinen ei vain ole edes kokeillut siedätyshoitoa.

Ei ap. puhunutkaan että appivanhempien tulsi luopua koiristaan. Oli vain jossain vaiheessa ajatelleet että ehkä.
Kyllä eläinten omistajien tulisi sen verran huomioida allergisuutta ja astmaa ettei kuljeta noita "lapsiaan"=koiriaan joka puolelle esim. perhejuhliin ym.
Eivät vain vielä tajua mistä jäävät paitsi.
On aika edesvastuutonta väittää että joku allergisoiva juttu on korvien välissä.
Kyllä eläinten ihosta lähtevä hilse on erittäin allergisoiva.
Astma ja allergia on lisääntynyt huolestuttavsti.
Siksi tulis entistä enemmän huomioida muita ja yrittää päästä eroon tuosta itsekkäästä ajattelusta (eihän meidän rakkaat ystävät.
Miten olisi, kannattaisiko hankkia lääk.todistus yliherkkyydestä ja näyttää kopio siitä aina tarpeen vaatiessa epäilijöille?

Toisten huomioiminen kirjoitti:

Ei ap. puhunutkaan että appivanhempien tulsi luopua koiristaan. Oli vain jossain vaiheessa ajatelleet että ehkä.
Kyllä eläinten omistajien tulisi sen verran huomioida allergisuutta ja astmaa ettei kuljeta noita "lapsiaan"=koiriaan joka puolelle esim. perhejuhliin ym.
Eivät vain vielä tajua mistä jäävät paitsi.
On aika edesvastuutonta väittää että joku allergisoiva juttu on korvien välissä.
Kyllä eläinten ihosta lähtevä hilse on erittäin allergisoiva.
Astma ja allergia on lisääntynyt huolestuttavsti.
Siksi tulis entistä enemmän huomioida muita ja yrittää päästä eroon tuosta itsekkäästä ajattelusta (eihän meidän rakkaat ystävät.
Miten olisi, kannattaisiko hankkia lääk.todistus yliherkkyydestä ja näyttää kopio siitä aina tarpeen vaatiessa epäilijöille?

Lue lisää

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samassa tilanteessa. Meillä isovanhemmat ottivat koiran tosin pari vuotta sitten ja kyläilyt jäivät siihen. Ennen koiran hankintaa kyläilimme ahkerasti puolin ja toisin, lapset viettivät lomiansa siellä. Mummu ja pappa olivat kiinteästi osana perhettä...kunnes pappa sai päähänsä hankkia koiran.

Itsekin olen todella pahasti allerginen eläimille, eikä siihen auta edes lääkkeet kun mulle oireet menevät suoraan kouhkoihin eli henki ei enää kulje.

Mutta koiran hankinta oli heidän päätös. Ja heidän täytyy elää sen kanssa, että välit lapsenlapsiin viilenevät eikä sitä voi enää korjata siinä vaiheessa kun tarvitsisivat apua ja huolenpitoa vanhuksina. Enkä kyllä minäkään aio heitä enää auttaa..

Ja nämä ääliöt, jotka tässä ketjussa ohjaavat siedätyshoitoon sun muuta sontaa. Kun ette allergioista tuon taivaallista tiedä, suu kiinni. Siedätyshoitoa eläimille ei anneta muutakuin eläinlääkäreille, raviohjastajille..ei siis tavalliset pulliaiset sitä saa.

samassa veneessä oleva,, kirjoitti:

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samassa tilanteessa. Meillä isovanhemmat ottivat koiran tosin pari vuotta sitten ja kyläilyt jäivät siihen. Ennen koiran hankintaa kyläilimme ahkerasti puolin ja toisin, lapset viettivät lomiansa siellä. Mummu ja pappa olivat kiinteästi osana perhettä...kunnes pappa sai päähänsä hankkia koiran.

Itsekin olen todella pahasti allerginen eläimille, eikä siihen auta edes lääkkeet kun mulle oireet menevät suoraan kouhkoihin eli henki ei enää kulje.

Mutta koiran hankinta oli heidän päätös. Ja heidän täytyy elää sen kanssa, että välit lapsenlapsiin viilenevät eikä sitä voi enää korjata siinä vaiheessa kun tarvitsisivat apua ja huolenpitoa vanhuksina. Enkä kyllä minäkään aio heitä enää auttaa..

Ja nämä ääliöt, jotka tässä ketjussa ohjaavat siedätyshoitoon sun muuta sontaa. Kun ette allergioista tuon taivaallista tiedä, suu kiinni. Siedätyshoitoa eläimille ei anneta muutakuin eläinlääkäreille, raviohjastajille..ei siis tavalliset pulliaiset sitä saa.

Lue lisää

Kannattaa myös huomioida isovanhempien tilanne. He saattavat olla yksinäisiä ja kaivata koiran tuomaa piristystä elämäänsä. Harvoin lapsen lapset käyvät niin usein, että heistä olisi samanlaista jatkuvaa iloa, kuin samassa taloudessa asuvasta hännän heiluttjasta. Ihminen kaipaa seuraa joka päivä. En minäkään luopuisi koirasta sellaisten ihmisten takia, joita näen vaikkapa kerran kuussa. Ehei.

katinkontit...... kirjoitti:

sanon minä.

Alkuperäinen ei vain ole edes kokeillut siedätyshoitoa.

Tiedoksesi, että eläinallergiaa hoidetaan siedätyksellä ainoastaan, jos on kyse esim. allergisen näkövammaisen tarpeesta voida ottaa opaskoira.

Jos ei koiria voi jättää hoitoon edes päiväksi, on suhde koiriin jotenkin kieroutunut.

samassa veneessä oleva,, kirjoitti:

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samassa tilanteessa. Meillä isovanhemmat ottivat koiran tosin pari vuotta sitten ja kyläilyt jäivät siihen. Ennen koiran hankintaa kyläilimme ahkerasti puolin ja toisin, lapset viettivät lomiansa siellä. Mummu ja pappa olivat kiinteästi osana perhettä...kunnes pappa sai päähänsä hankkia koiran.

Itsekin olen todella pahasti allerginen eläimille, eikä siihen auta edes lääkkeet kun mulle oireet menevät suoraan kouhkoihin eli henki ei enää kulje.

Mutta koiran hankinta oli heidän päätös. Ja heidän täytyy elää sen kanssa, että välit lapsenlapsiin viilenevät eikä sitä voi enää korjata siinä vaiheessa kun tarvitsisivat apua ja huolenpitoa vanhuksina. Enkä kyllä minäkään aio heitä enää auttaa..

Ja nämä ääliöt, jotka tässä ketjussa ohjaavat siedätyshoitoon sun muuta sontaa. Kun ette allergioista tuon taivaallista tiedä, suu kiinni. Siedätyshoitoa eläimille ei anneta muutakuin eläinlääkäreille, raviohjastajille..ei siis tavalliset pulliaiset sitä saa.

Lue lisää

Olet aiheesta pahoillasi, kun lapsesi eivät voi enää tavata isovanhempia.
Selität syyn.

Asiasta toisen: Sanot, että kun isovanhemmat tarvitsisivat huolenpitoa vanhuksina, niin lapsenlapsilta he eivät tule apua saamaan, etkä sinäkään aio heitä auttaa.

Ensinnäkin: Lapsenlapsia ei auteta ja hoivata sillä periaatteella, että heistä 25 v. kuluttua saa itselleen omaishoitajan.
Appivanhemmilla ja sinulla ei ole kovin kaksiset välit nytkään, koska et myöskään sinä aijo auttaa heitä vanhusikäisinä.
Pidät itsestään selvänä, että appivanhemmat luopuvat koirasta sinun allergiasi tähden tai....
Tiedoksesi, että keskinäinen avunanto ja huolto ei ole vaihtokauppaa. Älä pidä kirjaa siitä.

Minusta osoitat pikkumaisuutta ja kypsymättömyyttä tuollaisilla kommenteilla.
Isovanhemmilla on se kuuluisa "oma elämä", ja siihen kuuluu nyt koira.
Isovanhemmat ehkä kuuluvat niiden ääliöiden joukkoon, jotka luulevat, että allergiat ovat hallittavissa jollakin keinoin.

lievittäjäksi kirjoitti:

Kannattaa myös huomioida isovanhempien tilanne. He saattavat olla yksinäisiä ja kaivata koiran tuomaa piristystä elämäänsä. Harvoin lapsen lapset käyvät niin usein, että heistä olisi samanlaista jatkuvaa iloa, kuin samassa taloudessa asuvasta hännän heiluttjasta. Ihminen kaipaa seuraa joka päivä. En minäkään luopuisi koirasta sellaisten ihmisten takia, joita näen vaikkapa kerran kuussa. Ehei.

Lue lisää

Kyseiset isovanhemmat kaipaavat ehkä nyt koiraa elämäänsä, ja tulevat viettämään nuo vanhuudenpäivänsä yksin, koska elävät vain koiriaan varten. Kenen isovanhempia he ovat, koska eivät lapsenlapsistaan välitä? Eivät he ole isovanhempia tuon sanan täydessä merkityksessä, koska tuovat koiransa mukanaan vierailuille, aina, eikä vain miniänsä luo,vaan muidenkin, näinhän ap muistaakseni kirjoitti.

Jos tietää, ettei vierailukutsun esittäjä tykkää koirista, ei niitä koiria sinne myöskään tuoda. Jos tietää vieraansa olevan allerginen tietylle ruoka-aineelle, sitä ei sitten valmisteta vieraaalle eikä sitä myöskään tarvitse syödä. Jos tuttu/sukulainen/anoppi leipoo maidosta, vaikka tietää, ettette voi syödä sitä, niin syyhän on tietenkin miniässä, mitäs kuvittelee turhia.

Jos teidät pyydetään pariskuntina kylään, ja toivomuksena on, ettei lapsia oteta mukaan, niin tehän ette tästä tietenkään välitä vaan muksut mukaan vaan. Eikä tästä suinkaan saa valittaa, ei tietenkään. Sama pätee kaikkiin suuntiin sitten, älkää tekään välittäkö muiden toivomuksista, vaan tehkää oman päänne mukaan. Miksi erioikeudet sallittaisiin vain anopille ja apelle? Ollaan kaikki sitten yhdessä riidoissa, ja jokainen tekee oman päänsä mukaan. Mutta eipähän tule enää niitä riitoja, kun ketään ei enää kutsuta mihinkään enää.


Mutta toisaalta ei se koirien kotiin jättäminen mitään parantaisi. Sitä eläimenhajua ja pölyä ja karvoja on heidän vaatteissaan, vaikka kuinka pesisivät niitä. Parempi on vältellä, välit viilenevät, mutta syy ei ole miniässä, eikä niissä muissa sukulais- ja tuttavavieraissa, jotka ennen kutsuivat nämä isovanhemmat kylään.

Allergisen ihmisen on vältettävä allergian aiheuttajaa, vaikka kyseessä olisi sitten kenen koira tahansa, vaikka kyseessä olisi se anopin ja apen koira.

Miniä koettaa rajoittaa allergisia oireita, lastensa ja perheensä terveyden takia, ja teidän mielestä hänen pitäisi vain sietää tämä? Koska kyseessä on anoppi ja appi, nuo isovanhemmat?

dooris kirjoitti:

...lemmikkien hyysääminen. Monille ihmisille eläimet ovat tärkeämpiä kuin lähipiiri. Alkuperäinen kirjoittajahan toivoi, että appi ja anoppi ottaisi tilanteen huomioon ja toimisi sen mukaan. Kyllä pari hurttaa voi muutamaksi päiväksi hoitoon jättää. Vanhana ja raihnaisina sitten nämä appivanhemmat itkevät, kun kukaan eikä käy eikä ketään kiinnosta heidän seura. Itse ovat tosiaankin valintansa tehneet ja eniten häviävät.

Lue lisää

Kyllä lemmikit ovat monelle ihmiselle kaikkein tärkeimpiä elämässä.
Minä en ainakaan itke lasteni enkä heidän lapsiensa perään.
Saavat käydä mutta melkein parempi kun saan olla rauhassa, ei kyllä ole enää lemmikkejä.

Välitän heistä mutta en halua heidän sotkevan elämääni ja menojani.
Minulla on ollut koko elämä toisten tarpeiden tyydyttämistä, olen tyytyväinen kun saan vihdoinkin olla rauhassa.
Varsinkaan miniää en kaipaa käymään, sillä on liian suuret luulot omasta tärkeydestään.

samassa veneessä oleva,, kirjoitti:

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samassa tilanteessa. Meillä isovanhemmat ottivat koiran tosin pari vuotta sitten ja kyläilyt jäivät siihen. Ennen koiran hankintaa kyläilimme ahkerasti puolin ja toisin, lapset viettivät lomiansa siellä. Mummu ja pappa olivat kiinteästi osana perhettä...kunnes pappa sai päähänsä hankkia koiran.

Itsekin olen todella pahasti allerginen eläimille, eikä siihen auta edes lääkkeet kun mulle oireet menevät suoraan kouhkoihin eli henki ei enää kulje.

Mutta koiran hankinta oli heidän päätös. Ja heidän täytyy elää sen kanssa, että välit lapsenlapsiin viilenevät eikä sitä voi enää korjata siinä vaiheessa kun tarvitsisivat apua ja huolenpitoa vanhuksina. Enkä kyllä minäkään aio heitä enää auttaa..

Ja nämä ääliöt, jotka tässä ketjussa ohjaavat siedätyshoitoon sun muuta sontaa. Kun ette allergioista tuon taivaallista tiedä, suu kiinni. Siedätyshoitoa eläimille ei anneta muutakuin eläinlääkäreille, raviohjastajille..ei siis tavalliset pulliaiset sitä saa.

