Olen joskus saanu diagnoosin työuupumus.
Nyt vissiin tutkitaan (kirjoitusvirheitä joka sanassa jos eh korjaa) vähän tarkemmin kun on tuota horjumistakin tullut.
Muisti on sitä luokkaa, että en uskalla nyt autolla ajaa. Teen kuskin töitä tällä hetkellä. En välillä pysyt laskemaan mitään vaikka olen ollut aiemmin hyvä päässälaskussa ja muutenkin.
Kuinka moni teistä on saanut väsymykse takia diagnoosin uupumus, masennus tai jotain muuta vastaavaa...kunnes on ryhdytty kunnolla tutkiman ja onkin löydettt ms tai joku aivo tai hermosairaus.
Nyt vissiin tutkitaan (kirjoitusvirheitä joka sanassa jos eh korjaa) vähän tarkemmin kun on tuota horjumistakin tullut.
Muisti on sitä luokkaa, että en uskalla nyt autolla ajaa. Teen kuskin töitä tällä hetkellä. En välillä pysyt laskemaan mitään vaikka olen ollut aiemmin hyvä päässälaskussa ja muutenkin.
Kuinka moni teistä on saanut väsymykse takia diagnoosin uupumus, masennus tai jotain muuta vastaavaa...kunnes on ryhdytty kunnolla tutkiman ja onkin löydettt ms tai joku aivo tai hermosairaus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
paljon eri sairauksia,jotka aiheuttavat ensi oireena uupumusta (ja myöhemmin muitakin oireita) Mm,diabetes,munuaisvika,eri syövät,anemia,jotkin reumataudit,kilpirauhasen vajaatoiminta,masennus ja paljon,paljon muita sairauksia.Monet sisäelinten sairaudet aiheuttavat myös oireita,jotka sopivat moneen muuhunkin sairauteen.
Toivottavasti sinulta tutkitaan mahdolliset uupumuksenaiheuttajat,sillä uupumuksen aiheuttaja ei läheskään aina ole ms-tauti.
Minut tutkittiin heti "kunnolla" ja ms dg tuli.
kilpparit syövät sun muut. Kun ei mitään ole niin uupumus sitten.
kaatuillut olen useinkin jo vuosia sitten mutta sitä oolen selittänyt tuolla leikatulla selällä. kas kuh halvaantumihen loppui selkäleikkaukseen. Ei nyt jaksa enempää. Puutumista ei ole senennpää uin halvaantumisesta jäi jalkaan. Heittoa on ja autolla ajaminen nyt kielletty. työ o ajamista.
olo.
Se on kuulkaa joskus tuurissaan, tai aika monestikin, että mille lääkärille pääsee tai joutuu. Mikä kutakih yleislääkäriä kiinnostaa.
Laittakaa vaikka googleen kova väsymystms. niin tulee miljoona sivua masennuksesta. Kuulemma harvoin on mitään muuta sairautta, että masennusta kaikki yleensä on,
Tuo selkäkin oli sellainen episodi, että viisi lääkäriä nauroi minut monen vuoden aikan luulotautisena ulos vastaanotolta.
kuulemma nuorella, silloin 18-22v. ei voi olla selkävikoja.
Niin, ihan huvikseenhan minäkonttasin tuolla kaupungilla kun ei käveleen pystynyt ja ambulasnsi tilataan siinä vaiheessa kun ei edees vessaan pääse. Välillä tein pisut sun muut pottaan.
No sairaalassa kipulääkkeet ja kotiin kun jalaat taas toimivat. Olikohna kuudes lääkäri, joka sitten lopulta kiroili, että ei noita kipuja buranalla hoideta.
Raskaudet oli aikamoista makoilua. jalat ei toimineet lopussa. Sikiö painoi kai hermot ihan lyttyyn ellen ollut kyljellään. Lasten hoidosta sängystä käsin en tässä enempää viitti kertoa.
Eihän tervettä ihmistä tarvitse tutkia!
pätkii...niin ja raskaushan ei ole sairaus. Kaikkillahan on selkä kipeä raskausaikana. koita vaan jaksaa.
