Nooo, kuinkas se on, koetko olevasi onnistuja tässä elämässä? Mitä teet, että toiveesi toteutuu?
Mitä teet, jos toiveesi ei toteudukkaan?
Itse katselen vuodesta toiseen muutamien tuttujen ihmisten elämää ja vaikka yrittäis kuinka neuvoa tyyliin: "Odotas vähän, kannattais varmaan selvittää juttua ensin, oletko miettinyt asiaa riittävästi....yms.", niin nää tyypit pistää tehden aina hätiköityjä päätöksiä ja ne menee aina mönkään. Joskus ei kerkee se niiden tekemä päätös edes realisoitua, kun ne aloittaa valitusvirren, että "Tulikohan tehtyä oikea päätös...Mitäs nyt tehdään?"
Riskinotto joskus on tarpeen ja suotavaa, mutta mikä ihmeen voima ajaa nuo samat tyypit aina ahdinkoon?
Mitä teet, jos toiveesi ei toteudukkaan?
Itse katselen vuodesta toiseen muutamien tuttujen ihmisten elämää ja vaikka yrittäis kuinka neuvoa tyyliin: "Odotas vähän, kannattais varmaan selvittää juttua ensin, oletko miettinyt asiaa riittävästi....yms.", niin nää tyypit pistää tehden aina hätiköityjä päätöksiä ja ne menee aina mönkään. Joskus ei kerkee se niiden tekemä päätös edes realisoitua, kun ne aloittaa valitusvirren, että "Tulikohan tehtyä oikea päätös...Mitäs nyt tehdään?"
Riskinotto joskus on tarpeen ja suotavaa, mutta mikä ihmeen voima ajaa nuo samat tyypit aina ahdinkoon?
Vastaukset 42
Vanhimmat
...kunhan kyselet neuvoja ja muistat niitä sit toteuttaa. Tsemppiä ponnisteluilles
Missäs vaiheessa sulla oli kanttia perustaa tuo tietotoimisto sinne montun pohjalle rapakkoon? Huahahahahhaaaa
Luehan aloituksesi, mitä tulikaan sanottua!
Sinähän niitä neuvoja toimistostasi tunnut jakelevan!
kertoakseen toiselle, että "Mietippä hiukan tota tyyppiä uudelleen. Se ottaa viinaa kuin sieni, ei käy töissä jne. jne." Ja vastaus tulee sitten, että: "Joo, mä tiedän, mut kun se on niin ihana tyyppi...." Hei haloo, onks valoo.
Sitten talon osto..Katselin tuttavan kanssa heidän valintaansa ja kerroin rehellisesti mielipiteeni ennen virallista kuntoraporttia. "Mutkun tää on niiiiiin ihana talo ja tästä tulee vielä parempi..." No, eihän siitä mitään tullut ja kesken se on vieläkin ja eropaperit vetämässä. Miksen siis sanoisi mielipidettäni silloin, kun tilanne on vielä päällä? Turha on sen jälkeen tulla kitiseen homeesta talossa, kun se on etukäteen jo tiedossa. Turha on tulla selittään meitsille, että toinen häviää viikoksi ryyppyreissuille ja lapsille ei ole rahaa. Ne on katos valintoja, joita ne tyypit tekee tietoisesti, mutta ihmettelen, miksi ne tekee tietoisesti joka kerta väärän ratkaisun. Tietty tätä voi olla vaikeaa sinun hyväksyä, jos kerran kuulut moiseen porukkaan, etkä koe onnistumisen iloa koskaan, niinkö?
itsestäsi viisasten kiveä, joka kaiken tietää, taitaa??
Anna ihmisten erehtyä, sehän on vain inhimillistä! Elä omaa elämääsi, ja anna toisten tehdä sitä samaa.
Niinhän mä teenkin, eli elän omaa elämääni. Miksi tuollaiset tyypit sitten kyselee meitsiltä mielipidettä, jos ne tekee kuitenkin väärän valinnan ja kitisee jälkeenpäin "Olis pitänyt, olis pitänyt..." Samat tyypit on sitten kateellisia meikäläisen touhuista, joihin heilläkin oli ihan samat eväät lähtövaiheessa ja vinkit annettuna.
anna arvoa mielipiteillesi. Ehkä kyselevät vain, jotta saat päteä.
antavat arvoa, tai ei. Mutta turha heidän on ainaista tappiotaan tulla mulle enää valittaan? Nehän siinä suossa tallustaa, en minä----> Joten päteäkkö vai ei, siinäpä kysymys.
