Vaalien lähestyessä monia maaseudun äänestäjiä varmaan kiinnostaa, millaista perheyrityspohjaista pienyrittäjyyttä keskusta on vaalien jälkeen valmistautunut edistämään. Jos eläisimme Keski-Euroopassa, niin luontevia perheyrityksiä olisivat eri toimialojen vähittäiskaupat, ruokaravintolat, leipomot, konditoriat, kioskit, huoltamot, kodinkoneliikkeet ja -korjaamot ja monet muut ihmisen kättä ja työpanosta tarvitsevat palvelualat, joilla perhe voisi työllistää perheenjäsenet ja muutaman naapurinsakin.
Kun yllä luetelluista palvelualoista valtaosa on työvaltaisuudestaan johtuen keskitetty myös pääomavaltaiseksi, niin uusien yrittäjien alalle tulo on samalla vaikeutunut, ellei yrittäjillä ole valtavia pääomia. Tarvittaisi siis yhteiskunnan auttavaa kättä perheyrittäjyyden mahdollistamisessa suurten ketjujen rinnalle.
Rahallista tukea tuskin paljoakaan tarvittaisi, jos kysyntää kohdistettaisi pienyrityksiin suurten asemasta. Keskusta voisi enemmistönä hallitsemissaan kunnissa esimerkiksi ulkoistaa hyvin monia toimintoja pienyrittäjille. Näitä olisi mm. siivoustoiminta, kotipalvelut, ateriapalvelut ja muutkin, jotka eivät suoranaisesti liity kunnan omaan toimialaan.
Keskustalainen kunta voisi esim. tilata kaikki tarvitsemansa siivouspalvelut usealta pieneltä perheyrittäjältä suuren valtakunnallisen siivousfirman sijaan. Kotipalvelut voisi myös hajauttaa monelle perheyrittäjälle huolehtien kuitenkin siitä, että jokaiselle yrittäjälle syntyy sen verran työtä, että hän elättää sillä perheensä.
Ateriapalvelut olisi ehkä luontevin "ulkoistamisen" kohde, jossa jokainen kunnan hallinnassa oleva henkilöstöravintola, kouluruokala, sairaalan ravintola, poliisiaseman kahvio, jne... annettaisi kukin oman yrittäjänsä hoitoon eikä millekään valtakunnalliselle suurketjulle.
Olisiko keskusta valmis tämän kaltaiseen perheyrittäjyyden tukemiseen kaikkialla, missä keskstalla on enemmistövalta asian läpiajamiseen?
Kun yllä luetelluista palvelualoista valtaosa on työvaltaisuudestaan johtuen keskitetty myös pääomavaltaiseksi, niin uusien yrittäjien alalle tulo on samalla vaikeutunut, ellei yrittäjillä ole valtavia pääomia. Tarvittaisi siis yhteiskunnan auttavaa kättä perheyrittäjyyden mahdollistamisessa suurten ketjujen rinnalle.
Rahallista tukea tuskin paljoakaan tarvittaisi, jos kysyntää kohdistettaisi pienyrityksiin suurten asemasta. Keskusta voisi enemmistönä hallitsemissaan kunnissa esimerkiksi ulkoistaa hyvin monia toimintoja pienyrittäjille. Näitä olisi mm. siivoustoiminta, kotipalvelut, ateriapalvelut ja muutkin, jotka eivät suoranaisesti liity kunnan omaan toimialaan.
Keskustalainen kunta voisi esim. tilata kaikki tarvitsemansa siivouspalvelut usealta pieneltä perheyrittäjältä suuren valtakunnallisen siivousfirman sijaan. Kotipalvelut voisi myös hajauttaa monelle perheyrittäjälle huolehtien kuitenkin siitä, että jokaiselle yrittäjälle syntyy sen verran työtä, että hän elättää sillä perheensä.
Ateriapalvelut olisi ehkä luontevin "ulkoistamisen" kohde, jossa jokainen kunnan hallinnassa oleva henkilöstöravintola, kouluruokala, sairaalan ravintola, poliisiaseman kahvio, jne... annettaisi kukin oman yrittäjänsä hoitoon eikä millekään valtakunnalliselle suurketjulle.
Olisiko keskusta valmis tämän kaltaiseen perheyrittäjyyden tukemiseen kaikkialla, missä keskstalla on enemmistövalta asian läpiajamiseen?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sä oot menny niin piloille kaupungissa että maaseudunkin haet Saksasta asti. Eikös Merijärvellä juuri ole tuollaista?
Kunnes S-ryhmä tappaa pienyrittäjät.
No mikäpä estää itseään Känää ryhtymästä Kuljun koulum ruokapalveluyrittäjäksi -joutava mies suurimman osan vuotta.
Mihin siinä kepua tarvitaan.
On meinaan keittäjällä yhteinen matkakin opettajan kanssa.
Olet ollut pitkään poissa, etkä ole näköjään ajan tasalla siitä, mitä täällä nyt debatoidaan. Seurailepa suolijunan tekstejä - jaa, et voi paljon seurata, kun ne aina poistetaan. Pojankloppi on bannissa, mutta tulee tänne aina vain seriffille ja ylläpidolle ilkkumaan, että hänelle ne eivät mitään mahda. Eivätkä näy mahtavankaan!
Keris on ennallaan, on seriffille vaahdoten toistuvasti esittänyt hirveän pitkiä litanioita muiden tekstejä, joiden hän näkee herjaavan itseään ja kepua, vaikka ei niissä mitään sellaista ole ollut. Känä äsken kiittelikin Keristä tämän ajattelevaisuudesta, että tuo aina esille nuo kaikki, jotta niihin pääsee yhdellä klikkauksella.
