mulla on semmonen ongelma et en pysty kattoon joitakin ihmisiä silmiin ku punastun...se on niin rasittavaa sit ku siitä on jääny semmonen ongelma tavallaan...mun on vaikee puhua kenenkään kaa mistää ku sit jos oon äänes niin punastun...sit mä oon jääny vaik mistä paitsi ton ongelman takia...ei kestä enää...tietääkö kukaan että miten helposti niitä lääkkeitä saa tohon vaivaan?? eikä oo helppoo edes mennä puhuun lääkärille ku sit jos mä en saiskaan niitä lääkkeitä niin mitä se hyödyttäis et jos kävis siel..
auttakaa OIKEESTI mua
Jenni
91070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinä jännität liikaa niin kannattaa käydä lekurilla?Liika jännitys on sairaus ja siihen on lääkkeet.
Älä ota lääkkeitä ilman tosi pahaa tilannetta. Katsoa toisia silmiin punastumatta. Minä ainakin treenaisin sitä asiaa. Kunnolla silmäillä jonkun toisen ujon ihmisen kaa. Mulle tuli sellanen rento tunne että sain itseluottamusta. Tämä oli vain mun kohdalla.
Mulla on tota samaa ja aionkin soittaa tässä joku päivä kaupungin mielenterveys-yksikköön ja mennä sinne juttelemaan tästä. Täytyy vihdoinki alkaa tehdä tälle jotain, sen verran kauan tästä on nyt kärsitty. Alkaa tulla koulussakin viimiset esitelmät ja seminaarit, olis niistäkin kiva selviytyä. Eli soita säkin vaan rohkeesti ja pyydä apua. Ne on ammatti-ihmisiä ja ne kyllä osaa auttaa. Oon kuullu et ihmiset on saaneet tosiaan lääkettä tähän vaivaan.
ei kannata ottaa lääkkeitä kehiin-mene psykologin juttusille.puhuminen auttaa kaikella tavalla paremmin.lääkkeistä jos jää "riippuvaiseksi".järjellä kun ajattelee kannattaa pureutua mieluummin niihin asioihin mistä se johtuu kuin ottaa lääkettä oireeseen.vai mitä.
täällä.
Mitä pahaa siinä punastelusa on? Punasteleehan sitä moni muukin. Minäkin, mutta ota härkää sarvista ja katso silmiin, punastele rauhassa, ei se toinen tiedä miksi punastelet... Joillain kasvot on punakat ihan säännöllisesti. Toiset tottuu siihen ja sinä myös. Ei aina kannata mennä puskaan piiloon jos ei ole just samanlainen kuin muut. Uskalla olla rohkeasti oma itsesi!
Lääkkeillä pikemminkin pahennat asiaa kuin parannat!
Ei se punastuminen todellakaan ole mikään huono asia. Ja silmiinkatsomisesta voisi sanoa, ei toinen sitä näe jos nyt et sitten ihan silmiin katsokkaan kunhan katsot puhujaan päinkin riippuu kuínka lähellä toista henkilöä olet.Meitä on monenlaisia turha vaivata mieltä tällä asialla.
Heips! Halusin vaan kirjottaa ja kertoa, että et todellakaan ole ainoa punastelija.Mul on ihan sama ongelma ja tiedän kuinka kauheeta se on. Toiset ei ymmärräkään kuinka punastelu ja jännittäminen voi alkaa hallita toisen elämää.Vaikka se periaatteessa tuntuukin tod. pieneltä asialta, niin sitä se ei todellakaan ole.Itse kysyin lääkäriltä et voiko tähän saada mitään lääkkeitä ja se sano, et mun pitää varata aika, että voisin tulla hieman tarkemmin keskustelemaan ongelmastani.Se lääkäri sano myös et tähän vaivaan on olemassa jotain lääkkeitä ja et niitä on mahdollista saada.En oo vielä itse päässyt uudestaan sinne lääkäriin, mut aion kyllä mennä, sillä miksi tästä turhaan kärsisin. Varaa siis aika lääkäriin, niin eiköhän asia hoidu.Mielestäni jo pelkästään se et tietää et tähänkin on olemassa lääkkeitä, helpottaa oloa. Eihän anneta tän pilata elämäämme. Tsemppiä!
mä oon hyvä esimerkki siitä että punastelu voi loppua ilman lääkkeitäkin.. tai ainakin vähentyä. mä itkin monesti punastelun takia, ku mulle jotkut tyhmät ihmiset huomautteli siitä. Sit mä vaan päätin etten välitä niistä ihmisistä. ei se helppoo ollu. muista AINA se sä oot just sellasena paras kun olet! sussa on paljon hyviä puolia. kaikissa on hyviä puolia. esim. ihminen jonka kanssa puhut voi katsoa että ompa nätit silmät eikä kiinnitä mitään huomioo punasteluun..ja jos itse tunnet että nyt leimahdin taas punaseks niin jatkat vaan juttua etkä välitä punasista poskista. niin se punastelu vähenee!! tsemppiä :)