Lue lisää

Moni koirista ja kissoista vihamielisesti kirjoittava ei ota huomioon sitä, että esim. koiran kautta moni vanhus saa elämäänsä sisältöä ja koira vie omistajansa väkisin myös ulkoilemaan. Lenkin varrelta saa uusia tuttavia ja mummut ja vaarit pysyvät hyvässä kunnossa pitempään. Minä henkilökohtaisesti laitan eläimet tärkeysjärjestyksessä ehdottomasti lasten edelle. Miehen lapsilla alkaa nyt lisääntymisvaihe, ensimmäinen hänen lapsenlapsensa on jo syntynyt. En ole nähnyt sitä pakettia kertaakaan, eikä edes kiinnostakaan. Mielenkiintoista on se, että miehen ex-vaimoakaan ei uusi tulokas kiinnosta tipan tippaa. Ei ole käynyt kertaakaan katsomassa, eikä noteerannut tulokkaan syntymistäkään millään lailla. Sitä lasta ei ole meille kahdelle naiselle olemassakaan.

Eläimet ensin kirjoitti:

Moni koirista ja kissoista vihamielisesti kirjoittava ei ota huomioon sitä, että esim. koiran kautta moni vanhus saa elämäänsä sisältöä ja koira vie omistajansa väkisin myös ulkoilemaan. Lenkin varrelta saa uusia tuttavia ja mummut ja vaarit pysyvät hyvässä kunnossa pitempään. Minä henkilökohtaisesti laitan eläimet tärkeysjärjestyksessä ehdottomasti lasten edelle. Miehen lapsilla alkaa nyt lisääntymisvaihe, ensimmäinen hänen lapsenlapsensa on jo syntynyt. En ole nähnyt sitä pakettia kertaakaan, eikä edes kiinnostakaan. Mielenkiintoista on se, että miehen ex-vaimoakaan ei uusi tulokas kiinnosta tipan tippaa. Ei ole käynyt kertaakaan katsomassa, eikä noteerannut tulokkaan syntymistäkään millään lailla. Sitä lasta ei ole meille kahdelle naiselle olemassakaan.

Lue lisää

Todella voimakas lapsivihamielisyys. HÄPEÄ!

Eläimet ensin kirjoitti:

Moni koirista ja kissoista vihamielisesti kirjoittava ei ota huomioon sitä, että esim. koiran kautta moni vanhus saa elämäänsä sisältöä ja koira vie omistajansa väkisin myös ulkoilemaan. Lenkin varrelta saa uusia tuttavia ja mummut ja vaarit pysyvät hyvässä kunnossa pitempään. Minä henkilökohtaisesti laitan eläimet tärkeysjärjestyksessä ehdottomasti lasten edelle. Miehen lapsilla alkaa nyt lisääntymisvaihe, ensimmäinen hänen lapsenlapsensa on jo syntynyt. En ole nähnyt sitä pakettia kertaakaan, eikä edes kiinnostakaan. Mielenkiintoista on se, että miehen ex-vaimoakaan ei uusi tulokas kiinnosta tipan tippaa. Ei ole käynyt kertaakaan katsomassa, eikä noteerannut tulokkaan syntymistäkään millään lailla. Sitä lasta ei ole meille kahdelle naiselle olemassakaan.

Lue lisää

Miehesi ex- vaimo kyllä rakastaa lapsenlastaan mutta se rakkaus on hukassa koske se nainen voi henkisesti varmaan huonosti ja on epätasapainossa. Sinullekkaan ei tekisi terapia pahaa kyllä ne menneisyyden möröt lähtee kunnon terapialla. Koitahan saada elämäsi kuntoon ja se miehesi exä myös tehän voitte toinen toista tukea.

että itkevät kirjoitti:

Kyllä lemmikit ovat monelle ihmiselle kaikkein tärkeimpiä elämässä.
Minä en ainakaan itke lasteni enkä heidän lapsiensa perään.
Saavat käydä mutta melkein parempi kun saan olla rauhassa, ei kyllä ole enää lemmikkejä.

Välitän heistä mutta en halua heidän sotkevan elämääni ja menojani.
Minulla on ollut koko elämä toisten tarpeiden tyydyttämistä, olen tyytyväinen kun saan vihdoinkin olla rauhassa.
Varsinkaan miniää en kaipaa käymään, sillä on liian suuret luulot omasta tärkeydestään.

Lue lisää

Eikös aloitusviestissä sanottu, että koirat itkevät omistajiensa perään, eikä että anoppi itkeskelisi lastenlastensa perään.

Mielestäni tällainen suhde lemmikkeihin on jo pahasti häiriintynyt, kun pidetään eläintä ihmisen kaltaisena... Toisaalta tuollainen suhde ihmiseenkin olisi jo sairas :D

Voimi aloittajalle! Mikseivät lapsesi saa käydä omien vanhempiesi luona?

enkä luovu lastenlasten takia.
Jos käyn kylässä jää koirat kotiin, mutta kun minulle tullaan kylään, saavat koirani todellakin olla KUIN KOTONAAN (niinhän ne onkin) kaikenmaailman
vastusteluista huolimatta.
Enhän minäkään vaadi pojiltani ja miniöiltäni, että he eivät saisi tuoda lapsiaan luokseni, tai että eivät tekisi lapsia ollenkaan! HÖH!

dooris kirjoitti:

...lemmikkien hyysääminen. Monille ihmisille eläimet ovat tärkeämpiä kuin lähipiiri. Alkuperäinen kirjoittajahan toivoi, että appi ja anoppi ottaisi tilanteen huomioon ja toimisi sen mukaan. Kyllä pari hurttaa voi muutamaksi päiväksi hoitoon jättää. Vanhana ja raihnaisina sitten nämä appivanhemmat itkevät, kun kukaan eikä käy eikä ketään kiinnosta heidän seura. Itse ovat tosiaankin valintansa tehneet ja eniten häviävät.

Lue lisää

No on minulle ainakin mun kisut ja koiruudet viisi kertaa rakkaanpia kuin v-mäiset sukulaiset... huoh, ja niiden takiako pitäisi minun luopua mun rakkaista karvakuonosta. EI.

Että allergisen perheen pitäisi hankkia koira jotakuta ärsyttääkseen? Voi kiesuksen parta sentään. Kaikkea täälläkin saa lukea.

sulta! kirjoitti:

Että allergisen perheen pitäisi hankkia koira jotakuta ärsyttääkseen? Voi kiesuksen parta sentään. Kaikkea täälläkin saa lukea.

niin oli sanottu? Olisit karsinut "vuodatuksestasi" puolet pois ja keskittynyt olennaiseen. Eihän "erkkikään" jaksa lukea puolen palstan mittaista sepostusta. Tyhmä kommnettini oli sinun oma vikasi kun ett tiivistänyt. Olisit käyttänyt ns. ranskalaisia viivoja tsm.

Hold your horses kirjoitti:

niin oli sanottu? Olisit karsinut "vuodatuksestasi" puolet pois ja keskittynyt olennaiseen. Eihän "erkkikään" jaksa lukea puolen palstan mittaista sepostusta. Tyhmä kommnettini oli sinun oma vikasi kun ett tiivistänyt. Olisit käyttänyt ns. ranskalaisia viivoja tsm.

Lue lisää

En ole alkuperäinen kirjoittaja, ja kai täällä nyt saakin kuka vaan "vuodattaa", eikö nämä palstat ole juuri sitä varten?

Alkuperäisen perhe on siis allerginen, minkä vuoksi isovanhempien koiranhankinta ja ylenpalttinen hoivaaminen (siis aivan sairasta, kun ei voi päivääkään olla ilman) aiheuttavat ongelmia.

Tämä kävi alkuperäisen kirjoituksesta aivan selväksi, ihan ilman ajatusviivoja. Miten sinä oikein luet näitä juttuja, kun ensimmäiseksi heität ääliömäisen kommentin "Sopeudu tai hanki kiusallakin oma koira, mahdollisimman ärsyttävää mallia."

Jos lukeminen sinulle tuottaa niin hirveitä vaikeuksia, että alkuperäisen perheen allergisuus meni sinulta täysin ohi, niin menisit vaikka aikuiskoulutukseen ja lukisit peruskoulun uusiksi ennen kuin rupeat kirjoittelemaan hävyttömyyksiä.

oletko terve? kirjoitti:

En ole alkuperäinen kirjoittaja, ja kai täällä nyt saakin kuka vaan "vuodattaa", eikö nämä palstat ole juuri sitä varten?

Alkuperäisen perhe on siis allerginen, minkä vuoksi isovanhempien koiranhankinta ja ylenpalttinen hoivaaminen (siis aivan sairasta, kun ei voi päivääkään olla ilman) aiheuttavat ongelmia.

Tämä kävi alkuperäisen kirjoituksesta aivan selväksi, ihan ilman ajatusviivoja. Miten sinä oikein luet näitä juttuja, kun ensimmäiseksi heität ääliömäisen kommentin "Sopeudu tai hanki kiusallakin oma koira, mahdollisimman ärsyttävää mallia."

Jos lukeminen sinulle tuottaa niin hirveitä vaikeuksia, että alkuperäisen perheen allergisuus meni sinulta täysin ohi, niin menisit vaikka aikuiskoulutukseen ja lukisit peruskoulun uusiksi ennen kuin rupeat kirjoittelemaan hävyttömyyksiä.

Lue lisää

Älä nyt sentään halkea, tarkoitin koirajutulla että:" jos et voi voittaa heitä, liity heihin." Ja se allergia juttu tosiaan meni ohi.

Hold Your HOrses kirjoitti:

Älä nyt sentään halkea, tarkoitin koirajutulla että:" jos et voi voittaa heitä, liity heihin." Ja se allergia juttu tosiaan meni ohi.

uskottava.

Älä syytä koiria, mikäli siisteydessä on toivomisen varaa.

Koirat ymmärtävät ihmisen surua ja iloa.

Koirat ovat usein parempia lohduttajia, kuin mölyävät ja huonosti kasvatetut lapset.

ap. viestissä saattaa kyse olla aivan muusta, ehkä isovanhemmat ovat loukkaantuneet jostakin, kokeneet ehkä,, olonsa ulkopuoliseksi edellisellä vierailullaan.

ilkeitä ja haisevia.. kirjoitti:

Älä syytä koiria, mikäli siisteydessä on toivomisen varaa.

Koirat ymmärtävät ihmisen surua ja iloa.

Koirat ovat usein parempia lohduttajia, kuin mölyävät ja huonosti kasvatetut lapset.

ap. viestissä saattaa kyse olla aivan muusta, ehkä isovanhemmat ovat loukkaantuneet jostakin, kokeneet ehkä,, olonsa ulkopuoliseksi edellisellä vierailullaan.

Lue lisää

minäkin. Minut on nimittäin kerran käännytetty ovelta, vaikka vierailusta oli sovittu. On sen jälkeen tullut käytettyä koiraammekin tekosyynä, ettemme ole menneet kylään. Emme pidä tapamanamme kuljettaa koiraamme kylään, liian iso toisten nurkkiin. Joten ainut syy on kuitenkin miniä itse, vaikka kohteliaasti yritämmekin jonkin tekosyyn aina keksiä.

Aplle toteaisin, ettet voi edes ajatuksissasi kuvitella appivanhempiesi loupuvan lemmikistään, vain sen takia, jos sattuisit sinne joskus menemään. Koira voi olla todella rakas omistajalleen ja aina paikalla seurana.

lause tllä on miniöiden toivomus varsinkin anopille että "hanki elämä".
Sitten jos elää omaa elämäänsä ei sekääm ole hyvä.

Isovanhempia ja appivanhempia on niin monenlaisia, sinulle sattui tällaiset. Et valinnut heitä, eivät hekään sinua. Heillä ei voi olla vaatimuksia sinua kohtaan, ei sinullakaan heitä kohtaan.

Jotkut mummon ja papat hoivaavat lapsenlapsiaan ja touhuavat heidän kanssan. Jotkut taas eivät. Katsos kun mikään ei mene kaavan mukaan.

Vaikka näillä sinun appivanhemmillasi ei olisi koiria, ei heillä siltikään olisi välttämättä halua puuhastella lastenlastensa kanssa. Ja huom. Siis HUOM: Sinulla ei ole minkäänlaista sananvaltaa siinä asiassa. He saavat olla sellaisia kuin ovat.

Älä valita. Tässä asiassa niin kuin monessa muussakin kortit jaetaan miten sattuu. Entäs jos isovanhemmat asuisivat peräti toisella puolella maapalloa ; vaatisitko heitä muuttamaan Suomeen, että lapsenlapset voisivat luoda heihin haluamasi läheiset suhteet?

Läheskään kaikilla lapsilla ei ole minkäänlaisia suhteita isovanhempiinsa, eikä sillä seikalla ole elämän onnistumisen kanssa mitään tekemistä. Minun anoppini oli niin iäkäs, ettei mitään "lastenlasten kanssa touhuamista" voinut edes odottaa. Hyvä kun aika ajoin edes tunnisti, kenestä lapsenlapsesta kulloinkin oli kyse. Oma äitini hoiti jonkin aikaa poikaani, kun tämä oli parivuotias, sitten hän vain ilmoitti ettei enää jaksa, saan etsiä toisen hoitajan. Olisiko pitänyt vihoitella äidille siitä ja todeta, kuten joku täällä, että sitten ei sinuakaan hoideta, kun olet vanha ja sairas.

Tälle kirjoittajalle sanoisinkin, että hänen appivanhempansa ovat aikoinaan hoitaneet omat lapsensa, eli kirjoittajan puolison. Niinpä ei ole oikein kanttia kirjoittaa, että eipä sitten muisteta näitä vanhoina jne. Ovat nämä appivanhemmat jo osuutensa tehneet, joten eiköhän olisi paras pitää mölyt mahassaan?

Tuulikki++ kirjoitti:

Isovanhempia ja appivanhempia on niin monenlaisia, sinulle sattui tällaiset. Et valinnut heitä, eivät hekään sinua. Heillä ei voi olla vaatimuksia sinua kohtaan, ei sinullakaan heitä kohtaan.

Jotkut mummon ja papat hoivaavat lapsenlapsiaan ja touhuavat heidän kanssan. Jotkut taas eivät. Katsos kun mikään ei mene kaavan mukaan.

Vaikka näillä sinun appivanhemmillasi ei olisi koiria, ei heillä siltikään olisi välttämättä halua puuhastella lastenlastensa kanssa. Ja huom. Siis HUOM: Sinulla ei ole minkäänlaista sananvaltaa siinä asiassa. He saavat olla sellaisia kuin ovat.