Niin, ja onhan tänne tullut myös Sonnimies (vai oliko jo ennen poistumistasi), ja myös hän tekee osaltaan parhaansa, että kepulaisen laadun summa saitilla säilyisi, kun esim. Emeritus ja Linkki-Timo näkyvät pysyvän poissa.
Tervetuloa vaan! Koeta siis oppia tavoille Sinäkin!
Olen seurannut palstan valumista aika ala-arvoiseksi. Sen verran on kuitenkin ollut viime viikkoina muuta puuhaa, että vasta nyt ryhdyin kirjoittamaan.
Tässä muuten Sulle linkki...
http://www.perttisalolainen.fi/
...josta löytyy Nato-asiaakin, kun olit siitä kiinnostunut.
Olen nimittäin Natosta täysin yhtä mieltä Salolaisen kanssa. Kyse on vastaavasta prosessista kuin EU-jäsenyydessä. Meidän kannattaa pyrkiä aktiivisesti sinne, missä meidänkin turvallisuuteemme vaikuttavista linjoista päätetään.
http://www.perttisalolainen.fi/?cat=7
.
..otsikon alle sen avaustekstiksi.
Pahaa pelkään vain että monen hyvän idea tai jo keihttyvän toiminnan raskain jarru, päivittäistavarakaupan ahne valvonta muittenkin kuin paikallisten palvelualaan kuuluvien toimialojen suhteen estää jo keskipienissäkin kunnissa kehitystä. Yhtä syyllisiä ovat Pellervolaisen ja K:n oligarkia, jos sitten entinen osin vielä E-ideologinenkin.
Keskustassa lähinnä pellervolainen ja osin K-merkki, joka Kokoomuksessa on vahvemmin edustettuna - ovat paikkunnasta riippuen tyveään myöten lobattuja poliittiseen päätökseen kunnan elimissä ja monet keskusliikkeitten tunnetut lobbarit kiinni eduskunnassa.
Läpi linjan latvasta tyveen painuen on yliorganisoitunut kaupan keskusliikkeitten ote yhteiskunta -ja yhdyskuntapolitiikkaan, suoraan toimintaan ja monitasoiseen valvontaan jarruttamassa jo kehitystä kovilla otteillaan Oligarkian edustaj on jo ottamassa kiinni pienimmästäkin kannattavaksi kehittyvästä yritämisestä. Tuttua on että näennäisessä yhteistyössä muodostuu helposti eturistiriitoja jotka päättyvä lähes poikkeuksetta pienemmän tappioksi; - jos PK-yrittäjä hangoittelee vastaan keskusliikkeen sanelupolitiikalle, käy hänen yleensä huonosti.
Kaupan keskusliikkeitten valta on maassa lähes rajaton. Niiden liittyminen EK:n kautta mukaan vientiteollisuuden ja kaupan huippuunsa keskitettyyn edunvalvontaan vain tehosti niiden kotimaista oligargiaa. Kauparyhmien kasvun business-interrissit toteutvat kolmansissa maissa, heidän viennissään. Kotimaan toiminta on heille asemiensa säilyttämistä ja raaimmillaan muitten nousun estämistä sekä kovakätistä kulujen pohjiin painamista.
Estäminen "yläpäässä" ovat Lidl'in tyyppiset potentiaaliset todeliset kilpailijat, joiden pääsyä markkinoille voidaan rajoittaa tunnetuilla härskeillä kauppapaikkojen yms. keljuilujen kiusaamisella, joita kunnissa ja eduskunnassa palkatut lobbarit innolla ajavat.
"Alapäässä" rajoittaminen liittyy avauksessa esittämiesi yrittäsen ja monien toimialojen dominointiin, kun vain joku PK-paikallis-perhe-pienyrittäjä nostaa päätään esiin peränurkan takaa.
Pidän esitystäsi jopa arvokkaana aloitteena samalla kuitenkin pahoitellen sitä, että nykyisen mallin mukainen yhteisten asioitten hoitaminen ei aivan helposti osu yksiin yksilöllisyyttä, itsenäista ajattelua ja yrittämistä suosivien mallien kanssa.
Taistelu poliitisen eturivin paikasta auringossa on jo niin kovaa, että riskinottoa varsinaisen kovatöisen, vasta myöhemmin ehkä kiitoksen antavan, hyvänkään teeman suhteen ei piiemmalti esiinny.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Kun asiat ovat niin kuin sanot, niin mikä estää keskustaenemmistöisiä kuntia hankkimasta kunnan tarvitsemat ostopalvelut vain pienyrittäjiltä?
Vai väitätkö pellervolaisen osuustoiminnan sanelevan, keneltä keskustaenemmistöisissä kunnissa pitää palvelut ostaa?
.. ja paljon noissa Keskustan vahvoissa kunnissa näin toimitaankin. Mutta jo keskipieni taajama 20-30.000 tuottaa liikevaihtoa josssa keskusliikkeen mielenkiinto herää, ja sen mukana tauti pahenee.
Seppo Hietanen
Osuuskaupat hankkivat luottauselimiinsä paikallispoliitikkoja saadakseen kunnan hankinnat omaan piikkiinsä.
Näin toimi aikanaan E-merkkinen osuusliiketoiminta ja perinnettä jatkoi E-osuuskunta Eka. Sen piirivaliokunnat olivat nimilistoiltaan kuin puhdasoppisia SDP:n ja vasemmistoliiton mandaattijaolla täytettyjä kunnanvaltuustoja.
Niinpä avauksellani tarkoitinkin juuri sitä, että keskusta voisi muuttaa suuntaansa ja toimia päinvastoin kuin edesmennyt osuustoiminnallinen kumppaninsa ja ryhtyä todellakin edistämään pienyrittäjyyttä.