Uupumuksen takia kahdesti ollut sariaslomalla yli puoli vuotta kerrallaan. Diabetekset ja kilpptarit syöpä, keltakuume ja muitakin trooppisiakin etsittiin. olin ollut nimittäin kansainvälisessä koulussa täällä Suomessa.
Selkä tutkittiin kun laitoin paperile kaikki mahdolliset kivut ja säryt tuolta 3.vuotiaasta lähtien. Toki nuo vvarhaiset asiat ovat äitini kertomaa.
Neljä viallista nikamaa löytyi. Ei siinä mitään. Meni kymmenisen vuotta milloin kävelin ja milloin en edes postilaatikolle päässyt. Lopulta niin kurjat kaksi välilevyn pullistuma, että puoolivuotta pisin matka tuonne vessaan. kaikkea siinä ennekin oli. Tramal ja Indalgin kovimpiin kipuihin, sirdalud kramppeihin jne.
Kuitenki toinen jalka surkastui ja hoitava lääkäri sanoi, että pitää leikata.siis selkä. Leikkaava lääkäri sanoi. että tule puolen vuoden päästä uudestaan.romahdin
Onneksi ont tuttuja tuolla lääkäri puolella ja kerroin heille tilnateeni. Pienistä ei ystävää hätyytellä. Pääsein seuraavana päivähä leikkaukseen kiirepotilaana. Jalka olikin jo kokonaan tunnoton eikä tuo jalkovälikään ihan tuntunut.Oli kirurgi ihmeissään toisen sairaalan touhuista.
Vasta leikkauksen jälkeen ovat myös jotkut ystävät uksoneet, että ei se vissiin ollut korvien välissä kun ei joka juhliin mennyt.
Nyt on sitten näitä toisia juttuja hoidettu psyykenlääkkeillä sun muilla pillereillö toki jo vuosia sitten muutamia kuukausia kerrallaan.
Nyt kun on horjuntaa ja ne kaatumisetkin vuosia sitten on otettu tosissaan(myös itse), niin ehkä tästä jotain selviää.
Pointti jos sen nyt saisin esiin. Kun joku lääkräi keksi sen, että masennus on tytöllä. niin kukaan ei sen enmmän viitti tutkia kun jos väsyttää niin se on aina masennusta ja siihen auttaa masennuslääke. kallistakin se sairauksien tutkiminen.
Koneen kun avaavat niin siellä on merkinnät, että masennusta ollut silloin ja siolloin.
Ei siis tutkita muuta kuin veriarvot ja sitten kiitos psykologille.
Nyt sain sanottua, että ei kyllä yhtään ahdista. Kotona kaikki hyvin. Jouduin ihan ääntä korottamaan ja painottamaan ettei ahdista j apiste. töitä olen tehnyt niink, että käyn välillä nukkumassa. Onnistuu minun työssä .
En ole itse diagnoosia keksimässä mutta on auttanut omia muistiin panojani se kun lukee ihmisten oireita. Silloin vasta muistaa, että tuota on ollu ja tuota taas ei ole ollut. niistä esimerkeistä on ollut apua
olen yllättävn hyvih saanut nyt jäseenneltyä paprulle asiat. Siksi uskon myös,että kunnolla tutkitaan.
Meitä on enemmän kuin yksi ja kaksi ihnistä, joita ei osata kuunnella lääkärissä. Tai lääkärillä on omat asenteet ja suuntaumukset. ja kun aikaa on se 5minuuttia...ja seuraava potilas.
Omalla lapsella oli myös erästä muuta ongelmaa ja lääkäri sanoi, että johtuu perheestä tuo tilanne, ei kuulemma osaatu kasvattaa yhtä lasta kolmesta. no erinäistän selvitysten jälkeen lapsi tutkittiin, toinen lääkäri ja hoidot on ny sen mukaiset.
Kyllä se elämä voittaa kun vaan jaksaa pitää puolensa ja jotain. ei nyt muista kun muisti on lomalla.
