Meillä oli aivan rikas ja hyvä keskustelu tuossa alempana ketjussa "aivopesua?" jonka hys hys aloitti. Ketju kuitenkin kai nopeasti saman äänen, kuin yleisesti aina käy, aletaan turhaan riitaantumaan eikä voida enää rakentavasti keskustella.
Joku kirjoitti ketjussa alempana, että kun lukee ketjua, voi rivien välistä aivan selvästi lukea ei vl:n katkeruuden vl:ä kohtaan.
Tähän harhaan minä en ainakaan mene. Minusta minun ja hys hys:n välisessä keskustelussa oli rikkautta enemmän kuin monessa muussa yhteensä. Minulla ei ole ainakaan henkilökohtaisesti mitään vanhoillislestadiolaisia vastaan. Uskovana ihmisenä kuitenkin tahdon muistuttaa, mitkä ovat ne uskon tärkeät peruspilarit ja milloin mennään jo uskonnon puolelle.
Haluaisin nostaa tähän esille ketjussa myös paljon puhuneen "ämmän" kommentin:
"Jos ei tarvi välimiestä,niin silloin ei tarvi mennä kuuntelemaan Jumalan sanaa minnekään.Muutakun olla öllöttöö kotona ja kahtelee ylhäälle.??"
Ämmähän aivan selkeästi pilkkaa tuolla sanomisellaan uskomisen perustarkoitusta. Hän ei usko, että ihminen uudestisyntyy ylhäältä, juuri sen tähden, että hän syntisenä ja kelvottomana HUUTAA Jumalaa avukseen. Tunnustaa, että minä olen niin avuton ja huono, riennä ja tuo armo vaatteeksi ylleni, vaan hän pitää sitä lähinnä vitsinä.
Huomaatteko te, kuinka hyvä esimerkki hän on ihmisestä joka pitää kynsin ja hampain kiinni edes siitä yhdestä asiasta, minkä avulla hän katsoo kelpaavansa Jumalalle?
Ymmärtääkö kukaan, mitä tällä tarkoitan?
Uskonnollinen ihminen on omien tekojensa/tapojensa orja. Hän pitää kiinni juuri noista asioista, jotta kokisi jonkulaista turvaa ja osallisuutta pelastukseensa.
Hän ei suostu riisumaan itseään, ei suostu uskomaan, että sellaisenaan riitetään juuri Jumalalle.
Armo tulee vain lapsen avuttomuuden tilassa, ja juuri lapsen avuttomuuden tilassa.
Kuinka paljon täällä onkaan ihmisiä, jotka eivät kykene sitä ymmärtämään?
Joku kirjoitti ketjussa alempana, että kun lukee ketjua, voi rivien välistä aivan selvästi lukea ei vl:n katkeruuden vl:ä kohtaan.
Tähän harhaan minä en ainakaan mene. Minusta minun ja hys hys:n välisessä keskustelussa oli rikkautta enemmän kuin monessa muussa yhteensä. Minulla ei ole ainakaan henkilökohtaisesti mitään vanhoillislestadiolaisia vastaan. Uskovana ihmisenä kuitenkin tahdon muistuttaa, mitkä ovat ne uskon tärkeät peruspilarit ja milloin mennään jo uskonnon puolelle.
Haluaisin nostaa tähän esille ketjussa myös paljon puhuneen "ämmän" kommentin:
"Jos ei tarvi välimiestä,niin silloin ei tarvi mennä kuuntelemaan Jumalan sanaa minnekään.Muutakun olla öllöttöö kotona ja kahtelee ylhäälle.??"
Ämmähän aivan selkeästi pilkkaa tuolla sanomisellaan uskomisen perustarkoitusta. Hän ei usko, että ihminen uudestisyntyy ylhäältä, juuri sen tähden, että hän syntisenä ja kelvottomana HUUTAA Jumalaa avukseen. Tunnustaa, että minä olen niin avuton ja huono, riennä ja tuo armo vaatteeksi ylleni, vaan hän pitää sitä lähinnä vitsinä.
Huomaatteko te, kuinka hyvä esimerkki hän on ihmisestä joka pitää kynsin ja hampain kiinni edes siitä yhdestä asiasta, minkä avulla hän katsoo kelpaavansa Jumalalle?
Ymmärtääkö kukaan, mitä tällä tarkoitan?
Uskonnollinen ihminen on omien tekojensa/tapojensa orja. Hän pitää kiinni juuri noista asioista, jotta kokisi jonkulaista turvaa ja osallisuutta pelastukseensa.
Hän ei suostu riisumaan itseään, ei suostu uskomaan, että sellaisenaan riitetään juuri Jumalalle.
Armo tulee vain lapsen avuttomuuden tilassa, ja juuri lapsen avuttomuuden tilassa.
Kuinka paljon täällä onkaan ihmisiä, jotka eivät kykene sitä ymmärtämään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.