Hei, olen 19-vuotias tyttö. Sain muutama viikko sitten tietää olevani raskaana. Kerrottuani poikaystävälleni ja mietittyämme asiaa, tulimme siihen tulokseen, että vaikka raskaus onkin vahinko, niin lapsi on kuitenkin toivottu.
Nyt asiasta pitäisi kertoa vanhemmilleni. Ongelmana on se, että tiedän jo nyt heidän suhtautuvan asiaan kielteisesti. Ikävää on vielä kaikenlisäksi se, että he eivät pidä poikaystävästäni. Miksikö? Ei aavistustakaan.
Miten te muut nuoret olettekeroneet raskaudestanne vanhemmillenne? Olisiko antaa neuvoja miten voisin esittää asian ilman, että vanhempani saavat mitään järkyttävää hepulia?
Nyt asiasta pitäisi kertoa vanhemmilleni. Ongelmana on se, että tiedän jo nyt heidän suhtautuvan asiaan kielteisesti. Ikävää on vielä kaikenlisäksi se, että he eivät pidä poikaystävästäni. Miksikö? Ei aavistustakaan.
Miten te muut nuoret olettekeroneet raskaudestanne vanhemmillenne? Olisiko antaa neuvoja miten voisin esittää asian ilman, että vanhempani saavat mitään järkyttävää hepulia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ääh, voisin tietysti opetella kirjoittamaan.. Eli siis oli tarkoitus kirjoittaa "--olette kertoneet--"
19 kun tyttöni syntyi ja kerroin vaan suoraan et oon raskaan mutsi ei sanonu mitää kysy vaan mitä meinaan nyt tehdä ja isä huusi että aborttia mutta en suostunut ja tottu se heti ajatukseen ja oli innoissaan.eli kerro vaan rohkeasti ei sitä heti tartte kertoa mutta si kun vatsa alkaa näkymään.
Niin et sä kyllä teini enää oo.. Ite oon 22 ja raskaana, tosin oli kyllä suunniteltu raskaus. Me vaan sanottiin että oon raskaana. Ei sen kummempaa. Isäni oli kyllä heti mukana ja onnitteli. Äiti oli vähän hitaammin syttyvää sorttia, mietiskeli jonkinaikaa ja tuumaili.. Ei varsinaisesti innostunu, sillon..ei se oikeestaan sanonu oikein mitään. Olis tietysti toivonu, että olisin vielä menny kouluun jne.
No, kyllä äitikin nyt on aivan mukana jutussa eikä siinä mitään.. Ja isä on koko ajan ollu, eilen katseli salaa mun mahaa, joka alkaa jo kasvamaan :) se oli niin sulosta..
Mut niin, älä nyt hyvä hyvä nainen ittees minään teininä enää pidä!? Oot aikunen ihminen ja teet ite omat päätökses! Kun kerrotte asiasta porukoilles, ni pidä se asenne. Sullakin on oikeus suuttua, jos ne saa hepulin. Sun elämässä tapahtuu noin valtava muutos ja ihana asia, vanhemmilles lapsenlapsi niin ei niillä sulle oo oikeus siitä suuttua kyllä! Mut anna aikaa sulatella asiaa. Teet selväksi, että ei tarvi olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa jos ei osaa käyttäytyä, ei sitä ihan noin tarvi sanoa, mut niin et viesti menee perille!
Tsemppiä, ja pidä puoles!
En mä kyllä itseäni kovin aikuisenakaan ole pitänyt, eli enemmän sitä teinivaihtta olen tähän mennessä elänyt. En muista mainitsinko, mutta asun yhä kotona vanhempieni luona, joten kyllä heidän mielipiteellään on mielestäni hieman merkitystä. Oman asunnon meinasin toki hankkia, mutta siihen asti olisi kuitenkin ihan kaikkien viihtyvyyden kannalta mukavampaa jos tulisin vanhempieni kanssa toimeen.
Sinuna miettisin tämän nyt niin, että vahinko on jo tapahtunut ja nyt on aika kestää seuraamukset. Kerrot vanhemmillesi suoraan, että aiot kantaa vastuusi etkä odota, että he hoitavat tai elättävät vauvaa. Voit vielä lisätä, että tiedät, etteivät he pidä poikaystävästäsi, mutta toivot heidän käyttäytyvän sen verran aikuismaisesti etteivät pura sitä vauvaan.
Ja hanki äkkiä se asunto, etteivät vanhempasi pidä tuota rimpsua vain sanahelinänä. Sosiaalitoimisto osaa auttaa. Porukoitten kanssa kannattaa tulla toimeen myöhemminkin, sillä niiltä saa henkistä ja rahallista tukea.
