Kirjoitan tämän varoitukseksi ja ohjeeksi, jos menette lääkärin vastaanotolle paniikkihäiriön tai masennuksen takia, jotta osaatte vaatia lääkäriä kertomaan oikeaa tietoa SSRI-lääkkeistä. Minä en sitä aikoinani saanut ja jos olisin tiennyt mitä lääkkeet aiheuttavat olisin ainakin halunnut kokeilla jotain toista mahdollista hoitomuotoa oireisiini ensin ennenkuin alan syömään Fevarinia.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä murrosiästä lähtien. Kohtaukset olivat satunnaisia n. 18-vuotiaaksi saakka kunnes armeijan jälkeen tilani huononi ja koin jatkuvaa ahdistusta ja masentuneisuutta sekä voimakkaita sosiaalisia pelkotiloja, jotka tekivät päivittäisen elämän kohtuuttoman vaikeaksi. Hain apua lääkäriltä, joka määräsi hoidoksi 100 mg Fevarinia päivittäin ja lisäksi ensimmäisten kuukausien ajaksi Xanoria. Xanor auttoi pääsemään pahimman yli ja pikkuhiljaa paniikkihäiriötkin heikkenivät ja pystyin hallitsemaan niitä. Noin vuoden Fevarinin käytön jälkeen lääkesatsin loppumisen aikoihin olin rahaton ja lykkäsin seuraavan paketin ostoa. Parin lääkkeettömän päivän jälkeen alkoivat oireet. Pahoinvointia, huimausta, epätodellinen olotila ja rajut sähköiskua muistuttavat tuntemukset päässä. Oireet helpottivat heti, kun sain Fevarinia taas ostettua ja aloitin lääkkeen syömisen uudelleen.
Vaihdoin lääkkeen halvempaan rinnakkaisvalmisteeseen, muutama vuosi sitten ja noin kuukauden rinnakkaislääkettä syötyäni paniikkihäiriöt voimistuivat yhtä pahoiksi kuin ennen koko lääkityksen aloittamista. Palasin Fevariniin ja olotila parani pikkuhiljaa.
Nykyään noin kahdeksan vuoden Fevarinin syömisen tuloksena vierotusoireeni ovat erittäin rajuja. Jos illalla jää lääke ottamatta huomaan jo seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen sen olotilastani. Päässä tuntuvat sähköiskut ovat todella rajun tuntuisia ja työnteosta ei tule mitään. Olen joskus ollut muutaman päivän ilman lääkkeitä ja olo menee niin hurjaksi, että on pakko vain maata.
Olisi kiva jutella sen lääkärin kanssa, joka alunperin minulle tämän lääkityksen määräsi. Puhuin hänen kanssaan pitkään mahdollisista sivuvaikutuksista ja hänen mukaansa Fevarin ei aiheuta mitään. Vieläkään esim. lääkkeen selosteessa ei mainita näistä rajuista sähköiskuista päässä yhtään mitään. Nyt paketissa on jo sentään jotain vieroitusoireisiin liittyvää mainittu.
En uskalla edes ajatella lääkkeen lopettamista, jos muutaman päivän aikana jo lähes invalidisoituu. Onko jollain rajuja vierotusoireita kokeneilla kuinka kauan tuo helvetti lääkeiden lopettamisen yhteydessä kestää? Mikähän mahtaa olla diagnoosi sairaslomalle, sillä töissä käyminen on ainakin omalla kohdallani mahdotonta viroitusoireisena.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä murrosiästä lähtien. Kohtaukset olivat satunnaisia n. 18-vuotiaaksi saakka kunnes armeijan jälkeen tilani huononi ja koin jatkuvaa ahdistusta ja masentuneisuutta sekä voimakkaita sosiaalisia pelkotiloja, jotka tekivät päivittäisen elämän kohtuuttoman vaikeaksi. Hain apua lääkäriltä, joka määräsi hoidoksi 100 mg Fevarinia päivittäin ja lisäksi ensimmäisten kuukausien ajaksi Xanoria. Xanor auttoi pääsemään pahimman yli ja pikkuhiljaa paniikkihäiriötkin heikkenivät ja pystyin hallitsemaan niitä. Noin vuoden Fevarinin käytön jälkeen lääkesatsin loppumisen aikoihin olin rahaton ja lykkäsin seuraavan paketin ostoa. Parin lääkkeettömän päivän jälkeen alkoivat oireet. Pahoinvointia, huimausta, epätodellinen olotila ja rajut sähköiskua muistuttavat tuntemukset päässä. Oireet helpottivat heti, kun sain Fevarinia taas ostettua ja aloitin lääkkeen syömisen uudelleen.