Kirjoitusvirheitä joutuu korjaamaan lähes joka sanasta. Kielitaito on luokkaa öö, vaikka aieemin puhunut englantia, ruotsia ihan kohtalaisesti ellei sujuvasti. Nyt ei tuo kotimainenkaan meinaa taittua.Matikka. tein kirjanpidon esitöitä sun muuta pelkkää laskemista aieemin. Kun siinä lopulta uuvuin niin ajattelin, että siirryn rennompiin töihin. Ei vaan niin rentoa työtä löydy, etteikö jalat menis välillä alta.
Joku minut saa tai joutuu tutkimaan kun ei itse pysty diagnosoimaan,eikä ole minun tehtäväkään. Sitä odotellessa yritän jumpata muistia ja pitää lipun korkealla.
myös lääkäriharjoittelijat tekevät diagnooseja. Kaikella kuunnioituksella mutta..ööö unhti
Ei ne lääkärit jumalia ole. Jos on hyvä muisti niin voi lukea itsensä lääkäriksi tai lakimieheksi jne. Opiskelukaverinikin on lääkäri ja toivon totisesti, etten joudu koskaan hänen käsiinsä. Ainakaan tajuttomana.
Ihan kaikkea en tainnut lukea tai sitten vaan täälläkin pätkii taas...mutta asiaan:
olikos sulta otettu selkäydinnestekoe tai magneettikuvaa??? Ne kannattaisi VAATIA, sieltä ms paljastuu jos on tätä. Tiedän että on vaikeeta saada ja pitkät jonot ympäri Suomea... mut uhkaa vaiks linnottautua sairaalan käytävälle eväines tai jotain että saat lähetteet. Jaksamista !!!
No, kiitos kannustuksesta. Sitä tarvitaan aina oli sairaus mitä tahansa. Jokaiselle se oma sairaus koettelee omaa ja läheisten elämää ja jaksamista.
Olen tässä ehtinyt jotain miettiäkin kun eilen jo ajatus oli aika toimiva ja näköjään kirjoituskin sujuu suht koht. hyvin.
Olen ottanut aika rennosti enkä edes tuntenut mitään pelkoja aiemmin. Viime yönä tuli pelko, että jos tämä on aivojuttu niin se on miehelle viimeinen niitti. Hän oli aika uupunut jo tuon selän takia. Selkä episodi siis rauhoittui kun selkä leikattiin v.2001. No ohi meni sekin vauhkoontuminen.ainakin hetkeksi.
Kipuja toiki vieläkin on ja joskus saa varoa jokaista askelta. Nytkin joudun "naksauttelemaan" nikamia tuolia vasten. Se onnistuu kun saan lihakset relaamaan.
Kuluma on kuluma ja kuluu edelleen. On asioita joita en enää tee kuten laskettelu...puutarhuri...ei saa kumarrella, ei saa kitkeä kuin pitkävartisella välineellä seisten, en käytä enää moottorisahaa, en kanna edes kauppakasseja...en niitä oikein edes mieti. Pitää elää eteenpäin ja tehdä sitä mitä pystyy. Jos jään miettimään etten voi sitä ja tätä niin ahdistun ja tunnen menettäväni otteen elämääni TÄYSIN. Näin tietysti välillä käy mutta vain hetkittäin.
Nyt kuitenkin siis makailin ja muistelin elämää taaksepäin. koitin laittaa kaikki kivut ja tapahtumat paperille. Kirjoittaminen olikin käsialallisesti vaikeaa ja sanatkin olivat hukassa.
Olo on ollut sellainen että kuin päässä aukeaisi ja sulkeutuisi kaapin ovet yhtenään eri tahtiin. Vaikkei mitään miettisikäään niin tuntui kuin olisi kova liikenne päässä.
Minullahan on kautta aikojen ollut jos mitäkin kipua ja vihlontaa jaloissa. Täydellistä tunnottomuutta on ollut syksylläkin jossain asennossa. Aina vaan siirrän asian pois mielestä ja koitan tehdä jotain. Ei ole tervettä pohtia jokaista nykäisyä ja kuulostella kroppaansa. Siinä unohtuu muu elämä ja toiset ihmiset.
niin, en pääse asiaan. On minulla(kin) erilaisia elohiiriä. Eilen poskessa ja reidessä vaihtelevalla sykkeellä. Oikeassa silmäässö on ollut syksystä lähtien. Koko vartalossa on välillä tunne kuin olisin lähdössä liikkeelle ja lihakset valmistautuu toimimaan. Nykii siellä ja nykii täällä. Puhe takkuaa vielä ja on outo rytmiltään.