Siihen on edelleen jonkin verran mahdollisuuksia, jos vain haluja löytyy.
Se, että emme enää tule Suomessa näkemään perheyrittäjiä kauppiaina eikä juuri merkittävinä ravintoloitsijoinakaan on ilmeisesti vaan hyväksyttävä, koska S-ryhmä ja Restel ovat nämä toimialat sosialisoineet ketjuillensa.
"Tyhjät tynnyrit kolisee." Mies ei ole väriään muuttanut. On edelleenkin punainen sosdemi. Sama narsistinen mielenvikaisuus on edelleen. Kyllä sinä sen huomaat kun vähän aikaa seuraat.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000023617200
Minusta HS:n jurru kannattaa siteerata tähän suoraan. Siinä olisi keskusta-aatteelle työmaata, kun tuo toiminta karsittaisi maaseudulta, jossa kepu käyttää yksinvaltaa.
- - - - -
HS Verkkoliite
Korruptio rehottaa edelleen Suomessa
Julkaistu 10.2.2007 20:44
1970-luvulta lienee peräisin monessa yhteydessä kerrottu entisen suurteollisuuden lobbarin ja Nokian johtajan Harry Mildhin suuhun laitettu lausahdus: "Ei ole niin mitätöntä ihmistä, ettei häntä kannattaisi lahjoa."
Sitaatti kuvastaa ajan henkeä 1970–80-lukujen Suomessa, jossa lahjonta kaikissa muodoissa oli arkipäivää.
Rakennusliikkeet ja puolueet kävivät kauppaa kaavapäätöksillä ja vaalirahalla. Myös muun muassa Helsingin metron hankintoja vauhditettiin runsaskätisellä kestityksellä ja Saksan markoilla.
Aika suosi tällaista voitelua. Suomi nousi köyhyydestä kehittyneiden maiden joukkoon, ja maassa tehtiin suuria julkisia hankkeita ja rakennettiin paljon.
Pitkään mutta kapeaan leipään tottuneilla virkamiehillä ja myös poliitikoilla oli kiusaus ottaa vauraudesta osansa.
Nykyään Suomi komeilee vuodesta toiseen kansainvälisen Transparency-järjestön vähiten korruptoituneiden maiden listan kärkisijoilla. Me olemme siis lahjomattomia.
Vertailun ongelma tosin on se, että korruptio näyttäytyy niin monessa asussa. Transparencyn raportti kertoo lähinnä siitä, että suomalainen virkakoneisto ei enää raksuta lahjusrahalla.
Raportti ei kerro, miten suomalaiset yritykset toimivat ulkomailla tai miten paljon Suomessa harrastetaan sellaista korruptiota, joka lain silmissä on hyväksyttyä.
"Rakenteellinen korruptio on lahjontaa paljon suurempi ongelma. Erityisesti kunnalliset luottamusmiehet toimivat usein kyseenalaisesti ja vastoin yleistä etua henkilökohtaisten suhteidensa perusteella", Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen sanoo.
Suomessa on ollut iät ajat laitonta lahjoa kunnallista luottamusmiestä. Mutta vaaliavustuksia saa antaa, eikä niitä tarvitse edes julkistaa, jos yksittäinen lahjoitus alittaa 1 700 euroa.
Kuntien maankäyttöön liittyy suuria taloudellisia intressejä. Kenen omistamille maille kaavoitetaan virkistysalue? Mille kaupparyhmittymälle annetaan hypermarketin tontti?
Jää hämärän peittoon, mitä poliitikot voivat saada päätöstensä vastikkeeksi. Palkkio voi olla vaalirahaa, työpaikka tai sosiaalisen aseman pönkittäminen.
Myös korruptiota muistuttavat hyvä veli -verkostot kukoistavat maassa, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa.
Suomalainen haluaisi silti uskoa Transparencyn selvitykseen ja siihen, että suomalaiset yritykset tekevät bisnestä kaikkia sääntöjä noudattaen.
Siemensin marraskuun puolivälissä julki tullut lahjussotku oli ankea herätys monelle sinisilmäiselle. Maineikkaan saksalaisyhtiön entiset ja nykyiset työntekijät ovat kertoneet poliisikuulusteluissa vuosia jatkuneesta systemaattisesta varojen siirrosta lahjustileille, joilla voideltiin televerkkojen ostajia erityisesti kehitysmaissa.
Mutta voiko kehitysmaissa ylipäätään tulla toimeen lahjomatta?
Stockmann mainitaan usein esimerkkinä tiukan linjan toimivuudesta. Stockmann on laajentunut Venäjälle ja kieltäytynyt järjestelmällisesti voitelurahoista kaikilla monipolvisen byrokratian tasoilla.
Tähän asti linja on toiminut. Toissa viikolla tosin paljastui, että yhtiön Pietarin tavaratalon rakennushanke on joutunut yllättäen viranomaisten hampaisiin. Sitä ei ole kerrottu, johtuvatko ongelmat yhtiön lahjonnanvastaisesta linjasta.
Oikeusministeri Luhtanen perustelee kansanedustajille antamassa vastauksessaan selvällä suomen kielellä:
"Jos esteellinen henkilö kaikesta huolimatta osallistuu päätöksentekoon, päätöksen laillisuus voidaan saattaa hallintolainkäyttöteitse tutkittavaksi. Lähtökohtana on, että hallintotuomioistuin kumoaa sellaisen päätöksen, jonka tekemiseen on osallistunut esteellinen henkilö."
Tuo tarkoittanee käytännössä sitä, että Helsingissä kaupungin hallituksen ja valtuuston S-ryhmälle myönteiset päätökset purkautuisivat jääviyden perusteella - tai joutuisivat ainakin hallintolainteitse tutkittavaksi!