Vaihdoin lääkkeen halvempaan rinnakkaisvalmisteeseen, muutama vuosi sitten ja noin kuukauden rinnakkaislääkettä syötyäni paniikkihäiriöt voimistuivat yhtä pahoiksi kuin ennen koko lääkityksen aloittamista. Palasin Fevariniin ja olotila parani pikkuhiljaa.
Nykyään noin kahdeksan vuoden Fevarinin syömisen tuloksena vierotusoireeni ovat erittäin rajuja. Jos illalla jää lääke ottamatta huomaan jo seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen sen olotilastani. Päässä tuntuvat sähköiskut ovat todella rajun tuntuisia ja työnteosta ei tule mitään. Olen joskus ollut muutaman päivän ilman lääkkeitä ja olo menee niin hurjaksi, että on pakko vain maata.
Olisi kiva jutella sen lääkärin kanssa, joka alunperin minulle tämän lääkityksen määräsi. Puhuin hänen kanssaan pitkään mahdollisista sivuvaikutuksista ja hänen mukaansa Fevarin ei aiheuta mitään. Vieläkään esim. lääkkeen selosteessa ei mainita näistä rajuista sähköiskuista päässä yhtään mitään. Nyt paketissa on jo sentään jotain vieroitusoireisiin liittyvää mainittu.
En uskalla edes ajatella lääkkeen lopettamista, jos muutaman päivän aikana jo lähes invalidisoituu. Onko jollain rajuja vierotusoireita kokeneilla kuinka kauan tuo helvetti lääkeiden lopettamisen yhteydessä kestää? Mikähän mahtaa olla diagnoosi sairaslomalle, sillä töissä käyminen on ainakin omalla kohdallani mahdotonta viroitusoireisena.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa pelottavalta. Itse olen syönyt Fevarinia 100 mg/vrk:ssa n.2,5 vuotta:olen kokeillut myös Cipramilia(sitalopraami), Seromexia(fluoksetiini) ja Remeronia(mirtatsapiini. Fevariniahan mainostetaan siitä ettei siitä tule niin paljon haittavaikutuksia kuin muista SSRI-lääkkeistä. En tiedä auttaako se lääke. Varmaan huomaisi sitten kun lopettaisi sen, mutta sitä en uskalla tehdä... Mullakin on aika paha sos.tilanteiden pelko. Tää lääkitys tekee vähän "sellasen" tasapaksun" olon, mut parempi se kun että kauhee masennus...
Hei!
Kaikilla SSRI-lääkkeillä saattaa tulla lopettaessa sivuoireita. Olethan lopettanut lääkkeen pikkuhiljaa pudottaen annostusta viikkojen aikana etkä ns. seinään? Yleensä sivuoireet ovat siedettäviä näin tekiessä ja kestävät arviolta joitain viikkoja, kaikille ei niitä edes tule. Jos masennus/ahdistus/ sos. pelot pahenevat lääkettä lopettaessa, niín asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Luultavasti et vielä silloin selviä ilman lääkitystä. Lääkettä ei ehdottomasti saa lopettaa ilman että annosta pudottaa jos annos on ollut suurempi!!! Yleensä tsästä on maininta lääkeselosteessa.
kuinka pikkuhiljaa,vieroitusoireet ovat tosiasia,sähköiskut ym.pakko jatkaa lääkitystä,empä minäkään olisi koskenut lääkkeisiin, jos olisi informoitu,että olet loppuelämän masennuslääkekoukussa,nyt sitten syön vieroitusoireiden vuoksi noita myrkkyjä,eroon en pääse.
Olen pitkän linjan paniikkihäiriöpotilas. Lääkkeitä olen syönyt noin 15 vuotta (eri valmisteita) ja reilu vuosi sitten ajattelin kokeilla olla ilman, tosin xanor edelleen mukana kuvioissa. Lääkkeen alasajoon varasin aikaa puolesta vuodesta vuoteen. Pahimmat viekkarit tuli ensimmäisen laskun aikaan ja sitten kun lopetin loputkin muruset. Eli huimausta, epätodellista oloa,verenpaineen heittelyä, säkäreitä yms.