Osittaista tunnottomuutta vaeltelee jalassa nytkin ja jalat ovat hiukan heikon oloiset.
Olen aaaaaaaaina ajatellut, että ne johtuvat selästä. Osittainhan minulle jäi jalkaan tunnottomuutta. Se ei mitenkään vaihtele vaan pysyy.
Olen nyt pystynyt kuitenkin "lajittelemaan" tunteita ja kipuja. Olen 98% varma, että minulla on MS-tauti. Pakko sanoa, että mieluumin ms kuin aivosyöpä. Suvussa on syöpägeeni ja niitä juttuja nähnyt jo ihan tarpeeksi.Tämä on vain sitä itsepuolustusta=positiivista ajattelua. Pidän itselläni luvan muuttaa mielipiteeni kenties myöhemmin;). Mikään sairaushan ei ole toista parempi.
No, verikokeista ei vielä vastausta. Aion vaatia tuota pääkopan tutkimusta ja tiedän, että mieheni on tiukasti myös vaatimassa mikäli itse en pysty. Jos tämä onkin jotain muuta niin eiköhän tutkimuksissa selviä.
Nyt täytyy lopuksi korostaa, että en pidä MS-tautia pikkujuttuna. Yksilölliset oireet.
Etenevä sairaus niinkuin suurin osa sairauksista. Mitään sairauksia ei saisi arvuutella kansanomaisesti pahemmuusjärjestykseen. On aina loukkaavaa jos joku vähättelee vointiasi ja henkilökohtaisia vaikeukiasi.
Itselläni on ollut tiedossa, että joudun joskus tulevaisuudessa pyörätuoliin selän takia. Kipu, miten pysyväksi se muuttuu ja onko lääkitys...plaaplaa. Tutuille en tästä ole edes sanonut.
Koitetaan tukea kaikkia, joilla on joku sairaus. Sehän on tavallaan kornia, että jollain voi olla pahatkin oireet mutta kun ei ole diagnoosia niin edes ystävät eivät ota tosissaan. Paitsi muutamat.
Itse olen nyt 39-vuotias suht simpsakka nainen.
Erilaisten oireiden kanssa on eletty jo oikeastaan lapsuudesta alkaen.
Sekava kirjoitus. En jaksa jäsennellä asioita.
Ainakin täällä paistsaa aurinko, joten koitan edes silmämunat kääntää ikkunaa kohti;)
Halit kaikille ihmisille!!!
Hyvää tekstiä kirjoitat, meidän monen diagnosoidunkin kannalta. Kiitos.
Aika hurjaa, että noin pahojen oireiden kanssa ei saa kunnon tutkimuksia. Minulla taisi käydä sitten todellinen tuuri:
Meinin terveyskeskukseen kiire-ajalla (sain seuraavaksi päiväksi), joulukuun puolessa välissä, siis 2006. Oireina olivat lähes koko vartalon puutuminen ja pistely. Entisenä ammattitanssijana olen koko ikäni tottunut liikkumaan äärirajoilla ja jonkinnäköinen lihaskipu on aina ollut läsnä, kun treenataan viimeiseen tappiin saakka. Joten ajattelin vain, että joku nikama on taas jumissa ja kyllä se dolanilla ja hieronnalla lähtee.
Terveyskeskuksessa päivystävä kiertävä sijaislääkäri ilmeisesti ymmärsi, mistä on kyse, koska seuraana päivänä minulle soitettiin, että pääsisinkö huomenna neurologille. Neurologikäynnin jälkeen minulle soitettiin iltapäivällä, että pääsisinkö seuraavana päivänä magneettikuvauksiin, joissa kuvattiin selkä. Tämän vuoden tammikuun alussa käin laajoissa verikokeissa ja uudelleen neurologilla.