Rikosoikeuden proffan viittaus HS:n uutisessa keskusliikkeiden ja rakennusfirmojen suuntaan on aika selkeä, mutta vaikea, koska kyse on hyvin vanhasta suomalaisesta käytännöstä, nimenomaan rakenteellisesta korruptiosta, joka on aina ollut "maan tapa".
Helsingin ja HOK/Elannon tilanne ei ole mitenkään uusi. Elannon luottamuselimet on aina valittu poliittisilta listoilta. Helsinkiläiset kaupunginvaltuutetut ja kansanedustajat ovat aina halunneet päästä ehdolle Elannon vaaleihin, koska se tuo muulle toiminnalle näkyvyyttä ja muutenkin kivaa toimintaa.
Elannon entinen pääjohtaja, Ylermi Runko (sd), johti vuosikaudet helsingin rakennuslautakuntaa, joka mm. jakoi kauppapaikat eikä sitä kukaan ihmetellyt 20-40 vuotta sitten.
Mitä muuhun päätöksentekoon tulee, niin suomalainen poliitikko ja virkamies on niin vähän korruptoitunut, että pelkkä hyväveli-suhde ja muutama kostea saunailta riittää siihen, että kestit kustantaneen kaverin luottamusta ei petetä.
Poliittisten pyrkyreiden yleensä huono itsetunto ei kestäisi sitä, että seuraava saunakutsu jäisikin tulematta, jos on vastustanut vieraanvaraisen isännän etua.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702145743007_uu.shtml
Oletko ruvennut ajamaan keskusjohtoisen yrittäjyyden asiaa eli suoraan sanottuna julkisen rahan jakoa vastikkeettomasti yrityksille, joilla ei ole kilpailukykyä?
Miten vapaassa kilpailutilanteessa voidaan hyväksyä paremman, tehokkaamman ja ennen kaikkea halvemman yrityksen palvelun evääminen mahdollisesti huonomman, tehottomamman ja ennen kaikkea kalliimman yrityksen palvelun suosimisella vain sillä perusteella, että jälkimmäinen nyt sattuu olemaan oman kylän yrityksiä?
Ehdotelmasi ei sovi edes Keskustan yrittäjyysideologian raameihin.
>>Oletko ruvennut ajamaan keskusjohtoisen yrittäjyyden asiaa eli suoraan sanottuna julkisen rahan jakoa vastikkeettomasti yrityksille, joilla ei ole kilpailukykyä?>Miten vapaassa kilpailutilanteessa voidaan hyväksyä paremman, tehokkaamman ja ennen kaikkea halvemman yrityksen palvelun evääminen mahdollisesti huonomman, tehottomamman ja ennen kaikkea kalliimman yrityksen palvelun suosimisella vain sillä perusteella, että jälkimmäinen nyt sattuu olemaan oman kylän yrityksiä?>Ehdotelmasi ei sovi edes Keskustan yrittäjyysideologian raameihin.
Aika paksua tekstiä. Julkisilla varoilla ostetaan tuote oman kunnan yrittäjältä maksoi mitä maksoi. Sinussa piilee tukeva nationalisti tai ainakin sen alku. Laitetaanko rajat kiinni ja ruvetaan touhuamaan omineen ja annetaan globalisaation kehitysvoiman kulkea ohitsemme?
En ole Keskustan yrittäjyysideologi, mutta osaan havainnoida ympäröivää maailmaa monen eri lähteen kautta ja muodostaa tämän informaation perusteella käsityksiä erinäisistä asioista - ehdottamasi käytäntö ei mahdu mihinkään nykykäytännön malliin.
Ei kukaan suomalainen osta mitään naapuriltaan.
Meinaatko oikeasti, että kateus laittaa suomalaisen maksamaan tuotteesta enemmän, kunhan raha ei vaan missään tapauksessa siirry naapurin kassaan?
Ei kyse ole perusteettomasta suosimisesta, kun kunta katsoo, että ostamalla oman kunnan perheyrittäjältä se säästää tuon perheen elättämiseen menevät asumis- ja toimeentulotuet.
Mitä laatuun tulee, niin uskoisin kouluruokailun olevan tasokkaampaa ja terveellisempääkin, kun se toteutetaan paikallisen perheyrittäjän voimin omassa kunnassa kavaneista raaka-aineista kuin jonkin monikansallisen toimipaikkaruokalayrittäjän suomalaisyrityksen maakuntapiirikonttorin kustannustehokkaalla vuokratyövoimalla ja ties missä tuotetuilla pikaruokaeineksillä.
Uskoisin myös, että vanhusten kotipalvelu säästää kunnalta huimasti vuodepaikkojen kustannuksia, kun vanhusta hoitaa oman kunnan asukas perheyrittäjänä, jonka toimeentulon jatkuvuus on kiinni siitä, että vanhus pystyy tulemaan mahdollisimman kauan toimeen kotonaan. Kotipalveluyrittäjä näet menettää asiakkaan, jos tämä joutuu ennen aikojaan laitoshoitoon, millä tuskin on merkitystä valtakunnallisen palveluketjun piiritoimston palkkaamalle, työllisyystuetulle siirtotyöläiselle.
Rajojen pitää antaa olla auki joka suuntaan, mihin kuuluu se, että rajat ovat auki nimenomaan sisäänpäin.
Kun maltat pysähtyä ajattelemaan asiaa hieman tarkemmin, huomaat, että kyse on paljon isommasta asiakokonaisuudesta kuin jätettyjen tarjousten suosimisesta yrityksen sijaintipaikkaa painottamalla.