Älä valita. Tässä asiassa niin kuin monessa muussakin kortit jaetaan miten sattuu. Entäs jos isovanhemmat asuisivat peräti toisella puolella maapalloa ; vaatisitko heitä muuttamaan Suomeen, että lapsenlapset voisivat luoda heihin haluamasi läheiset suhteet?

Läheskään kaikilla lapsilla ei ole minkäänlaisia suhteita isovanhempiinsa, eikä sillä seikalla ole elämän onnistumisen kanssa mitään tekemistä. Minun anoppini oli niin iäkäs, ettei mitään "lastenlasten kanssa touhuamista" voinut edes odottaa. Hyvä kun aika ajoin edes tunnisti, kenestä lapsenlapsesta kulloinkin oli kyse. Oma äitini hoiti jonkin aikaa poikaani, kun tämä oli parivuotias, sitten hän vain ilmoitti ettei enää jaksa, saan etsiä toisen hoitajan. Olisiko pitänyt vihoitella äidille siitä ja todeta, kuten joku täällä, että sitten ei sinuakaan hoideta, kun olet vanha ja sairas.

Tälle kirjoittajalle sanoisinkin, että hänen appivanhempansa ovat aikoinaan hoitaneet omat lapsensa, eli kirjoittajan puolison. Niinpä ei ole oikein kanttia kirjoittaa, että eipä sitten muisteta näitä vanhoina jne. Ovat nämä appivanhemmat jo osuutensa tehneet, joten eiköhän olisi paras pitää mölyt mahassaan?

Lue lisää

Tässä ei ollut kyse vain isovanhempien välinpitämättömydestä poikansa perhettä, vaan muitakin sukulaisia kohtaan, jota osoittivat viemällä koiransa paikkaan, jonne se ei ollut tervetullut. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata elää erillään koirastaan edes muutaman hetken verran. Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta, ja sen puutteesta, miten tuo ap voi kunnioittaa miehensä vanhempia, kun nämä eivät kunnioita tämän perhettä?

AP haluaisi, että isovanhemmat viettäisivät aikaa lastenlastensa kanssa, ja hän haluaa vain suojella lapsiaan allergiselta reaktiolta. Tuskin kukaan pyytää isovanhempiaan tappamaan koiraansa, ei se mikään ratkaisu olisi.

Olet osittain oikeassa. Nuo ap:n anoppi ja appi ovat hoitaneet lapsensa aikuisikään asti, mutta nyt kun tuo lapsi on naimisissa ja tehnyt muutaman (?) mukulan, nämä "isovanhemmat" jättäytyvät syrjemmälle omaan rauhaansa koiransa pariin. Siihen heillä on kaikki oikeus, kunhan eivät jättäydy täysin syrjään, ovat sentään isovanhempia. Mutta jos näin tekevät, he viettävät eläkepäiviään omilla ehdoilla seuraavat kymmenen-kaksikymmentä vuotta, tehden omia juttujaan, oman päänsä mukaan.

Mikä sitten eteen kun he tarvitsevatkin apua ykskaks, kenelle soittavat, pojalleen?

Pitäisikö tämän pojan perheen auttaa vanhempia, ihmisiä jotka eivät ole olleet kiinnostuneet AP:sta, tämän miehestä, perheestä vuosiin?

Kuten sanoit, AP:n anoppi ja appi ovat vanhemman roolinsa hoitaneet. Jos he eivät ole kiinnostuneita poikansa perheestä edes tänä päivänä, ei AP:n perheenkään tarvitse olla heistä kiinnostuneita parinkymmenen vuoden päästä, kun näiden olo vanhassa kodissa käy tukalaksi.

Kuten sanoit, heillä ei voi olla vaatimuksia AP:ta kohtaan, eikä AP:lla heitä kohtaan. Pätee molempiin suuntiin, myös kahdenkymmenen vuoden päästä. Kun apua todella tarvitsevat.

Tuulikki++ kirjoitti:

Isovanhempia ja appivanhempia on niin monenlaisia, sinulle sattui tällaiset. Et valinnut heitä, eivät hekään sinua. Heillä ei voi olla vaatimuksia sinua kohtaan, ei sinullakaan heitä kohtaan.

Jotkut mummon ja papat hoivaavat lapsenlapsiaan ja touhuavat heidän kanssan. Jotkut taas eivät. Katsos kun mikään ei mene kaavan mukaan.

Vaikka näillä sinun appivanhemmillasi ei olisi koiria, ei heillä siltikään olisi välttämättä halua puuhastella lastenlastensa kanssa. Ja huom. Siis HUOM: Sinulla ei ole minkäänlaista sananvaltaa siinä asiassa. He saavat olla sellaisia kuin ovat.

Älä valita. Tässä asiassa niin kuin monessa muussakin kortit jaetaan miten sattuu. Entäs jos isovanhemmat asuisivat peräti toisella puolella maapalloa ; vaatisitko heitä muuttamaan Suomeen, että lapsenlapset voisivat luoda heihin haluamasi läheiset suhteet?

Läheskään kaikilla lapsilla ei ole minkäänlaisia suhteita isovanhempiinsa, eikä sillä seikalla ole elämän onnistumisen kanssa mitään tekemistä. Minun anoppini oli niin iäkäs, ettei mitään "lastenlasten kanssa touhuamista" voinut edes odottaa. Hyvä kun aika ajoin edes tunnisti, kenestä lapsenlapsesta kulloinkin oli kyse. Oma äitini hoiti jonkin aikaa poikaani, kun tämä oli parivuotias, sitten hän vain ilmoitti ettei enää jaksa, saan etsiä toisen hoitajan. Olisiko pitänyt vihoitella äidille siitä ja todeta, kuten joku täällä, että sitten ei sinuakaan hoideta, kun olet vanha ja sairas.

Tälle kirjoittajalle sanoisinkin, että hänen appivanhempansa ovat aikoinaan hoitaneet omat lapsensa, eli kirjoittajan puolison. Niinpä ei ole oikein kanttia kirjoittaa, että eipä sitten muisteta näitä vanhoina jne. Ovat nämä appivanhemmat jo osuutensa tehneet, joten eiköhän olisi paras pitää mölyt mahassaan?

Lue lisää

Tuo jos mikä on mielestni enemmän kun ällöttävää että vingutaan kuinka yksinäinen vanhuus teillä tulee olemaan jos ette toimi miniän tahdon mukaan.

Anteeksi törkeä kelenkäyttöni, olen todella kyllästynyt tuollaisiin uhkailuihin.

Monet appivanhemmat ovat hoitaneet leiviskänsä mallikelpoisesti, ja ovat siksi ansainneet oman rauhansa ilman painostusta.

2. vaimolta kirjoitti:

Tässä ei ollut kyse vain isovanhempien välinpitämättömydestä poikansa perhettä, vaan muitakin sukulaisia kohtaan, jota osoittivat viemällä koiransa paikkaan, jonne se ei ollut tervetullut. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata elää erillään koirastaan edes muutaman hetken verran. Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta, ja sen puutteesta, miten tuo ap voi kunnioittaa miehensä vanhempia, kun nämä eivät kunnioita tämän perhettä?

AP haluaisi, että isovanhemmat viettäisivät aikaa lastenlastensa kanssa, ja hän haluaa vain suojella lapsiaan allergiselta reaktiolta. Tuskin kukaan pyytää isovanhempiaan tappamaan koiraansa, ei se mikään ratkaisu olisi.

Olet osittain oikeassa. Nuo ap:n anoppi ja appi ovat hoitaneet lapsensa aikuisikään asti, mutta nyt kun tuo lapsi on naimisissa ja tehnyt muutaman (?) mukulan, nämä "isovanhemmat" jättäytyvät syrjemmälle omaan rauhaansa koiransa pariin. Siihen heillä on kaikki oikeus, kunhan eivät jättäydy täysin syrjään, ovat sentään isovanhempia. Mutta jos näin tekevät, he viettävät eläkepäiviään omilla ehdoilla seuraavat kymmenen-kaksikymmentä vuotta, tehden omia juttujaan, oman päänsä mukaan.

Mikä sitten eteen kun he tarvitsevatkin apua ykskaks, kenelle soittavat, pojalleen?

Pitäisikö tämän pojan perheen auttaa vanhempia, ihmisiä jotka eivät ole olleet kiinnostuneet AP:sta, tämän miehestä, perheestä vuosiin?

Kuten sanoit, AP:n anoppi ja appi ovat vanhemman roolinsa hoitaneet. Jos he eivät ole kiinnostuneita poikansa perheestä edes tänä päivänä, ei AP:n perheenkään tarvitse olla heistä kiinnostuneita parinkymmenen vuoden päästä, kun näiden olo vanhassa kodissa käy tukalaksi.

Kuten sanoit, heillä ei voi olla vaatimuksia AP:ta kohtaan, eikä AP:lla heitä kohtaan. Pätee molempiin suuntiin, myös kahdenkymmenen vuoden päästä. Kun apua todella tarvitsevat.

Lue lisää

Hanki elämä... ettei tarvitse päivästä toiseen täällä isovanhempia ja anoppeja panetella.

jakaa.... kirjoitti:

Hanki elämä... ettei tarvitse päivästä toiseen täällä isovanhempia ja anoppeja panetella.

En ole kuule todellakaan ainoa, joka sanoo mielipiteitään anopeista ja apesta tällä palstalla, ja tälle palstalle heistä juuri saakin kirjoittaa. Miksi juuri minun pitäisi pysyä poissa? Jos et tykkää, ei tarvitse lukea.

2. vaimolta kirjoitti:

En ole kuule todellakaan ainoa, joka sanoo mielipiteitään anopeista ja apesta tällä palstalla, ja tälle palstalle heistä juuri saakin kirjoittaa. Miksi juuri minun pitäisi pysyä poissa? Jos et tykkää, ei tarvitse lukea.

Lue lisää

Minä hyppään sinun kommenttiesi yli, en jaksa sellaista pilkun viilaamista, mitä sinä harrastat. Tyylisi on hieman narsistinen...

oikein.... kirjoitti:

Minä hyppään sinun kommenttiesi yli, en jaksa sellaista pilkun viilaamista, mitä sinä harrastat. Tyylisi on hieman narsistinen...

Miksi vainoat aina nimimerkkiä "2.vaimolta"? Sinä hyvänä miniänä ilmeisesti todella veisit astmaisen lapsesi anoppilaan koiran kanssa leikkimään, kun et ap:n anopin koirainnossa kerran mitään vikaa näe. Vähän henkeä ahdistaisi, lapsi ehkä kuolisi, mutta tärkeintä on, että olet "tseh tseh hyvä miniä, hyvä miniä", ja että anoppi saa tahtonsa periksi.

passaa muita kirjoitti:

Miksi vainoat aina nimimerkkiä "2.vaimolta"? Sinä hyvänä miniänä ilmeisesti todella veisit astmaisen lapsesi anoppilaan koiran kanssa leikkimään, kun et ap:n anopin koirainnossa kerran mitään vikaa näe. Vähän henkeä ahdistaisi, lapsi ehkä kuolisi, mutta tärkeintä on, että olet "tseh tseh hyvä miniä, hyvä miniä", ja että anoppi saa tahtonsa periksi.

Lue lisää

Astma on psykosomaattista. Ei ne lapset siihen kuole jos koiran näkevät.

samaa mieltä kirjoitti:

Astma on psykosomaattista. Ei ne lapset siihen kuole jos koiran näkevät.

En tiedä, en ole lääkäri, mutta en oikein usko, että astmaoireilu on vain kuvittelua. Sanoisitko anopille vastaavassa tilanteessa, "Hei se on vain psykosomaattista, taputa vain miniän koiraa, vedä oikein syvää henkeä? Et sä mitään inhalaattoria kaipaa. " Pölyallergikotkin parantuisivat vaan itsesuggestion avulla, ja muut vastaavat?

Teidän mielestä on sitten tervettä, että anoppi, tai kuka muu koiranomistaja hyvänsä ei voi erkaantua koirastaan edes hetkeksi? Että anoppi sanoo olevansa äiti koiralle, kuten ap sanoi?

passaa muita kirjoitti:

Miksi vainoat aina nimimerkkiä "2.vaimolta"? Sinä hyvänä miniänä ilmeisesti todella veisit astmaisen lapsesi anoppilaan koiran kanssa leikkimään, kun et ap:n anopin koirainnossa kerran mitään vikaa näe. Vähän henkeä ahdistaisi, lapsi ehkä kuolisi, mutta tärkeintä on, että olet "tseh tseh hyvä miniä, hyvä miniä", ja että anoppi saa tahtonsa periksi.

Lue lisää

en vainoa. Ei tuollaisia kommentteja jaksa lukea, ilmoitin vain että hyppään niiden ylitse, mitä vikaa siinä on. Kirjoittaa paljon mutta sanoo vähän, lisäksi koko ihmisestä on tullut jokseenkin kylmä ja tunteeton kuva. Teoriaa, teoriaa mutta ei elämää...

Minulla muuten on astmaattinen ja allerginen lapsi, joten turha neuvoa, niistä asioista olen oppinut lähestulkoon kaiken vuosien varrella.

2. vaimolta kirjoitti:

En tiedä, en ole lääkäri, mutta en oikein usko, että astmaoireilu on vain kuvittelua. Sanoisitko anopille vastaavassa tilanteessa, "Hei se on vain psykosomaattista, taputa vain miniän koiraa, vedä oikein syvää henkeä? Et sä mitään inhalaattoria kaipaa. " Pölyallergikotkin parantuisivat vaan itsesuggestion avulla, ja muut vastaavat?

Teidän mielestä on sitten tervettä, että anoppi, tai kuka muu koiranomistaja hyvänsä ei voi erkaantua koirastaan edes hetkeksi? Että anoppi sanoo olevansa äiti koiralle, kuten ap sanoi?