Tammikuun lopussa olin uudelleen magneettikuvissa, joissa
kuvattiin pää. Nyt helmikuun puolessa välissä oli olin jälleen neurologin pakeilla, jolloin sain diagnoosin ms:stä.
Tiedä häntä sitten, oliko vain sairaan hyvä tuuri. Nyt jälkeenpäin vähän on huvittanut, kun itse menin tutkimuksiin vähän puolivastahakoisesti...
Olet tosiaan saanut extrahyvää käsittelyä - ennenkaikkea nopeaa, hyvin harvat moista nykyään on tuntuneet saavan. Eikä tilanne ole aina kiinni edes missä päin Suomea asuvat.
En onnittele diagnoosista, mutta en kyllä pahoittelekaan. Pidetään peukkuja, että sinun sairautesi pysyy kurissa ja puutuminen/pistely hellittää!!
Hei,
Minä asun pääkapunkiseudulla ja olen myös saanut nopeaa palvelua. Oireeni olivat yhtä "pienet" kuin sinulla, ihon polttelua. 1. neurologin kerrasta 2 viikon päivän magneetti ja sitten ENMG. Nyt oireet hieman lisääntyneet, mutta edellisistä tutkimuksista ei löytynyt selvyyttä joten likvor ja sekin suht nopeasti. Nyt odottelen tulosta ja jatkosta en tiedä, mitä sitten..
olen koittanut säästää äitiäni ja olen vain kertonut väsymyksestäni hänelle. Tänään sitten kysyin suvun sairauksista kun lääkäri niitä kyselee. Selvisi, että äidilläni onkin ollut sarkoidoosi.... noin 30 vuotta sitten. Hän oli jo asian unohtanut.
Äitini on muista syistä ollut sairaseläkkeellä jo reilu 5o vuotiaasta lähtien.
Minä tietysti hulluna tutkimaan sarkoidoosia. Äidilläni on mielestäni tälläkin hetkellä sarkoidoosi oireita mutta kun niin....en tiedä onko hän nykyisille lääkäreilleen kertonut sarkoidoosistaan, joka siis voi myös tulla ja mennä kuten MS-taudin oireet. Hän ei tätä nettiä käytä, ja hän on homeoireiden takia sairaseläkkeellä. Sarkoidoosista puhumme ehkä ensi viikolla lisää. Hän asuu ulkomailla.
Ikävä kyllä jos minulla olisikin sarkoidoosi, joka on perinnöllistä jollain tasolla, niin oireeni ovatkin juuri neurosarkoidoosiin viittaavia. Tuli hassu ajatus mieleen- kumpi sairaus olisi helpompi hyväksyä, sarkoidoosi vai ms? Ei kumpikaan.
Kun nyt tämä tilanne laukesi tietoisuuteen niin olenkin taas yllättävän rauhallinen. Onhan täysin mahdotonta minun itsekseni arvuutella, että mikä sairaus päässäni jyystää. Eikö vaan?
Mitäpä muuta voin kuin elää ja odottaa tietoja kulloisistakin tutkimuksista. Ehkä nyt osaan vain vaatia tiukemmin tutkimuksia.
Maanantaina verikokeen tulokset selviää. Myös äitiäni oli yritetty pistää depressio lääkitykselle mutta kun ei ollut mielestään masentunut vaan väsynyt niin olikin selvinnyt tuo sarkoidoosi. Silloin 30 vuotta sitten masennus ei ollut muodissa diagnooseissa ja ehkä lääkäri oli helpommin ..jotakin. Sanat tas hukassa.
Katsellaan ja kuunnellaan ja laitan kyllä nyt vieläkin tarkemmin kaikki oireet paperille.
Edelleen toivon, että joku vitamiini tai hivenaine puutos selittää nämä oireet.
Mikä aine minusta puuttuu kun en pysty töitä tekemään. Mikä aine minusta lähti pois noin 15 vuotta sitten niin , että en pysty enää pyöräilemään 30-60 kilometriä päivässä oli kesä tai talvi.???? Mikä vaivaa kun ei jaksa kahden tunnin autossa istumisen shoppailun jälkeen muuta kuin nukkumaan? Töitä pitäisi jaksaa edes 8 tuntia. Dilemma???