No mutta ennenhän mainitsemasi palvelut tuotettiin omin voimin - miksi ei enää? Ok - vastaan alustavasti - joku muu tuli ja tuotti ne palvelut ilmiselvästi paremmin (paremmin = laadukkaamin ja edullisemmin). Ollaan siis tilanteessa, missä oman kunnan yrittäjän on kehityttävä, pystyäkseen vastaamaan kilpailuun. Kehitystä ei tapahdu, jos oman kunnan yrittäjää suositaan vain oman kunnan yrittäjän statuksella. Aivan yhtä hyvin voidaan ajatella, miksei se oman kunnan yrittäjä ole kyennyt vastaavasti laajentamaan naapurikuntaan tai jopa kauemmas?
Ihan oikeasti - kehitys pysähtyy, jos me rupeamme suosimaan tehottomuutta.
Olenko havaitsevinani asenteestasi puhdasoppisen liberalistin ortodoksista teoriaa, jossa et ota huomioon sitä, että kyse on nyt nimenomaan palveluyrittämisestä, jossa yrittäjä tuottaa palvelun siellä, missä asiakas on ja siten, että asiakas on mukana palvelun tuottamisessa.
Ei ole kyse teollisen tuotannon viemisestä maakuntiin eikä yritystoiminnan keinotekoisesta pönkittämisestä, vaan siitä, että joka tapauksessa kunnassa tarvittavat palvelut tuotetaan mahdollisuuksien mukaan kunnan omien pienyrittäjien toimesta, jotta kunta säästyy paljon kalliimmalta vaihtoehdolta: sosiaalimenoilta, jotka aiheutuvat siitä, että kunnan tarvitsema palvelu ostetaan karvan verran halvemmalla kunnan rajan ulkopuolelta ja kunnan omat asukkaat maksavat enemmän veroja, koska sosiaalimenojen kasvu on isompi summa kuin se erotus, joka olisi maksettu oman kunnan palvelun tuottajalle suhteessa "halvempaan".
Lukaise, mitä kirjoitin alempana Mielipidepankille. Mikään ei tässä ole ristiriidassa vapaan kilpailun, laadun ja kustannustehokkuuden kanssa.
Mitään tällaista "...oman kunnan yrittäjää suositaan vain oman kunnan yrittäjän statuksella..." en missään nimessä tarkoita, joten älä enää jatkossa syyllistä minua noilla väitteillä.
Siinä, että kategorisesti leimaat oman kunnan yrittäjät tehottomiksi, olet aika idiootti, jos saan hymy huulessa sanoa. ;-))) Tuo ajatteluhan johtaisi siihen, että oman kunnan yrittäjät pitäisi jo lähdössä sulkea aina kilpailutilanteen ulkopuolelle, kun tarjouksia kysellään.
Tämäkin ajattelu on minusta eritäin syvältä, sanonko mistä? "...miksei se oman kunnan yrittäjä ole kyennyt vastaavasti laajentamaan naapurikuntaan tai jopa kauemmas?"
Miksi perheyrittäjän pitäisi laajentaa omaa kuntaa kauemmas.
Eikö yrittäjä voi terottaa luistimia vain oman kunnan koululaisille, jos hän siitä saa oman leipänsä, vaan pitääkö hänen - ollakseen sinun mielestäsi tehokas ja edullinen - pystyä laajentamaan luistinterotinbisnes valtakunnalliseksi ketjuksi?
Puhdasoppisesti asiakas ei ole kovin kauaa siellä, missä tuotteen kilpailukyky ei vastaa ympäröivää maailmaa, oli sitten kyse mistä tahansa tuotteesta.
Hymyhuulinen idiootti vastaa - en ole väittänyt, että oman kunnan yrittäjä on lähtökohtaisesti tehoton, ja siten poissuljettavissa tarjouskilpailusta. Tarkkuutta Jaba.
Laajentumisesta - jos naapurikunnasta tai kauempaa tulee kilpailija, joka tuottaa tarvittavan tuotteen paremmin kuin oman kunnan yrittäjä, niin miksi oman kunnan yrittäjää pitäisi pönkittää julkisin varoin vain siksi, että se voisi ylläpitää entisen laaduttomamman tason ulkopuoliseen verrattuna? Lähtökohtaisesti ulkopuoliseen kilpailuun vastaamaan kykenemättömässä yrityksessä on jotain vikaa, joten yrittäjä joko korjaa vian tai väistyy tulokkaan tieltä. Toisaalta tottakai yritys saa pitäytyä vain oman kunnan markkinoilla, jos on niin kyvykäs luistimen teroittaja, että kukaan muu ei pysty sitä paremmin tekemään.
Nyt kommentistasi kajahtaa se, ettet osaa tehdä riittävää eroa fyysisten tuotteiden ja palvelutuotteiden välillä.
Niinpä en vastaa muuta kuin sanomalla, että palveluyrittäjä ei voi "tulla muualta" edullisemmin kuin oman kunnan yrittäjä kovinkaan monessa tapauksessa paitsi, jos kyse on pääomavaltaisesta palvelutoiminnasta, jossa tarvitaan isoja investointeja toimitiloihin, laitteisiin ja kalustoon.
Olet myös jättänyt huomiotta ne kommentit, joissa olen sanonut, etten ole missään tarkoittanut "oman kunnan yrittäjän pönkittämistä julkisin varoin vain siksi, että se voisi ylläpitää entisen laaduttomamman tason ulkopuoliseen verrattuna".
Jospa et enää viitsisi jatkaa tuon kinaamista, koska jos niin teet, niin saat ehkä minut kuvittelemaan, ettet ymmärtäisi aiemmin sinulle moneen kertaan kirjoittamaani tekstiä.
