Aamulla heratessa joskus jotkut asiat saattavat olla selkeina mielessa. Toisinaan taas heraa kysymyksia, joihin ei heti tunnu loytyvat selkeaa vastausta. Jotkut asiat saattavat jaada askarruttamaan. Asioita on myos kirjoitettava muistiin, etteivat poistuisi mielesta.
Keneen, keihin tai mihin tama sopisi:
- Niilla ei ole epailyksia lainkaan.
- Niilla ei ole lainkaan kiusauksia.
- Niilla ei ole syntia.
- Niilla ei ole edes synnintuntoa.
- Sanalla sanoen: ne ovat hyvia. Omasta mielestaan.
Keneen, keihin tai mihin tama sopisi:
- Niilla ei ole epailyksia lainkaan.
- Niilla ei ole lainkaan kiusauksia.
- Niilla ei ole syntia.
- Niilla ei ole edes synnintuntoa.
- Sanalla sanoen: ne ovat hyvia. Omasta mielestaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei VL on kyseessä.
Kyllä VL:lillä on paljon kiusauksia ja epäilyksiä, syntiäkin löytyy , aivan pois panna ja synnintuntoa löytyy ja oma huonouskin painaa ihan maahan asti.
Mitä ne epäilykset oikein ovat?
Jos uskoo olevansa ainoassa oikeassa uskossa, niin miksi tarvitsee vielä epäillä?
Mitä vanhoillislestadiolainen tavallisemmin epäilee? Onko ne epäilykset sitä, että onko tämä oikeaa uskoa, tai onko tämä raamatullista uskoa.
Sen ymmärrän kyllä oikein hyvin, että huonoutta tuntee, kun ei ole elänyt uskonsa mukaisesti, mutta ne epäilykset?
Käsittääkseni epäilykset ovat sitä, olenko tarpeeksi kelvollinen pääsemään taivaaseen, mutta eikö tosi uskovainen tajua sitä, että niin kauan, kun hän jaksaa seuroissa raahustaa, hän on Pyhän hengen voitelemana ja täten syntivapaa, vaikka ei pystyiskään elämään tosi uskovaisen elämää.
Sitä olen kanssa miettinyt, että kun puhuja saarnastuolista aina muistuttaa siitä, kuinka hän on epäileväinen ja huonosti onnistunut.
Onko se vain sanojen helinää, sillä eikö puhujat sitten uskalla tunnustaa sitä, että heillä on mennytkin tällä kertaa hyvin ja ei ole ollut epäilyksiä ja elämä on muutenkin hymyillyt.
Eikö tälläinen puhe vastaisi kuulijoiden henkeen ollenkaan, vaan katsottaisiinko, että puhuja on ylpistynyt, kun ei tunnekkaan omaa huonouttaan.
Olin kerran mukana "henkevässä" keskustelussa ja itse kukanenkin kertoi jotain itsestään. Minusta tuntui, että tunteakseen porukan yhteenkuuluvuutta tarvitsi kertoa tuntevansa huonoutta ja kelvottomuutta.
Minä en tuntenut sillä kertaa itseäni kelvottoman tuntoiseksi ja kerroin, kuinka uskoni on vahva ja ei ole mitään epäilyksiä.
Kun sitten hyvästeltiin illan päätteeksi, kaikki ei edes hyvästelleet jumalan rauhalla, kun epäilivät minun ylpistyneen ja ajattelin, ettei puheeni vastannut porukan henkeen.
Sitten myöhemmin otin asian puheeksi toisessa yhteydessä ja sanoin: "Onko oikein, että uskovainen epäilee"?
Sain vastaukseksi, ettei ainakaan saa kauvaa epäilyksissä olla, vaan tulee pian tehdä parannus, ennenkuin paatuu.
Ajattelepas Margarita hyvä, jos minä olisinkin ehtinyt vastaamaan Sointulalle ensin ja olisin vastannut näin:
Mutta en voi. En kehtaisi edes sanoa kenestäkään moista sydämen tilaa näkemättä/tuntematta.
En ole vanhoillislestadiolainen, mutta uskon vahvasti, että olen matkalle taivaaseen.
JA minullakin on...
Epäilyksiä,
sillä ei ole uskoa ilman epäilyksiä. Epäilen usein, riitänkö sittenkään tällaisena, kunnes taas saan ymmärtää, etten minä itse voi mitään pelastuakseni tehdä, vaan olen saanut kaiken pelkästään Jeesuksen sovintotyön ansiosta, itsessäni ansiottomana.
Kiusaksia,
minulla on niin paljon kiusauksia langeta tämän maailman houkutuksiin, rakastaa tätä maallista tomumajaani niin, etten aina edes näe kaiken sen keskellä kuinka heikko minä olenkaan, hetkessä tämän maailman tuulten vietävänä, joka ikinen päivä, joka ikinen hetki.