Lue lisää

psykosomaattista ja teeskentelyä se on. Miniä yrittävää keksiä, että hän ja hänen lapsensa ovat jotenkin erityisiä ja heidät pitäis nostaa jalustalle. varmaan nipottaa ja valittaa kaikesta, keksittyä. Lapset sairastavat siksi kun äitinsä on NEUROOTTINEN: Hah haha

hah hah kirjoitti:

psykosomaattista ja teeskentelyä se on. Miniä yrittävää keksiä, että hän ja hänen lapsensa ovat jotenkin erityisiä ja heidät pitäis nostaa jalustalle. varmaan nipottaa ja valittaa kaikesta, keksittyä. Lapset sairastavat siksi kun äitinsä on NEUROOTTINEN: Hah haha

Lue lisää

Provoilet palstalla saadaksesi riitaa aikaiseksi! voit lopettaa....sinut on keksitty!

mutta kirjoitti:

en vainoa. Ei tuollaisia kommentteja jaksa lukea, ilmoitin vain että hyppään niiden ylitse, mitä vikaa siinä on. Kirjoittaa paljon mutta sanoo vähän, lisäksi koko ihmisestä on tullut jokseenkin kylmä ja tunteeton kuva. Teoriaa, teoriaa mutta ei elämää...

Minulla muuten on astmaattinen ja allerginen lapsi, joten turha neuvoa, niistä asioista olen oppinut lähestulkoon kaiken vuosien varrella.

Lue lisää

on huomannut saman asian. Itseänsä täynnä koko ihminen ja luulee tietävänsä kaiken. Minkähän perusteella?
Ehkä erehdyn, mutta epäilen, ettei hänellä ole edes lapsia. Jos olisi ja kävisi työssä, niin tuskinpa ehtisi täällä jatkuvasti pyöriä.

toinenkin kirjoitti:

on huomannut saman asian. Itseänsä täynnä koko ihminen ja luulee tietävänsä kaiken. Minkähän perusteella?
Ehkä erehdyn, mutta epäilen, ettei hänellä ole edes lapsia. Jos olisi ja kävisi työssä, niin tuskinpa ehtisi täällä jatkuvasti pyöriä.

Lue lisää

Minusta on aika törkeää väittää että ei ole lapsia eikä töitä! Tämä ihminenhän voi olla vuorotyössä tai sillä saattoi olla seuraavana päivänä vaikka pekkaspäivä. Ja on yleensäkin hullua olla anopin puolella tässä asiassa. On minunkin anopillani koira mutta jos se koira menee lähelläkkään poikaani niin anoppi kyllä osoittaa koiralle paikkansa, katsos kun anoppini on terve normaali ihminen joka rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan

greta garbo kirjoitti:

Minusta on aika törkeää väittää että ei ole lapsia eikä töitä! Tämä ihminenhän voi olla vuorotyössä tai sillä saattoi olla seuraavana päivänä vaikka pekkaspäivä. Ja on yleensäkin hullua olla anopin puolella tässä asiassa. On minunkin anopillani koira mutta jos se koira menee lähelläkkään poikaani niin anoppi kyllä osoittaa koiralle paikkansa, katsos kun anoppini on terve normaali ihminen joka rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan

Lue lisää

Enkä ole anopin puolella.
Katsos myös sinä, kun minä olen sellainen parjattu "koiraihminen".
Kysymys on ainoastaan yleisesti em. nimimerkin kirjoituksista, joista olen ymmärtänyt, ettei hänellä ole lapsia. Voin olla väärässäkin, kuten sanoin.
Ihmettelen kuitenkin sitä, että työssäkäyvällä äidillä olisi aikaa täällä jatkuvasti pitkiä esitelmiä kirjoitella ja yhteen sun toiseen asiaan puuttua.

mennyt kirjoitti:

Enkä ole anopin puolella.
Katsos myös sinä, kun minä olen sellainen parjattu "koiraihminen".
Kysymys on ainoastaan yleisesti em. nimimerkin kirjoituksista, joista olen ymmärtänyt, ettei hänellä ole lapsia. Voin olla väärässäkin, kuten sanoin.
Ihmettelen kuitenkin sitä, että työssäkäyvällä äidillä olisi aikaa täällä jatkuvasti pitkiä esitelmiä kirjoitella ja yhteen sun toiseen asiaan puuttua.

Lue lisää

Muutama lause jäi vahingossa pois. Siis, olen "koiraihminen", mutta en koskaan veisi koiriani kenenkään luokse häiritsemään ja karvojaan lähdettämään ja varmasti jättäisin ne jonkun hoiviin lähteäkseni itse kyläilemään. Eivät koirat siitä kärsi.

Anoppia en tässä tapauksessa ymmärrä.

mennyt kirjoitti:

Enkä ole anopin puolella.
Katsos myös sinä, kun minä olen sellainen parjattu "koiraihminen".
Kysymys on ainoastaan yleisesti em. nimimerkin kirjoituksista, joista olen ymmärtänyt, ettei hänellä ole lapsia. Voin olla väärässäkin, kuten sanoin.
Ihmettelen kuitenkin sitä, että työssäkäyvällä äidillä olisi aikaa täällä jatkuvasti pitkiä esitelmiä kirjoitella ja yhteen sun toiseen asiaan puuttua.

Lue lisää

Kummallisella palstalla olemme. Minä en saa kirjoittaa tuohon aikaan, en tähän aikaan, en ainakaan useasti, useana päivänä peräkkäin, koska minulla on ilmiselvästi aivan liian paljon aikaa, eikä se ole kenellekään hyväksi, teidän mielestä ainakaan minulle, enkä saa kirjoittaa liian pitkää viestiä, mutta te saatte, miten pitkiä ja lyhyitä tahansa, anopeista ja apesta ja miniästä, ja yleensäkin kirjoittaa tänne, ilman että teidän motiivejanne kyseenalaistetaan.

Olette rivien välistä lukeneet, ettei minulla olisi lapsia. En sano juuta enkä jaata, sanon vaan, että anteeksi, mutta miten tämä asia onko minulla lapsia vai ei liittyy nyt tähän käsiteltävään asiaan anoppeihin, ja minun oikeuteeni kirjoittaa tänne? On kyseisellä ap:n anopillakin se lapsi, se miniän mies, eikä se lapsien hankinta ole estänyt anoppia käyttäytymästä mitenkään kummallisesti. Eräät lapselliset anopit käyttäytyvät erittäin kummallisesti tällä palstalla, toivovat avioeroa poikansa perheeseen, eivät auta pojan perhettä, koska miniä ei tarjonnut kahvikuppia jne. Ovatko lapselliset auttamatta normaaleja, parempia kuin muut?

Teidän mielestänne on ehkä normaalia sanoa olevansa koiransa äiti, kuten ap:n tekstissä, mutta ei minusta.

Ja satun tuntemaan astmaatikon, ja hän ei voi olla hetkeäkään eläinten seurassa. Ei vaikka kyseessä olisi se anopin koira.

2. vaimolta kirjoitti:

Kummallisella palstalla olemme. Minä en saa kirjoittaa tuohon aikaan, en tähän aikaan, en ainakaan useasti, useana päivänä peräkkäin, koska minulla on ilmiselvästi aivan liian paljon aikaa, eikä se ole kenellekään hyväksi, teidän mielestä ainakaan minulle, enkä saa kirjoittaa liian pitkää viestiä, mutta te saatte, miten pitkiä ja lyhyitä tahansa, anopeista ja apesta ja miniästä, ja yleensäkin kirjoittaa tänne, ilman että teidän motiivejanne kyseenalaistetaan.

Olette rivien välistä lukeneet, ettei minulla olisi lapsia. En sano juuta enkä jaata, sanon vaan, että anteeksi, mutta miten tämä asia onko minulla lapsia vai ei liittyy nyt tähän käsiteltävään asiaan anoppeihin, ja minun oikeuteeni kirjoittaa tänne? On kyseisellä ap:n anopillakin se lapsi, se miniän mies, eikä se lapsien hankinta ole estänyt anoppia käyttäytymästä mitenkään kummallisesti. Eräät lapselliset anopit käyttäytyvät erittäin kummallisesti tällä palstalla, toivovat avioeroa poikansa perheeseen, eivät auta pojan perhettä, koska miniä ei tarjonnut kahvikuppia jne. Ovatko lapselliset auttamatta normaaleja, parempia kuin muut?

Teidän mielestänne on ehkä normaalia sanoa olevansa koiransa äiti, kuten ap:n tekstissä, mutta ei minusta.

Ja satun tuntemaan astmaatikon, ja hän ei voi olla hetkeäkään eläinten seurassa. Ei vaikka kyseessä olisi se anopin koira.

Lue lisää

Ei todellakaan tarvitse lukea vain rivien välistä, että en tykkää appivanhemmistani. Vaikka vierailemme heillä, ei se tarkoita, että tykkään heistä. Kunnioitan heitä kuitenkin sen verran, kuten aikaihmisiä tulee kunnioittaa, etten sano todellista mielipidettäni hänelle, heille suoraan päin naamaa.

Sanon mielipiteeni täällä tapauksista, jotka muistuttavat minua appivanhempieni käytöksestä ja sanon tämän mielipiteeni aika suoraan. Kuten tekin, jotka kritisoitte minua. Palstalla on muitakin miniöitä ja myös anoppeja, jotka ovat osittain, joskus, jollakin tapaa samaa mieltä kanssani.

Tähän kärkevään ilmaisutapaani on useitakin syitä, ja ne kaikki selviävät aiemmista viesteistäni, ne ovat vapaasti luettavissa.

Kaikissa viesteissäni on ideana se, että mieheni ja minä emme tarvitse mitään appivanhemmilta, emme apua, emme rahaa, emmekä neuvoja. En halua elää velkavankeudessa, taloudellisessa tai muunlaisessa esim. kiitollisuudenvelassa. Maksan velkani heti muille, ystävilleni, heidän neuvoistaan ja avustaan.

Appivanhempani eivät ole hoitaneet raha-asioitaan aina parhaalla mahdollisella tavalla, ovat käyttäneet sukulaisten taitoja sumeilematta hyväksi kaikenlaisissa arjen askareissa, hyvänä esimerkkinä tästä on mieheni, joka väsyneenä töistä ja lomallaankin on vielä jaksanut piipahtaa vanhemmillaan, vaikka kiitosta tästä ei ole koskaan tullut, neuvoja eivät sentään ole tarjonneet, paitsi sen yhden ainoan kerran, mistä se välirikko sitten aiheutuikin.

En kirjoittele muilla palstoilla, koska minulla ei ole parisuhdeongelmia, ei raha- eikä työongelmia. Ainoa ongelmatapaus astui elämääni vuosia sitten, ja kyseessä olivat arvaatte takuulla ketkä. Jos tämä tekee minusta oudon ihmisen, etten siedä aivan kaikkia ihmisiä, niin en voi mielipiteilleni mitään. Jos ihmisellä on ongelma, johon hän etsii ratkaisua, vaikka sitten kirjoittamalla, se sallittakoon heille. En ole nimitellyt anoppiani nimillä, en ole solvannut häntä. Olen puhunut asiasta, kuten sen parhaiten tiedän, ette voi tietää, millaista tämä on, jos ette ole kokeneet täysin samaa. Millaista on elää, kun ei tiedä millaisella päällä anoppi ja appi päättävät olla taas huomenna? Ilman mitään ennakkovaroitusta.

2. vaimolta kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse lukea vain rivien välistä, että en tykkää appivanhemmistani. Vaikka vierailemme heillä, ei se tarkoita, että tykkään heistä. Kunnioitan heitä kuitenkin sen verran, kuten aikaihmisiä tulee kunnioittaa, etten sano todellista mielipidettäni hänelle, heille suoraan päin naamaa.

Sanon mielipiteeni täällä tapauksista, jotka muistuttavat minua appivanhempieni käytöksestä ja sanon tämän mielipiteeni aika suoraan. Kuten tekin, jotka kritisoitte minua. Palstalla on muitakin miniöitä ja myös anoppeja, jotka ovat osittain, joskus, jollakin tapaa samaa mieltä kanssani.

Tähän kärkevään ilmaisutapaani on useitakin syitä, ja ne kaikki selviävät aiemmista viesteistäni, ne ovat vapaasti luettavissa.

Kaikissa viesteissäni on ideana se, että mieheni ja minä emme tarvitse mitään appivanhemmilta, emme apua, emme rahaa, emmekä neuvoja. En halua elää velkavankeudessa, taloudellisessa tai muunlaisessa esim. kiitollisuudenvelassa. Maksan velkani heti muille, ystävilleni, heidän neuvoistaan ja avustaan.

Appivanhempani eivät ole hoitaneet raha-asioitaan aina parhaalla mahdollisella tavalla, ovat käyttäneet sukulaisten taitoja sumeilematta hyväksi kaikenlaisissa arjen askareissa, hyvänä esimerkkinä tästä on mieheni, joka väsyneenä töistä ja lomallaankin on vielä jaksanut piipahtaa vanhemmillaan, vaikka kiitosta tästä ei ole koskaan tullut, neuvoja eivät sentään ole tarjonneet, paitsi sen yhden ainoan kerran, mistä se välirikko sitten aiheutuikin.

En kirjoittele muilla palstoilla, koska minulla ei ole parisuhdeongelmia, ei raha- eikä työongelmia. Ainoa ongelmatapaus astui elämääni vuosia sitten, ja kyseessä olivat arvaatte takuulla ketkä. Jos tämä tekee minusta oudon ihmisen, etten siedä aivan kaikkia ihmisiä, niin en voi mielipiteilleni mitään. Jos ihmisellä on ongelma, johon hän etsii ratkaisua, vaikka sitten kirjoittamalla, se sallittakoon heille. En ole nimitellyt anoppiani nimillä, en ole solvannut häntä. Olen puhunut asiasta, kuten sen parhaiten tiedän, ette voi tietää, millaista tämä on, jos ette ole kokeneet täysin samaa. Millaista on elää, kun ei tiedä millaisella päällä anoppi ja appi päättävät olla taas huomenna? Ilman mitään ennakkovaroitusta.

Lue lisää

Nähdäkseni palstat ovat olemassa lähinnä juuri sitä varten että täällä saa vapaasti purkaa tuntojaan ja mahdollisesti saada jopa vertaistukea, hyvässä tapauksessa.

Joillakin vain on ihme tarve latistaa toisia kirjoittajia ja yrittää ajaa heitä pois. En tiedä sitten, ovatko kateellisia sellaisille jotka pystyvät ilmaisemaan itsensä nasevasti ja sanovat asioita suoraan.