Tuote = fyysinen tuote tai palvelu. Molempia voidaan käsitellä aivan samoilla ehdoilla, eikä tässä ole pääoman kanssa mitään tekemistä. Kommentissasi oletat vähän kummallisesti, että lähtökohtaisesti muualla ei voisi olla parempaa osaamista kuin omassakaan kunnassa - aika sisäänpäin lämpiävä malli.
Mitä kinaamiseen tulee, niin voin kääntää peilin sinne päin lainaamalla sinua: "Jospa et enää viitsisi jatkaa tuon kinaamista, koska jos niin teet, niin saat ehkä minut kuvittelemaan, ettet ymmärtäisi aiemmin sinulle moneen kertaan kirjoittamaani tekstiä."
Tuote = fyysinen tuote tai palvelu. Molempia voidaan käsitellä aivan samoilla ehdoilla, eikä tässä ole pääoman kanssa mitään tekemistä.
----------------------
Et ole tainnut tutustua ollenkaan asioihin, kun noin väität. Fyysisten tuotteiden kohdalla yrittäminen on paljon helpompaa, kun kysynnän hiipuessa voidaan tuotantoa jatkaa varastot täyteen ja kysynnän elpyessä on mitä taas myydään.
Kun palvelujen kysyntä hiipuu, niin mitään et voi tehdä valmiiksi, josta saat myöhemmin katteen sille, että porukka oli töissä kysynnän notkahduksen ajan.
Fyysisen tuotteen voi myös pakata ja kuljettaa ihan minne tahansa. palvelua et voi ujettaa, joska oalvelu syntyy vain asiakkaan ja palveluyrityksen kohdatessa.
Palvelutuotanto on siis aina paikallista, mitä tavaratuotannon ei tarvitse eikä pidäkään olla, lukuunottamatta ehkä elintarvikkeiden lähituotantoa ja -jalostusta.
Kommentissasi oletat vähän kummallisesti, että lähtökohtaisesti muualla ei voisi olla parempaa osaamista kuin omassakaan kunnassa - aika sisäänpäin lämpiävä malli.
---------------------
Tottakai muualla voi olla paljonkin parempaa palveluosaamista ja varmasti onkin, mutta kun se on muualla, niin sen tuominen paikan päälle maksaa niin kuin maksaa sekin, että asiakkaat lähtevät liikkeelle sinne muualle sen paremman palvelun perään.
Otin aiemmin esimerkiksi mm. kouluruokailun ja vanhusten kotipalvelun. mitään sen paikallisempaa on aika vaikea kuvitella.
Mitä pääomavaltaisuuteen tulee, niin pienen perheravintolan oman pääoman tulisi erään asiantuntijan mukaan olla mielellään yli 100 000 euroa. Sillä saisi kunnon keittiön laitteineen ja kalusteineen sekä ravintolapuolen lakustuksen ja sisustuksen astioineen. Mitä lie koulukeittiö edellyttää pääomaa ennen kuin se pyörii?
Vanhusten kotipalvelun pääomatarve lienee se, mitä menee sellaiseen autoon, jolla voi kujettaa aterioita, siivousporukan ja joskus vanhuksenkin, jos invataksia ei ole saatavissa. Tämä pääoma löytyy helposti pienyrittäjältä, joka voidaan kouluttaa vanhusten kotipalvelun moniosaajaksi, jos vaihtoehto on, että hän makaa pankolla työttömyyskorvausta, asumistukea, toimeentulotukea ja ties mitä muuta kuluttaen, kun se kotipalvelu tilataan sieltä "muualta" virolaisen siirtotyöläisen käyttämän standardinormilistan mukaisesti toteutettuna kustannustehokkaasti ja "edullisesti".
Kinaamiskommentointeja en jatka, kun oletan, että ymmärrät homman, vaikket nuoremnmaksesi sitä kehtaa vielä myöntää. ;-))
En oikein aina ole varma siitä, miten tähän pienyritteliäisyyden suosimiseen pitäisi suhtautua. Otit Keski-Euroopan esille. Sixten Korkman otti muutama päivä sitten Hesariin kirjoittaessaan esille Italian varoittavana esimerkkinä pienyritteliäisyyden suosiosta.
Se on Korkmanin mukaan asia, joka on johtanut Italian suuriin talousvaikeuksiin, kun sen pienyrittäjävaltainen teollisuus ei kykene vastaamaan halpatuontimaiden kilpailuun. Italian talous on siis vääristynyt pienyritteliäisyyttä liikaa suosivaksi, jos ymmärsin Korkmanin kirjoituksen tältä osin oikein.
Tässä pitää tietenkin erottaa teollisuus ja palvelut. Palvelut ovat suurelta osin kotimarkkinatuotantoa, ellei kyse ole teollisuuspalveluista kuten koneiden huoltopalveluista. Palveluissa ei ole paljonkaan ulkomaista halpatuotantokilpailua ja siksi pienyritteliäisyys soveltuu niihin. Tältä osin palvelut kierrättävät rahaa kotimaassa eli ne ovat tulonjaon yksi tapa. Ongelma voi olla vain siinä, että suuntaudutaan kotimarkkinapalveluihin, mikä voi pitkällä aikavälillä heikentää vientiä ja vaihtotasetta. Tällainenkin rakenneongelma on mahdolinen ja erittäin vaarallinen, jos aletaan suosia pelkkään palvelutuotantoon tähtäävää pienyritystoimintaa.