Tosin tulevaisuuden ennustaminen on niin h....tin
vaikeaa.
Joskus on vain päätös tehtävä ja sanotaanhan niinkin,että "huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä lainkaan".
Useimmitenhan seuraa se jonkinasteinen kompurointi,mutta mitäs siitä.
Ylös vain ja kohti uusia epäonnistumisia.
Niistähän tää elämä enimmäkseen koostuu.
Useimmilla.
Mutta ihmetyttää, miksi aina tuo sama porukka onnistuu mokaamaan elämänsä aina. Onko se keeneissä?
Ja tämä havaintohan kumoaa ainakin sen väitteen,että tappioista viisastuu.
Silloinhan näitten kuvailemiesi henkilöiden pitäisi olla ihan mahottomia "valopäitä" :)
Että se valopäisyys on jotenkin keeneissä. Yksikin tyyppi on tosi pitkälle kouluttautunut ja osaa asiansa. No se on pistänyt kaiken taivaan tuuliin nyt. Perhe, työpaikat toisensa jälkeen jne. jne.
Eli se tyyppi on siis elämän realiteettien kanssa oikea luuseri. Onneksi olemme pystyneet auttamaan perheen lapsia taloudellisesti ja muutenkin, eli en ole täysin tunteeton p...ainen, mutta sen tyypin on turha tulla vinkumaan rahoitusta meikäiseltä mihinkään rojekteihin.
myötätuntosi kantaa omaa perhettäsikin kauemmaksi. Olet inhimillinen yksilö.
inhimillisyydestä niin tietä, mutta harmittaa se niiden lasten puolesta, kun tarttee tollasta luuserointia todistaa. No onneksi pystyy jelppiin, koska ne lapset pärjää koulussa ja muutenkin tosi hyvin, niin eipä tartte niiden mieltä pahoittaa enää noitten asioitten kanssa.
ikäisemme on onnistuja.
Minä en enää neuvo ketään. Jos ei ikä ole tehnyt tehtäväänsä, niin turha enää tämänikäisiä on kenenkään neuvoa. Ja omat viisauteni riittävät vain minulle.
Ja, jos suoraan sanon, en saanut selvää aivoituksistasi.
palstalla olisi ihan turha kirjoitella ja kysellä mitään, jos kaikki niin valmista kerran olisi.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt. Mielestäni selkeästi ja kieroillen ilmoitin, että "miksi toiset ihmiset kerta toisensa jälkeen epäonnistuu ja toiset eikun porskuttaa..)
vain näkökulmasta? Sinäkö varmasti aina tiedät, kuka onnistuu, ja kuka ei?
Oletko punninnut tuloksia toisten puntareilla?
Sitä rupeaa varmasti jauhamaan tyhjää jos päivittäin tekee parillakin nikillä aloituksen joka päivä!
En todellakaan halua ottaa käyttöön sellaisia puntareita, joissa nuo tyypit tietoisena valinnastaan alkavat heti kitiseen lopputuloksesta. Silloin pitää olla suu säkkiä myöten, eli pitää mölyt mahassa.
Millä tavalla epäonni muuttuu onneksi. Esim. tästä ajattelusta "Onni onnettomuudessa".
Kaveri kaatuu moottoripyörällä ja katkaisee jalkansa. Toinen tokaisee, että "Olipas sulla onnea matkassa, kun ei henki mennyt.."
Mun mielestä siinä ei ole mitään onnellista, jos katkaisee jalkansa liikenneonnettomuudessa. Realiteetit siis kehiin ja siinä on meikäläisen puntarit.
on oletettavasti niitä pienimpiä vastoinkäymisiä, joita ihmisille sattuu. Toivottavasti luutuminen tapahtuu ajallaan.
Voihan olla, että turhan kiireinen ihminen joutuu nyt pakosta ottamaan aikalisän elämäänsä. Kerrankin on pakko istua hiljaa, ja ajatella. Tiedä mitä hienoja ajatuksia silloin eteen tulviikaan? Eli, olipa onni onnettomuudessa.
Ottaako aikalisä terveenä, vai sitten sairastuneena..Sekin on sitä valintaa se. Minä ainakin otan rennosti tällä hetkellä, koska ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. En haluaisi ajatella sitä niin, että tarvitsee katkaista jalkansa, ennenkuin rauhoittaa aikaa itselleen. Meitsi ottaa sen ajan ihan täysillä voimilla ja aikomus on lähteä elävänä eläkkeelle.
ajattelin asiaa omasta näkökulmastani. Jos olisin terve, jalan katkeaminen olisi minulle kuin hyttysen ininä avaruudessa.