Itse ainakin olen hyvin nopea kirjoittaja, koska minun ei tarvitse katsoa näppäinpöytää ollenkaan vaan käytän kymmensormijärjestelmää. Sen vuoksi pitkäänkään kirjoitukseen ei kulu kuin muutama minuutti, mikäli olen ajatellut asian selväksi päässäni.

Jotkut taas joutuvat hakemaan jokaisen kirjaimen erikseen ja siksi viettävät tunnin päivässä parin hassun kirjoituksen pakertamisen parissa. Joillekin jo lukeminen tuottaa vaivaa.

Epäilen, että nämä sinua ajankäytöstäsi haukkuneet ovat juuri tuota lajia.

Sinulla tuntuu kyllä itsetunto olevan kohdallaan ja sinähän tiedät oman elämäsi ympyrät paremmin kuin kukaan muu. Näin tunnen olevan omalla kohdallanikin. Sinä kuitenkin ilmaiset itsesi paremmin kuin minä. Olen jo pitkään lukenut kirjoituksiasi - kiitos vain nasevista kommenteista.

Seuraukset ovat varmaan hirveät.
Jos joku ei välitä lapsenlapsistaan niin miten hän joskus parinkymmenvuoden kuluttua heitä kaipaisi.

En usko lasten ottavan vanhaa äitiään kotiinsa mikäli tämä sairastuu vaikka äitiriepu olisi uhrannut koko elämänsä jälkikasvulleen.

Nykyiset lapsukaiset ja heidän lapsensa ovat aika usein odottamassa palvelua tai rahallista hyötyä.

...kosto elää! Ettäkö olisi jotenkin suoraan verrannollisia nämä asiat.

Älkääs nyt miniät leikkikö mitään jumalaa, kun ette yhtään tiedä, miten elämä teitä vie, oletteko edes miniöitä enää siinä vaiheessa, kun appivanhemmat ovat vanhoja, ja tulevatko nämä appivanhemmat edes teitä tarvitsemaan mitenkään. Maailma muuttuu, maailma muuttuu, ei tiedä kuka tarvitsee ketä ja millä tavoin.

Typerää tuollainen "kenellekäs sitten soittavat kun apua tarvitsevat" -nokittelu. Soittavat kenelle soittavat, mitäs se sinulle kuuluu?

Ei se ole yhteiskunnan vika, jos anoppi ei osaa näyttää tunteitaan, kyllä se nyt on aika paljon ihmisestä itsestään kiinni, ja kasvatuksesta. Välittää sentään koiristaan, onko niille helpompi näyttää tunteitaan? Eikä ap:n miniän ja sen miehen tarvitse mitään erityisapua antaa, jotta isovanhemmat vierottuisivat koiristaan, ei mitään lahjontaa. Miten se tilannetta parantaisi?

On aika monia mummoja, jotka välittävät lapsenlapsistaan, mutta on myös niitä, jotka eivät välitä. Tämä vaan täytyy jotenkin hyväksyä.
On anoppeja, jotka ymmärtävät miniää, ja sitten on niitä muita. On miniöitä, jotka ymmärtävät anoppia, ja sitten on niitä muita. Tälläkin palstalla on molempia tyyppejä. Joidenkin kemiat sopivat yhteen, toiselle riittää pelkkä nimimerkki, ja se riittää syyksi raivostua. Vaikka tämä nimimerkki käyttäisi aivan samanlaista kieltä ja puhuisi aivan samanlaisista asioista kuin ne muut, ehdottaisi aivan samaa, kuin ne muut, ne miniät ja anopitkin. Että terveisiä sinne ylöspäin, jospa oppisit kirjoittamaan enemmän kuin yhden virkkeen kerralla.

Entä jos miniä olisi hankkinut koiran, ja allerginen anoppi täällä haluaisi miniän hankkiutuvan eroon tuosta koirasta, jotta näkisi lapsenlapsiaan? Pitäisikö miniän ilman muuta nukuttaa koiransa anopin vuoksi? Ei. Eikä anopinkaan vastaavassa tilanteessa, kuten tässä ketjussa on ehdotettu.

Mutta jos koira estää vierailut useiden vuosien ajaksi, ette voi tosissanne olettaa, että välit palautuvat ennalleen vain toisen vanhuudentilan, sairauksien takia. Että miniä ja mies huolehtivat isovanhemmista, vaikka nämä ovat asuneet koiran ehdoilla vuosikymmeniä. Ja kyllä, se anoppi ja appi jossain vaiheessa soittelevat sille pojalleen ja miniän perheelle vanhuusiässä, ja vanhat ne aiemmin, ennemmin apua tarvitsevat kuin ne nuoremmat. Ei miniä niinkään.

Siis mitä tästä opimme? Että muistakaa aina ja kaikessa elää niitä lapsianne ja miniöitänne ja vävyjänne ja lapsenlapsianne mielistellen ja uhrautukaa joka saamarin hetki, että ne teistä sitten edes hitusen velvollisuudesta huolehtivat, kun tulette vanhoiksi ja apua tarvitseviksi. Sillä sellaiseksihan te joka ikinen tulette. Joten koko elämä olkoon uhrautumista nuoremmille sukupolville.

Muistakaa sitten te miniätkin tämä. Teistä tulee kerran (eikä siihen niin kauheita aikoja mene, aika kuluu nopeasti!) itse appivanhempia ja isovanhempia, niin sitten vain lusikka kauniiseen käteen ja miniöitä mielistelemään.

Ei kaikilla vanhuksilla muuten edes ole niitä lapsia, joille soittaa, kun vanhuus tulee. Millähän íhmeellä he oikein selviävätkään? Mitenkäs tämä ongelma pitäisi ratkaista? Pitäisikö näiden lapsettomien alkaa hyysätä jotain sukulaisten lapsia?

Ja muuten, harvemmin ne ovat niitä lapsenlapsia, jotka isovanhempiaan hoivaavat näiden vanhoiksi tultua. Yleensä he ovat liian nuoria vielä siinä vaiheessa, tai heillä on oma elämä vielä hakusessa, opiskelut ja kodin- ja perheenperustamiset siinä päällimmäisenä huolena. Kyllä ne ovat ne omat lapset ja - kenties - vävyt tai miniät, jotka niistä vanhuksista huolehtivat, ja omasta äidistään ja isästään kyllä kuuluu huolehtia, oli tämä sitten myöhemmin huomioinut niitä lapsenlapsiaan tai ei. Omilla lapsilla se velvollisuus lähinnä on, ei lapsenlapsilla, joten heidän puolestaan siinä on turha uhoilla, että kenellekäs sitten soittavat. Soittavat omalle pojalleen, kenties teidän tapauksessanne. Ja miehelläsi on velvollisuus apua antaa. Koska hehän ovat miehesi aikoinaan hoitaneet ja aikuiseksi kasvattaneet.

Siitä se vastavuoroisuus tässä on syntynyt, ei lapsenlasten huomioimisesta.

Grannym. kirjoitti:

Siis mitä tästä opimme? Että muistakaa aina ja kaikessa elää niitä lapsianne ja miniöitänne ja vävyjänne ja lapsenlapsianne mielistellen ja uhrautukaa joka saamarin hetki, että ne teistä sitten edes hitusen velvollisuudesta huolehtivat, kun tulette vanhoiksi ja apua tarvitseviksi. Sillä sellaiseksihan te joka ikinen tulette. Joten koko elämä olkoon uhrautumista nuoremmille sukupolville.

Muistakaa sitten te miniätkin tämä. Teistä tulee kerran (eikä siihen niin kauheita aikoja mene, aika kuluu nopeasti!) itse appivanhempia ja isovanhempia, niin sitten vain lusikka kauniiseen käteen ja miniöitä mielistelemään.

Ei kaikilla vanhuksilla muuten edes ole niitä lapsia, joille soittaa, kun vanhuus tulee. Millähän íhmeellä he oikein selviävätkään? Mitenkäs tämä ongelma pitäisi ratkaista? Pitäisikö näiden lapsettomien alkaa hyysätä jotain sukulaisten lapsia?

Ja muuten, harvemmin ne ovat niitä lapsenlapsia, jotka isovanhempiaan hoivaavat näiden vanhoiksi tultua. Yleensä he ovat liian nuoria vielä siinä vaiheessa, tai heillä on oma elämä vielä hakusessa, opiskelut ja kodin- ja perheenperustamiset siinä päällimmäisenä huolena. Kyllä ne ovat ne omat lapset ja - kenties - vävyt tai miniät, jotka niistä vanhuksista huolehtivat, ja omasta äidistään ja isästään kyllä kuuluu huolehtia, oli tämä sitten myöhemmin huomioinut niitä lapsenlapsiaan tai ei. Omilla lapsilla se velvollisuus lähinnä on, ei lapsenlapsilla, joten heidän puolestaan siinä on turha uhoilla, että kenellekäs sitten soittavat. Soittavat omalle pojalleen, kenties teidän tapauksessanne. Ja miehelläsi on velvollisuus apua antaa. Koska hehän ovat miehesi aikoinaan hoitaneet ja aikuiseksi kasvattaneet.

Siitä se vastavuoroisuus tässä on syntynyt, ei lapsenlasten huomioimisesta.

Lue lisää

Ei tässä kyllä pyydetä isovanhemmilta, että he lapsia, miniöitä, vävyjä, lastenlapsia mielistelisivät, ja uhrautuisivat täyttämään heidän tahtonsa. Pyydetään vaan hieman ymmärrystä, että eivät toisi sitä allergian aiheuttajaa kylään lastenlasten luo, koska nämä eivät voi kyläillä isovanhempien luona juuri tuon nimenomaisen koiran luona. Tästä oli kyse. Ja ap:n ja muiden vastaavasti ajattelevien asenne kärjistyi, koska anopit ja vastaavasti ajattelevat eivät ymmärtäneet heitä. Mikä ei sinällään ole uutinen.

Aika monessa lehdessä on muuten ollut vuosien varrella juttuja yksinäisistä vanhuksista, jotka ovat kuolleet asuntoonsa, muumioituneet siellä, jotkut kuukausiakin, heitä kukaan ei ole kaivannut, ei ollut kotihoitajaa, koska eivät kokeneet ilmeisesti tarvitsevansa toisten apua.

Heillä ei ehkä ollut ketään lapsia omasta takaa, tai sitten olivat eläneet elämänsä oman tahtonsa mukaan muista viis välittämättä. Mutta toisaalta kerranhan tässä kuollaan, ei tekojaan ja sanojaan voi eräät mitata sen mukaan mihin ne tulevaisuudessa johtavat, vihastuuko se niin, ettei tule enää käymään, muistaako soitella.

Täytyy pitää mielessä, että suurimmat riidat ovat yleensä, varmaankin, ehkä, alkaneet aivan mitättömän pienistä jutuista, siitä viimeisimmästä heitosta, teosta. Tämän ap:n jutun taustalla voi piillä myös muutakin kuin vain tuo yksi koiraparka.

Eikä kenellekään ole vain velvollisuuksia, eikä mitään oikeuksia. Miten tuon ap:n mies kokisi velvollisuudekseen auttaa vanhempiaan, koska nämä
eivät edes koettaneet aiemmin jättää koiraansa kotiin, edes muutamaksi tunniksi, lastenlasten ollessa pieniä? Kyse on mitättömän pienestä jutusta sentään, koiran jättäminen kotiin, jotta näkee niitä lapsensa lapsia. Mutta ei. Jos ei, niin ei sitten auta soitella myöhemminkään.

Miniän perheen pitäisi uhrata aikaansa isovanhempien hoitamiseen, vaikka nämä eivät ole kunnioittaneet heidän näkemystään?

Et voi olla on/off -äiti, isä, isovanhempi, ja saat valita vain hetken, milloin se itselle sopii? Olet sitä koko ajan, kuten täällä on usein painotettu, vain vaikutusasteet vaihtelevat. Jos äiti/isä eivät ymmärrä poikansa lasten ja vaimon tarpeita, ei tuon pojankaan tarvitse koko ajan myöskään päivystää soiton varalta.

Mutta arvaan, että niin tämä kuitenkin tekee, koska nämä ovat hänen vanhempiaan, ja hänen kuuluu pitää heistä huolta, aivan samoin kuin mieheni huolehtii vanhemmistaan, vaikka nämä ovat tällä hetkellä mitä ovat. Tämä huolehtiminen ei voi olla kokopäiväistä hoitoa. Jos se siihen alkaa mennä, niin sitten on sen yhteiskunnan ja vanhainkotien aika auttaa.

2. vaimolta kirjoitti:

Ei tässä kyllä pyydetä isovanhemmilta, että he lapsia, miniöitä, vävyjä, lastenlapsia mielistelisivät, ja uhrautuisivat täyttämään heidän tahtonsa. Pyydetään vaan hieman ymmärrystä, että eivät toisi sitä allergian aiheuttajaa kylään lastenlasten luo, koska nämä eivät voi kyläillä isovanhempien luona juuri tuon nimenomaisen koiran luona. Tästä oli kyse. Ja ap:n ja muiden vastaavasti ajattelevien asenne kärjistyi, koska anopit ja vastaavasti ajattelevat eivät ymmärtäneet heitä. Mikä ei sinällään ole uutinen.

Aika monessa lehdessä on muuten ollut vuosien varrella juttuja yksinäisistä vanhuksista, jotka ovat kuolleet asuntoonsa, muumioituneet siellä, jotkut kuukausiakin, heitä kukaan ei ole kaivannut, ei ollut kotihoitajaa, koska eivät kokeneet ilmeisesti tarvitsevansa toisten apua.

Heillä ei ehkä ollut ketään lapsia omasta takaa, tai sitten olivat eläneet elämänsä oman tahtonsa mukaan muista viis välittämättä. Mutta toisaalta kerranhan tässä kuollaan, ei tekojaan ja sanojaan voi eräät mitata sen mukaan mihin ne tulevaisuudessa johtavat, vihastuuko se niin, ettei tule enää käymään, muistaako soitella.

Täytyy pitää mielessä, että suurimmat riidat ovat yleensä, varmaankin, ehkä, alkaneet aivan mitättömän pienistä jutuista, siitä viimeisimmästä heitosta, teosta. Tämän ap:n jutun taustalla voi piillä myös muutakin kuin vain tuo yksi koiraparka.