Onnea ja jaksamista sinulle. Varmaan jokainen tervejärkinen vanhempi järkyttyy, kun oma lapsi saa vauvan kovin nuorena, mutta suurin osa toipuu järkytyksestään.
Sossuko koko lystin sitten maksaakin? Kyllä sitä täytyy olla valmis menemään töihin jos omassa asunnossa aikoo asua. Ei siitä mitään tule jos veronmaksajat joutuvat aina maksumiehiksi joka asiassa.
Hyvä että sinä olet noin huolissasi veromarkoistasi, mutta turhaan. Mies on töissä ja suhteellisen hyväpalkkaisessakin vielä. Ollaan laskeskeltu että kyllä me hänen palkallaan ihan hyvin tullaan toimeen. Kysymys onkin siitä, kuinka saisin vanhempani ymmärtämään, että mun elämäni ei lopu vaikka lapsen saankin. Välejä en myöskään halua heihin rikkoa, joten tarvitsisin vinkkejä mahdollisimman hienovaraisesta keinosta kertoa heille. Myös muiden nuorten äitien tarinoita siitä kuinka heidän omat vanhempansa suhtautuivat raskauteen olisi mukava kuulla kuten jo aikaisemmin mainitsinkin.
Sain 19-vuotiaana esikoiseni. Vanhemmilleni se paljastui, kun he tulivat yllättäen käymään luonani kylässä ja olin just sinä päivänä käyny eka kertaa neuvolassa ja lueskelin sieltä saatuja oppaita ja kaikki ne oli levällään asunnossa niin siitähän ne sen sitten ite hoksas. Tarkoitus ei ollu sillon vielä kertoa,vaan vasta hieman myöhemmin. Eipä ne sen kummemmin asiaan suhtautunu sillon. Nyt ovat aivan mielissään 1-vuotiasta mummun mussua ja taaton tassua hoitelemassa ja kyselevät jo että millon tulee toinen!!
Ai että suoraan synnäriltä töihin, ettei sinun maksamia veroja vain käytettäisi toisten elättämiseen?
Joka päivä olen onnellinen siitä, että elän valtiossa, jossa ihmisistä pidetään huolta. Sitten sanaisan arkkunsa avaa tällainen tampio, joka ei antaisi omastaan edes nuorelle äidille, joka parhaansa mukaan koittaa selviytyä ja ilmeisesti kasvattaa lapsensa hiukan vastuullisemmaksi aikuiseksi.
Mihin sinä sitten verorahasi mieluummin pistäisit? Omaan taskuusi? Mihinkä muuallekaan.
Menee saarnaksi, mutta menköön. Kun kerran on ollut sen verran tuuria, että ollaan itse veronmaksajia, niin eikö meidän velvollisuus ole auttaa toisia?
Miksikö kiehuu nyt yli? Koska kerrankin tällä palstalla on ihminen, joka oikeasti ajattelee nenäänsä pidemmälle. Ja sitten hän saa tällaisia kommentteja.
Mitä sosiaalitoimiston sitten pitäisi tehdä, ellei auttaa tällaisia tapauksia?
Teini on alle kaksikymppinen ihminen. NineTEEN (yhdeksäntoista) ikäinen on siis vielä teini...
Ihan vaan pikku huomautus:)
Mutta muuten, asiasta kannattaa vaan rohkeasti kertoa, edessä se on kuitenkin jossakin vaiheessa.
teini ei ole automaattisesti tietyn ikäinen jokaisen oma kypsyys ja vastuun ottaminen kertoo sen onko teini vai ei!!!!typerää ajatella että no englannin kielessä se on vaan teini oletko tyhmä olemme suomessa täällä jokainen on sen ikäinen kun itsensä tuntee!!!!
olin 17-vuotias kun tulin raskaaksi ja asuin kotona mutta kävin kyllä töissä... ja kerroin isälleni että tässä nyt on pääsyt käymään näin ja haluan äidiksi.. se kysyi et ootko nyt ihan varma ja sanoin että tämä on sitä mitä olen halunnut... no sitten ruvettiin poikaystävän kanssa hakemaan asuntoa.. ja nyt me asutaan kolmisteen.. ja meillä menee todella hyvin poika on vähän reilu 1-vuotias ja pappa on oikein ylpeä isovanhempi vaikka alussa epäili asiaa....
