Liiallinen alkoholin käyttö on muodostunut mulle ongelmaksi. Juon aivan liian usein. Hoidan kyllä työni ynnä muut ”asiaan kuuluvat jutut”, mutta elämääni sävyttää tuo alkoholi harmain sävyin.
Mieheni juo myös, eli meillä on yhteinen harrastus. Jos yritän olla ottamatta, hän kantaa kuitenkin kaljaa kaupasta ja sitten sorrun minäkin.
Asiasta on kyllä keskusteltu, mutta lähinnä perjantai-illan kaljojen parissa tapaan, että maanantaina aloitetaan sitten ns. kaljalakko. Ei sitä maanantaita vaan näy.
Eli olemme alkoholiongemaisia. Mies ei pahemmin piittaa, kävi juuri terv.tarkastuksessa ja kaikki ihan ok.
Mutta minä alan olla jo ihan nuutunut tähän.
Puoli vuotta sitten kävin A-klinikalla, mutta ne keskustelut eivät tuottaneet minkäänlaista tulosta. Joka kerta samoja fraaseja, että he kyllä uskovat minun pystyvän lopettamaan vielä.
Jos tämä olisikin uskon asia, olisin jo ajat sitten lopettanut.
Muutenkin tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi siellä.
Olen kai niitä tyyppejä, joista ei vielä päälle päin näy, joten eivät kai oikealla tavalla vakavasti ottaneet minun juttujani.
Onko kuulolla ketään, joka haluaisi keskustella asiasta enemmän?
Tai kertokaa omia kokemuksianne, jos teidän mielenterveytenne on ollut oman juomisenne takia vaakalaudalla.
Olisi mahdollista vaikka keskustella netinkin kautta, jos asia jostakin tuntuisi siltä.
Alkoholin suurkulutus ja mieliala kyllä kulkevat tiiviisti rinnakkain. Ei hyvä.
Mieheni juo myös, eli meillä on yhteinen harrastus. Jos yritän olla ottamatta, hän kantaa kuitenkin kaljaa kaupasta ja sitten sorrun minäkin.
Asiasta on kyllä keskusteltu, mutta lähinnä perjantai-illan kaljojen parissa tapaan, että maanantaina aloitetaan sitten ns. kaljalakko. Ei sitä maanantaita vaan näy.
Eli olemme alkoholiongemaisia. Mies ei pahemmin piittaa, kävi juuri terv.tarkastuksessa ja kaikki ihan ok.
Mutta minä alan olla jo ihan nuutunut tähän.
Puoli vuotta sitten kävin A-klinikalla, mutta ne keskustelut eivät tuottaneet minkäänlaista tulosta. Joka kerta samoja fraaseja, että he kyllä uskovat minun pystyvän lopettamaan vielä.
Jos tämä olisikin uskon asia, olisin jo ajat sitten lopettanut.
Muutenkin tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi siellä.
Olen kai niitä tyyppejä, joista ei vielä päälle päin näy, joten eivät kai oikealla tavalla vakavasti ottaneet minun juttujani.
Onko kuulolla ketään, joka haluaisi keskustella asiasta enemmän?
Tai kertokaa omia kokemuksianne, jos teidän mielenterveytenne on ollut oman juomisenne takia vaakalaudalla.
Olisi mahdollista vaikka keskustella netinkin kautta, jos asia jostakin tuntuisi siltä.
Alkoholin suurkulutus ja mieliala kyllä kulkevat tiiviisti rinnakkain. Ei hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
googleta AA-ryhmnät ja mene sinne juttelemaan vertaisryhmäläisten kanssa.
tuotapikaa olette alkoholisteja.Ajattele kuinka kaunis on vanheneva alkoholisti nainen ?Ryyppäämisestä seuraa masennusta,unettomuutta,Itse kävin sen helvetin läpi,Nyt 5 raitista vuotta takana,ja loppuelämäni olen,Yksin katkaisin juomisen,koska en ole ryhmä ihminen,Pisaraakaan ei ole mieli tehnyt,niin kovan opetuksen aikanaan sain,niin pahaa tapahtui.Toivon,että pääsette viinasta eroon.
vaan tahdon asia. jos pystyt itsellesi sanomaan ei, niin silloin voit myös sanoa kaljalle ei. Niin yksinkertaista se on. Jos olet heikko peikko, niin et pääse koskaan irti. Vaikka toinen ei pääse, silti oma tahto riittä sen lopettamaan. ennen kuin se on todella myöhästä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&subcat=2271
jos ei masennusta ole niin alkoholin ongelmakäytöllä sitä varmasti tulee