Menin sitten testailemaan ja positiivistahan se näytti vasta kp 24/28. Aluksi olin tosi iloinen, mutta sitten totuus iski mieleen ja tajusin, että miten pieni mahdollisuus raskaudella on onnistua. Nyt oon aivan masentunut ja jotenkin olen onnistunut vakuuttamaan itseni, että kemiallinen raskaus tämä on. Pakko avautua tänne, kun ei oikein ole ketään kenelle asiasta puhuisin niin että tulisin oikein ymmärretyksi.
Hitto, että oon tyhmä!
minä vaan
2605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raskaana olet, ja päivä päivältä sikiön selviytymismahdollisuudet paranevat. Itsekin plussasin tosi haaleen viivan kp28/30(epäsäännölliset kuukautiset) ja nyt ollaan raskaana rv21 6. Tein kyllä uuden testin muutaman päivän päästä, jolloin plussa oli jo vahva. Kyllähän minäkin olin ennen ekaa ultraa tosi epävarma, onko sikiö elossa ja pelkäsin pahinta. Ei uskallettu kertoa asiasta kelleen ennen ultraa. Nyt jo helpottaa kun tuntee liikkeet, mutta vieläkin välillä iskee huoli, että onko kaikki hyvin, jos liikkeitä ei ole vähään aikaan tuntunut. Sitä se raskausaika tulee olemaan, jatkuvaa huolta, onko tulevalla lapsella kaikki hyvin, eikä se huoli varmasti synnytykseen lopu. Mutta onnea plussauksestasi, yritä nauttia alkuraskaudestasi!
Kiitos kannustuksesta. :) Pakko vaan nyt sitten yrittää elää päivä kerrallaan. Pelkoa lisää tässä vielä se, että sain joulukuussa keskenmenon. Silloin noin 8rv.