äitilleni kerroin heti raskaudestani kun rupesin odottamaan esikoista (olin 17 mutta en asunut enää kotona) selitin äidille että kuukautiseni ovat myöhässä ja äiti patisti koulun hoitajalle positiivinenhan se testi sitten oli ja äitini oli ihan haltioissaan! heti kertomassa innolla kaikille mummuksi tulosta.isälle en uskaltanut aluksi kertoa mutta sitten tajusin että minun on pakko.pelkäsin että huutoa tulee.siinä sitten itkukurkussa kerroin raskaudesta ja odotin pitkää saarnaa mutta ei...isäni rupesi itkemään ja otti minut halaukseen ja sanoi että tätä olen odottanutkin että papaksi pääsen!=)
kerrottava sillä seurauksella että sai selkäänsä.. oon ite siiis 17 v muija ja poika
ystävä on 16 (koht 17) hän joutui nyt alku-
vuodesta kertoon ja iskä oli hakannut häntä
remmillä täysillä paljaalle perseele - toinen
vaihtoehto ois ollu mun abortti johon me ei
suostuta! poikakaveri on lukion ekalla niin se
hakaaminen takas nyt sen et saa asuu kotonaan
ainaski siihen asti kun täyttä 18 (vaikka tuleekin isäksi) tai iha lukion loppuun asti Mustaki tuntu tosi karseelle nähä se vereslihalla
oleva perse ja mä yritin lohduttaa häntä ja rasvaa sitä persettä. ei ollu paljoo vaihtoehtoja
kun mä saan amiksen keväällä loppuun mut löyänkö
het vaki paikan - JOS löyän niin sit muutetaan
yhteen ja mä elätän
mutta kait nyt iso "mies" josta on jo isi tulossa
tollasen selkäsaunan kestää? ite purisin hampaat
yhteen ja ottasin selkään "asenteella",
inahdustakaan päästämättä P S sain muuten omalta
faijaltani myös vielä remmiä kun olin 16 - en
tällasesta syystä!
Mä olin 18v kun sain tietää olevani raskaana vkolla 7 ja lapsen isän kanssa pohdittiin asiaa ja päätettiin pitää vauva. Asia salattiin ensimmäiseen ultraan saakka ja sitä kuvaa mentiin sitten näyttämään mun vanhempien luo, isälleni ensin, jolta kesti hetken tajuta mikä se on mutta suhtautui asiaan hienosti ja äitikin oli iloinen asiasta ja totesi että oli kyllä arvannutkin asian jo. Samaa sanoi mummonikin. Lapsen isän vanhemmatkin suhtautuivat hyvin asiaan. Tätä nykyä olen onnellinen yksinhuoltaja ja 2,5v tyttärelläni on maailman onnelisimmat ja parhaimmat isovanhemmat, kuten ollut alusta saakka. Meitä kumpaakin se kertominen kanssa jännitti, mutta sitten rohkaistiin mielemme ja saatiin kerrottua ja se helpotti asiaa koska ainaki minä olin niin onnellinen että olisin halunnut jokaiselle vastaantulijallekin kertoa :) Ei muuta ku rohkeutta vaan ja onnea tulevan vauvan johdosta!!! :):)
oon 20 vuotias ja vanhemmat sai tietää viikonloppuna et oon raskaana. No riitahan siitä heti tuli..:( oon kuulema liian nuori, en oo valmis äidiks, koulut jää kesken jne jne.
Sanoivat että parempi kun teen abortin. :(
Olet aikuinen ihminen - jos todellakin olet sillä asenteella että "voi minua, kun vanhemmat komentelee", alennat itsesi teini-ikäisen tasolle. Tuon ikäisenä ainakin itse olin muuttanut jo pois kotoa ja omat asiani hoidin itse. Lapsia minulla (meillä) ei toiveista huolimatta ole, mutta tapaani elää noin yleisesti ottaen ei vanhemmillani ole enää mitään sanottavaa.
Etkö itse ole vielä varma omasta arviointikyvystäsi, kun annat muiden noin tallata päälläsi? Mielipiteensä voi itse kukin kertoa mutta sinun tehtäväsi on tehdä PÄÄTÖKSET.
itsekkin sain juuri tietää olevani raskaana. pienen pähkäilyn jälkeen kihlattuni ja minä päätimme että lapsi pidetään. onhan tämä iso juttu, koska olenhan vasta 18, ja koulut ovat kesken. vanhemmille kertominen askarruttaa myös omaa mieltäni. ajattelin antaa ajan kulua, ja katsoa että koska alkavat kysellä. koska itselläni ei ole hajuakaan miten vanhempani suhtautuvat uutiseen. anoppi on kyllä varmasti mielissään. :)