Synti on aina minussa. Itseäni en saa puhtaaksi vaikka kuinka hankaisin, mutta Jeesuksen veri kykenee minutkin puhdistamaan ruosteenruskeasta lumivalkeaksi.
Ja jos sinä haluat kysyä, mikä minulle on synti, kun en ole vl. Minulle syntiä ei ole koskaan mainittu, eikä opetettu. En väitä, että se olisi kenellekään muullekaan, mutta mainitsin tuon siksi, että käsittäisit asian paremmin.
Minulle synti on tottelemattomuutta Jumalaa vastaan. Niiden alkujuuret ovat raamatunkin mukaan juuri ylpeydessä, itsekkyydessä, vallanhalussa ja tottelemattomuudessa. Se ei ole ensisijaisesti meidän teoissamme, niinkuin te näette, vaan sydämemme asenteissa.
Synnintunto on jokapäiväistä ja jokahetkistä. En ole milloinkaan puhdas, enkä kelvollinen, vaan tarvitsen alituiseen Jumalan armoa kelvatakseni. Olen köyhä omalta puoleltani, niin köyhä, etten osaa ythtään rikkautta lukea, minkä tähden minun tulisi pelastettu olla. Mutta Jumalan suuren rakkauden ansiosta minäkin saan uskoa ja luottaa siihen, että tämän ajan jälkeen Jumalan lupaus täytyy ja saan kokea jotain paljon parempaa. Sellaista maailma ei koskaan kykene ymmärtämään.
Siunausta sinulle.
Juuri noin, sinulla on noita epäilyksiä ja heikkouden tunteita niin kosolti, että kelpaisit hyvin vanhoillisten porukkaan.
Jos ei ole kelvottomuuden tunnetta, ei ole oikea uskovainen.
Ja isoa syntiluetteloakaan ei sinulla ole rasitteena, ainoastaan sinulle synti on tottelemattomuutta Jumalaa vastaan. Niiden alkujuuret ovat raamatunkin mukaan juuri ylpeydessä, itsekkyydessä, vallanhalussa ja tottelemattomuudessa.
Mutta täytyyhän sinun tietää, missä asioissa voit olla tottelematoin ja millä tavalla vallanhaluinen. Ylpeys ja itsekkyyskin ovat tavattoman laaja käsite.
Älä siitä huoli, kyllä minä tiedän, missä asioissa minä olen tottelematon ollut ja millä tavalla vallanhaluinen, mutta täytyykö minun tässä sellaisia asioita ripittää?
Ne ovat minun sydämeni sisäisiä asioita ja jokaisella uskovalla on varmasti omansa, vai mitä...?
ta, omavanhurskaiden palsta?
harrastetaan suorittamisuskoa. Se on omavanhurskautta. Pahempaa kuin julkijumalattomuus.
Enpä viitsi alkaa arvailla. Voin vielä saada syytteen kiihotuksesta jotain kansanryhmää kohtaan, ja ylläpito pistää kiihottajan kirjoituskieltoon. Oikeusasiamieskin kutsutaan töihin, oikeuskansleri on helisemässä ja käräjätuvat täyttyvät. Yhteiskuntaa rasitetaan oikeusavustajien palkkioilla ja koko ruljanssi voi kestää vuosia, jos saa valitustuvan korkeimpaa oikeuteen asti. En siis arvaile.
kaikki sanoa heti ettäei ole yhtään joka hyvää tekee ei yhdenyhtäkään .Kaikki ovat pois poikenneet kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet.Siksi tarvitaan Jeesuksen ansaitsema lahjavanhurskaus.Mutta se pitää omalle kohdalleen uskoa todeksi.Muuta mahdollisuutta ei ainakaan minulla ollut.
tulla keskustelemaan myos Mopin palstalle, jos viela et ole siella
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Laitoin taman saman viestin myos toiseen ketjuun. Huomasin, etta olet aktiivinen keskustelija taalla. Anteeksi, etta kun kirjoitan 'Amma' heti tulee mieleen se intialainen halausexpertti.
Mopin palstalla on nimimerkki 'Aitta' - siinakin aan paalla pitaisi olla jaakappaleet.
että vastasyntyneellä ei ole syntiä,epäilyksiä eikä kiusauksia.Minun mielestä ne on IHANIA.Joten oikea vastaus on vauva.Heitä tuskin aloittaja tarkoitti.
... ---
Voi sopia moneenkin ryhmään, mutta erityisesti tuntomerkit kertovat uusesikoisista.
Epäilyksiä: On ja ei
Kiusauksia: On ja ei
Syntiä: Milloin on ja milloin ei
Synnintuntoa: On ja ei
Hyviä omasta mielestään: Väliin kovastikin väliin ihan maan alla.
Apuva...En tunne itseäni! Mihin minä oikein kuulun?
Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Jumala taitaa tietää, mitä tekoa oikein olenkaan?
Niin se vain on:
Ei yhtään hyvää, ei yhden yhtäkään.
Vain Jeesus oli hyvä ja Hänessä ja Hänen kauttaan on sovintomme.