Teollisuuspuolella vientiin tähätäävien yritysten etuna näyttäisi olevan kuitenkin riittävä suuruus. Se takaa riittävän investointikapasiteetin, markkinointiresurssit ja pääomantarpeen tyydyttämisen. Joustavata italialaiset pienyritykset ovat tältä osin helisemässä, kun ne ovat kohdanneet halpatuontimaiden kilpailun. Suomessa sitä vastoin lankarulla- ja rättiteollisuus loppui melkolailla kertarykäisyillä NL:n kaupan loppuessa. Eikä siihen sen jälkeen ollut paluuta, kun venäläisetkin alkoivat käyttää merkkiverkkareita.
Jos katsellaan Eurooppaa, niitä näyttäisi siltä, että sellaiset maat kuin Saksa, Ruotsi ja Suomi pärjäävät kohtuu hyvin. Nämä ovat sekatalousmaita, joissa valtiovalta on ollut paljossa mukana teollistamisessa. Teollisuuslaitokset ovat olleet suuria. Pienyrityksiä on syntynyt lähinnä niiden kylkeen alihankintayrityksiksi. Etelä-Euroopan pienyritysvaltainen teollisuus on ollut sen sijaan Itali etunenässä hätää kärsimässä rakennemuutosten kouraistessa.
Että en siis ole niin varma tuosta pienyrittäjyyden suosimisen autuudesta.
Ero kannattaa todella tehdä teollisen toiminnan ja palvelujen välille. Italia on nimenomaan esimerkki siitä, että teollisen pienyritystoiminnan on pakko erikoistua hyvin ekskusiivisiin ja asiaakkaan toiveiden mukaan räätälöityihin tuotteisiin (kengät, laukut, muoti, design), jos se aikoo pärjätä uusien, vasta nyt teollistuvien maiden hintakilpailussa. Bulkkituotteiden teko varastoon ei kannata pienyrityspohjalta.
Palvelut on kokonaan toinen juttu. Niitä ei voida tehdä varastoon. Palvelu tuotetaan aina niin, että asiakas osallistuu prosessiin. Niinpä palvelu on tehtävä siellä, missä asiakas on (kampaaja tekee kotikäynnin) tai asiakkaan on tultava palvelun luo (asiakas ajaa kylälle ja menee kampaajalle).
Keski-Eurooppaan verrattuna meillä on paljon keskittyneempi tilanne, kun pauppa ja ravintola-ala ovat erittäin pitkälle ketjuuntuneet keskusliikkeiden haltuun. Entisen Eka-yhtymän Restel ja S-ryhmä ovat Pohjoismaiden kaksi suurinta kapakoitsijaa sen lisäksi, että niillä on 80% markkinaosuus vähittäiskaupassa.
Niinpä perheyrityspohjaiselle pienyrittäjyydelle ei juurikaan uusia mahdollisuuksia ole. kauppiaaksi ja kapakoitsijaksi on paha ryhtyä, kun ala on nyt jo niin pääomavaltainen, ettei sinne pienellä rahalla ole asiaa.
Jos ideana kuitenkin on se, että kaiken muun työllisyyden parantamisen rinnalla koetettaisi miettiä kaikki mahdolliset keinot, joilla perheet voisivat itse hankkia elantonsa yrittäjinä ja työllistää siinä muutaman naapurinsakin, niin se, mitä avauksessa koetin tuoda esiin ansaitsisi minusta tulla pohdituksi myös puolueissa - etenkin keskustassa, koska mahdollisuuksia on nimenomaan maaseudulla, jossa ongelmatkin ovat suurimmat.
Autuutta tästä ei löydy, ei patenttilääkettäkään, mutta jos löytyy muita työllistämiskeinoja täydentävää ja luontevasti toteutettavaa toimintaa, niin eteenpäin se on sekin pohjaismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan lujittamisessa.
Ei se autuus siinäkään ole, että kuvittelemme jokaisen suomalaisen voivan saada pysyvän ja kokoaikaisen työpaikan valtiolta, kunnasta tai vakavaraisesta suurfirmasta, jossa olemme kehdosta hautaan 5 päivää viikossa ja 8 tuntia päivässä yleissitovan, kolmikannassa siunatun tessin ja vuotuisten tupossa sovittujen palkankorotusten turvin.
Jos ymmärsin kirjoituksesi niin, että sekä yrittämisen muodoissa ja tuotantosuunnissa pitää olla monimuotoisuutta, olemme samaa mieltä. Kaupan alalla meillä on tilaa pineyritystoiminnalle ja varmaan monella muullakin alalla. Sen lisäksi voi olla kannattavaa pitää huolta myös suuresta ja keskisuuresta teollisuudesta, koska ne luultvasti jatkossakin vastaavat siitä, että meillä tuotetaan tavaraa myös vientiin.
Mukava todeta, että ollaan taas yhdessä asiassa samoilla linjoilla, kun on muissa asioissa käyty eri linjoilla. ;-))
Työvoimavaltaiset palvelualat on se, mitä meidän pitää jatkossa rakentaa, koska teollisuus ei valitettavasti elätä, ellemme ole uuden teknologian eturivissä, kuten Nokian kohdalla aikanaan.
Jos siis jostain pitää huolehtia, niin siitä, että julkinen panostus kohdistuu luovaan ja innovatiiviseen perustutkimukseen, jossa korkeakoulut ja yritykset synnyttävät synergiaa keskenään niin, että hakkaamme piilaaksot, intiat, billgatesit ja muut gurut, joita maailma kumartaa.
Seuraava Nokia olisi jo aika löytää. Mikä olisi se toimiala, jossa joukko hulluja insinöörejä heittää takin tuolinkarmille, riisuus skragat pois, käärii hihansa ja sanoo huoneeseen tulleelle vieraalle, että "me olemme päättäneet olla maailman parhaita siinä, miten ihmiset kommunikoivat tulevaisuudessa toistensa kanssa".
Vain maailman parhaat pärjäävät.