Labratestit ok. Hemoglobiini vain hiukan liian korkea 165.
Nyt pitää käydä silmälääkärillä- yksityisesti. Sitten pitää käydä psykiatrilla - yksityisesti.
Kahden edellisen lausuntojen jälkeen tulee lähete neurologille. Kysyin, eikö lähetteen neurologille voisi tehdä jo nyt. Ei kuulemma vielä.
Mitään elimellistä tämä ei kuulemma välttämättä ole. En nyt sitten tiedä mitä tarkoitetaan sanalla elimellinen? Tarkoittaako se sitä, että voi olla kuitenkin jotain neurologista? Lääkäri toki myönsi, etten vaikuta lainkaan masentuneelta.
Mitään kummempaa ei nyt sitten tapahdu pariin viikkoon.
Kuulemma työn muutosta pitäisi harkita. Työtä olen muuttanut ja vaihtanut ja käynyt kolme koulutusta lähivuosien aikana. Kevyitä kursseja, ei mitenkään stressaavia.
Työmäärä on pudotettu niin, että helpoimpina viikkoina ei ole lainkaan työtä ja raskaimpina viikkoina kolme päivää hyyyyvin harvoin neljä päivää. Lisäksi olen siis käynyt kesken päivää nukkumassa.
Sopisinko siivoojaksi? Unohtaisin mihin piti mennä siivoomaan. Unohtaisin, että mitä kaikkea pitää siivota ja missä se rätti ja luuttu taas on... Toimistosta lähdin jo vuosia sitten kun tuntui, että piti jotain -ei niin vaativaa- keksiä. Ehkä sopisin rei'ittämään papereita, jotta joku viisaampi pystyy sitten mapittamaan;)
Hitto sentään. Nyt aion vaan "nauttia" kauniista keleistä. Neurologi tai joku saa tutkia ja arvioida työkuntoni. Viikonloppuna ukko jo hätääntyi kun tein ruokaa, enkä osannut säätää virtaa pienemmäksi vaan ruuat paloi, taas.
Jälkeenpäin kyllä ihmettelen, että miksi en osannut? Mies luuli, että klaaraan hyvin.
Vinkkinä: googlettakaahan aiheita masennus, depressio, psykoosi jne.
Siellä oirelistalla ovat kaikki MS-taudin tai minkä tahansa sairauden oireet, myös fyysiset. Sen vuoksi lääkärit helposti diagnosoi masennusta tms. Luulisin.
Tiistaina olin yksityisellä neurologilla kun tuo arvauskeskus diagnosoi pelkkää depressiota.
Tänään jo samalla viikolla tuli sairaalasta kutsu pään kuvaukseen ensi viikolle.
Saas nähdä onko mitään. Ainakin minua nyt uskottiin.
Pelkäsin jo kuukausien jonoa kun kyseessä on pääkaupunkiseudun sairaala.
Puhe tökkii välillä ja välillä ei. Muistin luulin jo parantuneen kunnes käsitin, että sekoilen pahasti ajankulussa.
Saikulla on rentoa olla. Ainakin vielä.
elikkäs. Sairaalan neurologilla kävin. Pään perusmagneettikuva oli ok, joten psyykkiseksi tämä yritetään laittaa. Kaivellaan sitä 11 vuotta sitten ollutta ahdistusta. Valvoin sairaiden lasten kanssa. Lapset joutuivat lopulta sairaalaan. Oli astmakohtausta ja keuhkokuumetta. Korvat oli jo putkitettu jokaviikkoisten korvatulehdusten jälkeen.
Episodi meni ohi kuitenkin.
Haastattelu lähti käyntiin niin, että intettiin mahdollisia itsemurha-ajatuksia. Menin aivan lukkoon tyrmistyksestä. Ikinä mielessä käynytkään mitään moista. Tunnen olevani hyvännäköinen siis riittävän... ja minulla on hyviä ystäviä ja olen aika rempseä rohkea ihminen. Työni on ollut myös sellaista esillä oloa, että siihen ei arka ihminen pysty.