Eikä kenellekään ole vain velvollisuuksia, eikä mitään oikeuksia. Miten tuon ap:n mies kokisi velvollisuudekseen auttaa vanhempiaan, koska nämä
eivät edes koettaneet aiemmin jättää koiraansa kotiin, edes muutamaksi tunniksi, lastenlasten ollessa pieniä? Kyse on mitättömän pienestä jutusta sentään, koiran jättäminen kotiin, jotta näkee niitä lapsensa lapsia. Mutta ei. Jos ei, niin ei sitten auta soitella myöhemminkään.

Miniän perheen pitäisi uhrata aikaansa isovanhempien hoitamiseen, vaikka nämä eivät ole kunnioittaneet heidän näkemystään?

Et voi olla on/off -äiti, isä, isovanhempi, ja saat valita vain hetken, milloin se itselle sopii? Olet sitä koko ajan, kuten täällä on usein painotettu, vain vaikutusasteet vaihtelevat. Jos äiti/isä eivät ymmärrä poikansa lasten ja vaimon tarpeita, ei tuon pojankaan tarvitse koko ajan myöskään päivystää soiton varalta.

Mutta arvaan, että niin tämä kuitenkin tekee, koska nämä ovat hänen vanhempiaan, ja hänen kuuluu pitää heistä huolta, aivan samoin kuin mieheni huolehtii vanhemmistaan, vaikka nämä ovat tällä hetkellä mitä ovat. Tämä huolehtiminen ei voi olla kokopäiväistä hoitoa. Jos se siihen alkaa mennä, niin sitten on sen yhteiskunnan ja vanhainkotien aika auttaa.

Lue lisää

Jos appivanhemmat hankkivat itselleen sen mainostetun "elämän" niin ovat saaneet ainakin halutessaan elää mielensä mukaan.
Vaikka olisi kuinka antelias ja uhrautuva äiti tai isä voi jäädä vanhana silti yksin.
Äitien-isän päivinä muistetaan ja jouluna.
Sekin velvollisuudesta.
Mitä passatumpi lapsi tai miniä sen itsekkäämpi.
Sanoit että "eläneet elämänsä tahtonsa mukaan muista välittämättä".
Jos on tehnyt pitkän työsaran, kasvattanut ja kouluttanut omat lapsensa niin eikö ole jo oikeus elää loppu elämänsä kuinka haluaa.
Ei puhelinsoitto silloin tällöin luulisi paljon aikaa vievän.
Miniät ja lapset ovat hyvin tarkkoja omasta elämästään ja siitä kuinka paljon heitä saa häiritä.
Mutta edelliselle sukupolvelle se ei ole sallittua.

se elämä kirjoitti:

Jos appivanhemmat hankkivat itselleen sen mainostetun "elämän" niin ovat saaneet ainakin halutessaan elää mielensä mukaan.
Vaikka olisi kuinka antelias ja uhrautuva äiti tai isä voi jäädä vanhana silti yksin.
Äitien-isän päivinä muistetaan ja jouluna.
Sekin velvollisuudesta.
Mitä passatumpi lapsi tai miniä sen itsekkäämpi.
Sanoit että "eläneet elämänsä tahtonsa mukaan muista välittämättä".
Jos on tehnyt pitkän työsaran, kasvattanut ja kouluttanut omat lapsensa niin eikö ole jo oikeus elää loppu elämänsä kuinka haluaa.
Ei puhelinsoitto silloin tällöin luulisi paljon aikaa vievän.
Miniät ja lapset ovat hyvin tarkkoja omasta elämästään ja siitä kuinka paljon heitä saa häiritä.
Mutta edelliselle sukupolvelle se ei ole sallittua.

Lue lisää

Minä en antanut lapseni mennä isovanhemmilleen, koska anoppi oli niin kova juomaan. Siitä ei ollut kyse, etteikö hän olisi mielellään lastani sinne ottanut. Mutta minä en päästänyt, koska se ainainen pikku- ja joskus isompikin humalatila ärsytti.

Ei mulle ole koskaan tullut mieleeni, että anoppi olisi rakastanut enemmän viinaa kuin lastenlapsiaan. Hän ei vain voinut elämälleen mitään. Viinasta hän sitten sairastuikin ja kuoli.

Pitäisikö minun nyt olla katkera? Kun muut isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa? En ole katkera. Se vain meni näin, ja sillä siisti. Oma äitini on ollut se mummo.

Joskus vain tuntuu siltä, että nämä miniät ovat sellaisia, että aina kaikki on väärin heidän mielestään. Varsinkin appivanhemmat on aina väärin päin, oli miten päin tahansa. Kun lapsi syntyy, mummo ei saa hässätä siinä eikä puuttua yhtään mihinkään. Ja kun mummo sitten ei enää puutu, ollaan nenä vinossa siitä, ettei lapsenlapsesta välitetä eikä olla antamassa vanhemmille vapaa-aikaa toimimalla ilmaisena lapsenvahtina.

Mun veljeni vaimo on juuri tällainen. Jo odotusaikana hän oli niin tarkka kaikesta, tulevasta lapsesta ei oikein uskaltanut puhuakaan, kun hän muistutti joka käänteessä olevansa sitten se lapsen äiti ja tekevänsä niin niin kuin hän tekee, eikä muut tule siihen sitten neuvomaan eikä sotkemaan mitään. Ja niin sitä oltiinkin nokka pystyssä vahtimassa koko ajan, ettei vain mitään tehdä hänen tahtonsa vastaisesti. Äitini ostamia vauvanvaatteita ei koskaan näkynyt lapsen päällä, ja hänen ostamastaan vauvalelusta löytyi heti jotain huomautettavaa. Muutenkaan mitään ei kelpuutettu, äiti ei osannut tehdä yhtään mitään oikein joten ok, äitini ei enää puuttunut mitenkään. Sitten nuorempi siskoni sai vauvan ja toi sen melkein heti äidille päivähoitoon, ja äiti on sen hoitanutkin koko ajan. Siitä miniä riemastui ja nyt on sitten välit tosi viileät. Äiti ei kuulemma välitä hänen lapsestaan, mutta oman tyttärensä lasta hoitaa ja paapoo.

Puhumattakaan siitä, että me, miehen sisaret, kelvattaisiin mihinkään. Kumpaakaan meistä ei pyydetty edes ns. toisiksi kummeiksi, vaikka olisimme halunneet ja sen sanoimmekin. Kun olisin antanut lapseni käytettyjä, mutta hyviä, vauvanvaatteita, niitä katsottiin kuin ne olisi olleet paskaa. Ei käynyt.

Nyt sitten tosiaan äitini on ilkeä anoppi ja välinpitämätön mummo, kun hoitaa vain tyttärensä lasta.

Poikansa lasta ei SAANUT hoitaa, vaikka olisi halunnutkin. Kun ei osannut sitä edes sylissä pitää oikein.

Tuittutonttu kirjoitti:

Minä en antanut lapseni mennä isovanhemmilleen, koska anoppi oli niin kova juomaan. Siitä ei ollut kyse, etteikö hän olisi mielellään lastani sinne ottanut. Mutta minä en päästänyt, koska se ainainen pikku- ja joskus isompikin humalatila ärsytti.

Ei mulle ole koskaan tullut mieleeni, että anoppi olisi rakastanut enemmän viinaa kuin lastenlapsiaan. Hän ei vain voinut elämälleen mitään. Viinasta hän sitten sairastuikin ja kuoli.

Pitäisikö minun nyt olla katkera? Kun muut isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa? En ole katkera. Se vain meni näin, ja sillä siisti. Oma äitini on ollut se mummo.

Joskus vain tuntuu siltä, että nämä miniät ovat sellaisia, että aina kaikki on väärin heidän mielestään. Varsinkin appivanhemmat on aina väärin päin, oli miten päin tahansa. Kun lapsi syntyy, mummo ei saa hässätä siinä eikä puuttua yhtään mihinkään. Ja kun mummo sitten ei enää puutu, ollaan nenä vinossa siitä, ettei lapsenlapsesta välitetä eikä olla antamassa vanhemmille vapaa-aikaa toimimalla ilmaisena lapsenvahtina.

Mun veljeni vaimo on juuri tällainen. Jo odotusaikana hän oli niin tarkka kaikesta, tulevasta lapsesta ei oikein uskaltanut puhuakaan, kun hän muistutti joka käänteessä olevansa sitten se lapsen äiti ja tekevänsä niin niin kuin hän tekee, eikä muut tule siihen sitten neuvomaan eikä sotkemaan mitään. Ja niin sitä oltiinkin nokka pystyssä vahtimassa koko ajan, ettei vain mitään tehdä hänen tahtonsa vastaisesti. Äitini ostamia vauvanvaatteita ei koskaan näkynyt lapsen päällä, ja hänen ostamastaan vauvalelusta löytyi heti jotain huomautettavaa. Muutenkaan mitään ei kelpuutettu, äiti ei osannut tehdä yhtään mitään oikein joten ok, äitini ei enää puuttunut mitenkään. Sitten nuorempi siskoni sai vauvan ja toi sen melkein heti äidille päivähoitoon, ja äiti on sen hoitanutkin koko ajan. Siitä miniä riemastui ja nyt on sitten välit tosi viileät. Äiti ei kuulemma välitä hänen lapsestaan, mutta oman tyttärensä lasta hoitaa ja paapoo.

Puhumattakaan siitä, että me, miehen sisaret, kelvattaisiin mihinkään. Kumpaakaan meistä ei pyydetty edes ns. toisiksi kummeiksi, vaikka olisimme halunneet ja sen sanoimmekin. Kun olisin antanut lapseni käytettyjä, mutta hyviä, vauvanvaatteita, niitä katsottiin kuin ne olisi olleet paskaa. Ei käynyt.

Nyt sitten tosiaan äitini on ilkeä anoppi ja välinpitämätön mummo, kun hoitaa vain tyttärensä lasta.

Poikansa lasta ei SAANUT hoitaa, vaikka olisi halunnutkin. Kun ei osannut sitä edes sylissä pitää oikein.

Lue lisää

ELämä helpottuu kummasti kun tajuaa sen, että aikuiset ihmiset saavat kuluttaa oman elämänsä ihan oman päänsä mukaan, kunhan nyt lain rajoissa pysyvät. Tämä pätee niin anoppeihin kuin miniöihinkin.
Jos anoppi ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan, ei sille sitten mitään voi. On vain oman energian tuhlausta surkutella asiaa ja toivoa siihen parannusta.

Itse kuvittelin, että äitini olisi innoissaan lapsistani. Toisin kävi. Aikani surin asiaa, mutta sitten tajusin, etten sille mitään voi. Omasta mielestäni äitini menettää paljon ja lapsiani tilanne harmittaa, mutta eihän tämä elämä ole koskaan täydellistä. Täytyy vain itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko jotenkin.

Vastavuoroistahan tämä touhu tietysti on. Tällä hetkellä tuntuu, ettei minullakaan ole tulevaisuudessa aikaa äidilleni, jos hän joskus seuraani tai apuani alkaa kaipailla. Taidanpa silloinkin keskittyä vain omaan elämääni ja jälkikasvuuni.

kummasti kirjoitti:

ELämä helpottuu kummasti kun tajuaa sen, että aikuiset ihmiset saavat kuluttaa oman elämänsä ihan oman päänsä mukaan, kunhan nyt lain rajoissa pysyvät. Tämä pätee niin anoppeihin kuin miniöihinkin.
Jos anoppi ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan, ei sille sitten mitään voi. On vain oman energian tuhlausta surkutella asiaa ja toivoa siihen parannusta.

Itse kuvittelin, että äitini olisi innoissaan lapsistani. Toisin kävi. Aikani surin asiaa, mutta sitten tajusin, etten sille mitään voi. Omasta mielestäni äitini menettää paljon ja lapsiani tilanne harmittaa, mutta eihän tämä elämä ole koskaan täydellistä. Täytyy vain itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko jotenkin.

Vastavuoroistahan tämä touhu tietysti on. Tällä hetkellä tuntuu, ettei minullakaan ole tulevaisuudessa aikaa äidilleni, jos hän joskus seuraani tai apuani alkaa kaipailla. Taidanpa silloinkin keskittyä vain omaan elämääni ja jälkikasvuuni.

Lue lisää

huono äiti?
Koska olet selvästi katkera.

hän sinulle kirjoitti:

huono äiti?
Koska olet selvästi katkera.

Jaa, miten sen ottaa. Perushuolto toimi, mutta henkinen mollaaminen oli säännöllistä ja myöhemmin oli ahdistavaa katsella äidin kännistä sekoilua.

En kuitenkaan käsittääkseni ole katkera. Olen hyväksynyt, että äitini ei täyty kaikkia toiveitani niin äitinä kuin isoäitinäkään ja suon sen hänelle. Se on kuitenkin totta, että välinpitämättömyys synnyttää välinpitämättömyyttä.

Katkera? kirjoitti:

Jaa, miten sen ottaa. Perushuolto toimi, mutta henkinen mollaaminen oli säännöllistä ja myöhemmin oli ahdistavaa katsella äidin kännistä sekoilua.

En kuitenkaan käsittääkseni ole katkera. Olen hyväksynyt, että äitini ei täyty kaikkia toiveitani niin äitinä kuin isoäitinäkään ja suon sen hänelle. Se on kuitenkin totta, että välinpitämättömyys synnyttää välinpitämättömyyttä.

Lue lisää

En kysynyt pahalla.
Itse olen ollut koko elämäni katkera ja vihainen omalle äidilleni.
Hän ei juonut mutta laimilöi perustarpeet ja manipuloi isänkin minua vastaan.
Mollaaminen oli jokapäiväistä, tiedän miltä se tuntuu.

Ajattelin lähinnä itseäni ja tytärtäni kun kirjoitin, olen koettanut välttää äitini tekemiä virheitä ja siitä syystä yrittänyt liikaakin.
joskus yli voimieni.

Tuittutonttu kirjoitti:

Minä en antanut lapseni mennä isovanhemmilleen, koska anoppi oli niin kova juomaan. Siitä ei ollut kyse, etteikö hän olisi mielellään lastani sinne ottanut. Mutta minä en päästänyt, koska se ainainen pikku- ja joskus isompikin humalatila ärsytti.