Kaipa jokainen saamme keskittyä omaan napaamme? ;)
Että huolehtii omista asioistaan ja jelppii sitten toista, kun oikeesti on sattunut se onnettomuus ilman "tilausta". Multa ei vaan oikein säälipisteitä riitä noille tyypeille, joista näkee jo kauas, että kohta taas lähtee hommat rukkasesta ja rukkasetkin hukkuu matkalla.
Mitäs sille vois nyt sitten tehdä?
Minä taas pähkäilen ja jahkailen aina niin kauan, että en loppujen lopuksi saa mitään aikaan. Kaikenlainen riskinotto on vaikeaa niin että menee pelkkään miettimiseen ja varmisteluun koko energia.
ettei koskaan tee päätöksiä, mutta ihmetyttää se, että jotkut onnistuu aina valitsemaan väärin.
olen myös kokenut takapakkeja, ei ne ole mua lannistaneet, vaan kuopasta on noustu uudella innolla.
Mun ei ainakaan vanhana tarvitse katua sitä etten ole uskaltanut ottaa riskejä ja elää täydellä teholla.
Nyt olen jo rauhoittunut tai oikeammin olen mummoontunut :-).
Vaikka tässä avauksessa ei suoranaisesti ollutkaan kirjoitettu tuosta asiasta, niin ajattelin kuitenkin: "Mitäs sitten, jos toiveesi ei toteudu" tms. Eli, siinä se tuleekin olennainen ero näitten arkielämän ikuisten epäonnistujien kanssa. He eivät osaa ottaa oppia virheistä vaan toistavat niitä jatkuvasti. Heillä ei ole kykyä kohdata vaikeuksia siten, että ne lujittaisivat seuraavalla kerralla tehtyjä valintoja oikeaan suuntaan. Tuntuu välillä, ettei tuo ihmislaji välitä huomisesta mitään.
Reilu meininki sinulla!
Eikö jo riitä tuo oman erinomaisuutesi esiintuominen, olet niin tohkeissasi taas kerran ettet huomaa muutamien vastauksissa piilevää ironiaa. Me toki tunnemme sinun ja perheesi erinomaise tilan, sekä henkisellä, että aineellisella sektorilla.Senpä vuoksi voisitkin panostaa enempi, tuon vanhanaikaisen ominaisuuden esiintuomiseen, josta nyt olet vain ohimennen maininnut. Siis kerro lisää jalomielisestä uhrautuvaisuudestasi!
on mielestäni siinä, että sinä näet vain sen, mitä on kirjoitettu. Oletat sen perusteella kaikenlaista ja kuten hyvin usein täällä palstaolosuhteissa sinulle on käynyt...ajelet metsään.
Oletko sinä suuressa viisaudessasi unohtanut, että voisi olla sellainen pieni mahtollisuus, että kirjoitin avauksen hymy suupielessä...Voisikos olla mahtollista sellainen...Just ja sitten siihen ironiaan takaisin...Hmmmmm. I rest my case. Huahahahahahahahahahaaaaaa! Ai että tää oli taas helppoa...Huahahahahahahaaaa
konkurssi, tulipalo, kolari upouudella autolla, lähden lomalle porukan kanssa lomaosakkeeseeni niin siellä on asukkaat ja täydet juhlat menossa, teen remontin "luotettavan firman" kanssa ja kaikki menee pieleen, eikä tässä kaikki.
Koen olevani selviytyjä.
Kolme lasta ja puolison katson onnistumisiksi.
Muuten olen mieluumin hyvä selviytyjä ja kohtalainen sopeutuja realiiteetteihin.
Rahaa olen aina osannut hankkia sen verran, että olen pärjännyt.
Paljon enemmänkin olisin pystynyt hankkimaan, mutta miksi enemmän, kuin on tarpeen.
Tarvehan on yksilöllistä ja olosuhteista riippuvaista.
Molemmat ääripäät on koettu ja suunnilleen samat tuskat on molemmissa päissä.
Selviytymisestä vaikka esimerkki kasikasi vuodelta, kun ensimmäisen kerran lääkäri totesi, että kaikkea ei voi saada.
Hän tarkoitti paranemista työkuntoon siihen työhön, jota yrittäjänä tein.
Minulle se tarkoitti sitä, että piti pystyä hoitamaan 500 000 mk. pankkilaina sekä vielä aravalaina, jota oli silloin n. 100 000 mk.
Lainanhoitokulut olivat 90 000 mk. vuodessa.
