Taas on se aika vuodesta, että pitäis hakea kesätöitä. Kilpailu on kovaa ja työnantajilla kovat vaatimukset työntekijöiden suhteen.
Mietin tuossa taas, että miten ihmessä minä psyykkaan itseni, niihin lukuisiin puhelinkeskusteluihin mahdollisten työnantajieni kanssa. Ja miten ihmeessä pystyn antamaan itsestäni niin hyvän kuvan, että pääsisin edes työhaastatteluun. Minne alalle edes otetaan tällaisia alhaisen itsetunnon ja pienen työhistorian omaavia ujoja, mutta ahkeria ja tunnollisia ihmisiä?
Olen pärjännyt koulussa loistavin arvosanoin ja niissä parissa työpaikassa, jossa olen ollut olen alkujännityksen jälkeen viihtynyt loistavasti. Olen ollut jopa ihan pidettykin työntekijä. Mutta miten ihmeessä tämän huonon itsetunnon saisi nostettua ja uskaltais edes hakea sitä uutta työpaikkaa, eikä rypeis itsesäälissä. Tai kehittelis mielessään miljoona syytä sille miksi joku toinen olisi ehdottomasti parempi valinta kuin itse. Enhän minä halua tuottaa työnantajalleni pettymystä.
Olisko jollakin kertoa joku niksi, miten tämän ujouden napsauttaa pois päältä ja edes sen työhaastatteluhetken toimii "normaalisti". Miten te olette päässeet nykyiseen työpaikkaanne? Mitä työtä ujot yleensä edes tekevät? Ajatteleeko kukaan toinen edes näin vaikeasti?
Mietin tuossa taas, että miten ihmessä minä psyykkaan itseni, niihin lukuisiin puhelinkeskusteluihin mahdollisten työnantajieni kanssa. Ja miten ihmeessä pystyn antamaan itsestäni niin hyvän kuvan, että pääsisin edes työhaastatteluun. Minne alalle edes otetaan tällaisia alhaisen itsetunnon ja pienen työhistorian omaavia ujoja, mutta ahkeria ja tunnollisia ihmisiä?
Olen pärjännyt koulussa loistavin arvosanoin ja niissä parissa työpaikassa, jossa olen ollut olen alkujännityksen jälkeen viihtynyt loistavasti. Olen ollut jopa ihan pidettykin työntekijä. Mutta miten ihmeessä tämän huonon itsetunnon saisi nostettua ja uskaltais edes hakea sitä uutta työpaikkaa, eikä rypeis itsesäälissä. Tai kehittelis mielessään miljoona syytä sille miksi joku toinen olisi ehdottomasti parempi valinta kuin itse. Enhän minä halua tuottaa työnantajalleni pettymystä.
Olisko jollakin kertoa joku niksi, miten tämän ujouden napsauttaa pois päältä ja edes sen työhaastatteluhetken toimii "normaalisti". Miten te olette päässeet nykyiseen työpaikkaanne? Mitä työtä ujot yleensä edes tekevät? Ajatteleeko kukaan toinen edes näin vaikeasti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
unohdan itseni ja vajavaisuuteni kun menen työhaastatteluun tms, valmistaudun hyvin ja sillai. leikin siis tavallaan jotakuta muuta kuin olen, tai yritän houkutella itsestäni ne paremmat puolet esiin. tämä tietenkin vaatii hetken psyykkausta ennen työnantajan kohtaamista, että pääsee vireeseen. se auttaa paljon, jos on miettinyt valmiiksi mitä työnantaja kysyy ja miten aikoo vastata jne. valmistautuminen tuo paljon varmuutta.
sellaisiin töihin, missä pitää olla ulospäinsuuntaunut, energinen ja muuta paskaa niin en edes hae. esim. puhelinmyyntityö on tällainen homma, mikä ei minulta luonnistuisi ollenkaan.
Kyllä kai ujokin voi töitä kysyä, itse olen ujona onnistunut työpaikat hommaamaan. Eihän puhelimessa sitä ujoutta kuule kun sovit tapaamisen työnantajan kanssa. Työn antajat kyllä on nähneet ujoja ja räväköitä, liiankin pölpöttäviä ihmisiä. Puhut asiallisesti ja kehut muutamalla sanalla itseäsi ja vastaat työnantajan kysymyksiin. Usko tai älä ujous on myös voimavara, ujoja tyyppejä on joka ammateissa, johtajissa ym.
Ujot voi olla työn teossa tehokkaampia kuin ne lörpöttelevät. Me ujot ei niinkään juoruta kaikenmaailman asioita niin sekin on hyvä juttu, ei työkavereiden tarvi tietää kaikkea. Kahvihuoneissa on itselläni aina vaikeaa jos on enemmän kuin kolme työkaveria. Mutta niistäkin on selvitty ja ehkä hieman on rohkeuttakin tullut kun unohtaa, eikä toista mielessään koko ajan ajatusta: että olen ujo ja mitä puhuisin. Parempi olla suunnittelematta ja mennä omalla painollaan. Kyllä meitä ujoja olis moneenkin laivaan lastattavaksi.
Sama juttu. Olen pakottanut itseni olemaan ulospäin suuntautunut jne. Hyvän työpaikan olen myös onnistunut saamaan. Haastatteluihin olen mennyt seuraavalla asenteella ja ajatuksella: mitä sitten jos tulee töpeksittyä tai nolattua itsensä, ei niitä ihmisiä tarvitse haastattelun jälkeen nähdä (jos ei paikkaa saa). Olen ollut työelämässä vasta vajaat 2 vuotta (sama työnantaja) ja kylläpä sitä joutuu päivittäin vieläkin itsensä "voittamaan" ujoudessa ja ei se aina onnistukkaan. Mutta en halua jäädä ujouteni vuoksi paitsi mistään, olen mielestäni oikeutettu samaan kuin itsevarmat ja puheliaat ihmiset.
Joskus ahdistaa enemmän ja tuntuu ettei jaksa olla ujo ja epävarma, mutta minkäs teet. Uskon että varmuus tulee iän myötä. Yritän myös hyväksyä itseni tälläisenä kuin olen, koska tuskinpa ujoudesta pääsee ikinä eroon lopullisesti, vaikka varmuutta saisikin kokemuksen ja iän myötä.
Niin ja työssäni joudun olemaan aika paljon tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja hankaliakin ihmisiä joutuu kohtaamaan. Pelkään että joudun tulevaisuudessa esiintymään työssäni ihmisjoukoille tms. enkä kyllä oikein tiedä selviydynkö siitä. Mutta kaikki aikanaan ja päivä kerrallaan mennään.
Kahvipöydässä minuakin ujostuttaa jos on yli 3 ihmistä...jännä juttu. Joskus alkaa oikein ahdistamaan ne ihmiset ja tekee mieli juosta karkuun..
Tsemppiä työnhakuun : ) Pystyt siihen varmasti.