Neurologiset testit meni miten meni. Eihän toisen käden kai tarvitse toimia jos toinen käsi toimii? Mistä minä voisin tietää?
Vasen korva ei kuullut ääniraudan ääntä kun se asetettiin otsalle ja pään päälle. Minun olisi pitänyt saada lähete korvatutkimuksiin mutten saanut. En sitä siinä osannut vaatia kun ymmärsin, että on ihan normaalia, ettei toinen korva kuule.
Silmätkin kipuilee mutta kun ei ole näköhermon tulehdusta niin??? so what. Kiva jos ajaa autolla ja yhtäkkiä pitää ottaa lasit silmiltä ja painaa käsi silmille.
Korvia vihloo välillä mutta ohimenevästi. Korvat myös rutisee niinkuin olisi paineen vaihtelua.
Neurosarkoidoosia ei lähdetty pois sulkemaan eikä mitään muutakaan. Sehän ei paljastu ilman varjoainetta. Samoin mahdolliset kolarista tulleet pikkuviat tai vähäiset aivoverivuodot eivät näy pelkällä magneettikuvalla. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, ettei kolareista yleensä tule aivovammoja????
Eli sain lähetteen neuropsykologiseen tutkimukseen ja sitä ennen mennään taas töihin. Eli lapsia kuljettamaan kouluun, päiväkotiin ja erilaisiin hoitolaitoksiin. Jos tilanne minua pelottaa niin minua sanotaan psyykkiseksi tapaukseksi.
Eli te äidit ja isät, joiden lapsia kuljetetaan busseilla ja takseilla kouluun, eihän teitä yhtään ahdista ajatus siitä, että lapsenne on "sairaan" kuljettajan kyydissä. Jos teitä ahdistaa niin olette kenties tietämättänne masentuneita. Aika jännää tuo psykologia, eikös vaan?
Tuo neuropsykologinen testi on varmasti hyvä. Muisti ja ajattelu joutuu tiukoille.
Mutta miksi ihmeessä ei tehdä tarkempia tutkimuksia? Tuleeko halvemmaksi odotella seuraavaa kohtausta? Vieläkään en ole varsinaisesti ahdistunut. Turhautunut on parempi sana. Masennusta ei ole, sillä olen seurustellut ystävien kanssa samaan tahtiin ihan koko parin vuoden ajan. Olen käynyt erilaisia kurssejakin väsyneenä mutta käynyt kuitenkin. Ihan vain mielenkiinnon vuoksi.
Toki jos ei silmät pysy kiinni ja jalat ei kanna niin silloin ei huvita kyläillä tai harrastaa muutenkaan.
Täytyy nyt vain laittaa sille sairaanhoitajalle aina tietoa, että milloin mistäkin jomottaa.
Päivät on vieläkin sekaisin, enkä voi taata muistavani tehdä yhtään mitään ajallaan.
Aurinko on ihanaa mutta vain hetken sen jälkeen tulee pahoinvointia. Ehkä se johtuu valonaroista silmistäni. Edes aurinkolasit eivät täysin estä valon pääsyä silmille.
Koitan silti elää tätä päivää enkä jää sohvalle odottamaan silmäsärkyä ja pään vihlontaa tai mitään muutakaan oiretta.
Tehkää sitä mitä jaksatte. Levätkää sitten kun ei pysty jotain tekemään. Jollekin on työ ja tuska edes nettiä hiukan selailla. Joku pystyy jopa juoksemaan.
Erilaisia ollaan eri päivinä.
Hyvää kevättä.
minullahan on todettu toisen jalan heikkous. Samassa jalassa on myös alentunut tunto. Neurologi yritti kysellä, että miten se jalka on heikompi. No enhän minä osannut mitenkään tarkasti kuvata. Tuntomuutos taas on sellainen, eripäiviniä:
Kun tunto on kokonaan poissa, en tiedä missä jalkani on. Toisaalta esim. maatessa ei huomaa tunnottomuutta ennenkuin yrittää vaikka kääntyä. Jalka ei liikukaan.
