Kaverini väittää kiven kovasti että HI virusta ei olisi koskaan eristetty tai edes löydetty. Ja samaan hengen vetoon väitti että tauti todetaan nykyään ainoastaan vasta-aineista. Mutta eihän tämä voi pitää paikkansa, virushan on eristettävä verestä. Pelkkä vasta-aine testihän ei riitä. Mutta yllätyin koska netistä ei löytynyt tietoa viruksen eristämisestä?? Milloin se on tapahtunut? Linkkejä kiitos. Löysin sitä vastoin mielenkiintoisen jutun jossa Australialainen mies kiistää tartuttaneensa HIV:tä ja perustelee tätä sillä ettei virusta ole edes olemassa!!!
www.politicalgateway.com/news/read/61571
www.politicalgateway.com/news/read/61571
Vastaukset 8
Vanhimmat
viruksen olla olemassa, koskapahan tuhannet ihmiset kuolee aids:iin maailmassa.
HIV-tartunnan todistamiseen on olemassa 2 eri tapaa; se halvempi ja vanhempi tapa on nimenomaan vasta-aineisiin perustuva, joka vie yleensä ainakin sen 3 kuukautta, jolloin keho viimeistään reagoi tunkeilijaan muodostamalla sitä kohtaan vasta-aineita. Testi voidaan tehdä nykyään myös sylkinäytteestä.
Tämä toinen on uudempi ja sitä käyttää mm. Punainen risti verituotteiden laadunvalvontaan. Siinä etsitään verestä viruksen geenimateriaalia ja se kykenee havaitsemaan hyvinkin lyhyen ajan sisällä tapahtuneen tartunnan ja on erittäin tarkka. Muistaakseni sitä kutsutaan nimellä PCR.
Jep ja se viruksen geenimateriaalin etsiminen eli monistaminen on todellakin menetelmä nimeltä PCR, jossa sellaiset keinotekoiset koettimet etsivät virusgeenejä eritteistä ja monistavat näitä. Ja näitä koettimia ei olisi alun perinkään pystytty kehittämään ja valmistamaan, jos virusta ei olisi löydetty, sillä noiden koettimien valmistamiseen on tarvittu tieto viruksen geenimateriaalista.
Ilmeisesti tuota PCR -tekniikkaa ei käytetä "normaalissa testauksessa" sen hinnasta johtuen, vaikka se antaisi tuloksen huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Osaako laboraattori antaa mitään informaatiota liittyen siihen, paljonko testi maksaisi esim. yksityisellä puolella tehtynä? Kolmen kuukauden odotus HIV-testin tekemiseksi vasta-aineista on nimittäin äärimmäisen kiduttavaa...
Tarkkaa hintaa en tiedä, mutta veikkaisin yli 100 euroa. Soittele johonkin labraan ja kysele. En ole itse yksityisellä puolella töissä. Periaatteessa PCR:llä pitäisi saada tutkimustulos jo parin päivän päästä riskikontaktista, mutta oli tulos negatiivinen tai positiivinen, niin suosittelen kyllä sitten 3 kk jälkeen uutta testiä. PCR on todella herkkä, mutta mikään menetelmä ei ole idioottivarma, koska ihmiselimistö on kaikilla erilainen ja reagoi eri tapaa. Jotku labrat suorittelevat hiv-testiä vasta 6 kk jälkeen riskikontaktista samasta syystä.
Tässä vähän otteita alla olevasta linkistä:
HI-viruksen tarttumistavat
HI-virus on eristetty lähes kaikista ihmiselimistön nesteistä, eritteistä ja kudoksista. Teoriassa mikä tahansa niistä voi toimia tartunnan siirtäjänä, jos olosuhteet ovat otolliset. Käytännössä tartunta siirtyy suojaamattomassa seksikontaktissa, veren välityksellä ja äidistä lapseen. Terveen ihon läpi HI-virus ei pääse, joten tavanomaisissa sosiaalisissa kontakteissa ei ole tartuntavaaraa.
Jotta HIV-tartunnan voisi saada seksikontaktissa, täytyy viruksen kulkeutua tartunnankantajasta toisen henkilön elimistöön. Ehjäkään limakalvo ei pysty estämään tartuntaa. Limakalvoilla partioi syöjäsoluja, joiden tehtävä on pyydystää elimistöön joutuneet vieraat tunkeilijat. Tartunta tapahtuu virusta kuljettavan valkosolun joutuessa syöjäsolun saaliiksi tai rikkoutuman kautta suoraan verenkiertoon. Viruspitoisia soluja on siemennesteessä, josta HIV kulkeutuu emättimen, peräsuolen tai suun limakalvoille ja voi aiheuttaa tartunnan.