Ei mulle ole koskaan tullut mieleeni, että anoppi olisi rakastanut enemmän viinaa kuin lastenlapsiaan. Hän ei vain voinut elämälleen mitään. Viinasta hän sitten sairastuikin ja kuoli.

Pitäisikö minun nyt olla katkera? Kun muut isovanhemmat touhuavat lastenlasten kanssa? En ole katkera. Se vain meni näin, ja sillä siisti. Oma äitini on ollut se mummo.

Joskus vain tuntuu siltä, että nämä miniät ovat sellaisia, että aina kaikki on väärin heidän mielestään. Varsinkin appivanhemmat on aina väärin päin, oli miten päin tahansa. Kun lapsi syntyy, mummo ei saa hässätä siinä eikä puuttua yhtään mihinkään. Ja kun mummo sitten ei enää puutu, ollaan nenä vinossa siitä, ettei lapsenlapsesta välitetä eikä olla antamassa vanhemmille vapaa-aikaa toimimalla ilmaisena lapsenvahtina.

Mun veljeni vaimo on juuri tällainen. Jo odotusaikana hän oli niin tarkka kaikesta, tulevasta lapsesta ei oikein uskaltanut puhuakaan, kun hän muistutti joka käänteessä olevansa sitten se lapsen äiti ja tekevänsä niin niin kuin hän tekee, eikä muut tule siihen sitten neuvomaan eikä sotkemaan mitään. Ja niin sitä oltiinkin nokka pystyssä vahtimassa koko ajan, ettei vain mitään tehdä hänen tahtonsa vastaisesti. Äitini ostamia vauvanvaatteita ei koskaan näkynyt lapsen päällä, ja hänen ostamastaan vauvalelusta löytyi heti jotain huomautettavaa. Muutenkaan mitään ei kelpuutettu, äiti ei osannut tehdä yhtään mitään oikein joten ok, äitini ei enää puuttunut mitenkään. Sitten nuorempi siskoni sai vauvan ja toi sen melkein heti äidille päivähoitoon, ja äiti on sen hoitanutkin koko ajan. Siitä miniä riemastui ja nyt on sitten välit tosi viileät. Äiti ei kuulemma välitä hänen lapsestaan, mutta oman tyttärensä lasta hoitaa ja paapoo.

Puhumattakaan siitä, että me, miehen sisaret, kelvattaisiin mihinkään. Kumpaakaan meistä ei pyydetty edes ns. toisiksi kummeiksi, vaikka olisimme halunneet ja sen sanoimmekin. Kun olisin antanut lapseni käytettyjä, mutta hyviä, vauvanvaatteita, niitä katsottiin kuin ne olisi olleet paskaa. Ei käynyt.

Nyt sitten tosiaan äitini on ilkeä anoppi ja välinpitämätön mummo, kun hoitaa vain tyttärensä lasta.

Poikansa lasta ei SAANUT hoitaa, vaikka olisi halunnutkin. Kun ei osannut sitä edes sylissä pitää oikein.

Lue lisää

Kiitos sinulle siitä!

anoppi* kirjoitti:

En kysynyt pahalla.
Itse olen ollut koko elämäni katkera ja vihainen omalle äidilleni.
Hän ei juonut mutta laimilöi perustarpeet ja manipuloi isänkin minua vastaan.
Mollaaminen oli jokapäiväistä, tiedän miltä se tuntuu.

Ajattelin lähinnä itseäni ja tytärtäni kun kirjoitin, olen koettanut välttää äitini tekemiä virheitä ja siitä syystä yrittänyt liikaakin.
joskus yli voimieni.

Lue lisää

Itse olen yrittänyt vältellä katkeruutta, mutta en toisaalta yritä pakottaa itseäni tai lapsiani pitämään äidistäni. Ennen yritin jotenkin "viihdyttää" äitiäni, koska kuvittelin, että saisin välimme lähenemään sillä tavalla. Iän myötä olen kuitenkin käsittänyt, että jostain syystä äitini voimat ja mielenkiiinto keskittyy vain häneen itseensä, minua hän on pitänyt roskakorinaan tai astinlautanaan.

Äitini oma lapsuus oli rankka, siksi hän kai nyt haluaa elää itsekkäästi. Ehkä hän haluaa myös kostaa minulle oman äitinsä laiminlyöntejä, siltä joskus tuntuu.

Toivottavasti en tule itse vanhemmiten samanlaiseksi kuin oma äitini. Sitä olisi vaikea antaa itselleen anteeksi.

Täytyy pyrkiä elämässä parhaaseensa, mutta omien voimien rajoissa.

Katkera? kirjoitti:

Itse olen yrittänyt vältellä katkeruutta, mutta en toisaalta yritä pakottaa itseäni tai lapsiani pitämään äidistäni. Ennen yritin jotenkin "viihdyttää" äitiäni, koska kuvittelin, että saisin välimme lähenemään sillä tavalla. Iän myötä olen kuitenkin käsittänyt, että jostain syystä äitini voimat ja mielenkiiinto keskittyy vain häneen itseensä, minua hän on pitänyt roskakorinaan tai astinlautanaan.

Äitini oma lapsuus oli rankka, siksi hän kai nyt haluaa elää itsekkäästi. Ehkä hän haluaa myös kostaa minulle oman äitinsä laiminlyöntejä, siltä joskus tuntuu.

Toivottavasti en tule itse vanhemmiten samanlaiseksi kuin oma äitini. Sitä olisi vaikea antaa itselleen anteeksi.

Täytyy pyrkiä elämässä parhaaseensa, mutta omien voimien rajoissa.

Lue lisää

olen ajatellut ja tuntenut omalla kohdallani.
En olisi osannut pukea tunteitani sanoiksi, kun luin tekstiäsi se oli kun minun omia ajatuksiani.
Vaikka äitini ei juo hän on kiinnostunut vain itsestään ja jonkin verran vuotta nuoremmasta veljestäni.
Pelkään liiaksikin että toistan äitini virheitä.

kummasti kirjoitti:

ELämä helpottuu kummasti kun tajuaa sen, että aikuiset ihmiset saavat kuluttaa oman elämänsä ihan oman päänsä mukaan, kunhan nyt lain rajoissa pysyvät. Tämä pätee niin anoppeihin kuin miniöihinkin.
Jos anoppi ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan, ei sille sitten mitään voi. On vain oman energian tuhlausta surkutella asiaa ja toivoa siihen parannusta.

Itse kuvittelin, että äitini olisi innoissaan lapsistani. Toisin kävi. Aikani surin asiaa, mutta sitten tajusin, etten sille mitään voi. Omasta mielestäni äitini menettää paljon ja lapsiani tilanne harmittaa, mutta eihän tämä elämä ole koskaan täydellistä. Täytyy vain itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko jotenkin.

Vastavuoroistahan tämä touhu tietysti on. Tällä hetkellä tuntuu, ettei minullakaan ole tulevaisuudessa aikaa äidilleni, jos hän joskus seuraani tai apuani alkaa kaipailla. Taidanpa silloinkin keskittyä vain omaan elämääni ja jälkikasvuuni.

Lue lisää

"Tällä hetkellä tuntuu, ettei minullakaan ole tulevaisuudessa aikaa äidilleni, jos hän joskus seuraani tai apuani alkaa kaipailla. Taidanpa silloinkin keskittyä vain omaan elämääni ja jälkikasvuuni."

Onko nyt niin sanottu, että äiti vanhoilla päivillään alkaa ruikuttaa seuraa, jolloin voit ylväästi vastata, että äitihän ei ollut tähänkään asti sinusta kiinnostunut, niin ei tarvii nytkään olla?

Mahtaako harmittaa, jos hän ei pyydäkään seuraa?
Miten saat sitten kostetuksi?

Jospa äitisi on todennut kasvatuksensa menneen sen verran pieleen, että huomaa, ettei tule toimeen kanssasi nyt eikä tulevaisuudessa.
Taitaa olla viisampi kuin sinä.

Lällällieru kirjoitti:

"Tällä hetkellä tuntuu, ettei minullakaan ole tulevaisuudessa aikaa äidilleni, jos hän joskus seuraani tai apuani alkaa kaipailla. Taidanpa silloinkin keskittyä vain omaan elämääni ja jälkikasvuuni."

Onko nyt niin sanottu, että äiti vanhoilla päivillään alkaa ruikuttaa seuraa, jolloin voit ylväästi vastata, että äitihän ei ollut tähänkään asti sinusta kiinnostunut, niin ei tarvii nytkään olla?

Mahtaako harmittaa, jos hän ei pyydäkään seuraa?
Miten saat sitten kostetuksi?

Jospa äitisi on todennut kasvatuksensa menneen sen verran pieleen, että huomaa, ettei tule toimeen kanssasi nyt eikä tulevaisuudessa.
Taitaa olla viisampi kuin sinä.

Lue lisää

Olen kyllä ihan vilpittömästi sitä mieltä, että elämssä saa, mitä tilaa. Se pätee myös minuun itseeni, tietysti. Jos mokailen äitinä, eiköhän se näy joskus tulevaisuudessa.

Äidilleni toivon, että hän osaa elää onnellisena ja itsenäisenä elämänsä vanhuusvuodet, se olisi minusta pelkästään hienoa. En minä halua nähdä äitiäni yksin ja hyljättynä tai muuten onnettomana, mutta en toisaalta aio olla äitini yksinäisyyttä lievittämässä, jos näin kuitenkin käy. Äitini vanhuusvuoodet ovat kuitenkin juuri sitä aikaa, jolloin minä saan elää omaa vapauttani, kun lapset ovat aikuistumassa.
Onko tässä jotain väärää?

En kaipaa kostoa enkä todellakaan näe käyttymisessäni mitään ylväyttä. Tiedän kyllä, että todella suuri ja hieno ihminen hoitelisi hellästi äitinsä hautaan riippumatta siitä, mitkä välit ovat/mitä on aikoinaan tapahtunut, mutta itse en näillä näkymin kasva niin suureksi ja jalomieliseksi.

Se on kuitekin mukavaa, että päättelit äitini olevan viisampi kuin minä. Se saattaa ihan hyvin olla mahdollistakin. Mistäpä minä sen tietäisin, kun en häntä kovin paljon nykyisin tapaakaan.

noinkin ajatella kirjoitti:

Olen kyllä ihan vilpittömästi sitä mieltä, että elämssä saa, mitä tilaa. Se pätee myös minuun itseeni, tietysti. Jos mokailen äitinä, eiköhän se näy joskus tulevaisuudessa.

Äidilleni toivon, että hän osaa elää onnellisena ja itsenäisenä elämänsä vanhuusvuodet, se olisi minusta pelkästään hienoa. En minä halua nähdä äitiäni yksin ja hyljättynä tai muuten onnettomana, mutta en toisaalta aio olla äitini yksinäisyyttä lievittämässä, jos näin kuitenkin käy. Äitini vanhuusvuoodet ovat kuitenkin juuri sitä aikaa, jolloin minä saan elää omaa vapauttani, kun lapset ovat aikuistumassa.
Onko tässä jotain väärää?

En kaipaa kostoa enkä todellakaan näe käyttymisessäni mitään ylväyttä. Tiedän kyllä, että todella suuri ja hieno ihminen hoitelisi hellästi äitinsä hautaan riippumatta siitä, mitkä välit ovat/mitä on aikoinaan tapahtunut, mutta itse en näillä näkymin kasva niin suureksi ja jalomieliseksi.

Se on kuitekin mukavaa, että päättelit äitini olevan viisampi kuin minä. Se saattaa ihan hyvin olla mahdollistakin. Mistäpä minä sen tietäisin, kun en häntä kovin paljon nykyisin tapaakaan.

Lue lisää

-Äitini vanhuusvuodet ovat kuitenkin juuri sitä aikaa jolloin minä saan elää omaa vapauttani kun lapset ovat aikuistumassa.-

Eiköhän äitisikin ole vapautensa ansainnut kun on omat lapsensa saanut aikuisiksi.
Kuinka suhtaudut sitten jos omat lapsesi tarvitsevat lapsenlikkaa tai kotiapua.
Se nimittäin rajoittaa omia menoja ja paljon, jos siihen alkaa.

pisti silmään kirjoitti:

-Äitini vanhuusvuodet ovat kuitenkin juuri sitä aikaa jolloin minä saan elää omaa vapauttani kun lapset ovat aikuistumassa.-

Eiköhän äitisikin ole vapautensa ansainnut kun on omat lapsensa saanut aikuisiksi.
Kuinka suhtaudut sitten jos omat lapsesi tarvitsevat lapsenlikkaa tai kotiapua.
Se nimittäin rajoittaa omia menoja ja paljon, jos siihen alkaa.

Lue lisää

Tällä hetkellä tuntuu, että olisi ihana päästä mummiksi ja hoitamaan omia lapsenlapsia, kyllä kai sitä ehtisi siinä samalla omasta vapaudestakin nauttia, jos hoitaminen ei olisi jatkuvaa. Minusta mahdolliset, tulevat lapsenlapseni tuntuvat pelkästään elämän rikkaudelta, olisi mahtavaa nähdä ja tutustua omien lasteni jälkeläisiin ja tunnistaa heissä ehkä tuttuja piirteitä. Siksi minun onkin niin vaikea käsittää oman äitini suhtautumista.

Saattaa tietsti olla, että vanhemmiten muutan mieltäni, eihän tässä elämässä mikään satavarmaa ole. Ehkä jopa joskus käsitän, miksi oma äitini käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Sen haluan kuitenkin sanoa, että minun mielestäni äidilläni on vapaus käyttää aikansa siihen, mihin haluaa. En ole ikinä "velvoittanut" häntä kiinnostumaan lapsista.

Jokin viesteissäsi jäi mietityttämään.

Kirjoitit, että täytyy jotenkin itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko. Hmm.

Mistä aukosta itse asiassa on kysymys? Onko jossain lapsen perustarvevaatimus-luettelossa mainittu isovanhemmat? Että he olisivat niin tärkeät lapsen kehityksen kannalta, että heidän puuttuessaan se olisi varsinainen "aukko?"