Kun tunto on suht ok, niin tunnen kosketuksen mutta en tunne kipua. Sanoin, että voin työntää neulan ihon läpi reidestä vaikka siinä paikassa. Tai minua voi nipistää kovasti, ei satu. Lääkäriä moinen huvitti. Hän ei sitä kai uskonut.
Minkäs teet? Kyse ei ole uskosta vaan tuntoaistista tai mistä lie hermostollisesta...en tiedä kun en ole lääkäri.
lääkärin/neurologin lausunnon. Lääkärithän puhuu hiukan toisin kuin mitä kirjoittavat. Myös omat kertomukseni oli ympäripyöreästi laitettu. Tyyliin potilas on ollut mielestään väsynyt ja on ollut hankaluutta muistissa.
Oli perkele hankalaa kun unohdin, että millä autolla ajan, unohdin kytkimen käytön, olin sekava enkä ymmärtänyt puhetta.
"Potilas asiallinen, entaa masentuneen vaikutelman". voi vitty ja pärkkele!!!!!
Olin lähinnä lamaantunut kun intettiin siitä, että onko itsemurha-ajatuksia vai ei.
Olis pitänyt sanoa siinä samalla, että haista kuule vitt* ja tee ite se itsari.
Menin vain niin lukkoon kun asiat lähti junnaamaan siihen mahdolliseen masennukseen.
Olen tehnyt sekä terveyskeskuksessa että kotona useaan otteeeseen masennustestit.
En saa puoliakaan niistä pistemääristä, jotta voisi ajatella edes mietoa masennusta. Myös terkkarilääkäri myönsi, ettei masennusta tule kyselyssä ilmi.
Nyt pitää miettiä jatkoa. Mihin otan yhteyttä?
Pään kuvassa oli muuten jonkin verran "kirkassignaalista muutosta korvan*** mahdollisesti vanhan tulehduksellisen prosessin jäljiltä". Miksi lääkäri ei kysynyt, että onko ollut jotain tulehdusta? Miksi hän ei maininnut tätä löydöstä?
Itse näköjään pitää alkaa taas tätä asiaa tutkimaan ja yksityiselle joudun menemään joka asiassa. Kun silmiä yllättäen vihloo niin terkkarista sanotaan, ettei mitään löydy, kotiin vain...
Perästä kuuluu!
lääkäreitä. Ei myöskään masennusta. Viha ja pettymys tai epätietoisuus eivät ole masennusta.
Eli yksityisen silmälääkärin mukaan oireeni ovat aivoverenkiertohäiriötä. Myös yksityinenkorvalääkäri ja yksityinenkuulontutkija ovat samaa mieltä.
Nyt on nämä yksityiset laittaneet tietoa sairaalaan mutta ainakaan vielä ei ole sieltä yhteyttä otettu.
Kannattaa mennä yksityiselle. Itse mainitsin nämä muutkin oireeni kaikille lääkäreille ja se tavallaan vahvisti heidän mielipidettään.
Viimeisenä vielä se, että kuuloni on huippuluokkaa testeissä mutta arkisessa elämässä olen välillä täysin voisko sanoa ymmärtämätön. En siis saa puheesta aina selvää varsinkaan puhelimessa. Ei siis korvasta johtuvaa kuulovaikeutta.
Kustannuksia. Neurologi n.100 eur. Häneltä siis tuli lähete perusmagneettikuvaukseen, joka oli 21eur(poliklinikkamaksu) julkisella puolella.
Silmälääkäri n. 60eur. Korvalääkäri n.60eur ja kuulotutkimus 45eur.
Yhteensä noin vajaa 300eur. Kaikki kustannukset eivät ole osuneet samalle kuukaudelle.
Nyt pitäisi päästä magneettikuvaukseen varjoaineen kanssa. EEG pitäisi tehdä. Näin minulle yksityisellä kerrottiin.
Pääsenkö julkiselle puolelle vai teetänkö yksityisesti? Ehkä tämä on sitä julkisen puolen väsytys tekniikkaa. Mies yrittää maksaa, minullahan ei tuloja nyt ole.
Syödään perunaa vaikka kaksi kuukautta jos niin täytyy.
Eteenpäin sano mummo lumihangessa!