Virusta on myös kohdunkaulan ja emättimen eritteessä, josta virus voi yhdynnän aikana siirtyä virtsaputken tai esinahan limakalvojen kautta kumppanin elimistöön. Peräsuolen limakalvo rikkoutuu emätintä helpommin, ja siksi peräsuoliyhdyntää pidetään kaikkein riskialtteimpana seksitapana. Silloin ei ole eroa sillä, onko vastaanottava osapuoli mies vai nainen. Suolen seinämässä kuten emättimessäkin on HI-virusta sisältäviä soluja, joista virus siirtyy suojaamattoman siittimen limakalvoille. Tämän takia myös seksivälineiden tulee olla henkilökohtaisia.
Tavanomaisessa emätinyhdynnässä tartunnan mahdollisuutta lisäävät vuotoa aiheuttavat sukuelinten tulehdukset, sillä virusta sisältävien solujen määrät eritteissä ja limakalvoilla ovat tällöin moninkertaiset. Samanaikainen haavaumia aiheuttava seksitauti tai mekaaniset limakalvovauriot lisäävät myös sekä tartuttavuutta että tartunta-alttiutta.
Suuseksi on myös aiheuttanut HIV-tartuntoja, vaikka riski on pienempi kuin emätin- ja peräsuoliyhdynnässä. Tartuntariski on suurempi sillä osapuolella, joka on saanut siemennestettä suuhunsa. Tartunnan mahdollisuus kasvaa, jos suun limakalvolla on tulehdusta tai rikkoutumia.
HIV-positiivisen henkilön veri on tartuttavaa, sillä siinä on sekä HI-virusta sisältäviä valkosoluja että vapaata virusta. Tartunta syntyy, kun potilaalle annetaan HIV-positiivista verta tai verivalmistetta. Näin saattoi käydä ennen HIV-testauksen käyttöönottoa. Vuodesta 1986 lähtien ei Suomessa tiedetä kenenkään saaneen siirtoverestä johtuvaa tartuntaa. Verivalmisteiden turvallisuus onkin Suomessa huippuluokkaa. HIV-riskiä ei kuitenkaan voida täysin poistaa, sillä luovuttajan aivan tuore tartunta ei näy verierien rutiinitestauksessa. Siksi verenluovutukseen ei saa mennä testausmielessä eikä varsinkaan silloin, jos on äskettäin voinut altistua HIV-tartunnalle.
Suurin osa HIV-positiivisen veren aiheuttamista tartunnoista saadaan käytettäessä saastunutta verta sisältäviä neuloja ja ruiskuja. Tavallisimmin on kyse suonensisäisiä huumeita käyttävistä henkilöistä, jotka lainaavat toisiltaan ruiskevälineitä.
Potilastyössä tapahtuneista HIV-tartunnoista suurin osa on syntynyt työntekijän pistettyä tai viillettyä itseään viruksen saastuttamalla työvälineellä. Joitakin tartuntoja on tapahtunut myös HIV-pitoisen veren jouduttua limakalvoille tai rikkinäiselle iholle. Tartuntariski on yksittäistä työtapaturmaa kohden pieni, mutta ei olematon.
HIV-tartunta voi siirtyä äidistä lapseen jo raskauden aikana. Tartunta saattaa myös tapahtua synnytyksen yhteydessä sekä äidinmaidosta. Tartuntamahdollisuuden suuruus riippuu siitä, missä vaiheessa äidin tauti on. Riski on huomattavan suuri silloin, kun äiti on saanut tartunnan raskauden aikana. Äidin todettu HIV-infektio on aihe raskauden keskeytykseen. Vastasyntyneen lapsen HIV-infektion osoittaminen on vaikeaa, koska infektoituneen äidin HIV-vasta-aineet siirtyvät istukan läpi sikiöön.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=tes00009
Jos oikeasti haluaa perehtyä tieteellisiin julkaisuihin, niin googleta sana pubmed ja käytä sitä googlen sijaan hakukoneena. Pubmed:iin hakusanaksi vaikka isolation hiv. Lontoon kielen taitoa se kyllä vaatii. Eri tutkimusryhmät kokoavat tutkimustuloksiaan tieteellisiin alan huippulehtiin ja pubmed:in kautta löydät näiden tutkimusryhmien alkuperäisjulkaisuja tai ainakin tiivistelmiä julkaisuista. Ja jos et usko lukemaasi, niin jokaisen artikkelin yhteydessä on kunkin tutkimusryhmän yhteystiedot, joten siitä vaan, yhteyttä ottamaan sähköpostilla tutkimusryhmän johtajaan. Tosin voisivat olla aika huvittuneita, kun suomalainen peruspulliainen alkaisi tivaamaan sähköpostilla sitä, oletteko eristäneet viruksen vai ei =)
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=2453484&dopt=Abstract
Tuolta löytyy kaikki tieto www.positiiviset.fi.