Varmasti isovanhemmat VOIVAT olla tärkeitä ihmisiä, ja VOIVAT vaikuttaa lasten hyvinvointiin, mutta mitenkään itsestäänselvyyksiä he eivät ole. Erittäin monilta lapsilta isovanhemmat puuttuvat kokonaan, ja erittäin monet isovanhemmat ovat sellaisia, ettei mitään varsinaisia läheisiä suhteita ole.

Aika vaarallistakin minusta tuo isovanhempien tärkeyden korostaminen. Kaikista isovanhemmista kun siihen ei vain yksinkertaisesti ole.

Tuittutonttu kirjoitti:

Jokin viesteissäsi jäi mietityttämään.

Kirjoitit, että täytyy jotenkin itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko. Hmm.

Mistä aukosta itse asiassa on kysymys? Onko jossain lapsen perustarvevaatimus-luettelossa mainittu isovanhemmat? Että he olisivat niin tärkeät lapsen kehityksen kannalta, että heidän puuttuessaan se olisi varsinainen "aukko?"

Varmasti isovanhemmat VOIVAT olla tärkeitä ihmisiä, ja VOIVAT vaikuttaa lasten hyvinvointiin, mutta mitenkään itsestäänselvyyksiä he eivät ole. Erittäin monilta lapsilta isovanhemmat puuttuvat kokonaan, ja erittäin monet isovanhemmat ovat sellaisia, ettei mitään varsinaisia läheisiä suhteita ole.

Aika vaarallistakin minusta tuo isovanhempien tärkeyden korostaminen. Kaikista isovanhemmista kun siihen ei vain yksinkertaisesti ole.

Lue lisää

Lisäksi kirjoitit, että kun lapsesi ovat aikuistumassa, saat sitten elää omaa vapauden aikaasi äitisi ollessa vanha.

No jaa, tuotakin voi miettiä. Saatatpa olla itse mummo silloin. Joten missä on vapauden aikasi, jos et halua toistaa oman äitisi "virheitä?"

Tuittutonttu kirjoitti:

Jokin viesteissäsi jäi mietityttämään.

Kirjoitit, että täytyy jotenkin itse yrittää paikata isovanhempien jättämä aukko. Hmm.

Mistä aukosta itse asiassa on kysymys? Onko jossain lapsen perustarvevaatimus-luettelossa mainittu isovanhemmat? Että he olisivat niin tärkeät lapsen kehityksen kannalta, että heidän puuttuessaan se olisi varsinainen "aukko?"

Varmasti isovanhemmat VOIVAT olla tärkeitä ihmisiä, ja VOIVAT vaikuttaa lasten hyvinvointiin, mutta mitenkään itsestäänselvyyksiä he eivät ole. Erittäin monilta lapsilta isovanhemmat puuttuvat kokonaan, ja erittäin monet isovanhemmat ovat sellaisia, ettei mitään varsinaisia läheisiä suhteita ole.

Aika vaarallistakin minusta tuo isovanhempien tärkeyden korostaminen. Kaikista isovanhemmista kun siihen ei vain yksinkertaisesti ole.

Lue lisää

"Aika vaarallistakin minusta tuo isovanhempien tärkeyden korostaminen. Kaikista isovanhemmista kun siihen ei vain yksinkertaisesti ole."

Kaikkien isovanhemmat eivät enää ole edes elossa.
Ei siitä mitään traumaa lapselle jää.
Ei ole isovanhempiaan tuntenut, miksi heitä kaipaisi?
Samoin, jos ovat elossa, mutta poissa elämästänne.
Ei heistä tarvitse tehdä numeroa.

lasten elämässä kirjoitti:

"Aika vaarallistakin minusta tuo isovanhempien tärkeyden korostaminen. Kaikista isovanhemmista kun siihen ei vain yksinkertaisesti ole."

Kaikkien isovanhemmat eivät enää ole edes elossa.
Ei siitä mitään traumaa lapselle jää.
Ei ole isovanhempiaan tuntenut, miksi heitä kaipaisi?
Samoin, jos ovat elossa, mutta poissa elämästänne.
Ei heistä tarvitse tehdä numeroa.

Lue lisää

Joo, olen ihan samaa mieltä siitä, ettei niiden isovanhempien ole pakko huseerata lapsten elämässä, eikä niiden puutteesta mitään traumoja tietenkään jää.

Meillä tilanne on kuitenkin ollut se, isovanhemmat ovat olleet lasten elämässä sen verran, ja sillä tavalla epävakaasti, että lapset ovat jääneet kaipaamaan heidän huomiotaan. On ollut ikävä selitellä lapsille, miksei mummmo nyt sitten ottanutkaan luokseen, vaikka aina sitä lupailikin. Tosin nyt tuo tilanne on muuttunut, koska olen itse ottanut etäisyyttä vanhempiini. Olisi ehkä pitänyt ottaa erilainen linja heti alusta lähtien, mutta näitä kuvioita on vaikea etukäteen ennustaa.

Siitä mummoudesta ja vapaudesta vielä: en usko että kenenkään mummon vapaus siihen kaatuu, jos välillä tapailee lapsenlapsiaan. Uskon, että minusta ainakin olisi ihanaa, jos mahdolliset, tulevat lapsenlapseni joskus osoittaisivat tarvitsevansa minua.

Jokaisella on tietenkin vapaus elää elämänsä omalla tyylillään.

Katkera? kirjoitti:

Joo, olen ihan samaa mieltä siitä, ettei niiden isovanhempien ole pakko huseerata lapsten elämässä, eikä niiden puutteesta mitään traumoja tietenkään jää.

Meillä tilanne on kuitenkin ollut se, isovanhemmat ovat olleet lasten elämässä sen verran, ja sillä tavalla epävakaasti, että lapset ovat jääneet kaipaamaan heidän huomiotaan. On ollut ikävä selitellä lapsille, miksei mummmo nyt sitten ottanutkaan luokseen, vaikka aina sitä lupailikin. Tosin nyt tuo tilanne on muuttunut, koska olen itse ottanut etäisyyttä vanhempiini. Olisi ehkä pitänyt ottaa erilainen linja heti alusta lähtien, mutta näitä kuvioita on vaikea etukäteen ennustaa.

Siitä mummoudesta ja vapaudesta vielä: en usko että kenenkään mummon vapaus siihen kaatuu, jos välillä tapailee lapsenlapsiaan. Uskon, että minusta ainakin olisi ihanaa, jos mahdolliset, tulevat lapsenlapseni joskus osoittaisivat tarvitsevansa minua.

Jokaisella on tietenkin vapaus elää elämänsä omalla tyylillään.

Lue lisää

Jos voi tavata lapsenlapsiaan omasta halustaan ja vapaaehtoisesti sen tekee mielellään.

Tarkoitin sitä että isovanhempia pidetään monesti itsestään selvinä lapsenlikkoina aina kun tarvitaan.
Mummin omat menot eivät ole lapsien mielestä tärkeitä, "pitäähän lapsenlapset panna kaiken muun edelle".

Tuollaista on ollut omalla kohdallani ja monen muun.
Jos kieltätyy alkaa murjotus ja peloittelu yksinäisestä vanhuudesta.

Vapaus vähene kirjoitti:

Jos voi tavata lapsenlapsiaan omasta halustaan ja vapaaehtoisesti sen tekee mielellään.

Tarkoitin sitä että isovanhempia pidetään monesti itsestään selvinä lapsenlikkoina aina kun tarvitaan.
Mummin omat menot eivät ole lapsien mielestä tärkeitä, "pitäähän lapsenlapset panna kaiken muun edelle".

Tuollaista on ollut omalla kohdallani ja monen muun.
Jos kieltätyy alkaa murjotus ja peloittelu yksinäisestä vanhuudesta.

Lue lisää

Ajattelemattomuutta omilta lapsilta kun kyseessä niinkin tuttu kuin oma vanhempi.

Vapaus vähene kirjoitti:

Jos voi tavata lapsenlapsiaan omasta halustaan ja vapaaehtoisesti sen tekee mielellään.

Tarkoitin sitä että isovanhempia pidetään monesti itsestään selvinä lapsenlikkoina aina kun tarvitaan.
Mummin omat menot eivät ole lapsien mielestä tärkeitä, "pitäähän lapsenlapset panna kaiken muun edelle".

Tuollaista on ollut omalla kohdallani ja monen muun.
Jos kieltätyy alkaa murjotus ja peloittelu yksinäisestä vanhuudesta.

Lue lisää

viisi vuotta olen hoitanut lapsenlasta aina kun on tarvittu. Nyt tarvitsin ensimmäisen kerran apua, vain yhtä neuvoa miten DVD.llä nauhoitetaan ajastimella, mutta pelkkää haukkumista, nälvimistä ja halveksimista tuli.

Siis nyt kun olen jo senverran vanha, että tarvitsisin ensimmäisen kerran pientä apua, ei sitä tullut. Onneksi minulla on kymmenen vuotta nuorempi likkakaveri ja hänen poikansa 17v, joka on niin reipas ja halukas minua neuvomaan.

surullista kirjoitti:

viisi vuotta olen hoitanut lapsenlasta aina kun on tarvittu. Nyt tarvitsin ensimmäisen kerran apua, vain yhtä neuvoa miten DVD.llä nauhoitetaan ajastimella, mutta pelkkää haukkumista, nälvimistä ja halveksimista tuli.

Siis nyt kun olen jo senverran vanha, että tarvitsisin ensimmäisen kerran pientä apua, ei sitä tullut. Onneksi minulla on kymmenen vuotta nuorempi likkakaveri ja hänen poikansa 17v, joka on niin reipas ja halukas minua neuvomaan.

Lue lisää

Itsekkäitä ihmisiä löytyy tietysti joka sukupolvesta. Olen tosi pahoillani teidän puolesta, jotka on kiristetty lapsenlasten hoitajiksi tai keiden hoitopanosta ei arvosteta.

Enpä tiedä, mieleeni tuli, että ehkä omakin äitini on pelännyt joutuvansa ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja sen takia on sitten selkeästi halunnut näyttää minulle, että hänen elämässään on tärkeämpääkin puuhaa kuin lapsenlapset. En ole kyllä ikinä yrittänyt kiristää häntä lapsenvahdiksi, mutta äidilläni nyt on muutenkin tapana ajatella minusta aina pahinta.

Eihän nämä yksinkertaisia asioita ole. Asioissa on puolensa, ja minä näen jutun tietysti vain omalta ja lasteni näkökulmasta.

Minun mielestäni teidän hyväksikäytettyjen mummojen kannattaisi kertoa ihan suoraan, että olette mielestänne joutuneet kantamaan liian suurta hoitovastuuta. Kyllä tervejärkiset lapset sen tiedon varmasti kestävät ja korjaavat tapansa.

Itse olen iloinen siitä, että lapseni kasvaessa he eivät enää kaipaakaan isovanhempia elämäänsä samalla tavoin kuin ennen. Siinähän tämä ongelma poistuu kai itsestään.

Katkera? kirjoitti:

Itsekkäitä ihmisiä löytyy tietysti joka sukupolvesta. Olen tosi pahoillani teidän puolesta, jotka on kiristetty lapsenlasten hoitajiksi tai keiden hoitopanosta ei arvosteta.

Enpä tiedä, mieleeni tuli, että ehkä omakin äitini on pelännyt joutuvansa ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja sen takia on sitten selkeästi halunnut näyttää minulle, että hänen elämässään on tärkeämpääkin puuhaa kuin lapsenlapset. En ole kyllä ikinä yrittänyt kiristää häntä lapsenvahdiksi, mutta äidilläni nyt on muutenkin tapana ajatella minusta aina pahinta.

Eihän nämä yksinkertaisia asioita ole. Asioissa on puolensa, ja minä näen jutun tietysti vain omalta ja lasteni näkökulmasta.

Minun mielestäni teidän hyväksikäytettyjen mummojen kannattaisi kertoa ihan suoraan, että olette mielestänne joutuneet kantamaan liian suurta hoitovastuuta. Kyllä tervejärkiset lapset sen tiedon varmasti kestävät ja korjaavat tapansa.

Itse olen iloinen siitä, että lapseni kasvaessa he eivät enää kaipaakaan isovanhempia elämäänsä samalla tavoin kuin ennen. Siinähän tämä ongelma poistuu kai itsestään.

Lue lisää

Kiitos sinulle katkera?. On kiva, että edes joskus saa myötätunnon rippeitä osakseen. Kyllä se tuntuu hirveä pahalta, kun aina on yrittänyt lastansa auttaa parhaan kykynsä mukaan, mutta sitten kun itse kerrankin jotain olisi vailla, ihan pientä neuvoa, niin haistattelut vaan saa osakseen.

Kyllä niillä on oikeus ihan omassa kodissaan asua omien rakkaiden lemmikkiensä kanssa.

Lapsenlapsia voisivat mielestäni kuitenkin tavata siellä lasten kotona, ja ilman koirien mukanaoloa.

oma tupa ja lupa kirjoitti:

Kyllä niillä on oikeus ihan omassa kodissaan asua omien rakkaiden lemmikkiensä kanssa.

Lapsenlapsia voisivat mielestäni kuitenkin tavata siellä lasten kotona, ja ilman koirien mukanaoloa.

Lue lisää

he vierailisivat luonanne ilman koiriaan. Sanomattakin selvää, ettei pikkupiskit siitä paheneisi jos ne silloin tällöin olisivat pari päivää hoidossa. Oppisivat kyllä olemaan, vaikka ensin kuinka vinkuisivat.

Teidän luonanne käydessään isovanhempanne voisivat pitää erillisiä, mahdollisimman "karvattomia" vierailuvaatteita, joita he eivät käyttäisi ollenkaan kotona koiriensa kanssa hyöriessään. Näin kotiinne kulkeutuisi mahdollisimman vähän eläinpölyä.

Isovanhemmat ovat todella ymmärtämättömiä, kun eivät nauti lastenlastensa seurasta.

Jos mulla on tuon ikäisena elämän ainoa sisältö ukko ja piskit niin kyllä tappaisin itseni. Siis tuo olisi niin kova ja säälittävä kohtalo. Haluan että minulla on mies.lapset.lapsenlapset,harrastukset,työ ja ystävät