Mutta me voimme olla myös maailman parhaita siinä, miten alueellisesti tasapainoiset julkiset palvelut hoidetaan alueellisesti tasapainoisella tavalla samalla alueella toimivien perhepohjaisten pienyrittäjien voimin.
Se pitää vaan ensin päättää ja sitten suunnitella kunnolla. Palvelukonseptinkin voi kehittää vientituotteksi, jos sen osaa. Ranskalaisperäinen globaali yritys syöttää kansanedustajamme, McDonalds lapsiperheemme, Pizza Hut nuorisomme.
Olemmeko niin saamattomia, ettemme keksi mitään parempaa ja kilpailukykyisempää, josta voisimme kuoria kermat päältä franchising-sopimuksia viemällä, vaikka tieteellisesti terveellisen kouluruokailun palvelukonseptilla, tai vanhusten kotihoidon järjestelmällä, joka perustuu paikalliseen perheyrittäjyyteen?
Minusta tuntuu, että meidän kannattaisi vähitellen alkaa panostamaan osaamisen alueella energiaa säästävään teknologiaan ja ympäristöteknologiaan. Ihmisellä on taipumus yrittää voittaa ongelmia uuden teknologian avulla, jos vaihtoehtona on elintason pudottaminen.
Myös juomavesiteollisuuteen ja lääketeollisuuteen sekä biologispohjaiseen teollisuuteen laajasti ymmärrettynä saattaisi kannattaa satsata. Uusi uljas maailma voi olla muutosten kourissa ja silloin kysytyimmät tuotteet voivat olla muutosten synnyttämien ongelmien ratkaisumalleja. Jopa juomavedestä voi tulla huutava pula, jos ilmastonmuutos etenee esitettyjen skenaarioiden mukaan.
Aivan kelvollisia alueita ideoit uudelle yrittäjyydelle. Ensi vaalikauden hallituksen tulisi minusta satsata todella paljon siihen, että löytyy pohjaa ja edellytyksiä sellaiselle yrittäjyydelle, jossa voimme olla ykkösiä maailmassa.
Pieniä ja suuria yrityksiä ei pidä panna vastakkain. Jos Suomen 200 000 pienyritystä pystyisi palkkaamaan keskimäärin yhden henkilön lisää, se merkitsisi työllisyyden paranemista jälleen 100 000:lla työpaikalla, mistä punamulta on tällä hetkellä ansaitusti ylpeä.
Ilmastonmuutos on kiinnostava kauhuskenaario, joka varmasti tarjoaa mahdollisuuksia. Finnairkin voisi maksaa lentoemoilleen 30% enemmän liksaa, jos Finnairin koneet saisi 30% vähemmän saastuttaviksi, jolloin niiden lipuista voisi periä kovempaa hintaa ja silti joka kone olisi täynnä asiakkaita.
En kuulu kunnallisiin päättäjiin, mutta ehdotustasi ei käsittääkseni voida toteuttaa EU-Suomessa, koska kunnat joutuvat yleensä kilpailuttamaan hankintansa.
Ja kun kilpailutetaan, ei ole mitään takeita, etteikö edullisimman tarjouksen tee joku suuryritys, joka voi puolestaan valittaa, mikäli se katsoo kunnan suosineen yrityksen pienuutta tai kotipaikkaa.
No, käytännössä toki valtakunnalliset tai muut suuret yritykset eivät vastaa ainakaan pienten kuntien tarjouspyyntöihin, joten ostopalveluista vastaa kepuvetoisissa kunnissa enimmäkseen pienyritys.
Sanaa perheyritys en sellaisesta kuitenkaan käyttäisi, sillä on aika harvinaista, että koko perhe työskentee samalla alalla, koska jokaisella perheenjäsenellä on omat mieliammattinsa. Ei varmaan olisi viisastakaan, että koko perhe panee munat samaan koriin.
Mikään EU-säännös ei taida pakottaa valitsemaan halvinta tarjousta? Eikä pakottaa kuntaa tilanteeseen, jossa esim. koko vanhusten kotipalvelutoiminta olisi annettava ja ulkoistettava vain yhdelle yritykselle?
Valituksia voi välttää, näin luulen, muotoilemalla tarjouspyyntö siten, ettei suuryritysten tarjouksia ole kovin helppo verrata pienyritysten tarjouksiin.
Perheyrityksellä tarkoitan lähinnä sellaista yritystä, jossa omistus on perheen hallussa, mutta perheenjäsenet voivat olla töissä muuallakin kuin omassa yrityksessä.
Munat samassa korissa sen sijaan on joskus yrityksen vahvuus, kun omistavat perheenjäsenet toimivat nimenomaan omaksi edukseen ja palveluyrityksissä varsinkin pitävät kiinni palvelun laadusta palkallista henkilöstöä tunnollisemmin.
http://www.yrittajat.fi/sy/home.nsf/pages/1926B731E5B07431C2256E29004DAD98
Onko pilkkomisesta hyötyä vai haittaa?
Jos on niin kenelle?
Keskustalla ei ole mitään tekemistä pienyrittäjyyden edistämisen kanssa.
Keskusta keskittää kaiken suurtuottajille ja omalle osuuskauppaliikkeelleen.
Pienyrittäjän puolue on ainoastaan kokoomus, ei ikinä keskusta.
..yhteiskunnan tukemien savijalkojen varaan rakennettu yritys toiminta ei kuulu tähän päivään.
Vaali viiruksen saastuttamat kokkarit ulostavat omaa tautiansa ja osoittavat sormellaan muita.. Vessan pönttö olisi se oikea ulostamisen paikka.
Perintöverotuksen täydellinen uusiminen on eräs pienyritystoiminnan jatkuvuuden edellytys.