Joka tapauksessa, jos eroon haluaa niin kyllä niistä pääsee...ajan kanssa. Hitaasti lopettaessa ei myöskään mene täysin toimintakyvyttömäksi vaikka epämiellyttäviähän nuo oireet on. Itsekin huilailin viekkarieden aikaan kauppojen nurkissa yms. paikoissa, kun en päässyt eteen enkä taakse.
Nyt on olo ok, paniikin tapaisia on, mutta olkoon, ihan hevillä en enää aloita ssri-lääkkeitä. Lääkärit vielä uskottelevat näiden uudempien mm. cipralex ja fevarin , olevan vähemmän haittavaikutuksia tuovia. Höpöä sanon minä, mistään ei tullut niin pahoja oireita kuin cipralexista.Pienempi paha on ottaa tarvittaessa xanoria.
Mä oon syönyt Xanoria 12v.Nyt siihen tuli loppu.Alkoi tosi pahat päivittäiset kohtaukset.Menin psykiatrille ja alotettiin lääkkeenvaihto Efexoriin.Vieroitusoireita varten on kahdet lääkkeet.Vähän pelottaa ne vieroitusoireet,jos ne kuitenkin tulee.Tää eka päivä on menny ihan ok.Onks kellä kokemusta,että suoraan vaihdetaan toiseen lääkkeeseen kera vierotuslääkkeiden?
Se, vaihdetaanko suoraan toiseen lääkkeeseen riippuu varmaan Sinun xanor-annoksestasi. Jos se on suuri, niin yhtäkkinen lopettaminen, vaikka olisikin muita lääkkeitä rinnalla, voi aiheuttaa tosi pahoja viekkareita. Toisaalta jos annos on melko pieni, niin silloin sen todennäköisesti voi vaihtaa johonkin hidasvaikutteiseen bentsoon vieroitusajaksi. Vaikea sanoa, kun ei tiedä annoksen kokoa. Tukiasema net:ssä on lääkkeiden kohdalla sellainen ketju kuin beat the benzos, tai jotakin sinne päin. Siellä voi käydä lukemassa ihmisten kokemuksia bentsoista (xanor monella) irroittautumisesta.
Voimia. Jo uuden lääkkeen aloittaminen on rankkaa, ja siihen vielä toisen lopettaminen...
Kun ensimmäiset lääkkeeni määrättiin v. 99, sain
Xanorin ja Cipramilin ja niitä käytin 3 vuotta.
Koko tänä aikana Cipramil ei tuntunut hyvältä vaan sivuvaikutuksia riitti moneen lähtöön puhumattakaan Cipramilin huimasta hinnasta. Vuonna 2002 pääsin Kuopioon paniikkihäiriökuntoutukseen ja siellä psykiatrin kanssa keskusteltuani vaihdoimme lääkkeekseni Fevarinin. Aluksi sain lääkkeestä vatsavaivoja, mutta ne hävisivät parin viikon jälkeen. Käyttämäni määrä on 50 mg/vrk ja mitä tulee vieroitusoireisiin uskoisin, että kaikki tämän tyypin lääkkeet aiheuttavat oireita, jos ne lopetetaan ykskaks. Fevarinin suhteen olen sen myös itse todennut, kun lääkkeet ovat loppuneet ja uusia ei vielä ehditty hakea...
Olen kuitenkin sitä mieltä, että mielummin loppuelämän lääkekäyttö kuin ikuinen paniikki/masennus ja siitä johtuva elämänhalun menetys..
On tietenkin hyvä, jos lääkkeet auttavat, mutta tosiasiassahan ne eivät hoida paniikkihäiriön syitä, vaan vain lievittävät oireita. Siksi tulevaisuutta silmällä pitäen olisi järkevää pyrkiä pääsemään terapiaan, jotta siellä voisi paneutua niihin tunne-elämän tekijöihin, joka ovat laukaisemassa oireita.
Ainakin kognitiivinen terapia ja EMDR eli suomalaisittain silmänliiketerapia ovat osoittautuneet menetelmiksi, jotka auttavat parantumaan paniikkihäiriöstä ja sosiaalisista peloista. Suggestoterapiaa kannattaa myös ajatella. Tietenkään ne eivät ole mitään ihmekeinoja, jotka yhtäkkiä auttaisivat, mutta kuitenkin suhteellisen lyhyillää hoitojaksoilla voidaan päästä tuloksiin.