No omin avuin selvisin, koska olin aina varautunut niin, että pystyisin elämään ilman tuloja n. kaksi vuotta, realisoimalla sellaista matkalla tarttunutta omaisuutta, joka ei ollut asumiseen tai työntekoon liittyvää ja siksi joutilasta hukattavaksi.
Kuusi vuotta meni ja talous oli hyvällä mallilla ja muutaman vuoden tein senverran sukanvarteen, että uudestaan työkyvyn mentyä -99. olin varautunut sen verran hyvin, että tämän kohta kahdeksan vuotta olen voinut elää 'normaalia' elämää talouden puolesta, vaikka tulot on pudonneet n.1:10 osaan siitä, kun jouduin heittämään pyyhkeen kehään.
Se onkin jälleen kerran niin, että arkielämän selviytyjä on se oikea sankari. Meikäläisellä ollut omat onkelmansa ja niihin en keltään apuja pyytänyt tai saanut. Sitten kovalla työllä eteenpäin vaan. Sellaista se on arki, vai mitä. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Naurattamaan alkoi oikein ääneen tossa, kun sain vastauksen, jossa "Samarialainen" ilmoitti minulle suuressa viisaudessaan, etten ole huomannut vastausten ironiaa...Mielestäni on suurenpaa ironiaa se, ettei pysty käsittämään, ettei tällaisen palstan kautta voi nähdä toisen reaktioita, vaan luulee tietävänsä toisen ajatukset 1:1.
hankkia elantonsa monella tavalla ja usein ympäristö luulee sen perusteella tietävän, millainen henkilö on kyseessä.
Todellinen luonne ja ihmisarvo tulee paremmin esille, miten osaa elää työn ulkopuolella.
Turhaan lokeroidaan ihmisiä sen mukaan, mille ulospäin näyttää, mitä tekee työnään, tai onko koulusivistystä paljon tai vähän ym.
Joka lokerosta löytyy 'samat' ihmistyypit kuin kirkonkirjoista tai henkikirjoitustiedoista.
pahenna, jos ei mies työmiestä...Mutta tästähän on olemassa useitakin eri versioita, sanoi Uunokin aikoinaan. Hah!
Mulle tärkeintä on reilu meininki ja palstalla lisäksi kunnon tappelukset. Ne pitää vireänä.
Katoavaa ihmistyypit, jotka ovat reiluja, eikä pelkästään itseen päin?
Noista tappeluksista, ne ovat ok. jos kaikki suhtautuisivat niihin huumorilla, kuten tarkoitus on.
Olen sen suhteen nykyisin yleensä syrjään vetäytyjä, koska on liian monta sellaista, joihin ei sen tapainen huumori pure.
Muutakin mamoilua on taas tämä vuosi tuonut; ainakin kymmenen, ellen kahtakymmentä hymiöö ole varoiks laittanut kirjoitukseni perään, etten aivan vakavissani ole jutustanut.
Vero ilmoitus on nyt tehty,onnistumisen näkee sitten toukokuulla:)
sitä jonkinlainen onnistuja on,kun on aina räpiköinyt maan pinnalle takaisin,jos on kuoppaan tipahtanut...:)Nyt on sitten se ns.järkikin jo pysyny matkassa..
Tuota muuten minäkin olen ihmetellyt,miksi jotkut ihmiset eivät ota opikseen mistään???Aina tehdään uudestaan ne samat virheet..
Mutta onneksi olen nähnyt myös päinvastaisia tarinoita..
Se on kuules Jermu niin,että jos ihminen saa neuvoja ja ei kuitenkaan noudata niitä,niin silloin häntä ei voi auttaa..
Olen sitä mieltä, että onnistun siinä, mitä yritän. Mutta ylipäätään en yritä kauheesti, siksi kuulun ulkopuolisten määritelmän mukaan katekoriaan luuserit.
:DD
riittää aivan hyvin.
Ei onneksi kaikilla ole suorittaminen 'pääelinkeinona'.
Pajon mielekkäämpää on esim. lapsille annetu aika ja muut pehmeät arvot.
Hyvä on aikaa käyttää vaikka jouten oloon, jos se antaa paremman 'elämäntason', kuin jokunen esine, isompi asunto, kesämökki tms., jos niiden tavoittelu on liian työlästä.
rohkaisevista sanoistasi.
Meillä Suomessa on niin hyvä olla, vaikkei kilpailekaan koko aikaa jonkun kanssa.
kaivella itsekunkin arpisia haavoja ;////
;//////////////////////////
mutta hyviä Ystävänpäivän rippeitä Sinullekin ;)