On todellakin tullut ihmeteltyä, miten ne perheet ovat jaksaneet, joiden isää/ äitiä hoidettiin hoitokokouksissa niin että sekosivat henkisesti tai tekivät itsemurhan? Miten kummassa nämä perheet ovat jaksaneet, mitä heille kuuluu tänään, miten he ovat pystyneet olemaan hiljaa..
Miten he ovat jaksaneet
vaieta??
91232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä pohjoissuomessa, ei mikään taho uskalla julkaista vl-kielteisiä asioita, sensuuri on aukoton..
Täällä Pohjois-Suomessa, joka on vanhoillislestadiolaisuuden hallitsema maakunta, ei ole ollut mitään kanavaa saada vanhoja ahdistuksia puretuksi. On täytynyt kaikki pitää visusti sisällään.
Tämä s24-foorumi on ensimmäinen, jossa on voinut vapaasti purkaa vuosikymmenien takaisia traumoja ulos. On ollut helpottava kokemus saada itse purkauta ja huomata, että on paljon muitakin samoja hoitokokouskauheuksia kokeneita.
perheen lapsi.
Olen jaksanut vaieta, joskus hyvin joskus huonosti. Menetin siis isäni, hän sekosi ja teki itsemurhan. Molempia vanhempia hoidettiin.
Halusin pois vl-yhteisöstä, uskovaisista. Tavallaan annoin myös anteeksi, koska uskon, että suurin osa hoitokokous-porukoista ei oikeasti tiennyt, mitä teki. He olivat Saatanan sokaisemia.
Olen uskossa. Isäni on Taivaassa. Äitinikin voi jo paremmin, vaikka vaikeaa se olikin. Kukaan perheestäni ei kuulu vl-yhteisöön enää.
Eräs äitini tuttava, nainen hänkin, oli yksi julmimmista lestadiolaisista, jonka tunsin. Hän on vuosien kuluessa nöyrtynyt, jopa liian paljon. Hänen kasvoistaan näkee, että hän kärsii. En ole juurikaan tekemisissä hänen kanssaan, mutta jos olisin, haluaisin sanoa hänelle: "Jumala antaa sinulle anteeksi ja minäkin annan anteeksi".
Uskon, että hän kantaa sydämessään suurempaa taakkaa, kuin mitä minä olen joutunut kantamaan. Syyllisyyden taakkaa. Harva varmasti syyllisyyttä tunteekaan, mutta hän tuntee, sen näkee jo kauas.
Jeesus sanoi, että minä olen viinipuu, te olette oksat ja tuotatte hedelmää....
Ja Hedelmistä puu tunnetaan.
Mitä sinä näet tässä jäjetössä, joka on nyt hajoamassa, onneksi. Mitä hyviä hedelmiä siinä on, itsemurhia, kidutusta, manubuloitia, alistamista, mitä hyvää???? Sisko hyvä.
Olen myös uskossa ja sana sanoo, koettele henkiä. Koettelin ja olin pakoitettu eroamaan kirkosta, lesboparit, hinttiaprit, syyllistäminen ( ja kuka. VL pappi ) ja se suuri rahastaminen, mikä tuli esiin, että maksetaan kirkon VEROVAROISTA LESTADIOLISPUHUJIEN PALLLKIOTA. Juuri siksi irtaannuin kirkosta ja hain elävän Jumalan seurakunnan, pitää vain tietää mitä on, on vain Jeesusken lapsi.
Eli mitä näet????? Siunausta.
Olen siis uskossa, kirkostakin eronnut. En yllytä ketään eroamaan kirkosta; jokainen tehköön, kuten Jumalan sana ja PH todistavat.
Joskus koen olevani hyvin huono uskovainen, lankeileva, epäilevä. Kuitenkin uskon, että olen Jumalan lapsi, sillä turvaan elämässäni Jeesuksen sovintovereen, Jumalan valtavaan armoon. Jos itseäni katselen, Taivas pysyy kiinni, aivan varmasti. Jeesus avaa sen minulle, kun hän on niin luvannut.
Näen ympärilläni heikkoja Taivaan taimia, Pirun riepottelemia. Toki näen myös susia lampaiden vaatteissa, omavanhurskautta ja ylpeyttä. Mutta jokainen polvi tulee notkistumaan...
Saat ehkä paremman kuvan minusta kun luet, seuraavan aloittuksen, Hyvön omantunnon liitto.
Kiitos ja siunausta.
Hoitokokoukset ovat osittain nousseet lakihenkisyydestä, eivät Jumalan sanasta. Vl:kin on inhimillinen ihminen ja voi joutua vikaan toista uskovaista neuvoessaan.
Ajattelisin näin (omakohtaisesti), että ehkäpä ne, joita turhaan nuhdeltiin, ovat sydämen uskossa olleet ja suurin osa varmasti vieläkin. Ehkä he eivät siksi kanna syyllisyyden ja katkeruuden raskasta taakkaa. Ehkäpä Jumala on heille sen asian sydämen sopukoissa kirkastanut. Ehkä heillä on säilynyt aito sydämen usko ja halu antaa anteeksi ja haudata kaltoinkohtelu, unohtaa kärsimänsä. Ehkei heillä ole taakan tarve painaa sydänalaa, kuten olisi tarve niillä, jotka heitä vastaan rikkoivat, jos eivät ole rikkomusta anteeksi anoneet.
Minusta se kertoo vahvasta, puhtaasta uskosta, jos kykenee vaikenemaan ja antamaan anteeksi, eikä katkeroidu. Se kertoo siitä, että on omassa sydämessä asiat kunnossa, itsellä hyvä omatunto. Silloin ei tarvitse kaunaa kantaa.
Mitä itsemurha tehneen omainen hyötyisi asian esiin ottamisesta? Ehkä saisi käydä asiaa läpi, käsitellä sitä, asia saisi julkisuutta? Ehkä muutakin, mutta asian pöydälle nostaminen voi olla monelle omaiselle hyvinkin raskasta. Monelle voi olla helpompi vaieta ja yrittää hyväksyä asia. Esim. ajatelle niin, että se on ollut synnin erehdys hänen omaistaan kohtaan, hänen omaistaan kohtaan on toimittu väärin. Ehkä taas ne jotka haluaisivat puhua, kokevat olevansa voimattomia SRK:ta vastaan ja pelkäävät ehkä jälkiseuraamuksia? Jälkiseuraamuksilla tarkoitan, että heitä alettaisiin syynäämään tai sitten prosessi olisi liian raskas henkisesti.
En kuitenkaan väitä että kenenkään omaisen tai hoitokokouksesta kärsineen pitäisi olla hiljaa ja katkeroitumatta. Perheillä ja hoidetuilla ei taatusti ole helpot hetket tuolloin olleet. Tarkoitan vain, että ymmärrän, jos ajattelee niin, että parempi, jos ei asiaa kovin julkiesti puida. Eli omat voimavarat ei välttämättä riitä.
Sitten on vaikea tietää, mitä ajattelevat sydämessään ne, jotka ovat "henkisesti seonneet" hoitokokousten vuoksi. Ehkä joku heistä voi tänäkin päivänä luulla Jumalaa vastaan rikkoneensa, olleensa paha, ehkä toiset eivät edes enää ymmärrä tilaansa ja ovat kokeneet unohduksen asiasta?
Aloittajan teksistä huokuu aito välittäminen muista ihmisistä, mikä on ihana asia.
3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!
4. Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.